MÖKKI JA PALSTA MAALISKUUSSA 2023.

Ihanaa, maata näkyvissä! Kurkistin viime vuotisia kuvia ja oijoi, silloin oli huomattavasti enemmän lunta eikä tietoakaan multaläikistä. Pitää siis olla tyytyväinen, että tilanne on jo tämä, vaikka kevään eteneminen on tuntunut tuskastuttavan hitaalta. Tämän viikon maanantaiyöllä satoi vielä paksu peite lunta, aamuneljältä käydessäni juomassa kauhistelin lumen määrää. Kolme tuntia myöhemmin kahvia keitellessäni kauhistelin vesisadetta ja kadulla ollutta loskakerrosta.

Luen sulamisen myötä puutarhasta on paljastunut kuolleita kasveja.

Jonkun (todennäköisesti rotan) tekemiä syviä kaivauksia.

Lisää kuolleita kasveja. Väritys on tässä ankeudessa kyllä huomioita herättävä.

Suojasin viikko sitten maassa kasvavat havut ahavalta. Sittemmin luin, että säkkikangas muodostaa aurinkoisilla keleillä saunan kasveille eikä siis ole hyväksi. Harmillista, sellainen muovinen verkko on vain niin ruma.

Lumen alta paljastui myös kivihamst eikun -oravoijan kätkö.

Talvella mukavasti lumikinokseksi maastoutunut multakasa on tullut lumien sulaessa esiin. Tuon verran kaivoimme poikaystävän kanssa maata vesiaiheen paikalta. Pohjalla on nurmikkoa ja ohut multakerros. Päällä on tiukkaa savea. Mihinköhän tuon kasan piilottaa?

Potager uinuu vielä talviunta. Takimmaisten laatikoiden välissä, persikkapuun takana, olevan hyllykön nostin kuvan ottamisen jälkeen pystyyn. Se on jossain vaiheessa talvella kaatunut. 

Suunnittelen tuon lähimmän pikkulaatikon siirtämistä ruukutuspöydän paikalle. Pöytä voisi sopia köynnöstuen toiselle puolelle. Samalla haluaisin käsitellä kaikki lavankauluksen mustaksi kuten uudet laatikotkin. Siirron myötä vesiaihe saisi vähän lisää tilaa ympärilleen ja lava-alue olisi tiiviimpi kokonaisuus.

Lumikello | Galanthus

Pääsi ilonkiljahdus, kun huomasin lumikelloja kukassa. Taputtelin myös itseäni olalle, että viime vuonna merkitsin muistiin ensimmäiset pälvipaikat ja kirjasin muistutuksen istuttaa lumikelloja niihin – ja että vielä muistin toteuttaa sen! Nyt fiksuista päätöksistä ja teoista saa nauttia.

Jouluruusu | Helleborus

Jouluruusu kukkineen on taas kerran paljastunut maasta. On se sinnikästä sorttia, kukat taisi olla jo ennen joulua eikä kasvi ole ollut lumi- ja pakkaskaudesta moksiskaan.

Mökin pohjoispuolella lunta riittää. Kirjasin kesän to do -listalle vesipisteen pöydän öljyämisen. Se ihan vihertää jo, eikä se pöydän suhteen ole hyvä merkki.

Talvikylvölaatikoista toinen ui vedessä. Kaadoin vedet pois, samalla saattoi myös siemeniä joutua laatikon ulkopuolelle. No, tuskinpa laatikossa yksikään siemen muutenkaan olisi itänyt.

Kaihoten katson vuoden 2020 maaliskuun kuvia. Silloin oli paras talvi ikinä ja ihanan aikainen kevät.

{2022} {2021} {2020} {2019} {2018} {2017} {2016} {2015} {2014} {2013} {2012}

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

MÖKKI JA PALSTA HELMIKUUSSA 2023.

Kävipä hassusti. Kuvasin viikko sitten nämä kuukauden kuvat, mutta unohdin kuvat tietokoneen uumeniin. Lumitilanne on viikossa muuttunut sen verran ettei auttanut kun ottaa uudet kuvat ja käsitellä ne samantien blogiin jottei ne tälläkin kertaa unohdu.

Lunta siis riittää. Pari viikkoa sitten maa oli enimmäkseen paljas, lumikellon piippoja ja jouluruusun nuppuja näkyvissä. Olin toiveikas aikaisesta keväästä, kunnes viime viikonloppuna heräsin järkytykseen - oli tupruttanut lunta ihan urakalla.

Toisaalta lumi oli tervetullut suoja, sillä tällä viikolla pakkanen huitoi yli kymmenessä asteessa ja se olisi voinut olla kohtalokasta ilman lumipatjan suojaa.

Tänään, sunnuntaina kevät tuntui lumesta huolimatta olevan askeleen lähempänä. Sen oli huomannut muutama muukin siirtolapuutarhuri ja oli kiva törmätä kapeilla lumipoluilla naapureihin ja vaihtaa kuulumisia. Puheissa toistui esikasvatukset, kevään ja kesän odotus.

Eilen suunnittelimme poikaystävän kanssa pientä mökin sisätilojen entrausta, saa nähdä toteutuuko ja jos, niin miten ja milloin. Mökin sisätilat on remontoitu 11 vuotta sitten, joten ehkä olisi aika vähän päivittää. Haaveilen hieman uudesta tapetistakin, mutta unelmieni tapetti on Brexitin tuolla puolen, se vähän hillitsee.

Olen pahasti jäljessä blogien lukemisesssa. Olen ollut hirvittävän väsynyt ja illat ovat menneet tuijottaen Puutarhakauden uusia ja vanhoja jaksoja. Yritän kuroa pitkää viivettä umpeen minkä jaksan. Yli vuosi ilman lomia, jo pitkään huonosti nukutut yöt ja runsas määrä töitä taitavat verottaa. 

{2022}.[2021] {2020} {2019} {2018} {2017} {2016} {2015} {2014} {2013} {2012}

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

TALVIKYLVÖT.

Lupaavalta näyttänyt kevään edistyminen tyssäsi täällä Helsingissä perjantain ja lauantain välisen yön lumisateeseen. Taas on maa valkoisena ja tiet liukkaita. Harmillinen tilanne, joka vaatii käsien upottamista multaan. Nyt olikin oiva aika talvikylvöille. En ole aiemmin kokeillut talvikylvöjä, joten oli jo korkea aikakin. Samalla ensi käyttöön pääsi hankkimani Soil Blocker.

Nappasin hankikylvöjä varten lounasta hakiessa kaupasta tyhjiä irtokarkkilaatikoita. Poikaystävä porasi laatikoiden pohjaan, sivuihin että kanteen reikiä. Laitoin suodatinpusseja laatikoiden pohjalle, reikien päälle estämään mullan valumisen.

Valmistelin mullan Soil Blockerin käyttöön lisäämällä vettä ja käsin "leivoin" kosteuden multaan. Soil Blockerin mukana tuli reseptejä multaseoksiin, mutta käytin yksinkertaisesti vain kylvö- ja talvimultaa. Olin hankkinut perliittiä kylvöjä varten, mutta unohdin sen tyystin viritellessäni kameraa, kaivaessani siemeniä kätköistäni ja sotkiessani multaa. 

Pakko myös sanoa, että vähän hävettää julkaista näitä kuvia. Olen niihin kovin tyytymätön, mutta alusin tallettaa blogiini ensimmäiset hankikylvöt ja Soil Blockerin käytön.

Multa kerätään Soil Blockeriin keinuttaen kojetta mullassa. Kun multa tiivistyi, eikä sitä enää tarttunut blockerin pohjaan, kuohkeutin ja kasasin multaa kokoon käsin.

Onnistuin kerrasta saamaan oikeanlaisen koostumuksen multaan, joka oli helppo irrottaa blockerista. Multakuutiot vapautetaan Soil Blockerin pumpaten kahvan jousta. Hirveän suuri ilo ja tyydytys, kun saa aikaiseksi somia pikkukuutioita siemenille.

Näihin pikkukuutioihin on tarkoitus kylvää vain yksi siemen per kuutio. Auringon- ja kehäkukkien kanssa se onnistuikin helposti. Erilaisten porkkanoiden ja palloesikoiden suhteen ei mennyt ihan niin sujuvasti. Huomaa pikkurillin ja nimettömän tyylikäs ojennus. :DD

Näitä kylvin:

Laatikko I

Palloesikko Primula denticula (siemenet menneet vanhaksi 9/2021)

Hohtopiikkiputki Eryngium giganteum 'Miss Wilmott's Ghost'

Sipeariankärsämö Achilea sibirica var. camtschatica 'Love Parade'

Karhunputki Angelica sylvestris purpurea 'Vicar's Mead'

Pikkuauringonkukka Helianthus debilis 'Ice Cream' (siemenet menneet vanhaksi 9/2021)

Auringonkukka Helianthus annuus 'Teddy Bear' (siemenet menneet vanhaksi 12/2018)

Kehäkukka Calendula officinalis 'Daisy Mixd'

Laatikko II

Isosudenporkkana Ammi majus (siemenet menneet vanhaksi 9/2020)

Sirosudenporkkana Ammi visnaga 'Green Mist'

Koristeporkkana Daucus carota 'Dara'

Koristeporkkana Daucus carota 'Purple Kisses'

Punakosmos Cosmos bipinnatus 'Cupcake Blush'

Punakosmos Cosmos bipinnatus 'Double Click Bicolour Pink'

Ruiskaunokki Centaurea cyanus 'Black Boy'

Peitin kylvökset vermikuliitilla. Normaalisti olisin suihkutellut vermikuliitin kosteaksi suihkupullolla.

Kostutuksen suihkupullon sijaan saa hoitaa lumi. Peitin kylvökset lumella ja laitoin kannet kiinni, mutta en loksauttanut niitä paikoilleen. 

Jätin kylvölaatikot mökin pohjoispuolelle, sisäänkäynnin vierelle, jotta muistan tarkkailla laatikoiden tilannetta kevään mittaan.

Ai niin ja tein tänään vielä yhden siementilauksen. Laskeskelin niiden ehtivät hyvissä ajoin ennen esikasvatuksia. (tähän se kädet silmillä oleva apina -emoji)

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

SIEMENHURAHDUS.

Siemenhurahdus on tänä vuonna ollut totaalinen. Hurahduksen kohteena on erityisesti kukkasiemenet ja erityisesti leikkokukat. Hyötyviljely ei niinkään kiinnosta. Siemenpusseja on tullut hamstrattua niin marketeista ja kivijalkamyymälöistä kuin nettikaupoistakin. Yhdestä nettikaupasta on siementilaus vielä harkinnassa. Saatoin myös ostaa muutaman pussukan syksyn aleista. Eikä puutarhamessuja edes ole vielä ollut ja kasvukauteenkin on vielä huimasti matkaa. 

Olen tänä vuonna kunnostautunut aiempia vuosia paremmin suunnittelmallisuudella. Kirjasin omaan kylvökalenterian aikataulun esikasvatuksille, olen niputtanut kaikki suorakylvettävät samaan läjään ja olen tehnyt oman pinon talvikylvettäville. Ajattelin nimittäin tänä vuonna ensi kertaa kokeilla talvikylvöjä. Tällä hetkellä tosin talvesta ei ole paljoakaan jäljellä täällä Helsingissä. Puutarhassa on vielä runsaasti lunta mökin katveessa ,palstan pohjoisnurkassa, sinne ajattelin purkkini sijoittaa.

Siemenkylvöhifistelynä tilasin Kukkatarhureilta ennen joulua Soil Blockerin esikasvatuksia varten. Olin ihastellut vekotinta saksalaisten siirtolapuutarhureitten Instagrameissa jo pari vuotta. Kuvauksellisen näköinen koje oli pakko hankkia, kun löytyi suomalainen myyjä, jonka markkinointitekstit esikasvatuksen helppoudesta vetosivat meikäläiseen. Olen aika onneton siemenestä kasvattaja, mutta periksi ei anneta ja kaikkea on kokeiltava.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

MÖKKI JA PALSTA TAMMIKUUSSA 2023.

Yhtäkkiä tammikuu näyttää Helsingissä kovin keväiselle. Viikonlopun yli jatkanut plussakeli ja sade ovat tehokkaasti vähentäneet kinoksia. Kaduilla näky jo asfaltti, joka ilahduttaa suuresti. Käveleminen on huomattavasti mukavampaa asfaltilla kuin jääradoilla, joita kadut ovat viime aikoina enimmäkseen olleet. Kesäpesän polku oli sunnuntaina vielä yhtä jäärataa, mutta selviydyin siitä liukastelematta.

Persikkapuun suojaukset näyttävät nyt ylilyönneiltä ja hätävarjelulta, mutta pelkään ettei tämä talvi ollut vielä tässä. Toivottavasti olen väärässä. 

Kukkapenkistä löytyi jotain keväistä – piippoja! Lienevät lumikellojen alkuja.

Viljelylaatikot ovat lumesta vapaat, melkein tekisi mieli aloittaa jo kylvöt. Olen aloittanut siementen hamstraamisen. Laitoin jopa poikaystävän asialle, jotta varmasti sain haluamiani kukkien siemeniä, kun niitä ei ollut lähikaupoissani saatavilla. Olen vielä pulassa, kun siemeniä on useammallekin aarille, mutta tilaa vain rajoitetusti. Esikasvatustiloista nyt puhumattakaan. 

Tummaraunioinen | Asplenium trichomanes

Olen hullaantunut saniaisista. Olen ostanut useammankin viherkasviversion kotiin. Ne ovat kaikki kuolleet suurin piirtein heti kättelyssä, ennen kuin olen saanut niitä siirrettyä edes ostoruukuista pois. Viime kasvikaupparetkellä piti oikein tiukalla kurilla pitää kaikki saniaiset pois ostoskorista. Puutarhassa toivon niiden olevan helpompia tapauksia. Tämä viime kesänä istuttamani tummaraunioinen on niin söpis paljastuttuaan lumen alta. Toivon ettei osittainen neonvihreä ulkoasu tarkoita mitään ikävää.

Potager on lähes lumeton, nurmikkoa peittää vielä kerros valkoista. Ehkä tämän maanantain sade on poistanut senkin.

Jouluruusu | Helleborus

Jouluruusun nuput paljastuivat lumen alta samanlaisina kuin sinne hautautuivatkin.

Viime vuoden tammikuun kuvissa puutarha näyttää kauniimmalta runsaan lumipeittoon kietoutuneena. Mutta koska joka tapuksessa jossain vaiheessa on edessä tällainen märkä ja vähemmän kaunis lumensulamiskausi, ottaisin sen mieluiten heti enkä vasta huhtikuussa. 

{2022} {2021} {2020} {2019} {2018} {2017} {2016} {2015} {2014} {2013} {2012}

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

ORAVANKESÄPESÄN LUPPIOITA osa 2.

Hurmeluppio | Sanguisorba menziesii

Olen hiljakseen kerännyt useamman luppion puutarhaan. En voi vastustaa punaisen eri sävyissä olevia pallerokukkia enkä sen paremmin pötkylöitäkään, joita osa luppioiden kukista on. Ensimmäisenä ostin rohtoluppion siemeniä. Niitä oli aikansa palstalla, pieniä ja matalia tuppaita, joissa oli tummat, ruskeat kukat. Eivät vastanneet netistä näkemääni kuvaa, joiden perusteella siemenet tilasin. Seuraavaksi palstalle saapui pikkuluppio, joka vastoin nimeään kasvoi varsinaiseksi jättiläiseksi. Korkeutta sillä on helposti yli 160 senttiä ja kasvusto on vähintään puolimetriä halkaisijaltaan. Epäilen hänen olevan kuitenkin punaluppio. Kuvia on postauksen loppupuolella.

Punaluppio | Sanguisorba officinalis 'Pink Tanna'

Viime kesän tavoitteena oli kuvata kaikki puutarhani luppiot kukassa. Alku sujuikin hyvin siihen asti, kun keskellä kuumaa ja kuivaa kautta päätin siirtää kaksi luppiota nyt heti ja samantien. Oli visio mielessä ja se piti toteuttaa heti. Siirsin nuppuiset kasvit kaiken uhalla. Kastelin niitä läpi kesän, kasvit onneksi selvisivät siirrosta,  mutta kukat kuihtuivat nuppuvaiheeseen. Oma moka. 

Kukkimatta jääneet ovat nimeltään kiiltoluppio Sanguisorba tennifolia ‘Purpurea’ ja luppio Sanguisorba ‘Rock and Roll'. Myöhemmin unohdin kuvata osan luppioista, ainakin komealuppio Sanguisorba hakuensis ‘Lilac Squirrel’ ja albanuokkuluppio Sanguisorba obtusa 'Alba' jäivät ikuistamatta. Tulevana kesänä paremmalla onnella sitten!

Punaluppio | Sanguisorba officinalis 'Pink Tanna'

Olen myös hieman sekaisin nimien kanssa. Muistiinpanoni istutuksista ovat vähän epäselvät enkä ole aivan varma ovatko kaikki kasvit olleet oikein nimettyjä puutarhamyymälöissäkään. 'Tanna'-nimellä istuttamani luppion näyttää enemmän siltä miltä Googlen kuvahaun mukaan 'Pink Tanna' näyttää. 

Kiiltoluppio | Sanguisorba tenuifolia 'Alba'

Punaisen eri sävyjen joukossa on kaksi valkeaa kiiltoluppio ja nuokkuluppio, joista jälkimmäisestä ei siis ole viime kesältä kuvaa. Molemmista löytyy kuvat vanhemmasta luppio-postauksesta.

Kääpiöluppio | Sanguisorba minor 'Little Angel' 

Pienin luppio on nimensä mukaisesti kääpiöluppio 'Little Angel'. Sen hankin muutama vuosi sitten Zetasista ja toissa kesänä siirsin sen uuteen paikkaan päärynäpuun alle, mökkipolun varrelle. Siirto vaikuttaa olleen sille mieleen. Tykkään pikkuenkelin kaksivärisistä lehdistä ja somasta koosta.

Kääpiöluppio | Sanguisorba minor 'Little Angel' 

Verokkina kääpiöluppion vieressä on kuukausimansikka. Mansikka ei ole mikään jättiläinen, vaikka siltä vähän vaikuttaisi. Mökkipolun hedelmäpuiden puolen maanpeitekasvina on ahonmansikkaa kuukausimansikan lisäksi. Se on levinyt tehokkaasti, kun en ole sitä paljon estellyt. Rakastan syödä ahomansikoita ja parempien kasvien puutteessa se on saanut valloittaa aluetta itselleen. Se on helposti kitketävissä, kun haluan ottaa maan jonkun muun kasvin käyttöön.

Punaluppio | Sanguisorba officinalis 'Chocolate Tip'

Suklaanruskeaan taittava punaisen sävy löytyy nimensä mukaisesti 'Chocolate Tip' -luppiosta. Tällainen tumma punainen on todella lähellä sydäntäni ja nuo pienen pallerot! Rakkautta!

Punaluppio | Sanguisorba officinalis 'Chocolate Tip'

Luppio | Sanguisorba

Tässä on se pikkuluppiona minulle myyty yksilö. Veikkaan tosiaan tämän olevan ihan perus punaluppio. Se on aivan magnolian vieressä ja vasta viime vuosina magnolia on päihittänyt luppion korkeuskisassa. Puska on todella komean kokoinen, vaatisi ehkä jo jakamistakin. Siitä on ainakin riittänyt napsittavaa kimpuihin.

Luppio | Sanguisorba 

Japaninluppio | Sanguisorba japonensis

Japaninluppio on myös kooltaan valtava, sen lehdet ovat ehkä viisi kertaa muiden luppioden kokoiset, se levittäytyy laakealle alalle ja kukatkin ovat pitkät pötkylät. Se myös kukki myöhään, tuo alempi kuva on otettu lokakuussa.

Japaninluppio | Sanguisorba japonensis

Lue lisää >> Oravankesäpesän luppiota osa 1.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest