HEINÄKUUN KUKKIJOITA.

25 heinäkuuta 2020


Kanadanlilja | Lilium canadense coccineum 
Olimme taas pidemmän pätkän mökkeilemässä, kun kelit viileni lähdimme Murusen kanssa kotiin. Kun ulkona viilenee, viilenee myös mökin sisällä. Kissalämpömittarista näkyy milloin on liian viileää - kun kissa nukkuu tiukalla kerällä eikä tunnu pääsevän edes tarpeeksi tiukaksi ja lämpimäksi paketiksi - silloin. Sopivilla keleillä Murunen nukkuu väljemmässä kiepissä. Mökillä on sähköpatteri, mutta minua vähän arveluttaa sen käyttäminen. Se on toiminut moitteettomasti, mutta jostain syytä olen alkanut pelätä sen syttymistä tuleen.

Kanadanlilja | Lilium canadense coccineum 
Mutta sitten asiaan eli kukkiin. Ensimmäisenä upean värinen kanadanlilja. Olin vähän hukassa tämän nimen kanssa, mutta sain apua Saaripalstan Sailalta Instagramissa. Olen ostanut useamman liljan Vakka-Taimesta ja aluksi veikkailin tätä sellaiseksi, jonka Vesa myi melkein samannäköisenä kuin joku tilaamani, jota ei sitten löytynytkään. Kävin kaikki taimilaput läpi ja sieltä löytyi salaperäinen tieto, joka täsmäsi Sailan veikkaukseen.

Heti muistin, että yhtenä vuona ihastelimme monen bloggaajan kanssa kukkivaa kanadanliljaa ja sinä vuonna sellainen lähti monen matkaan. Tänä vuonna se kukki ensimmäisen kerran. Lilja on ulkopuolelta kauniin punainen, onneksi kurkkasin sisälle, sillä siellä oli pilkullinen yllätys.

Harjaneilikka | Dianthus barbatus
 Työkaverilta saadut harjaneilikat ovat ilahduttavan värikkäitä hienoissa sävyissä.

Isotähtiputki | Astrantia major 
Vaaleanpunaisen tähtiputken olen ostanut siirtolapuutarhan taimimyynnistä. Jaoin sitä viime vuonna runsaasti, siitä lähti neljään eri puutarhaan muhkeat jakopalat, tällä hetkellä millään uskoisi, että kasvista on koskaan paloja otettukkaan. Jaettavaa riittäisi lisääkin. Olen surutta leikannut sitä kimppuisin, tähtiputket ovat kiitollisia myös maljakossa. Ehkä kuivaan osan kukista, jotta se ei siementäisi niin kovasti.

Loistokärhö | Clematis 'Omoshiro'


Kärhö 'Omoshiro' on jatkanut kukintaa pitkään. Tänä vuonna se on ensi kertaa sen kokoinen, että voisi kiipeillä viereiseen omenapuuhun, kuten olen sen istuttaessani ajatellut. Sittemmin olen alkanut vierastaa ajatusta puissa kiipeilevistä köynnöksistä, niistä tulee sekasotku. Ehkä pitää hommata 'Omoshirolle' kunnollinen köynnöstuki.

Sormustinkukka + hopeatäpläpeippi | Digitalis purpurea + Lamium maculatum
Sain keväällä naapurilta sormustinkukan lehtiruusukkeita. Ensimmäinen kukkaan tullut oli valkoinen, joka kaatui hopeatäpläpeippipatjalle. Sittemmin kaikki kukat ovat olleet viileän vaaleanpunaisia. Taustalla näkyy myös jalokallioisen kukka. Siirsin sen nykyisen Risu no enin alueelta. Vaan en tajunnut, että viereiset kuunlilja kasvavat valtaviksi pehkoiksi ja ne jäivät alle - samoin kuin sormustinkukatkin. Lisää harvennettavaa.

Ruiskaunokki | Centaurea cyanus
Instagramin Tarinoissa jo näytin miten tämä ruiskaunokki kasvaa. Se kasvaa kahden päällekäisen lavankauluksen välistä, ulkokautta. Vieressä olevan herneet on istutettu laatikkoon ja ruiskaunokki sitkeästi kasvaa laatikon ulkopuolella ja kasvaakin komeasti. Siinä on kukkia runsaasti. Ihan sattumaa, etten napannut väärässä paikassa kasvavaa alkua pois, mutta halusin nähdä mitä sieltä tulee. Valtava kasvun tahto! Ruiskaunokki on itse kylvänyt itsensä, tänä vuonna en ole yhtäkään siementä maahan tai lavaan laittanut.

Kiehkurasalvia | Salvia verticillata 'Purple Rain'

Alppi-piikkiputki | Eryngium alpinum

Kyproksenmeirami + myskimalva | Origanum laevigatum 'Herrenhausen' +  Malva moschata
En millään muista istuttaneeni myskimalvaa, mutta siirtolapuutarhassa nämä nyt leviävät helposti. Voi myös olla, että viime vuotinen maan kaivuu tässä kohtaa on aiheuttanut vanhojen siementen itämisen. Myskimalva ottaa tukea kyproksenmeiramilta, jonka ostin viime vuonna Zetasilta. Se oli valittu Ruotsissa vuoden 2019 perennaksi.

Reunuspäivänkakkara l. reunuspietaryrtti| Tanacetum parthenium
Sitten nämä kaksi! Tätä ylempää on ollut aiemminkin palstallani ja muistan napanneeni Betweenin bloggauksesta sille aikoinaan nimen - reunuspäivänkakkara. Kasvi hävisi muutamaksi vuodeksi, kunnes viime vuonna palasi kuupuutarhan tietämille. Tänä vuonna se kasvaa runsaammin ja on tehnyt joitakin siementaimia.

Reunuspäivänkakkara l. reunuspietaryrtti| Tanacetum parthenium
Keväällä sain naapureiltani alun. jonka nimeä he eivät muistaneet. Jotain reuna tai reunuksesta he mainitsivat nimeä tapaillessa. Istutin tämän ruusumaan reunalle, kun arvelin kasvin saattavan olla matala. Niin olikin, sillä on korkeutta ehkä 30 senttiä. Kyselin tälle tunnistusapua Instagramissa ja sain muutamankin ehdotuksen reunuspäivänkakkarasta. Ilmeisesti molemmat ovat reunuspietaryrttejä kuten nimi tätä nykyään googlen mukaan on. Ylemmän kuvan kasvi on vähintään tuplasti tätä alemman kuvan korkeampi, lehdet ovat kyllä samankaltaiset. Ihania ovat molemmat.

Lumikärhö | Clematis 'Paul Farges' (Summer Snow)

Tulikukka | Verbascum
Viimeisenä itsenäisesti palstalleni saapunut tulikukka. Tulikukka on kotiutunut vähän hankalan näköisesti magnolian kainaloon. Tänä vuonna olen kasvatellut montaa erikoisen näköistä alkua, osa on paljastanut rikkakasveiksi, mutta kuten tämä, tumma ruiskukka tai myskimalva ovat tuottaneet kivan yllätyksen. Samanlaisen alun näin yhden tutun puutarhassa täällä siirtolapuutarhassa, kyselin kasvin nimeä ja jäin odottelemaan tulisiko samanlainen kukka minunkin alusta ja kyllä vain.

Tulikukkakuva on muuten 10 000. kuva tässä blogissa. Numeroin kaikki blogiin tulevat kuvat ja yhdeksässä vuodessa niitä on kertynyt kymppitonni täyteen. Olen tehnyt ensimmäisen bloggauksen kaksi viikkoa palstan oston jälkeen - 30. heinäkuuta,




Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


12 kommenttia:

  1. Vau, onnea 10 000 kuvasta ja pitkästä bloggaajaurasta! Ihanaa, että aloitit, voi miten ikävää ajatella, että blogiasi ei olisi, emme olisi tavanneet bloggaajatapahtumissa, en tietäisi Murusestakaan mitään... vaihtoehtoinen todellisuus tuntuu kurjalta, kun alkaa ajatella. Tämä on kiva maailma ja yhteisö, tärkeä. Ja vaikka tuntee miltei vain ruudun välityksellä ja antaa Muruselle paijauksia vain virtuaalisesti, olette silti tärkeitä.
    Reunuspäivänkakkarassa on muuten paljonkin vaihtelua. Niitä on enemmän ja vähemmän kerrottuja, kellanvihreälehtisiä yms. variaatioita. Tuo ylemmän kuvan hassukukkainen on aivan ihana! Täytyykin joskus taas yrittää sitä saada asettumaan, olen monta kertaa sitä istuttanut, mutta nähdäkseni se on aina kuollut kuivuuteen. Ehkä jos kasvattaisi siemenestä asti, saisi monta eri paikkoihin.
    Punainen kanadanliljasi on herkkujen herkku <3 Sanoinkuvaamattoman ihana! Omani kasvaa kai sille huonossa paikassa, sillä vaikka se tekee verson joka vuosi, on se kukkinut vain kerran ja siitäkin on varmaan jo viisi vuotta. Pitää ehkä yrittää uskaltaa kaivaa se ja siirtää parempaan paikkaan, mutta mikähän sellainen olisi :-D Hirveää riskipeliä, kun aarteita on vain yksi ja jos se kuoleekin siirtoon. Liljojen sipulit ovat yllättävän syvällä, usein menee vain maansisäinen varsi poikki ja sipuli on jossain lapionterän ulottumattomissa.
    Ihanan monenvärisiä nuo harjaneilikat, todella kaunis värikimara.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 On kyllä ollut onni, että tulin aloittaneeksi bloggaamisen, samaa voi sanoa sinusta ja muistakin puutarhabloggaajista. On ollut ihan mieletöntä millainen yhteisö blogien kirjoittajista on tullut.
      Hyvä tietää! Se ylempi reunuspäivänkakkara on varmasti levinnyt naapurilta, siellä näyttää sitä olevan runsaastikin. Se on oikein mukava vieras, toivottavasti jopa jää taloksi. Molemmat on ainakin kukkineet viikkotolkulla, tälläisiä pitäisi enemmänkin olla puutarhassa.
      Se on! Sen sisäpuoli on huikea yllätys! Taisin keväällä tappaa useammankin varjoliljan, kun yritin siirtää niitä pois vadelmapuskista.

      Poista
  2. Ah mikä herkku kanadanlilja, ulkoapäin ei uskoisi mikä sisus siinä on. Onnittelut kymppitonnin kuvasta ja blogin pitkästä iästä, tätä on ollut niin mahtava ilo seurata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Se on aika mieletön, punainen väri on upea ja sitten sisus vielä kruunaa kokonaisuuden.

      Poista
  3. Tuo sinun Kanadanliljasi on tosi ihana. Minäkin ostin viime kesänä Vakka Taimesta tuon liljan, keltainen on sen väri. Siinä on kukkinut kaikkiaan kahdeksan kukkaa. Ihana on sekin.
    Kissalämpömittari on kyllä tarkka ja sen mukaan pitää toimia. Rapsut Muruselle. 😊
    Tuo Alppi-piikkiputki on kaunis ja mielenkiintoinen tuttavuus tuo Kyproksenmeirami. Miten se eroaa mäkimeiramin ulkonäöstä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ookkin! SInun kanadanliljassa on ollut ihan mielettömän paljon kukkia, tässä oli vain kaksi.
      Kyproksenmeirami on tosi pieni, mutta vaikuttaisi, että sen sekä lehdet että kukat ovat tummemmat kuin tavallisella mäkimeiramilla, se on ainakin täällä matalampi.
      Murunen kiittää!

      Poista
  4. Oi, unohdin tänään ostaa kanadanliljan. Sellainen oli taimimyymälässä ja kukassakin. Nimestä en saanut selvää. Ajattelin tulla sen liljan luo myöhemmin, mutta unohdin. Auts. Ihanan näköinen ja yllättävä sisus.

    10000 kuvaa on kova luku. Minä en ole tajunnut numeroida blogiin tulevia kuvia. Suurinta osaa ei ole edes nimetty siten, että muistaisin, mitä ole blogissa käyttänyt ja mitä en. Osa valmiiksi pienennetyistä jääkin joskus postausten ulkopuolelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, toivottavasti pääset uudelleen sinne puutarhamyymälään ja saat kanadanliljan ostettua.
      Olen varmaan ottanut vähintään 3–4 kertaa enemmän kuvia kuin blogiin on ikinä päätynyt. Ilmankos tila on koko ajan vähissä. :) Käsittelen kaikki blogiin tulevat kuvat, nimeän ne uudelleen (ja samalla lisään numeroinnin) ja siirrän omaan kansioon, josta sitten poimin blogiin.

      Poista
  5. Onpa upean ihana kanadanlilja! Minä ostin viime vuonna Mustilan taimipäivillä 2 Kyproksenmeiramia ja molemmat kuolivat talven aikana, harmittaa, koska olivat niin kauniita.
    Hieno kuvasaavutus, varsinkin kun kuvasi ovat niin kauniita, kunpa osaisin itsekin valokuvata noin hyvin. Blogisi on muutenkin niin kiva seurattava :) vieläkin muistan Murusen ilmeen vuohenkelloihin liittyen :-D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin! Sen punainen väri on ihan täydellinen.
      Kiitos, kun katsoo blogin alkupään kuvia huomaa kyllä eron ja kehityksen. Aluksi kuvasin pokkarilla, sitten siirryin järjestelmäkameraan ja nyt minulla on pitkäaikaislainassa ammattilaiskamera. Jos blogissa on kuvia 10000, olen ottanut niitä varmasti vähintään 3–4 kertaa enemmän. Otan monta versiota aiheesta ja vain paras päätyy blogiin. Se hidastaa kuvausta ja valintaa, mutta en ole yhden kuvan varassa, jos se yksi on vaikka epätarkka.

      Poista
  6. Puutarhassa jännää onkin juuri se, kun penkkiin ilmestyy uusia kasveja ja jännityksellä odottaa niiden kukintaa. Tänä vuonna muutama osoittautui rikkaruohoksi, mutta yllätyksenä tuli varsankello ja pari vuotta sitten kylvämäni vaaleanpunainen täplä- tai pisamakello. Näköjään ei kannata toivoaan menettää 😊 Jatkossa kippaan kaikki epäonnistuneet siemenkylvökset kukkapenkkiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Siirtolapuutarhassa naapurit ovat niin lähekkäin, että väkisinkin kasvit leviävät siemenistä - niin hyvässä kuin pahassakin. Hyvä vinkki tuo kipata kaikki epäonnistuneet siemenkylvöt kukkapenkkiin, pitääkin tehdä jatkossa niin!

      Poista

Proudly designed by Mlekoshi playground