KAMELLIAN KUKKIESSA.

16 helmikuuta 2020


Tein viime viikonloppuna perinteisen "kamellian kukkiessa" -käynnin Kaisaniemen kasvititeteellisessä puutarhassa. Siellä ei siis ole mitään virallista teemaa, itse vain käyn aina tammi-helmikuussa, kun kamellia kukkii. Yleensä tässä kohtaa vuotta kaipaa viherterapiaa lumen keskelle. Vaikka tänä vuonna ei ole ollut lumesta juuri tietoakaan, ei troppiikkimaisesta ilmapiiristä ja kasvien kanssa hengailusta ainakaan mitään haittaa ole, päinvastoin, varsinkin kun Museokortilla pääsee ilmaiseksi sisään.

Japaninkäpypalmu | Cycas revoluta
Oli toinenkin syy käyntiin, sain viikonlopuksi käyttööni uudehkon järjestelmäkameran ja siihen huippuobjektiivin. Halusin testailla niitä muuallakin kuin kotona ja mökillä. Enkä halunnu ulkoiluttaa lainakameraa sateessa ja päädyin kasvihuoneisiin. Hämärät kasvihuoneet ovat valoistaan huolimatta haastellinen paikka kuvata, kun joka puolella on ikkunoita. Vastavalolta on vaikea välttyä, kuten myös kanssavierailijoilta.


Usambaranpaavalinkukka | Saintpaulia | Saintpaulia ionantha

Aloitin kierroksen pienestä saintpaulia -huoneesta, kuten aina. Nämä ovat lapsuudesta tuttuja ja mutta miksi ihmeessä nämä eivät ole tällä hetkellä kovinkaan suosittuja? Olen nähnyt niitä ruokakaupassa myynnissä, mutta eipä ole tullut hankittua kotiin.



Naavatilandsia | Tillandsia usneoides
Helmivillakko | Senecio rowleyanus


Pelargoni | Pelargoniun capitatum
Pelargonien luona viivähdän aina hetkisen pidempään. Joka kerta tekisi mieli ottaa pistokas, mutta en niin tee. Se olisi varkaus.


Lummehuoneessa ei tällä kertaa ollut jättilumpeita, en tosin odottanutkaan niitä olevan. Niiden aika ei ole tässä kohtaa vuotta, ne yleensä menehtyvät ennen joulua ja uudet istutetaan maaliskuussa. 

Vesisalaatti | Pistia stratiotes
Vesisalaatti | Pistia stratiotes

Lumikuningatar | lumikämmekkä | Coelogyne cristata
Kamellia |  Camellia japonica
Viimeisestä kasvihuoneesta löytyi se kukkiva kamellia. Se olikin upeassa kukassa.




Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

14 helmikuuta 2020



Ihanaa ystävänpäivää kaikille!
toivottaa Oravankesäpesän väki



Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


MINÄ PUUTARHURINA -HAASTE.

13 helmikuuta 2020



Sain Versoja Vaahteramäeltä -blogin Riinalta Minä puutarhurina -haasteen. Alunpitäen haaste on lähtöisin Kivisen Vilma -blogista.
 
"Haasteen säännöt:
voit kirjoittaa sinusta puutarhurina vapaasti oman mielesi mukaan tuoden esiin niitä asioita, jotka kuvaavat sinua ja harrastustasi. Mainitse, että olet saanut haasteen Kivisen Vilman -blogista. Laita haastepostauksesi linkki tähän postauksen kommenttiosioon. Minä kokoan niistä aikanaan oman blogikirjoituksen.

Olisi mukava kuulla moneltakin teistä, millaisia puutarhureita oikein olette!"


Olen asunut elämäni ensimmäiset seitsemän vuotta kerrostalossa, jonka jälkeen perheeni muutti omakotitaloon. Olin silloin ehdottomasti muuttoa vastaan, minua pelotti muutto maantasalle kuudennesta kerroksesta, pelkäsin rosvojen kävelevän ikkunoista sisään. Lisäksi uudessa kodissa ei ollut kylpyammetta.

Hyvä asia oli, että aiemmin lemmikkipyyntöihini oli vastattu, että kerrostaloon ei eläintä oteta ja muuton jälkeen ei enää ollut syitä olla ottamatta lemmikkiä. Ensin sainkin kaksi kania, Mikin ja Minnin, jotka lisääntyivät kuin, no kanit. Muutaman vuoden päästä meille tuli persialaiskissa Tiuku. Voi sitä onnea!


En juurikaan perustanut kotipihasta tai puutarhasta muuten, kuin leikkimällä siellä. Vahvempia muistoja minua on äidinäitini eli mamman luota. Hän asui omakotitalossa meren rannalla ja pientilaan kuului muutama lehmä ja viljelyksiä. Lehmistä on vain vähän muistoja, sillä mamma luopui niistä papan kuoleman jälkeen, mutta maiden viljelys jatkui vielä pitkään.


Varhaisin lapsuusmuistoni on, kun olen menossa katsomaan navettaan kissanpentuja. Muisto saattaa olla vääristynyt, sillä tilanteesta on olemassa valokuva. Muistan heinätalkoot ja miten serkkuni Teemun kanssa hypimme navetan heinäkasoissa. Muistan sellaisen istutuskojeen, johon laitettiin siemenet, säädettiin millä välillä ne putoavat maahan ja sitten sitä työnnettiin kasvimaalla. Muistelen, että sen käytöstä on kuvakin, jossa minä ja pappani yhdessä kylvämme.


Kirkkaana mielessä on joka keväinen perunan istutus. Mammalla oli naapureiden kanssa yhteinen traktorin perään laitettava perunanistutuskone. Muistan keikkuneeni traktorin kyydissä, kun olemme isän kanssa hakeneet sitä. Minusta perunan istutus oli hauskaa, kaksi henkilöä istui koneen päällä ja pudotteli pottuja kuppeihin. Sain aina muutaman markan, kun osallistuin istutustalkoisiin. Minulle tuli yllätyksenä, että ihmiset ostavat perunat kaupoista, sillä pitkään saimme perunat mamman maasta.


Ala-asteikäisenä innostuin poneista ja minusta tuli heppatyttö. Vietin ystäväni kanssa aikaa talleilla ja liityimme paikalliseen 4H-kerhoon. Pian meistä tuli kerhonjohtajia. Yläasteelle mennessä hevoset jäivät, mutta 4H-ura jatkui. Vuosien aikana osallistuin moniin erilaisiin kursseihin, mm. metsänhoito-, lypsy-, niittysiementen keräys-, omenapuiden leikkaus-, viljely- ja puhumattakaan erilaisista kerhonjohtajien kursseista.


Valitsin yläasteella valinnaiseksi maa- ja metsätalouden. Olin kasilla Metsätaitokisassa kolmas heti kahden ysiluokkalaisen maatilan pojan jälkeen ja ysillä voitin kisan. Muistan elävästi miten innostuin, kun yhtenä tehtävänä tunneilla oli suunnitella omakotitalonpiha. Suunnitelmani ei ollut luokan paras ja masennuin tuloksesta. Olin hetken harkinnut alaa, mutta ajattelin jostain syystä ettei se olisi minua varten. Päädyin mutkan kautta opiskelemaan tekstiilisuunnittelua ja opiskeluajan Kuopiossa täytti aivan muut asiat kuin puutarha.


Turun kautta päädyin Helsinkiin ensin opiskelemaan ja saatuani töitä, jäin tänne. Asuin ensimmäiset viisi vuotta miniyksiössä, josta muutin isompaan yksiään, jossa oli parveke. Innostuin parvekkeesta ja siellä kasvatuksesta niin paljon, että ensimmäisen kesän jälkeen parveke alkoi käydä pieneksi ja ahtaaksi.


Toukokussa 2011 istuin kampaajalla ja selasin Unelmien Talo & Koti -lehteä. Siellä oli juttu herttoniemeläisesta siirtolapuutarhasta, jonka omistaja oli ikäiseni nainen. Innostuin. Minäkin halusin sellaisen! Muistin, että olin aina viehättynyt Turun siirtolapuutarhoista ja olisin palavasti halunnut päästä käymään niissä. Kampaajakäynnin jälkeen juttelin puhelimessa ystäväni kanssa, jolle kerroin lehtijutusta. Hän sanoi heti, että "se on ihan sun juttu!". Täsmälleen samat sanat sanoi äitini, kun kerroin hänelle asiasta.


Heti kun palasin Helsinkiin, lähdin tutustumaan siirtolapuutarhoihin. Vierailin useammassakin ja tutkin ilmoitustaulujen myydään-ilmoituksia. Kovin olivat kalliita. Kahteen siirtolapuutarhaan vein oman ilmoituksen. Yhdellä iltakävelyllä bongasin ilmoitustaululta ruutupaperille kirjoitetun myydään -ilmoituksen. Hinta oli huomattavasti muita ilmoituksia alhaisempi. Menin heti katsomaan myytävää mökkiä ja henkäisin, se oli söpö. Väri oli valkoinen, joka oli toiveeni punasävyisen kanssa. Itse puutarhaan en kiinnittänyt huomiota.


Heti kotiin päästyäni soitin myyjälle ja sovimme tapaamisen. Tiesin löytäneeni siirtolapuutarhapalstani. Tein tarjouksen, jonka myyjät hyväksyivät. 15.7.2011 minusta tuli siirtolapuutarhapalstan omistaja. Siitä alkoi tämän blogin tarina ja elämäni siirtolapuutarhurina. Olin tuolloin täysi aloittelija, mutta hitaasti tiedot ja taidot ovat karttuneet, oppimista toki riittää loppuelämäksi.

Olen kiitollinen vanhempieni suuresta avusta ja teidän ihanien blogiystävien olemassa olosta. En olisi ikinä kuvitellut, että tapaan puutarhani myötä uusia, ihania ihmisiä eri puolelta Suomea. Ihana bonus vadelmien, omenien ja kukkien lisäksi.



Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


MÖKKI JA PALSTA HELMIKUUSSA 2020.

09 helmikuuta 2020



Pari päivää sitten satoi kevyt lumi maahan. Riensin palstalle, jotta saisin blogiin edes kerran lumikuvat tänä talvena - vähän vaihtelua. Tämäkään lumi tuskin pysyy maassa, nyt jo valkoinen kerros on ohentunut, kiitos kevyen tihkusateen ja lämpöasteiden. Lisäksi plussa-asteita on luvattu vielä lähipäivillekin.




Viime kesänä potageriin lisätty lavankauluslaatikko alkaa olla maastoutunut. Kesään mennessä värieroa ei varmasti enää erota.


Japaninkellovaivero | Pieris japonica 'White Rim'
Japaninkellovaivero saa nyt huomattavasti enemmän huomiota, kun sen vieressä ollut ruusuherukka on poissa. Siirsin sen loppukesällä kompostien luokse. Toivoisin japaninkellovaiveron innostuvan lisätilasta ja -valosta ja kiittävän kukinnalla.



Jouluruusu | Helleborus niger

Jouluruusu | Helleborus orientalis 'Double Ellen'
Pari kuukautta nupulla ollut vaaleajouluruusu on vihdoin avannut terälehtensä. Hieman ehkä huono ajoitus lumen takia. Löysin myös toisen jouluruusun, 'Double Ellen', nuppuja. Tämä on ihanan herkkuvärinen.


Mainittakkoon ja muistiin merkittäköön, että siirtolapuutarhan pitkään odotettu sähköremontti on vihdoin pyörähtänyt käyntiin. Koko alueelle vedetään uudet sähköt. Remontilla päästään eroon ikivanhoista sähköjohdoista, jotka ovat aiheuttaneet sähkökatkoja alueella. Siirtolapuutarha saa myös yleisvalaistuksen, valaisimia tulee entistä tiuhempaan ja niistä tulee miellyttävämmät. Nykyiset tunnetaan nimellä keskitysleirivalaistus - kertonee paljon.

{2019} {2018} {2017} {2016} {2015} {2014} {2013} {2012}



Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


KEVÄÄN KAIPUU -HAASTE 2020.

02 helmikuuta 2020



Sain Betweeniltä Rikkaruohoelämää-blogista Kevään kaipuu -haasteen. Kiitos! Haaste on Puutarhahetki - suurien unelmien puutarhablogin Tiiun alkuun saattama.


Pakko kertoa heti alkuun, että vielä kymmenen vuotta sitten kevät oli inhokkivuodenaikani. Lumen alta paljastui ankean liejuinen maa roskineen, tupakantumppeineen ja koirankakkoineen. Kadut pölisevät nastarenkaiden irrottaman pölyn ja lakaistavan hiekoitussoran takia. Kasvit harrastavat seksiä {koivut - katson teitä} ja minä siitepölyallergikkona kärsin. Silmän kutisevat ja vuotavat, nenä on tukossa ja aivastuttaa. Nykyisin allergialääkkeet eivät onneksi enää samalla tavalla väsytä kuin tuolloin. Tämä kaikki tapahtuu nykyäänkin, se mikä on nyt toisin, on oma puutarha.



Keväästä on tullut jokavuotinen jännitysnäytelmä. Koska lumi lähtee, koska aurinko lämmittää tarpeeksi, koska ensimmäiset piipot näkyvät entä mukulaleinikki, koska voi aloittaa siirtolapuutarhakauden, koska voi kantaa tavaroita mökistä ulos, koska laitetaan vedet päälle, nouseeko maasta kaikki vai onko joku kuollut talven aikana.

Tulppaani | Tulipa 'Carnaval de Nice'

Kirsikka | Prunus cerasus 'Latvian matala' 'Pirkko'
Aurinko ja lämmennyt sää tuo tutut naapurit viereisille palstoille, vaihdetaan kuulumisia ja ihmetellään kasvun ihmettä talven jälkeen. Kaikilla on uusi into ja suuret tai pienet suunnitelmat kesän varalle.

Viola canadensis

Kevään odotetuin hetki on kun tulppaanit ja hedelmäpuut kukkivat siirtolapuutarhassa. Silloin on omalla palstallani kauneinta, mielestäni. Hedelmäpuiden kukinta on vaikuttavaa, kun koko siirtolapuutarhan sadat puut ovat lähes yhtäaikaa kukassa, valkoisena pilvenä.

Esikko | Primula

Oikeastaan kevään kaipuu on syttynyt heti vuodenvaihtumisen jälkeen. Siemenluettelot kopsahtelevat postilaatikkoon, puutarhamessut alkavat ilmoitella itsestään, sormet saa multaan, kun tekee esikasvatusta tai vaihtaa huonekasveihin mullat. Tammikuusta huhtikuuhun mieli on malttamaton, ei millään enää maltaisi odottaa, ei varsinkaan kun Instagaramissa Briteissä, Tanskassa ja Etelä-Ruotsissa ollaan jo puutarhapuuhien kanssa pitkällä

Kolmilehti | Trillium erectum
Haastan mukaan Katin kanssa ja Mielen lumoa -bloggajat, jos vain haluatte/ehditte/jaksatte. :)

Haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki-blogista)
- tee postaus sinulle rakkaimpien keväisten kuvien kera
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogin Kevään kaipuu -postauksen kommenttikenttään.



Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


Proudly designed by Mlekoshi playground