MÖKKI JA PALSTA HEINÄKUUSSA 2022.

Heinäkuu on kulunut mökkeillen ja puutarhasta nauttien, sen mitä työpäivän jälkeen on jäänyt aikaa. Siitä iso osa menee joko seistessä Mison lähettyvillä tai Misoa etsiessä. Kertaakaan kissa ei ole vielä (huom. vielä) yrittänyt ylittää aitaa tai porttia. Palstan sisäpuolella riittää vielä tutkimista ja saalistettavaa. Miso sen sijaan on keksinyt kiivetä omenapuihin - tietenkin - kissat rakastavat korkeita paikkoja. Siirin aikaan omenapuissa oli verkkoesteet ja harkitsen niiden uudelleen käyttöönottoa.

Operaatio: kuunliljojen kaivuu on edennyt muutaman metrin. Vasemmalla puolella on vielä varmaan kymmenisen metriä jäljellä. Oikealla näkyy metrin tupas, jossa on kasvanut punahattuja kuunliljojen seassa. Tänä vuonna punahattuja ei valitettavasti näy. Harkitsen olla kaivamatta kuunliljoja vielä pois, jos olisi punahattujen siementaimia jemmassa maassa. Olen yrittänyt etsiä sellaista perinteistä punahattua, lienee lajikkeeltaan 'Magnus', mutta turhaan. Kaikki puutarhamyymälät ovat tällä hetkellä täynnä komeita erikoisuuksia.

Syysleimut ja -hortensia ovat kukassa. Syysleimuista viime vuonna siirtämäni, palstan vanhat, kuolivat. Harmittaa. Vaaleanpunainen ja valkoinen on sentään vanhoista vielä hengissä. Sain alkukesästä naapureilta jotain ärhäkän väristä, joka vasta aloittelee. Syreenileimu on myös vielä tiukasti nupulla.

Olen parin viime vuoden aikana laittanut uusiksi tätä mökin edessä olevaa kukkapenkkiä. Siinä kasvoi valtava valamonruusu, jonka jäljiltä on runsaasti tilaa. Olen istutellut harkiten kasveja, yrittäen pitää jonkinlaisen punaisen langan mielessä. Se on vaikeaa, kun mielessä on tiettyjä kasveja, ei niitä ikinä löydä silloin kun etsii, mutta löytää kaikkea muuta, joille ei todellakaan ole suunniteltua paikkaa. 

Tuohon penkkiin olen suunnitellut liljakanukan. Kolme vuotta sitten jätin penkkiin tilaa ostamalleni liljakanukalle. Se talvehti kaksi talvea kellarissa, mutta nyt kolmas eli viime talvi oli sille liikaa. Olisin tänä kesäni istuttanut sen maahan. Löysin kuin löysinkin tilalle uuden. Ostin Zetasista vaaleanpunaisen 'Satomi Compact' -liljakanukan, joka oli vielä parempi kuin tavallinen valkoinen ja vielä pienikokoiseksi jäävä. Ainut ongelma on, että se on näitä herkkiksiä, joiden talvehtiminen on epävarmaa. Otin riskin ja istutin sen maahan kellarissa talvettamisen sijaan. Kellarissa on jo nyt ahdasta. Pitää viritelle sille verkko ympärille, pakkaspeitto ja talvisuojaturvetta. Ja pitää peukalot pystyssä, sormet ristissä ja tehdä kaikki taiat. Pieni puu oli ostaessani kukassa ja se oli pökerryttävän kaunis. Toivon niin näkeväni sen uudestaankin kukassa.

Potagerin daaliat ovat hyvässä kasvussa ja niissä on jo nuppuja. Lempparit olen yrittänyt istuttaa kauneimpiin ruukkuihin.

Tämä vuosi ei ole kosmoskukkien. Kosmokset ovat jääneet naurettavan mataliksi, lisäksi kukat ovat pieniä. Kylvin useampaa sorttia, vaikuttaa että vain yksi lajike kukkii. Osa siemenistä oli vanhoja, liekkö se vaikuttanut itävyyteen.

Herneet ovat sentään hyvässä kasvussa. Niiden vieressä on rivi kehäkukkaa, joka on edelleen parin sentin taimivaiheessa. Sama toisessa laatikossa perunoiden vieressä olevien kehäkukkien kanssa.

Tarhamaltsan ja tarhasuolaheinän ostin Louhisaaren kartanosta Askaisista. Tarhamaltsan ostin pelkästään upean värin vuoksi. Minulla kesti vähän turhan kauan istuttaa ne, kun en osannut päättää paikkaa. Monivuotiset ovat hankalia viljelykierron suhteen.

Misosta on tullut puutarhakissa. Sitä ei meinaa millään saada iltaisin sisälle. Enkä ihmettele, en itsekään haluaisi mennä sisälle ennen kuin on pimeää, jos sittenkään.

Pulleassa punasaviruukussa on vaaleanpunaisen sinisade. Haave, jonka kuvittelin jäävän vain haaveeksi. Toki kasvi ei ole vielä kukkinut, eikä ole varmaa, että onko se vielä ensi keväänä hengissä, mutta nyt on edes se mahdollisuus. Olen haaveillut vaaleanpunaisesta sinisateesta keväästä 2019 alkaen, kun sellaisen näin japanilaisessa Ashigakan kukkapuistossa. Siellä oli yhdistelmä vaaleanpunainen liljakanukka ja vaaleanpunainen sinisade vierekkäin. Oravanpesä-blogista löytyy todistusaineistoa tästä pökerryttävän ihastuttavasta yhdistelmästä. Sinisateen aion talvettaa kellarissa sinisen kaverina (ja parin japaninvaahteran). Pitäisi jo alkaa tehdä tilaa kaikille, syksy on lähempänä kuin haluan ajatellakaan. Ja minä siis rakastan syksyä.

Pelargonikokoelma majailee kahta lukuunottamatta perunalaatikoissa mökin eteläseinustalla kuten aina ennenkin. Poikkeuksena Pelargonium tomentosum ja pseudoglutinosum, P. tomentosumin tiedän viihtyvän varjoisemmassa ja pikkutaimi onkin rehevöitynyt mukavasti. P. pseudoglutinum taas vaatii normaalia pelakuuta enemmän vettä ja sitä on helpompi pitää silmällä puutarhan ruukutuspöydällä. Se käpristää lehdet veden puutteessa, enkä halua menettää sitä vain sen takia etten ole muistanut kastella. Nyt se osuu silmiin aina, kun käyn hakemassa vettä. Samalla voi lorauttaa sille juotavaa. 

Vaaleanpunaisen sinisateen tulo laittoi yrttiruukut uuteen järjestykseen. Nyt ne sijaitsevat pienen kuormalavan päällä mehipuu seuranaan.

Olen ostanut aika monta hurmesilkkiheinää. Nyt luovutin ja istutin sen mökkipolun varrelle Risu no enin sijaan. Josko tämä paikka olisi sille mieleen. Ainakin ilta-aurinko saa sen upeasti hehkumaan.

Bloglovin temppuilee taas, todella ärsyttävää. Se oli hetken toiminnassa ja sitten taas rikki. Yritän nyt Bloggerin kautta saada blogeja hitaasti ja varmasti luettua aina kun Mison etsimiseltä ehdin.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

PIENI HYÖTYTARHAKATSAUS.

Katsastetaanpas Oravankesäpesän hyötykasvit. Ensimmäisenä Kekkilän jalallinen viljelylaatikko, jossa kasvaa yrttejä, minttu, rukola, viinisuolaheinä ja mäkimeirami. Kaikki ne talvehtivat lavankauluslaatikossa ja keväällä istutin ne takaisin laatikkoon. Rukolaa lukuunottamatta kaikki muut ovat melkoisia levijöitä, siksi rajattu kasvualue on niille hyvä.

Mäkimeiramista olen jo kahdesti napsinut oksia kuivumaan, ensi talven pizzamausteet. Viinisuolaheinä on ehtinyt jo kukkaan. Muutaman lehden ehdin ennen napata salattiin.

Kasvihuonekaapissa on ruuhkaa. Ostin kaksi tomaattia, chilin ja kasvihuonekurkun. Toinen tomaatti oli liioittelua, mutta en millään pystynyt tekemään valintaa 'Gardeners's Delight'n ja 'Black Berry'n väliltä. Black Berry minulla on ollut aiemminkin, sen kanssa on haaste tietää milloin tomaatti on kypsä, mutta ulkonäkö edellä. Poikkeuksellisesti minulla on kolmaskin tomaatti, otin talteen jonkun muun siirtolapuutarhurin kasvattaman 'Tigerella'n. Se tuntuu olevan mainittu monessakin blogissa, joten jännityksellä odotan miltä se maistuu. Tigerella ei enää mahtunut kaappiin, joten se majailee yksinään viereisellä penkillä, josta en tajunnut ottaa kuvaa. Chili 'Hot Fajitas' keikkuu ruukkuineen puoliksi kurkkupurkin päällä. Kirjataan tähän vielä, että kasvihuonekurkku on nimeltään 'Tasty Greenn'.

Potagerin pieni ja vanha puoli. Suonette anteeksi, että panttaan potager 2.0 kuvia vieläkin ja tarjolla on vain osa potagerista. Potagerin kuvaamista viivyttää sen valmistuminen. Sen valmistumista viivyttää selkäkipuni. Nyt kolme viikkoa kipuillut selkä estää nostamasta tai lapioimasta mitään ja molempia pitäisi vielä tehdä ennen kuin on valmista. Ärsyttää tämä ainainen valitukseni, ensin murisin myyristä puoli vuotta ja nyt selkäni saa palstatilaa luvattoman paljon.

Potagerin vanhoissa lavoissa kasvaa viimevuotista palsternakkaa ja ne kohta kukkivat - syy miksi ne on istutettu. Palsternakan vierellä on porkkanaa ja ne itävät tänäkin vuonna huonosti. Kohta luovutan niiden suhteen. Ei auttanut talvikylvö, ei auttanut kevätkylvö aikaisin. Palsternakka-porkkana lavan edessä on laastipaljuissa perunaa, perunaa on lisää yhdessä paljussa ja yhdessä ämpärissä. Suorastaan hämmästyttävän vähän. Keskimmäisessä lavassa on talvivalkosipulit, talvehtinut rukola ja taimesta istuttamani tammenlehtisalaatti. Tämä rukola kukkii jo.

Potagereiden tyylin mukaisesti seassa on myös kukkia. Kolmas pikkulava onkin daalialava. Kaivoin sinne neljä juurakkoa, kolmea lajiketta. Daalioita riitti myös useampaan ruukkuun, kuten tässä kuvassa oleva 'Javier G'.

Javier G:n kaverina pienemmässä ruukussa on tuoksuhernettä. Niille virittelemäni tukisysteemit ilahduttavat minua jostain syystä aivan älyttömän paljon. Ehkä se on onnistunut yhdistelmä ruukun kanssa, toivottavasti tuoksuherneet valloittavat koko tuen ja kukkivat runsaasti.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

KEKKILÄN JALALLINEN VILJELYLAATIKKO.

Kuvia kesäkuulta. Nämä kuvat jäivät julkaisematta, kun kuvittelin ottavani paremmat kuvat myöhemmin. Vaan ei auta, viljelylaatikko pysyy vinossa suoristettuun mökkiin nähden, sillä laatoitus viljelylaatikon alla on kallellaan. Kekkilän jalallinen viljelylaatikko saapui palstalle keväällä. Olin piirtänyt sille paikan pohjoisseinälle, mutta suunnitelmat muuttuivat ja laatikko päätyi paraatipaikalle, mökin julkisivuseinälle. Se onkin vilahdellut kuvissa, mutta ansaitsee ihan oman postauksen.

Suunnitelmissani istutin laatikkoon yrttejä ja se ei muuttunut. Keväällä kaivoin lavankauluksesta talvisäilössä olleen mintun ja mäkimeiramin laatikkoon. Ne saivat kaveriksi kirjavalehtisen salvian, viinisuolaheinän ja rukolan.

Täytin muovitetun laatikon ruukkusoralla, puutarha- ja yrttimullan sekoituksella. Minttu ja mäkimeirami kiittivät ja kasvoivat valtaviksi - muiden kustannuksella. Se ei varsinaisesti ollut yllätys, pikemminkin syy miksi kasvatan niitä kesäisin ruukuissa.

Yrtit ovat jo takaisin talvehtimassa lavankauluksessa ja mietinnässä on suunnitelmat ensi vuodelle. Jumitun helposti samoihin, hyviksi havaittuihin tapoihin, mutta nyt mietin, että pitäisikö repäistä ja istuttaa laatikkoon jotain koristekasveja ensi vuonna. Jotain köynnöstävää, jotain roikkuvaa ja jotain pystyä. Hmmm.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

YRTTIRUUTUJEN ÄÄRELLÄ.

Kaupallinen yhteistyö: Minerva Kustannus

Minerva Kustannuksen kevään uutuuskirja Yrttiruutujen äärellä - Uusia yrttejä kotipuutarhaan on mahtava tietopaketti erikoisista yrteistä ja niiden viljely- ja käyttötavoista. Vielä enemmän se on kirjoittajan, Suomen tunnetuimman yrttitutkijan, unkarilaistaustaisen Bertalan Galambosin kertomuksia yrttien maailmasta. Kirjan parasta antia olivat juuri tarinat lähes 30 vuotta kestäneen tutkijan uran ajalta ja jopa lapsuudesta.

Yrttitarinat alkavat kissanystävän aitokissanmintusta, sen jälkeen alkavatkin vieraammat kasvien esittelyt; alppihierakka, amerikangingsenjuuri, kalmojuuri ja monta muuta. Yhteensä yrttejä esittelyssä on 46, osa on vanhoja rohtokasveja, osa Suomessa luonnonvaraisina kasvavia ja osa maailmalta tuotuja. Hämmentäviä ovat muun muassa tarinat kumivoikukan kasvatuksesta kumituotantoa varten Neuvostoliitossa tai miten hilseilyä parantava rikkaruoho onkin Japanissa gourmet-vihannes.

Tarinat on parasta lukea itse, varoituksena, että kirja saattaa aiheuttaa yrttikokeiluja ensi kesänä. Seuraavaksi aion tutkia mistä löytäisin ainakin ketotyrätuohon tai purppuratatarin siemeniä tai taimia. Jo purppuratatarin englanninkieleinen nimi hurmaa, Kiss-Me-Over-The-Garden-Gate.

Kirja saatu: Minerva Kustannus

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

YRTTIMAA - RUUKKU- JA PUUTARHAVILJELIJÄN OPAS.

Blogiyhteistyö: Minerva Kustannus

Olen ennenkin todennut, että olen täysi aloittelija hyötykasvatuksessa. Olen vasta muutaman vuoden ajan perehtynyt vähän enemmän hyötykasveihin ja pieni potagerini on ilahduttanut pienellä sadolla. Olen kasvattanut muutamaa yrttiä, minttua ja vadelmien keskeltä löytynyttä mäkimeiramia. Ne ovat olleet kesät ruukuissa ja talvehtineet lavankauluksessa. Huomaan niiden kärsivän pienehköistä ruukuista ja siksi niiden varalle - ja myös muutamalle uutuudelle on ensi kesälle uusi suunnitelma ajatuksissa.

Lähes yrttinoviisina aionkin nyt talven aikana ottaa tämän Agneta Ulleniuksen kirjan Yrttimaa - Ruukku- ja puutarhaviljelijän opas tarkempaan syyniin. Kirja antaa vinkit viljelyyn, kasvatukseen, yrttitarhan perustamiseen ruukkuihin ja sadonkorjuuseen. Sen pääpaino on kuitenkin hyvin perusteellisessa 25 eri yrtin esittelyssä, perinteisistä tillistä ja persiljasta curry-yrttiin ja tarhamaltsaan.

 

*Kirja saatu Minerva Kustannukselta.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

POTAGER 2019.

Potagerissa kasvaa tänä vuonna talvivalkosipulia, joka näyttää lähteneen kunnon kasvuun. Sekä lavankauluksessa että ämpäreissä on perunaa, tänä vuonna lajike on 'Violet Queen'. Olen jo yhden ämpärillisen nostanut ja syönyt. Perunoissa on upea tummanliila väri. Yhdessä lavankauluksessa on mansikoita ja kolmatta hallitsee raparperi ilma- ja ruohosipulin kanssa. Niiden seurana on hernettä, 'Kelvedon Wonder', joka on lähtenyt kasvuun hyvin heikosti. Kylvin herneen liiankin tiheään ja silti alkuja on harvakseltaan ja nekin surkeahkoja.

Hyötykasveja on myös ruukuissa, lavankauluksissa talvehtivat ja kesäksi ruukkuun siirretyt minttu ja mäkimeirami, viinisuolaheinä ja koristeeksi ostamani kolmivärinen salvia. Ostoskärryissä kasvaa ensimmäiset kaalit, tosin olen jo menettänyt ne tuholaisille.

Kahta pienempää lavaa asuttaa kesäkukkia, samoin kuin kukkalaatikkoa. Toisessa laatikossa on sekoitus paperikukkia, ruiskaunokkia, tsinniaa ja ikikukkia. Toisessa laatikossa on tsinniaa, kosmoskukkaa, kesäleimua ja koristeporkkanaa. molempiin laatikoihin olen kylvänyt lisäksi unikoita, sekä itse kerättyjä, että kaupan maustepurkista ripoteltuja. Viimeksi mainituista olen tehnyt parikin uusintakylvöä, mutta laihoin tuloksin.

Kukkalaatikossa on sametikukkaa ja pussillinen kesäkukkaseosta, joka sisältää ruiskaunokkeja, kehäkukkaa ja pioniunikkoa. Lisäksi on pussillinen jotain, mistä ei ole tietoa. Sekoituspussit olen saanut, ensin mainitun sain Kevätmessuilta Loviisan kaupungin osastolta ja jälkimmäisen jostain. Lisäksi potagerissa on daalioita ruukussa, kerroinkin aiemmin ostamieni juurakoiden tuomasta yllätyksestä. Ruukuissa on myös krasseja ja naapurilta saatuja mustasilmäsusannan taimia.

Lumikärhö | Clematis 'Summer Snow' ('Paul Farges')

Potager on saamassa laajennusosan. Lisää kasvutilaa tulee yhden pienen lavankauluksen muodossa. Se toivottavasti tuo apua tilanpuutteeseen, tänä vuonna jäi porkkanat kylvämättä. Samalla ehkä paremmin mahdollistuu kiertoviljely. Suunnitelmana on syksyllä istuttaa uuteen laatikkoon valkosipulit.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

MÖKKI JA PALSTA TOUKOKUUSSA 2018.

Huh, mitä keli on Helsingissä ollut jo reilun viikona ajan. Olen viettänyt runsaasti aikaa siirtolapuutarhassa ja ne hetket, kun en ole ollut olen tuntenut huonoa omatuntoa. Vaan on välillä pakko pestä pyykkiä ja käydä kaupassakin. Vielä kun ehtisi sorttailla kuvia ja blogatakin niistä. Kuvia on satoja ja ne vanhenevat tällä hetkellä päivässä, mutta en välitä. Nämä ovat viime lauantailta, äitienpäivän aatolta.  

Lavankauluksissa tänä vuonna valkosipulia, yksi latva-artisokka, herneitä, mansikoita, porkkanoita ja vanhat tutut; raparperi, ilmasipuli ja ruohosipuli. Mustissa ämpäreissä on perunoita ja mustissa säkeissä mansikoita.

Hyötykasvimaa toisesta suunnasta kuvattuna.

Syksyllä Hyötykasviyhdistykseltä oli aikaisemmin kasvattamani Aleksandra-valkosipuli loppu, joten päädyin kokeilemaan kahta minulle uutta, Kodaveria ja Ziemiaita.

Bongasin viime syksynä roskalavalta kivat kärryt. Olen heikkona vanhoihin pyörällisiin asioihin, joten olihan ne palstalle lykittävä. Siitä kiva löytö, että ei tarvinnut kantaa. :) Paikalla oli aiemmin kuormalava, jonka heivasin toisaalle ja perustin kärryjen päälle ruukkupuutarhan. Aiemmin olen säilyttänyt kohdassa ämpäreitä ja ruukkuja ja miettinyt, että tuohon saisi kivan ruukkupuutarhan. Ja niin sai! Ruukuissa on mansikkaa, daalioita, Cheriltä saatu aaprotti ja maahumala.

Varjohiippa | Epimedium

Pakollinen Murus-kuva. <3

Perunalaatikot ovat valmiina pelargoneja varten. Vielä en uskalla tuoda kukkia ulos, sillä kellarissa olleet ovat vielä niin honteloita ja valkoisia, että annan niiden vihertyä rauhassa. Uudet, tämän vuoden pistokastaimet taas ovat niin pieniä, että annan niiden kasvaa takuulämpimässä ettei käy kuin viime vuonna. Lämmön jälkeen tuli jääkausi ja pelargonit kärsivät lähes koko kesän karusta alusta. Lieneekö tällä ollut myös vaikutusta talvehtimiseen? Nimittäin aika moni oli talven aikana heittänyt henkensä.

Viime lauantaina oli myös Kotipuutarha-lehden järjestämä Versoo-tapahtuma. Olin siellä heti ovien avauduttua ja hitsi, miten kiva tapahtuma! Nyt kolmannen kerran järjestetyt markkinat ovat vuosi vuodelta parantuneet ja myyjät lisääntyneet. Tänä vuonna oli mukana muun muassa pelargoneihin erikoistunut Pukin Puutarha, jonka osaltolle heti hyökkäsin. Mukaan lähti vain yksi luonnonlaji. Lisäksi ostin pari perennaa, kaksi tomaattia, chilin ja edellämainitun latva-artisokan. Sitten olikin kuljetuskapasiteetti käytetty.

Vanhojen puutarhavälineiden kokoelma kasvaa vuosi vuodelta. Teen löytöjä siirtolapuutarhan roskalavalta, tänä vuonna poimin mukaan pensassakset.

Punakolmilehti | Trillium erectum

Mökin varjoisammalle puolelle olen taas koonnut ruukkupuutarhaa. Täällä majailee tällä hetkellä Jalokärhö 'Niobe', daalioita, mansikoita ja lankaköynnös. Lisäksi on lavankauluksessa talvehtineet ja ruukkuihin joutuneet minttu, viinisuolaheinä ja mäkimeirami.

Oi, ihana toukokuun alku!

{2017} {2016} {2015} {2014} {2013} {2012}

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest