SIEMENPUSSEJA, SIEMENTEN PUSSITUSTA JA SIEMENSUUNNITELMIA.

*Tämä postaus sisältää affliate-linkkejä, joiden kautta saan pienen komission, mikäli päädyt ostamaan tuotteen.

Syksy ja hämärät illat kutsuvat viettämään aikaa kotisohvalla enemmän kuin pimeässä puutarhassa. Pelkän television tuijottamisen sijaan olen samalla askarrellut pieniä ja somia siemenpusseja. Olen joskus ikuisuus sitten ostanut Japanista muovisen sabluunan, jolla saa tehtyä pieniä pussukoita – täydellisiä siemenille.

Paperina voi käyttää mitä tahansa oma silmää miellyttävää, vaikka vain valkoista A4-kopiopaperia. Itse halusin väriä ja löysin erilaisia origami-töihin tarkoitettuja arkkeja, joita hyödynsin.

Osa papereista on kaksipuolisia, joten siemenpussin avaajaa odottaa ihana yllätys. Kauniit siemenpussit ovatkin kiva lahja puutarhaystävälle. Itse lahjoin leikkokukkakurssin ihania naisia näillä pusseilla, mutta sisään sujautin seed bomb -pallon.

Viimeisimpänä puutarhatyönä pussitin keräämiäni ja kuivaamiani siemeniä näihin vastavalmistuneisiin pussukoihin.

Koristeporkkana 'Daran', unikon, samettikukan ja kehäkukan siemenet odottamassa puhdistusta ja pussitusta.

Koristeporkkana 'Daran' siemeniä

Kehäkukan siemeniä

Samettiruusun siemeniä

Unikon siemeniä

Löysin alkuvuodesta pienen puurasian Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Se on täydellisen kokoinen näillä siemenpussukoille. Olen hankkinut useamman erilaisen säilytyssysteemin siemenpusseille ja tämä rasia on aivan liian pieni koko kokoelman säilytykseen, mutta säilytän tässä tyhjät pussit.

Nyt kun viimeisetkin kerätyt siemenet on pussitettu, on aika aloittaa siemeninventaario ja ensi puutarha- ja leikkokukkakauden suunnittelu. Alkuvuodesta tilaamiani siemeniä on vielä runsaasti jäljellä, mutta silti kutkuttelisi tilata jotain uutuuksia.  

Viime keväänä tilasin siemeniä ruotsalaisesta Days in Gray -verkkokaupasta, sieltä tuli muun muassa tsinnioiden ja kärsämöiden siemeniä. Alankomaalaisesta Fluffy Flower -nettikaupasta, klikkasin ostoskoriin lemppariani, jota oli vaikea saada mistään – Keäleimun 'Cherry Caramel' -lajiketta, punakosmos 'Cupacake Mixin' siemeniä ja daalian juurakoita. Juuri tietyn, upean tummakukkaisen, tuoksuhernelajikkeen metsästyksen perässä ajauduin tanskalaisen Botania-siemenkaupan sivuille. Sieltä tilasin tuoksuherneiden lisäksi muun muassa pronssifenkolin, tillin ja tarhamaltsan siemeniä leikkokukkakäyttöön.

Näistä jokaista voin suositella, tilaukset tulivat nopeasti ja kauniisti pakattuina. Valikoimat ovat ihanat ja jokaisesta löytyy jotain, mitä toisesta ei saa. Jokainen kauppa sijaitsee EU.n alueelle, joten siementen tilaus on sallittua ja turvallista.

*Tämä postaus sisältää affliate-linkkejä, joiden kautta saan pienen komission, mikäli päädyt ostamaan tuotteen.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

KIEKKO & KATE – potagerin "vanhan osion" uudistus.

Joskus parhaat ideat tulevat yllättäen ja vielä paremmat saa heti toteutettua, kun kaikki tarpeellinen löytyy jo kotoa. Niin kävi viime viikolla täällä Oravankesäpesässä.

Poikaystäväni sahasi aiemmin keväällä omppupuun rungosta pyynnöstäni noin viiden sentin paksuisia kiekkoja, joita suunnittelin käyttäväni jossain. Harkitsin aluksi vesipisteen aluetta, kompostille vievää käytävää, viiniköynnöksen tienoota ja viimeisimpänä potageria. Haaste oli kiekkojen määrä, niitä ei saisi lisää, joten sahatun määrän pitäisi kattaa alue.

Perjantai-illalla tuli yhtäkkiä jostain mieleen, että mitäpä jos käyttäisin kaadetusta omenapuusta sahattuja kiekkoja kattamaan potagerin "vanhaa osaa" eli pienten lavankaulusten aluetta. No, tuumasta toimeen ja levitin kiekot lavankalulusten ympärille katsoakseni riittävätkö ne edes kattamaan haluamani kohdat. Riittivät! Ja muutama kiekko jäi vielä ylikin. Hetken aikaa katselin ja pohdin asiaa. Päädyin suunnitelmaan, että kiekot olisivat hyvät juuri tässä kohdassa. Väleihin voisi laittaa kasvimaakatetta, jota on vielä runsaasti jäljellä toissavuotisesta paketista.

Olin jo levittämässä kasvimaakatetta, kun tajusin, että olisi järkevää laittaa jotain nurmikon ja kiekkojen väliin, jotta ei ihan samantien tarvitse olla kitkemässä. Muistin, että olin jemmannut varastoon kuluneen räsymaton, joka on osittain hiutunut rikki, joten se ei enää ole käypä lattialle, mutta puutarhan katteeksi kyllä. 

Matto ei ollut ihan tarpeeksi leveä kattamaan singelipotagerin ja lavankaulusten välistä aluetta. Pienten lavojen alla ei hirveästi ole viime vuosina kasvanut mikään ja toivottavasti kasvimaakate vähän ainakin hidastuttaa kasvua.

Levitin maton ja leikkasin siitä pätkän pois. Ilman mittaamista pätkä sattui olemaan juuri sopivan kokoinen pala lavankaulusten väliin. Miso auttoi.

Ehdin levittää jo katteet, kun tajusin, että toiseen välikäytävään olisi ollut myös hyvä laittaa jotain kiekkojen alle. Vaikka pahvia tai sanomalehtiä. Mökissä kun sattui olemaan tyhjillään pahvilaatikko, josta mietin vienkö sen pahvinkierrätykseen vai tarvitsenko sen johonkin. No, sehän oli passeli juuri tähän projektiin ja seuraavana aamuna kaivoin katteet ja kiekot pois ja laitoin pahvilaatikon litistettynä paikoilleen. Se oli juuri täsmälleen välin levyinen ja pituinen! Kastelin pahvin vielä ennen kiekkojen ja katteen asennusta. Miso tietenkin auttoi.

Levitin katetta runsaasti ja kastelin vähän sitä, jotta se painuu väleihin. Katetta jäi vielä runsaasti, joten sitä voi vielä lisätä tarpeen tullen. Kate vielä enimmäkseen peittää kiekot, mutta varmasti ensimmäisen kunnon sateen jälkeen kiekotkin tulevat esiin. Miso testaa.

Nurmikon ja alueen väliin jäi hauskat piparkakkureunat kiekoista. Aiemmin oli kova työ leikata saksilla singelipotagerin reunat siisteiksi, jää se työ nyt yhdeltä reunalta pois. Myös nurmikon leikkuu helpottuu, kun laatikoiden välejä ei tarvitse ajaa. Siellä ei ruoho edes kunnolla kasvanut, mutta laatikoiden reunoihin kasvoi aina jotain ja sen siistiminen oli käsityötä, kun leikkuri ei yltänyt reunoille.

Nyt koko potager on samankorkuinen. Se luo kivaa yhtänäisyyttä, vaikka materiaalit ovatkin erit. Uuden potagerin laatikot ovat mustia ja niihin someron harmaa väri sopii hyvin, vanhan lavankaulukset ovat käsittelemättömiä ja niihin taas sopii paremmin puun sävyt. 

Alppipaju | Salix helvetica

Aiemmin lavankaulusten välissä on ollut lavat, joissa on ollut ruukkuja. Nyt tähän väliin ei enää mahtunutkaan lavaa, joten jätin ne molemmista väleistä pois ja laitoin tuolit pajuruukkujen kanssa tilalle.

Kuunlilja + mansikka + jättiverbena | Hosta undulata 'Albomarginata + Fragaria + Verbena bonariensis

Kuunlilja + mansikka | Hosta undulata 'Albomarginata + Fragaria

Omenapuusta jäi myös pieniä pöllejä, osalla reunustin  paria maahan kaivettua daaliaa. Yhden pöllin toin koristeeksi potageriin.

Kääpiöpunapaju | Salix purpurea 'Nana' 

Projekti oli hurjan kiva. Tuumasta toimeen ja valmista tuli nopeasti. Edes pahvilaatikon lisääminen ei vienyt kauaa, vaikka niin ensin pelkäsin. Ehdottomasti kannattava lisätyö. Parasta oli kuitenkin se, että sain erinäisiä materiaaleja käyttöön ja pois nurkista: omenapuun kiekot, vanhan maton, pahvilaatikon ja kasvimaakatteen. Kaikki tarvikkeet löytyi valmiina ja päätyivät käyttöön – parasta! Kattaminen siisteytti aluetta ja vähentää työtä, iso plussa sekin.

Mitäs tykkäät? Tykkään itse ihan kamalan paljon.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

KUKKIEN HIEKKAKUIVATUS.

Innostuin kesällä kukkien hiekkakuivauksesta. Hiekkaan hautaamalla kuivatuista kukista tulee paljon eloisampia kuin riiputtamalla niitä. Kukat saavat kauniin hillityn himmeän värin kuivuessaan ja muoto säilyy paremmin. Olen nähnyt uskomattoman hienoja värimuutoksia. Kuivaus kuulosti niin hauskalta ja näkemäni tulokset niin upeita, että oli pakko itsekin kokeilla. Ainut mutta oli erittäin hienon hiekan saaminen ilman autoa mökille/kotiin.

Hienoa, kuivaamiseen soveltuvaa hiekkaa myydään rautakaupoissa 25 kilon säkeissä eikä sellaista taakkaa kuljeteta pyörällä saati käsin raahaamalla. Sitten bongasin Instagramista pelastavan idean käyttää kissanhiekkaa kuivatukseen ja sitähän kissakodista löytyi! (ei tosin löydy enää, kun syksyllä eteen tupsahti paakkuuntuva puupelletti. täydellistä!)

Miso ihmettelee miksi keittiönpöydällä on pieniä vessoja. 

Hautasin kokeeksi muutamia kukkia pariksi viikoksi hiekkaan. Säilytin astiat keittiön lattialla, matalan hyllykön alla. Pelkäsin, että utelias kissa löytää hiekkalaatikot ja ottaa uudet vessat käyttöönsä. :) Näin ei onneksi käynyt.

Parin viikon päästä koitti jännittävä hetki, kun sain vetää kukat pois hiekasta.

Tiiviskukkainen kivikkotörmäkukka 'Pincushion Pink' kuivui kauniisti, mutta kissanhiekan rakeet tarttuivat siihen ärhäkästi. Yksittäisiä muruja oli vaikea saada irti rikkomatta itse kukkaa. Hienorakeisen hiekan edut tulivat heti selväksi verrattuna rakeiseen kissanhiekkaan.

Kuivauskokeiluuni osallistui vasemmalta oikealle: daalia 'Night Silence', kivikkotörmäkukka, suklaakosmos, toinen kivikkotörmäkukka, etelänruusuruoho 'Mars Midget' ja tsinnia. 

Toisessa laatikossa oli kultatsinnia 'Old Mexico Mix', daalia 'Park Princess' ja kaksi tsinniaa. Daaliat litistyivät kuivatuksessa, ne olisi pitänyt haudata huolellisemmin, hiekkaa vähitellen päällä ripotellen. Tämä pitää muistaa, kun ensi kerralla peittelen kukkasatoa hiekkaan.

Ja todellakin aioin jatkaa kokeiluja! Testi innostaa jatkamaan kuivaamista hiekassa myös jatkossakin. Perheeseemme liittyi marraskuussa auto, joten hiekanhaku ei enää ole ongelma (aah, täältä tullaan kaikki ihanat kauempana olevat puutarhamyymälät, puutarhakohteet ja kirppikset! :D), vaikka kissanhiekkaa ei enää meillä käytetäkään. 

Pitää myös aloittaa kuivaaminen keväällä ja kokeilla eri lajeja. Mökin kuistista voisi tehdä kukkastudion. Näen jo kauniita kukkanippuja katosta roikkumassa, kukkasiilejä ja -pidikkeitä ja ja ja kaikkea muuta ihanaa ja kaunista. Sormet jo syyhyävät järjestelemään tilaa uusiksi, mutta vielä on maltettava, sillä mökissä on pakkaslukemat ja tila on enimmäkseen talvisäilönä kaikelle puutarhatavaralle.

Onpa jotain mitä odottaa!

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

VESIAIHE – miten tehdä vesiaihe puutarhaan?

Viime vuonna, joskus kevättalvella kai, se idea putkahti mieleeni – haluan vesiaiheen puutarhaani. En enää edes muista mistä ja miksi se idea tuli, mutta se oli niin vahva, että ryhdyin heti etsimään sopivaa allasta. Pienelle palstalle ei kovinkaan iso mahdu, mutta en halunnut myöskään ihan pienintä. 

Aikani valikoimaa selattuani, päädyin 300 litran altaaseen, jonka muoto oli minusta myös paras vaihtoehdoista. Varasin viimeisen kappaleen K-Raudasta ja ystävän kanssa haimme sen palstalle jo kesäkuun alussa. Iso, musta muoviallas vietti kesän kyljellään palstan nurkassa, kun kuuman ja kuivan kesän jälkeen ryhdyimme projektiin vasta syyskuun puolessa välissä, ilmojen viilettyä ja maan kostuttua helpommin kaivettavaksi.

Alunperin suunnittelin vesiaihetta keskimmäisen omenapuun alle, mittasin sille jo paikankin, mutta onneksi luin ohjeen ettei allasta kannata sijoittaa puun alle. Tajusin, ettei paikka ole hyvä. Puun hoito, leikkaaminen ja omenoiden poiminta, hankaloituu ja lisäksi kaikki lehdet varisevat suoraan veteen. 

Altaan paikaksi vaihtui lennossa mökkipolun kukkapenkin kupeeseen. Yllä olevassa kuvassa paikka ennen kaivuuhommiin ryhtymistä. Vesiaihe sijoittui aurinkovarjon jalan ja sinkkiruukun väliin.

Siihen se allas sitten sopivasti mahtui. 

Merkitsimme altaan paikan kanttausraudalla ja altaan syvemmän osan muovisilla syömäpuikoilla, jotta tietäisimme mistä kohtaa pitää kaivaa syvemmältä.

Altaan reunoilla on matalat osiot, toisessa päässä on syvä osio ja niiden välissä tasanne. Kaivoimme ensimmäiseksi syvimpää osaa ja vähitellen aluetta laajennettiin, mutta kuitenkin altaan muotoa mukaillen. Vesiallasta varten kuoppa täytyy kaivaa noin 10 senttiä suurempana ja syvempänä kuin itse allas on. Aina välillä sovitimme allasta paikoilleen.

Kuvasta näkee hyvin puutarhan maaperän ladun: noin 30 senttiä multavaa maata ja sen jälkeen tiukkaa savea.

Asia jota en ollut ottanut huomioon: maa-aineskasa, joka vesialtaan tietä kaivettiin. Yli 300 litraa maata oli aikamoinen keko, joka piti johonkin sijoittaa. Kasa vietti koko kesän omenapuun juurella, paikassa johon alunperin allasta suunnittelin. Melkein vuosi meni sen vajuttamiseen.  Koska suuri osa oli tiukkaa savea, osa nurmikkoa ja osa multavaa maata, sekoitin ainekseen ensin kompostia ja hiekkaa, kompostin loputtua pollen parasta, jotta siitä tuli käyttökelpoista tavaraa kukkapenkkeihin ja ruukkuistutuksiin.

Vanhasta puutarhasta löytyy aina kaivettaessa lasin ja keramiikan palasia eikä tämä kerta ollut poikkeus.

Kun kuoppa altaalle oli saatu kaivettua tarpeeksi suureksi ja oikean malliseksi, lisättiin pohjalle hiekkaa.

Tässä kuvassa näkyy hyvin altaan eri tasot.

Sitten päästiin asentamaan itse allas. Allas asetettiin kuoppaan ja pohjalle laskettiin vettä. Sen jälkeen alkoi altaan asettaminen suoraksi kuoppaan vatupassin ja pitkien lautojen avulla. Se olikin aikamoista vekslausta.

Kun allas oli saatu suoraan, täytettiin tyhjä tila altaan ja kuopan välissä hiekalla.

Altaan ja maan väliin suihkutettiin vettä, joka auttoi hiekkaa asettumaan paikoilleen. Lopuksi täytimme altaan vedellä. Se oli siinä! Teimme nämä vaiheet poikaystävän kanssa kolmen päivän aikana.

Vesiaihe jätettiin maahan vedellä täytettynä, peitimme sen pressulla ja laitoin perennatuet altaan reunalle, jotta muistaisin myös talvella varoa vesiaihetta. Maisemointityön jätin suosiolla seuraavaan vuoteen ja jäin talven ajaksi miettimään kasveja ja muovisen altaan piilotusta.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest