MILLAINEN PUUTARHURI OLEN -HAASTE.

30 syyskuuta 2018



Saaripalsta-blogista lähetettiin haaste, jonka on pistänyt alulle Kukka & Kaali. Haasteessa kerrotaan millainen puutarhuri olet, joko omin sanoin tai vaihtoehdoista valiten. Päädyin kirjaamaan omin sanoin kuvaukset itsestäni puutarhurina ja siis tarkennuksena, siirtolapuutarhurina.


Puutarhasuunnittelu

Puutarhani on 91-vuotta vanha. Sen historiasta, taustasta ja aiemmista omistajista en tiedä juuri mitään. Ostin palstan kuolinpesältä, joten en tavannut aiempaa omistajaakaan. Naapureilta olen kuullut, että edellistä edellisen omistajan aikana palstani on ollut palkittu mallipuutarha. Puutarhallani on ollut siis kaunis pohja, joku edellisistä omistajista on selvästi sen suunnitellut.

Haluaisin osata suunnitella kauniita alueita, mutta enemmän olen mennyt fiiliksen mukaan. Piirtelen paperille suuria linjoja ja sitten kasvit valikoituvat sen myötä mitä löytyy. Monesti käy niin, että olen löytänyt jonkun ihanuuden, joka pitää istuttaa jonnekin. Sitten lykkään sen jonnekin. Voin miettiä paikkaa pitkääkin, sillä vihaan turhaa työtä {kasvien siirtelyä}. 



Ostokset

Ostan kasveja maltillisesti, sillä palstani on pieni, vain 250 neliötä. Palstalle pääsee vain herkuista herkuimmat ja yleensä ostan ainoastaan yksittäisen kappaleen. Toisen rajoitteen sanelee kuljetuskapasiteetti, joko kaksi kättä julkisilla liikennevälineillä liikkuessa tai Jopon kuljetusmahdollisuudet. Jopon korissa on kulkeutunut mm. isohko japaninverivaahtera ja muutama perenna samalla. Jos on tahtoa, on myös keino. Jos kasvin nimessä on japani, japonica, nippon tai vastaava on suuri todennäköisyys, että se päätyy palstalleni.



Työkalujen säilytys

Olen järjestyksen ihminen, vaikka siltä ei kai vaikutakaan. Puutarhatyökaluille on paikat mökin varastossa ja palautan ne aina paikoilleen. Varasto on pieni ja sitä vaivaa krooninen kaaos, mutta työvälineet ovat aina löydettävissä omilta paikoilta.



Minä hyötytarhurina

Kehtaako tunnustaa, että olen luokattoman huono kasvisten syöjä? Iloa tuovat vadelmat, mansikat, omenat, rypäleet, päärynä ja kirsikat. Kaikki herkut! Perunoita, tomaattia, valkosipulia ja herneitä kasvatan vuosittain. Tilaakaan ei ihan hirveästi ole ja mieluummin kasvatan jotain kaunista.


Kitkeminen

Vihaan kitkemistä. Se on samanlaista pakkopullaa kuin on imurointi. Kotona imuroinnin voi jättää välistä, jos kestää villakoiria, mutta puutarhassa rikkojen sietäminen vain lisää ongelmaa, koska ne pirut lisääntyvät hyvinkin tehokkaasti. 

Siirtolapuutarhassa on säännöt, joita tulee noudattaa. Tietyt kasvit on määritelty rikoiksi ja niiden kasvu ja leviäminen tulee estää. Lisäksi säännöt määräävät, että palstan kaikki sivut on pidettävänä rikattomina. Aloittelevana puutarhurina kuvittelin naivisti selviäväni rikoista kerran kesällä tapahtuvalla kitkennällä. Vähänpä tiesin!


Puutarhapuuhat

Tunnustan, olen laiska. Haluan pitää palstan siistinä ja kohtuu rikattomana, mutta koska kyseessä on mökkipalsta, vietän puutarhassa paljon aikaa vain oleskellen, syöden tai juoden. Nautiskellen! Viihdyn sekä mökin edustalla olevalla penkillä tai pöydän ääressä. Välillä haahuilen ympäriinsä ihastelemassa kukkia ja miettimässä miten voisin pienentää nurmikkoaluetta ensisestään.


Puutarhan tyyli

Palstani iästä ja historiasta johtuen tyyli on aika perinteinen ja perinneperennoja suosiva perusta. Siihen olen lisännyt omia hullutuksiani, japanilaistyylisen nurkkauksen, pienen potagerin, kasvhuonekaapin ja ruukkupuutarhan.


Kasvivalikoima

Perinneperennoja on puutarhassani paljon, johtuen edellä mainituista syistä. Tunnen huonoa omatuntoa, kun suunnittelen poistavani jotain ei niin mieleistä, mutta vanhaa ja hyväksi todettua. Pidän ajatuksesta, että säilytän vanhoja kestäviä kantoja, mutta innostun kaikesta japanilaisesta ja välillä eteen tulee sellaisia herkkuja, joita ei voi vain olla kotiuttamatta. Miellellään punaisen eri sävyissä.


Minä ja sää

Lainatakseni suosikkiradiokanavaa, Radio Helsinkiä: "Sää on sellainen kuin ikkunasta näkyy." En seuraa säätä mitenkään. Kotona ei ole edes ulkolämpömittaria, arvioin lämpötilan kadulla kulkevien ihmisten vaatetuksesta. Sateenmahdollisuuteen varastaudun aina kun pyöräilen. Äitini pitää minut joten kuten selvillä suurista muutoksista, hallanvaarasta, sateista ja myrskyistä, vaikka kotiemme välillä onkin n. 170 kilometria. Sitä paitsi sää on pukeutumiskysymys.



Suhtautuminen vuodenaikoihin.

Rakastan syksyä, olenhan syksyn lapsi. Kesä on ihan kiva, kunhan ei ole hirveän kuuma. Talvi saisi puolestani olla lumeton ja pakkaseton. Keväästä olen oppinut puutarhani myötä sietämään. Ennen kevät oli lumen alta paljastuvien koiran kakkojen ja roskien sekä sietämätöntä katu- että siitepölyaikaa. Nykyisin se on jännitysnäytelmä - mitä kaikkea maasta taas kasvaakaan! 

Tässä kohtaa vuotta olen lopen kyllästynyt puutarhaan ja suurella tahdonvoimalla ja ensi kevät mielessä kaivan kukkasipuleita maahan, mutta odotan jo taukoa. Jotta voin heti vuodenvaihteessa alkaa odottamaan uutta kasvukautta malttamattomana.




Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


MÖKKI JA PALSTA SYYSKUUSSA 2018.

25 syyskuuta 2018



Syyskuun alku on ollut ihanan lämmin. Puolessa välissä kuuta laitoin siivousvaihteen päälle ja aloin laittaa mökkiä ja puutarhaa talvikuntoon. Istutin kesän ruukuissa olleet yrtit lavankauluksiin, kaivoin ruukuissa olleet ruusut valeistukseen, osa ruukkuistutuksista pääsi suoraan kompostiin. Pesin ruukku, ämpäreitä ja astioita. Sulatin jääkaapin pakastelokeron ja käänsin mökin sähköt pois päältä. Kaivoi omenoita maahan. Leikkasin nurmikon. Kannoin tavaroita varastoon ja mökkiin sisälle. Toin pelargonit kotiin. {laiska töitä luettelee.}



Toinen palstani sinisateista on kiivennyt ennätysmittaan. Se varmaan kannattaisi varovasti irroittaa tuesta ja peitellä vähän myöhemmin peitolla suojaan. Saa nähdä jaksanko ja muistanko.


Punaluppio | Sanguisorba officinalis

Minun punaluppio ja naapurin piisku muododstavat herkullisen väriparin. Luppio on ehdottomasti yksi lemppareistani, niin värin kuin muodonkin puolesta. Piisku ei taas ole kumpaakaan, mutta näin peräkkäin näyttävät viehättäviltä.






Kiiltomalva | Malva sylvestris
Kiiltomalva hurmaa edelleen uudella kukinnallaan. Keräsin näistä siemeniä talteen, toivottavasti ensi vuonna saan näitä uudelleen kasvamaan.

Daalia | Dahlia 'Pretty Woman'

Daalia 'Pretty Woman' on aloittanut myös uusintakierroksen. Tällä kertaa vähän pienemmillä kukilla.

Pelargoni | Pelargonium 'Mosaic Purple'

Kameleonttilehti + käärmeenparta + japaninsara | Houttuynia cordata + Ophiopogon planiscapus + Carex morrowii 'Ice Dance'


Seuraavaksi sitten pitäisi varmaan alkaa sipulien istutushommiin. Arvatkaa kiinnostaako? :)

{2017} {2016} {2015} {2014} {2013} {2012}



Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


VALOJUHLA.

23 syyskuuta 2018


Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna siirtolapuutarhassa vietetiin valojuhlaa. Pidin omat valokarkelot yhtä iltaa aikaisemmin, kun tunsin flunssan lähestyvän. Halusin olla vielä yhden yön mökillä, mutta sairastaa mieluummin kotona.





Menimme Murusen kanssa perjantaina töiden jälkeen mökkeilemään. Hämärän tullessa sytyttelin kynttilöitä lyhtyihin, laitoin mökin edustan sirkusvalot päälle ja nautiskelin pari lasillista punaviinia mukavan leudossa illassa. Puutarhahommia on vielä, mutta seuraavana viikonloppuna kannoin mökiltä petivaatteet ja pelargonit pois. Ihana mökkikauden päätös.




Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


JAPANILAISNURKKAUS.

18 syyskuuta 2018



Muutama foto ikuisuusprojektistani, japanilaisnurkkauksesta. Ihan hirveästi nurkkaus ei ole edistynyt. Alueella on paha rikkaongelma, josta olen päättänyt päästä eroon tulevina vuosina. Nurkkauksessa kasvaa erittäin muhkea kasvusto käsittääkseni jotain hulluna leviävää kellokasvia. Tänä kesänä olen ottanut nurkan rikkaruohot erityissyyniin ja olen yrittänyt kitkeä ne ennen kuin ne oikeastaan ovat juurikaan kasvaneet.

Olen pitkään pohtinut mitä istuttaisin japanilaispuitten juurille ja tänä kesänä levittelin pehmytmesiheinää toisaalta tuohon laattojen viereen. Ajattelin sen värityksen ja kukattomuuden sopivan hyvin tähän kohtaan. Surkean näköiset alut ovat vankistuneet kuvanottamisen jälkeen, onneksi.

Neidonhiuspuu | Gingko biloba
Elävä fossiili, neidonhiuspuu, on niin kaunis. Sateen jäljiltä kimaltelevat vesipisarat lehdillä. Suorastaan runollinen näky.


Tarhavarjohiippa | Epimedium x rubrum
Varjohiippa ja Murunen. Tarhavarjohiippa ei ehkä ole japanilaiskasvi, mutta se piti istuttaa johonkin varjoon. Alkukesällä lähti sakset vähän käsistä ja orapihlaja-aidan antama varjo on tässä kohtaa mennyttä ainakin muutaman vuoden.

Japaninsara | Carex morrowii 'Ice Dance'

Kameleonttilehti + käärmeenparta + japaninsara | Houttuynia cordata + Ophiopogon planiscapus + Carex morrowii 'Ice Dance'
Japanilaiseen tyyliin ei oikein sovi kukkivat kasvit, siksi olen istutellut enemmänkin kasveja, joiden lehdet antavat väriä ja muodot tuovat vaihtelua istukukseen. Kameleonttilehti on tänä kesänä nauttinut olostaan. Se oli selvinnyt ihmeekseni talvesta ja vähitellen levittäynyt itsekseen. Sen seurana on tummaa käärmeenpartaa ja japaninsaraa.

Japaninverivaahtera | Acer palmatum 'Atropurpureum'
Japaninverivaahtera on neidonhiuspuun ohella nurkkauksen kuningatar. Rakastan tuota viininpunaista sävyä ja kauniin pieniä lehtiä.

Vuoriruokobambu | Fargesia murielae
Nurkkauksen pitkäikäisimmät kasvit ovat vuoriruokobambut. En ole kirjannut vuotta milloin olen ensimmäisen istuttanut, veikkaisin ensimmäistä kesää, jolloin olen silloisella parvekkeella olleen bambun tuonut Kesäpesälle talvehtimaan. Toinen tuli vuosi tai kaksi myöhemmin. Ilokseni ne ovat pysyneet hengissä, mutta eivät ole lähteneet järkyttävään kasvuun. Ilmeisesti joidenkin lajien kanssa on se vaara.

Vuoriruokobambu | Fargesia murielae
Tein kesällä betoniaskarteluja ja sain japanilaisnurkkauksen laattapolun valmiiksi. Polku kiertää ruokomatolla verhoillun kompostin. Luonnonkivet olisivat toki oikeampi ratkaisu, mutta autottomana kivien hankkiminen on vähän vaivalloisempaa. Valoin betonia myös vanhoihin valaisinkupuihin ja sain hauskoja palloja. Yksi päätyi bambujen helmoihin.




Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


ORAVANKESÄPESÄN KUISTIN UUDISTUS.

11 syyskuuta 2018


Viime vuonna pääsin mökin kuistin uudelleen sisustelun makuun, kalusteiden jumitettua useamman vuoden paikoillaan. Jo viime kesänä järjestys vaihtui muutaman kerran bloggauksen jälkeenkin, kun etsin järkevintä versiota toiminnallisuuden kannalta unohtamatta tietenkään visuaalisesti miellyttävää ulkonäköä.

Ensimmäinen etappi oli kun tammikuun alesta tilasin itselleni pitkään haaveilemani Hang It All -naulakon. Olin useamman vuoden metsästänyt netistä käytettyä - tuloksetta. Alennusten jälkeen se tuli halvemmaksi kuin heti tilauksen jälkeen Huuto.netiin myyntiin tullut käytetty versio. Odotin ilmojen lämpenemistä koko kevään, ruuvasin muoviset naulakot pois ja paikkamaalasin seinän. Sen jälkeen klassikko pääsi seinälle. Säilytystila lisääntui hurjasti ja pitääkin olla tarkkana että naulakon ilme säilyy katseen kestävänä, kun siihen on niin helppoa ripustella kaikkea.


Naulakon alle löytyi kotikatuni saa ottaa -pisteestä keväällä puulaatikko, jossa säilöin kesän janojuomia. Ostin kotiinkuljetuksella ison määrän pikkupulloja. Sujautin aina jääkaappiin muutaman pullon kylmenemään ja loput säilöin laatikossa. Olivat tosi käteviä kuumana kesänä. Laatikon päällä lepäävät japanilaiset geta-sandaalit ovat muisto ensimmäiseltä Japanin matkaltani.


Keväällä mietin säilytintä kuistille ja harmittelin, kun joku muu ehti nenäni edestä viedä kauniita kaappeja siirtolapuutarhan roskalavalta. Harmistus unohtui, kun muistin että minullahan oli ratkaisu omissa kätköissäni. Viime vuonna roskalavalta löytyi vanhat keittiönkaapit. Suunnittelin niitä alkuun kotiin, ne mahtuisivat tilaan, mutta ovat aivan liian epäkäytännölliset.

Hoksasin, että alakaappi olisi täydellinen kuistille ja varsinkin kun mittaus varmisti, että kaappi solahtaisi suunniteltuun paikkaan loistavasti. Jopa niin, että kaapin ja seinän väliin jäisi tila verhon laskeutua kauniisti. Kaapissa on hauska kippilaatikko, jonne säilön palautuspullot odottamaan kauppareissua. Laatikot ja hyllykaappi taas kätkevät vähän harvemmin tarvittavia asioita.


Jätin kaapin käsittelemättä, se on löytykunnossa. Vähän vihreä maali on lohkeillut, mutta se ei haittaa. Kaapin päällys on käsittelemätön. Se on kiva tausta asetelmille ja toimii myös kauniina alustana kuvatessa.


Kuistin pitkälle sivulle siirtyi kaksi laatikkoa. Molemmat ovat roskalavalöytöjä samasta alppilalaiselta lavalta muutaman vuoden takaa. Laatikot säilövät harvemmin käytettäviä tekstiilejä ja kissanhiekkaa. Niiden päälle on kätevä heittää tyynyt ja pehmusteet, kun ilta tai sadesää koittaa. Laatikoiden takana peränurkassa on Murusen vessa. Sinne jäi juuri sopiva kolo sitä varten.


Verhotangossa killuu Maltan tuliaiseni, sen tarina löytyy Oravanpesä-blogista.


Vuosi sitten kesällä Turusta kympillä löytämäni leipomolaatikko majoittaa villahuovat. Niille ei hirveästi ollut tänä kesänä käyttöä, toimivat lähinnä silmänilona. Pian huovat pitää tuoda kotiin talvisäilöön.



Peilinurkkaus on ennallaan. Karsin laatikoiden päältä vain turhat tilpehöörit ja kätkin ne uuden kaapin hyllyille piiloon katseilta. Olen hirmu tyytyväinen uudistukseen ja se on toiminut erittäin hyvin koko kesän. Ehkä ensi vuonna ei tarvitse ihan hirveästi enää muutella kuistin kalusteiden paikkoja, mutta kuka sitä vielä tietää? :)



Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


Proudly designed by Mlekoshi playground