Elokuu on jo puolessa välissä! Kesä on tänä vuonna tuntunut erityisen pitkältä ja ihanalta, mutta silti en olisi vielä valmis päästämään siitä irti. Olen nyt mökkeillyt kolme viikkoa putkeen, alunperin ajattelin palata tänään kotiin, mutta toisaalta säät vaikuttavat tarpeeksi ihanilta jäädä vielä hetkeksi. Öiden lämpötilat ovat olleet vaihtelevia, osa jo kovin kylmiä, niin että on tarvinnut napsauttaa mökin patteri päälle. Osa taas melkein tuskaisen kuumia.
Puutarha saa nyt rehottaa rauhassa. Tehtävälistalla on muutamien ostettujen, maasta kaivettujen ja kesän ruukussa olleiden kasvien istutusta. Omenasesonki on pärähtänyt käyntiin. Olen kaivanut kuopan pudokkaille ja muumiotautisille. Kaivuun yhteydessä löysin ison, askelkiveksi sopivan murikan maasta. Puoli tuntia väänsin sen kanssa, jotta sain sen nostettua ylös puolesta metristä. Maahan ilmeisesti jäi vielä toinenkin kivi, mutta siinä kohtaa en enää jaksanut yrittää toisen kiven esiin kaivuuta.
Luulen Murusen nauttivat mökkeilystä yhtä paljon kuin minäkin. Aamut ja illat ovat toimeliainta aikaa, varsinkin ne illat. Silloin pieni kissa on elementissään ja vuodet ei paljon paina tassuissa. Päivät Murunen lähinnä torkkuu sisällä. Paitsi aina, kun olen lähdössä jonnekin, Murunen yhtäkkiä herää, venyttelee ja kävelee ulos. Ihan juuri sillä samalla sekunnilla, kun olen juuri painamassa ovea kiinni. Välillä kohautan olkapäitä ja jään odottelemaan seuraavien päiväunien aikaa, välillä Murusen ulkoilulle tulee nopea loppu ja minulle syyllinen olo.
Potagerin sato on ollut vähän vaisu. Onnistuminen perunoissa, valkosipulit ovat tavallisella tasolla, herneistä lähti kasvuun vain pari tainta ja sain muutaman palon syötäväksi asti. Porkkanoita ei todellakaan tarvitse harventaa, eikä taida oikeastaan tarvita syödäkään. Mansikat pitänee ensi vuonna uusia kokonaan, sato oli tänä vuonna todella heikko, vaikka istutin ne uuteen muhevaan multaan ja laatikkoon. Ensi vuonna potager tulee muutenkin kokemaan mullistuksen.
Rypäleitä on tulossa runsaasti. Naapurin talvella kaatama omenapuu on parantanut viiniköynnöksen valo-olosuhteita ja väittäisin rypäleiden olevan jo nyt suurikokoisempia kuin aiemmin. Toivottavasti ehtivät kypsyä ennen pakkasia.
Kasvihuonekaappi on tuottanut vähän satoa. Minulla oli toista kertaa kasvamassa kasvihuonekurkku ja sain siitä yhden kurkun, kuten viimekin vuonna. Aika kallis kurkku, mutta ei ajatella sitä. Tomaatteja on tullut kourallinen, chilejä on tulossa muutamia. Ensi vuonna pitää taimet istuttaa isompiin ruukkuihin. Luulen varsinkin tomaatin olevan aivan liian pienessä ja sen vaikuttavan satoon. Ensi vuonna pitää myös virittää mökin kattoon koukut, joihin viritellä langat tomaatin ja kurkun kiipeilyä varten.
Aamiaspaikassani istuessani näkymä on tämä. Oikein kiva, kunhan katseen rajaa kuten kuvassa. Metallisen tason alahyllyt eivät ole ihan näin esteettiset, mutta olen niitäkin yrittänyt kesän aikana fiksailla. Muutenkin tämä "terassialue" paranee muutos muutokselta.
Tänä vuonna en saa tehtyä luumupiirakkaa, sillä luumuja on puussa vain kourallinen. Ihan ennen kuulumatonta! Sato on ollut aiempina vuonna ihan mahdoton, vaikuttikohan viime vuotinen melko runsas leikkaus? Keväällä kukkia ei ollut kuin muutama, joten ei ollut kyllä odotuksissakaan mitään mahtisatoa.
Keräilen rohkeutta nousta tikkaille ja leikata kohtuullisen iso oksa luumupuusta poikki. Vaikka satoa ei tänä vuonna tule, en halua jättisatoja tulevinakaan vuosina, sillä hukkaan menevät hedelmät ovat ongelma ja suuri sääli.
