LOKAKUUN LOPPU.

Lokakuun lopulla kesäpesällä näytti näin ankealta, eikä näky siitä kai hetkeen parane... :) Sisällä mökissä jatkuu remontti, seinät ovat saaneet pintaansa vanerit, joiden kuvaaminen käsivaralta tuottaa vain harmistuksen ja suttua. Katto- ja jalkalistat ovat paikoillaan, kaikki odottavat maalikerrosta pintaansa ja yksi seinä loppusyksystä ostamaani tapettia. Saavat odotella kevättä.

Sisällä kaikki huonekalut ovat sikinsokin, puhumattakaan kaikesta pienestä ja tarpeellisesta, jota mökillä oli ostaessani sen ja niistä, jotka sinne olen vaivalla kiikuttanut... Ja voih, kun noista hirveistä muovituolista pääsisi eroon, ovat mukavat istua, mutta esteetikon silmään ne käyvät pahasti.

Mitä keväällä ilmestyy maasta on arvoitus. Minä tungin pussillisen violetteja tulppaaneja varmistelemaan, että ainakin jotain. Naapuri muisteli, että tulppaaneja on tainnut ennenkin mailla kasvaa, mutta mistäs näistä ikinä tietää. :)

Samainen naapuri kyseli onko minulla suunnitelmia puutarhan varalle. On ja ei. Tarkoitus on nyt rauhassa katsella mitä kaikkea palstalle on istutettu ja mitä sieltä keväällä löytyykään. Piha vaatii ensi alkuun paljon multaa ja kasvuston kuriin laittamista. :) Täysin puutarha-aloittelijana varsinaista suunnitelmaa minulla ei ole, mutta tunnelma on tiedossa. Ei varmasti ole ihan yhden kesäprojekti, mutta ei sen ole tarkoituskaan olla.

Köynnöstuki sai lisäosan. Olimme isäni kanssa molemmat tuijotelleet samaa, köynnöshortensia oli osittain tuen ulkopuolella. Molemmilla oli mielessä, että kahden tuen lisäksi pitäisi hommata puolikas lisää. Kun sen sanoin ääneen olikin koko perhe jo matkalla köynnöstuki ostoksille... Eikä ostokset jääneet pelkkään tukeen, vaan ostin yhden kärhön lisää jonon jatkoksi ja jalohortensian, kun halvalla sai. :) Toivottavasti ehtivät juurtua ja selviävät talvesta...

Kaunokaiset jaksavat vielä vaan kukkia, jopa paremmin kuin välillä kesällä parvekkeella. Tarkoitus oli siirtää nämä maahan talvehtimaan, mutta en osannut valita paikkaa ja jäivät sitten sinkkilaatikkoon.

Murunen oli toista kertaa mukana ja tällä kertaa Karvatassu tarkasti rohkeasti koko alueen ja juoksenteli lintujen perässä pitkin poikin. Matkaan oli aina yhtä inhottavaa lähteä, mutta tällä kertaa matka oli onneksi lyhyt ja pieni paratiisi perillä! :)