Marraskuu on ollut ihanan leuto Helsingissä. Viime lauantaina saimme ensilumen ja lunta on sen jälkeen tullut päivittäin. Sunnuntaina olimme poikaystävän kanssa mökillä tekemässä viimeiset puutarhapuuhat. Myönnän, että pikkupakkasessa ja lumisateessa puutarhahommat eivät varsinaisesti olisivat kiinnostaneet meitä kumpaakaan.
Olin itselleni kiukkuinen, että emme tehneet verkotusta jo aiemmin, edellisenä viikonloppuna olisi hommat saanut tehdä auringonpaisteessa. Toisaalta sairastamani korona verotti syksystä useamman viikonlopun, kun oli niin heikossa kunnossa. Vieläkin keuhkoissa tuntuu välillä vähän oudolta.
 |
| Sirosara | Carex brunnea |
Virittelimme verkkoja valituille kasveille. Suojaverkon saivat kaksi japaninvaahteraa, pensasmustikat, liljakanukka, kalukkipensas ja kaksi uutta kirsikkaa. Verkkoa ei ollut enempää ja oli pakko tehdä valintoja. Toivottavasti tulee vähänluminen talvi, jolloin palstaa kiertävä verkkoaita riittää pitämään ristihuulet poissa.
 |
| Kärsämö | Achillea |
Laitoin vesiaiheen ympärille perennatuet, jotta muistan altaan olemassaolon vielä keväälläkin. Voin kuvitella hyvin itseni astumassa veteen, kun olen unohtanut vesiaiheen talven aikana.
Potager on tyhjän näköinen, kun kaikki ruukut ja muut tilpehöörit on kannettu talvisäilöön. Potagerin persikkapuu saa talvitakin päälle, jos ja kun pakastuu kunnolla. Nyt on luvattu taas lauhempia päiviä loppuviikosta. Toinen peitolla suojattava on liljakanukka.
Sekä persikka että liljakanukka saivat juuristolleen talvensuojaturvetta. Kokeilen sen tehoa ensi kertaa. Levittelin turvetta myös sinisateelle, syyssyrikoille, vuorikärhölle, käärmeenparralle, hakoneheinälle ja kuvan safiirihortensialle. Minipieni safiirihortensia on siis tuolla turpeen keskellä ja laitoin sille vielä metallihupun päälle, jotta sitä ei tule tallottua.
Tyhjältä näyttää mökin edustallakin.
 |
| Varjolilja | Lilium martagon |
Pieni kultasypressikujanteeni näyttää somalta lumikuorrutteellakin. Pakko sanoa, että nämä ruukkukasvit tuottavat suurta iloa joka kerta kun tulen mökille. Miten voikin tuollainen pikkujuttu tehdä kasvihöperön niin iloiseksi.
