Helmikuu on jo pyörähtänyt paremmalle puolelle ja kuukausi uhkaavasti lähestyy loppua. Mökki ja puutarha uinuu vielä talviunta, siirtolapuutarhuri olisi voinut myös kömpiä talviunille, vaan ei. Viime viikolla alkoi uusi arki – aloitin taas uudet opinnot. Siis sellaiset kokopäiväiset, joissa olen läsnä fyysisesti ja onpa ollut vaikeaa tottua siihen ettei etäpäiviä ole. Huhhuh.
Ja oikeastaan ne olivat jo kolmannet opiskelut, sillä suoritan myös omaan tahtiin tehtäviä verkko-opintoja leikkokukkaopintojen lisäksi. Sellaisia on kevään mittaan vielä tulossa kaksi kurssia lisää. Vähän hirvittää, mutta eiköhän kaikesta selvitä, kun vielä ei ole puutarhassa mitään tekemistä.
Havut peittelin kuun alussa juuttisäkillä ja muovisella varjostusverkolla. Kun avasin varjostusverkon pakkauksesta, lenteli sellaiset pienet muovin palaset ympäri puutarhaa. Kylläpä ärsytti! (ja ärsyttää vieläkin)
Lunta on runsaasti, mutta toivottavasti suunta on vähenevä.
Olen suunnitellut tämän vuoden leikkoistuksia ja suuret on suunnitelmat ja haaveet. Mietin mansikoiden siirtämistä lavasta jonnekin (en vielä tiedä minne) ja pyhittäisin kaikki lavat leikoille, pois lukien palsternakat, valko-, ilma- ja ruohosipulit. Perunat ämpäriin ja daalioita sinne tänne kukkapenkkeihin, sillä saatoin tilata myös joitakin uusia daalian juurakoita. Heh.
Olen myös miettinyt aika tavalla esikasvatuksen järkevää järjestämistä, koska suuret suunnitelmat vaativat vähän suuremmat tilat kuin yhden minikasvihuoneen verran. Kylvöjen alkua yritän toppuutella huhtikuulle, joten vielä on hyvin aikaa miettiä kevään ja kesän suunnitelmia.
Opinnoista ja uuden arjen totuttelusta johtuen olen pahasti jäljessä blogien lukemisessa. Yritän vähitellen kiriä kiinni.
Seuraa Oravankesäpesää: Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest
