Ohhoh, miten ihania viime päivät ovat olleetkaan. Aurinkoa ja lämpöä täydeltä terältä. Pitäisi muistaa suojakertoimet, kun lähtee mökkeilemään.
Mökki näyttää oudolta, kun sen verhot puuttuvat. Sisällä oleva kaaos näkyy ulos. Odotan veden avausta kuin kuuta nousevaa, jotta pääsen siivoavaan mökin sisältä ja pesemään ikkunat ennen verhojen ripustusta. En ole ikinä odottanut pääseväni siivoamaan näin paljon. Kaikenlaista outoa on liikkeellä.
Olen levitellyt mökin sisällä talvisäilössä olleet tavarat puutarhaan. Osa vaihtaa paikkaa melkein päivittäin, kun haen uutta järjestystä ja suunnittelen tulevia muutoksia.
Potagerissa valkosipulit ja palsternakat {tai porkkanat} ovat kasvaneet. Raparperi on ehkä kuollut talven aikana, sitä ei näy eikä kuulu, vaikka vähän toiveikkaana kaivoin multaakin.
Ihana jouluruusu kukkii ties monettako viikkoa, oikealla on ehkä siementaimi tai sitten olen istuttanut viereen toisen. En ole enää yhtään perillä jouluruusuistani. Ihan kuvan edessä näkyy myös valkoisen jouluruusun kukka.
Kokeilen pöytäryhmää uudessa paikassa ja toisin päin kuin ennen. Aurinkovarjon paikka on mietinnässä, sillä tuohon kohtaan aurinko porottaa täysillä, kun on pilvetöntä, enkä oikein kestä aurinkoa.
Uudenmaan avaus oli suuri helpotus, sillä daalian juurakkoni ovat rajan toisella puolella talvisäilössä. Näitä ensimmäisen maailman ongelmia. Voin olla tyytyväinen, että ongelmani ovat tällä hetkellä tätä luokkaa.
Kasvihuonekaappi odottaa pesua. Ne vedet, ne vedet. Siirtolapuutarhan vesimiehet ovat luvanneet vappuviikolla avata hanat eli ihan pian.
Siirsin puisen hyllykön mökin toiselta puolelta tänne. Tuohon päälle tarvitaan kesäksi joku ihana riippuva kasvi, joka kestää paahdetta. Huussi on tuossa nurkan takana ja se on lisännyt käyntejä tälle käytävälle, joten pitää vähän enemmän panostaa myös näihin ohikulkunäkymiin.
Japanilaisnurkkaukseni on muutoksen kourissa, pää suorastaan savuaa mietinnästä, mutta mitään valmista ei ole. Sen sijaan iloitsen sinisestä matosta, jonka kevättähdet ovat alueelle luoneet. Iloitsen myös käärmenparran selviytymisestä talvesta.
Ja bambut. En voi käsittää, että bambut kasvavat Helsingissä! Nämä kaksi ovat selvinneet jo useasta talvesta, ainakin viidestä. En muista milloin olen nämä istuttanut, mutta on siitä jo vuosia.
Mökkipolku näyttää tässä kohtaa mahtavan avaralta. Myöhään nousevat kuunliljat aina yllättävät ja kohta valtaavat polun. Jos tänä vuonna muistaisin ja ehtisin jakaa niitä.
ps. kuvat on otettu samana päivänä, välillä vain oli aurinkoa täydeltä terältä ja välillä pilvistä.
