HAAGAN ALPPIRUUSUPUISTO.

Vuoden värittömimmät ja pimeimmät päivät ovat parhaillaan täällä. Mikä sopisikaan paremmin tähän hetkeen kuin kesäinen väri-ilotulitus. Palataan kesäkuun alkuun ja tehdään kierros Helsingissä sijaitsevassa Haagan alppiruusupuistossa. Touko–kesäkuun taitteessa pensaat olivat kauneimmassa kukassa ja väreissä ei säästelty.

Nolottaa myöntää, mutta alkukesän käynti oli minulle ihka ensimmäinen alueella. Polkaisin arkipäivänä alueelle ja vältin suurimmat ruuhkat, mutta silti ihmisiä oli runsaasti kiertämässä pitkospuilla. Ei ihme, että alppiruusupuisto vetää ihmisiä puoleensa, tunnelma oli erityisen viehättävä.

Haagan alppiruusupuisto on sekä yleisölle avoin puisto että yliopiston kasvinjalostuksen koealue. Vanhimmat alppiruusut on istutettu vuonna 1975, jolloin alue oli luonnontilaista suota. Siitä on jäljellä pieni alue voimalinjojen alla, jossa kasvaa muun muassa suopursua. Puisto on jaettu kahteen osaan, toisaalla on valtavan kokoiset rodot ja voimalinjan toisella puolella kukoistavat atsaleat. Atsaleat ovat tulleet alueelle rodoja myöhemmin, vasta keväällä 1996.

Rodopuistossa on esteettömät pitkospuukäytävät ja kukkien ihailua varten tehtyjä lavoja. 

Alppiruusujen valtava koko oli yllätys. Olin kyllä tietoinen, ettei rodot ole ihan pikkuisia pensaita, mutta silti mahtavat rungot ja korkeuksissa keikkuvat kukat hämmästyttivät. Pitkospuilla, alppiruusumetsässä kävellessä tuntui itse kutistuvan ja rodojen ja puiden kasvavan valtaviksi aivan kuin sadussa.

Suopursu | Rhododendron tomentosum, syn. Ledum palustre

Puistoa halkovan voimalinjan toisella puolella hehkuivat atsaleat. 

Atsalea-alueen kyljessä on myös pieni metsäpuutarha, jossa kasvaa hortensioita. Piipahdin puistossa syyskuun lopulla ja silloin oli hortensioiden aika loistaa. Kiertelin katselemassa syksyisiä rodoja kävellen pitkoispuilla ja paikka oli silloinkin hieno. Ehkä jopa maagisempi kuin kukinnan aikaan. Sain kuljeskella rauhassa, vain muutama koiranulkoiluttaja ja lenkkeilijä vilahti poluilla.

Kesäkuussa väkeä oli runsaammin, tunnelma riehakkaampi. Puistossa oli ruokakojuja, oli tarjolla kahvia ja pullaa, makkaroita sekä muita suolaisia herkkuja. Itse päädyin maistelemaan kesän ensimmäistä pehmistä. Jatkoin vielä fillarilla matkaa läheiseen puutarhamyymälään ja löysinkin tuliaisia puutarhaan. Olipa ihana päivä!

Haagan alppiruusupuisto

Laajasuontie 42
00320 Helsinki
Paatsamatien risteyksen kohdalla.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

RUOSTEISET PETIVAATTEET.

Kuvia mökin sisältä, harvinaista herkkua, sillä mökki harvoin on kuvauksellisessa kunnossa sisältä. Nytkin kuvat ovat tarkkaan rajattuja ja vain kahteen suuntaan. :) Oli pakko kaivaa kamera esiin aamulla, kun uudet ruosteenväriset petivaatteet hehkuivat aamuauringossa.

Hankin vihdoin viimein toisen setin muotoonommeltuja lakanoita (ovat ehdottomat, kun patjoja liikutellaan hetekaa levitettäessä) mökkikäyttöä varten ja samassa hötäkässä hankin myös uudet pellavalakanat. Kaikkina näinä edellisenä kesinä käytössä ovat olleet vaaleanpunaiset pellavapussilakanasetit, mutta nyt sain mieleen ideat terrakotan värisistä eikä se lähtenyt millään pois – ennen kuin ostin ne. Ja miten upea hehkuva väri niissä onkaan! Ja väri on täsmälleen sama kuin Mison silmissä, täydellinen match siis kissankin kanssa. 

Oli pakko hakea kukkia kuviin ja daaliat olivatkin täydelliset, varsinkin tummanpunaiset.

Turkoosi Kupittaan Saven maljakko löytyi Kierrätyskeskukselta ja se uusi lempparini. Sen sävy on ihana yhdistää terrakotan tai kauppanimeltään ruosteenvärisiin petivaateisiin. Puhumattakaan täyteläisen, upottavista tummista daalioista.

Mökin vaatesäilytys hoituu koreilla. Toinen on minun ja toinen poikaystävän. Lisäksi verhotangoissa roikkuu henkarivaatteita. Niille pitäisi keksiä parempi säilytysratkaisu, mutta pieni tila vähän rajoittaa.

Pussukoissa on puhtaat alusvaatteet ja sukat. Mummokärryissä on kolmas pussukka, joka on likapyykille.

Ollaan jo elokuun puolessa välissä, mihin tämä alkukuu on hävinnyt?

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

AIKA OMENAPUUN KUKKIEN.

Jos ollaan ihan tarkkoja, niin aika omenapuun kukkien on kyllä jo aika lailla ohitse. Jotenkin se tänä vuonna vaan suhahti ohitse, ihan tosta noin vain. En ehtinyt lainkaan tarpeeksi ihastella kukintaa omassa puutarhassa, saati sitten siirtolapuutarhassamme. En vaikka minulla oli miniloma, kolme vapaapäivää yhdistettynä helatorstaihin ja viikonloppuun.

Tein lomallani pikapyrähdyksen Turkuun ja täsmäiskun Ruissalon taimipäivään. Lähdin Helsingistä kukonlaulun aikaan ja ysin jälkeen vanhempani poimivat minut linja-autoasemalta kyytiin ja jatkoimme kohti Turun yliopiston kasvitieteellistä puutarhaa, jonka alueella taimipäivät järjestettiin.

Olin kaukaa viisas ja olin tehnyt ennakkotilauksen Vakka-Taimeen ja neljästä toiveestani sain kolme mukaani. Tilauksessani oli kerrottu lumikki ja juuri kun odottelin Vakka-Taimen Vesan vapautumista eräs nainen osti pöydästä viimeisen lumikin. mutta niin vain tiskin alta löytyi minullekin oma! Jäin jo kertaalleen nuolemaan näppejä Hyötykasviyhdistyksen taimipäivässä, kun kiltisti odotin vuoroani ja kaksi tätiä nappasivat pallerolumikit itselleen. Sain oman lumikin jo istutettuakin, toivottavasti se viihtyy valitulla paikalla.

Palatessani takaisin kotiin menikin loppuviikon illat järjestellessä kirppistavaroita. Osallistuin ensimmäisen kerran Siivouspäivään myyjänä. Oli yllättävän aikaavievää puuhaa käydä tavaroita läpi ja hinnoitella ne valmiiksi. Ja minulla sentään oli myytävät tavarat valmiiksi laatikoissa odottamassa, ei tarvinnut kotia perata kirppikselle. Onneksi sain ihan mukavasti tavaroita myytyä, ettei ajankäyttö vuoden parhaimpaan aikaan ollut täysin turhaa. Seuraavan päivän, sunnuntain, vietin tiivisti mökillä ja raivokitkin Magnoliamaata.

Narsissi | Narcissus 'Thalia'

En ollut vielä kertaakaan kitkenyt (paitsi laastipaljullisen mukulaleinikkiä huhtikuussa) yhtään missään ja kylläpä olikin jo aika. Magnoliamaa on minulle se kukkapenkki, jonka kitken aikaisin keväällä ja monesti olen tässä kohtaa kevättä jo toisella kierroksella. 

Tällä kertaa varustauduin kitkentään myös lapiolla ja kaivoin magnolian ympäriltä yhden ison ämpärillisen vuohenkelloa ylös. Olen todennut, että varmin tapa päästä eroon vuohenkellosta on yrittää saada sen maanalaiset porkkanat kokonaan pois. Samalla kaivoin sammalleimut vuohenkellon seasta ja laitoin leimuja ruukkuihin. Seuraan tilannetta magnolian ympärillä ja sammaleimujen ruukuissa, jotta samanlaista ongelmaa ei vuohenkellosta enää tulisi.

Suurin osa magnoliamaasta on täyttynyt tiiviisti kasvavista perennoista, mutta vuohenputkea luikertelee joihinkin väleihin. Sunnuntaina oli jotkin planeetat kohdillaan, sillä ilolla kaivoin pitkiä vuohenputken juuria ylös kerralla ja vuohenkellon porkkanat lähtivät helposti kokonaisina. Oli melko vaikeaa lopettaa kitkennät ja lähteä kotiin nukkumaan, kun flow oli niin kohdillaan. Sain kuitenkin koko kukkapenkin siistittyä, jaettua neidonkurjenpolven ja morsiusleinikin siirrettyä.

Harkitsin mökille yöksi jäämistä, mutta kurkistus sääennusteisiin vesitti suunnitelmat. On liian koleaa öisin ja lähipäiville oli myös tiedossa sadetta. Millään en malttaisi olla kotona enää yhtään yötä, mutta tulevan sähkölaskun suuruus hirvittää muutenkin ja siksi välttelen mökin lämmittämistä patterilla. Maksan sähkönkäytöstä mittarilukeman mukaan, mutta minulla ei ole hajuakaan millainen sähkösopimus siirtolapuutarhallamme tällä hetkellä on voimassa.

Pallaksenpioni | Paeonia mollis

Kuin varkain on syreenit puhjenneet kukkaan kuten myös aikainen pallaksenpioni. En muista montaa kertaa nähneeni pionia ja tulppaaneja samaan aikaan kukassa tai sitten muistini tekee tepposet.

Tulppaani + särkynytsydän | Tulipa 'Carnaval de Nice' + Lamprocapnos spectabilis

Vielä viimeiset kuvat tulppaaneista. Istutin monen vuoden tauon jälkeen pussillisen 'Carnaval de Niceä' magnoliamaahan. Niistä suuri osa päätyi jonkun, epäilen rottaa, mahaan. Onneksi sentään joitain säästyi minun ihailtavaksi.

Tulppaani | Tulipa 'Amazing Parrot'

'Amazing Parrotista' nappasin kuvan, kun eräänä iltana mietin, että oliko niitä lainkaan kukassa ja kyllähän niitä oli –  todistetusti. Tuo väri on niin herkullinen ja jotenkin niin epätodellinen.

Tulppaani | Tulipa 'Orange Dream'

Tulppaani | Tulipa 'Sun Lover'

On kyllä ollut erinomainen tulppaanikevät, olen todella tyytyväinen valintoihini ja siihen, että jaksoin kykkiä lokakuussa puutarhassa kaivamassa näitä maahan.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

HAUSKAA HALLOWEENIA!

Tänään vietetään halloweenia. En oikein perusta sen kauhuteemasta tai ylipäätään mistään kauhuteemaisesta krääsästä. Enemmän innostun kurpitsoista. Pienissä koristekurpitsoissa riittää valinnan varaa, niitä löytyy valkoisina, keltaisina, vihreinä ja tietty oransseja. Muotoja on yhtä monta erilaista.

Auringonkukka | Helianthus annuus 'Teddy Bear'

Samaa ihanaa hehkua on auringonkukissa. Kasvatin tänä vuonna ensimmäisen kerran 'Teddy Bear' -lajiketta ja se kyllä meni jatkoon. Suloisen pörröinen kukka ja matala varsi. Yhä hyvin ei sujunut koristekurpitsojen taannoinen kasvatusyritys siemenistä. Olen surkea siemenkasvattaja ja surkeastihan siinä sitten kävi.

Innostuin erilaisista koristekurpitsoista niin, että tein kolme erilaista asetelmaa pelargoneista tyhjentyneisiin perunalaatikkoihin.

Ensimmäisessä kurpitsat saivat kaveriksi auringonkukan ja sen värejä toistavan tsinnian. Harmillisesti kuvausten aikaan puutarhassa oli enää hyvin vähän kukkivia kasveja.

Toiseen laatikkoon kokosin kurpitsoja runsaammin ja ne saivat kaveriksi vanhat ruosteiset puutarhatyökalut.

Kurkkaa myös kolmas laatikkoasetelma Oravanpesä-blogista.

Hauskaa halloweenia!

toivottaa Oravankesäpesän väki

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

MÖKIN OVI.

Mökkini viime vuonna alkanut julkisivuremontti sai vihdoin päätöksen, kun poikaystävä maalasi oven, sekä ulko- että sisäpuolelta.

Kuva viime vuodelta, kun sisäänkäynnin puoleiselle seinälle on vaihdettu uudet laudat, mutta ennen maalausta. Ovi oli maalattu aiemmin samalla valkoisella kuin karmit ja nurkkalaudat. Valkoinen toi hienosti esiin oven hauskan kuvion, mutta olin silti päättänyt vaihtaa oven värin. Olin muhitellut ideaa jo pari vuotta ja haaveillut mielessäni punaisesta ovesta.

Alkukesästä poikaystävä poisti vanhat maalit pois ja minä maalasin koealueet oveen. Sain Kevätmessuilta K-Raudan osastolta pienet maalipurkit, valitsi suppeahkosta kartasta terrakotan ja vaaleanpunaisen. Ne olivat ainoat vähänkään punertavat sävyt. Olin katsellut sävyjä aiemmin Uulan värikartasta ja jossain osui silmään suositus yhdistää sävy vanilja, mökin maali, terrakottaan ja se oli jäänyt mieleen kutkuttelemaan. Vaaleanpunainen oli liian vaalea, joten valinta oli aika helppo.

Terrakotta! Terrakotta lämpimän sävyisenä sopii hyvin kerman- tai vaniljanvalkoisen mökin seinien sävyyn. Se on sopiva väripilkku muuten niin vaaleassa mökissä.

Oven sisäpuolen kanssa menikin sitten vähän pidempään. Tältä ovi näytti noin vuosi sitten. Se oli maalattu samalla valkoisella kuin ulkopuolikin.

Ovi näytti pitkään tältä, sillä mietin jätettäisiinkö ovi kokonaan maalaamatta ja entiset kerrokset näkyviin. Katseltuani ovea viikkoja, päädyin sen näyttävän liian levottomalta. Alunperin olin ajatellut, että ovi maalattaisiin sisältä valkoisella, mutta sitten tulikin toinen vaihtoehto.

Nimittäin se ulkomaalin vaaleanpunainen! Sehän olikin ihan täydellinen. Sopivan vaalea, jottei pienennä tarpeettomasti pientä kuistia sisältä, kuitenkin punainen vaikkakin todella vaalea. Samalla maalilla maalattiin myös Mison verkko-ovi. Se on isäni hätäisesti kyhäämä viritelmä, joka jäänee pitkäaikaiseksi ratkaisuksi. Maalin myötä sen keskeneräisyys ja häiritsevyys poistui ja se paremmin piiloutuu oveen. Tykkään!

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest