MÖKKI JA PALSTA HEINÄKUUSSA 2022.

Heinäkuu on kulunut mökkeillen ja puutarhasta nauttien, sen mitä työpäivän jälkeen on jäänyt aikaa. Siitä iso osa menee joko seistessä Mison lähettyvillä tai Misoa etsiessä. Kertaakaan kissa ei ole vielä (huom. vielä) yrittänyt ylittää aitaa tai porttia. Palstan sisäpuolella riittää vielä tutkimista ja saalistettavaa. Miso sen sijaan on keksinyt kiivetä omenapuihin - tietenkin - kissat rakastavat korkeita paikkoja. Siirin aikaan omenapuissa oli verkkoesteet ja harkitsen niiden uudelleen käyttöönottoa.

Operaatio: kuunliljojen kaivuu on edennyt muutaman metrin. Vasemmalla puolella on vielä varmaan kymmenisen metriä jäljellä. Oikealla näkyy metrin tupas, jossa on kasvanut punahattuja kuunliljojen seassa. Tänä vuonna punahattuja ei valitettavasti näy. Harkitsen olla kaivamatta kuunliljoja vielä pois, jos olisi punahattujen siementaimia jemmassa maassa. Olen yrittänyt etsiä sellaista perinteistä punahattua, lienee lajikkeeltaan 'Magnus', mutta turhaan. Kaikki puutarhamyymälät ovat tällä hetkellä täynnä komeita erikoisuuksia.

Syysleimut ja -hortensia ovat kukassa. Syysleimuista viime vuonna siirtämäni, palstan vanhat, kuolivat. Harmittaa. Vaaleanpunainen ja valkoinen on sentään vanhoista vielä hengissä. Sain alkukesästä naapureilta jotain ärhäkän väristä, joka vasta aloittelee. Syreenileimu on myös vielä tiukasti nupulla.

Olen parin viime vuoden aikana laittanut uusiksi tätä mökin edessä olevaa kukkapenkkiä. Siinä kasvoi valtava valamonruusu, jonka jäljiltä on runsaasti tilaa. Olen istutellut harkiten kasveja, yrittäen pitää jonkinlaisen punaisen langan mielessä. Se on vaikeaa, kun mielessä on tiettyjä kasveja, ei niitä ikinä löydä silloin kun etsii, mutta löytää kaikkea muuta, joille ei todellakaan ole suunniteltua paikkaa. 

Tuohon penkkiin olen suunnitellut liljakanukan. Kolme vuotta sitten jätin penkkiin tilaa ostamalleni liljakanukalle. Se talvehti kaksi talvea kellarissa, mutta nyt kolmas eli viime talvi oli sille liikaa. Olisin tänä kesäni istuttanut sen maahan. Löysin kuin löysinkin tilalle uuden. Ostin Zetasista vaaleanpunaisen 'Satomi Compact' -liljakanukan, joka oli vielä parempi kuin tavallinen valkoinen ja vielä pienikokoiseksi jäävä. Ainut ongelma on, että se on näitä herkkiksiä, joiden talvehtiminen on epävarmaa. Otin riskin ja istutin sen maahan kellarissa talvettamisen sijaan. Kellarissa on jo nyt ahdasta. Pitää viritelle sille verkko ympärille, pakkaspeitto ja talvisuojaturvetta. Ja pitää peukalot pystyssä, sormet ristissä ja tehdä kaikki taiat. Pieni puu oli ostaessani kukassa ja se oli pökerryttävän kaunis. Toivon niin näkeväni sen uudestaankin kukassa.

Potagerin daaliat ovat hyvässä kasvussa ja niissä on jo nuppuja. Lempparit olen yrittänyt istuttaa kauneimpiin ruukkuihin.

Tämä vuosi ei ole kosmoskukkien. Kosmokset ovat jääneet naurettavan mataliksi, lisäksi kukat ovat pieniä. Kylvin useampaa sorttia, vaikuttaa että vain yksi lajike kukkii. Osa siemenistä oli vanhoja, liekkö se vaikuttanut itävyyteen.

Herneet ovat sentään hyvässä kasvussa. Niiden vieressä on rivi kehäkukkaa, joka on edelleen parin sentin taimivaiheessa. Sama toisessa laatikossa perunoiden vieressä olevien kehäkukkien kanssa.

Tarhamaltsan ja tarhasuolaheinän ostin Louhisaaren kartanosta Askaisista. Tarhamaltsan ostin pelkästään upean värin vuoksi. Minulla kesti vähän turhan kauan istuttaa ne, kun en osannut päättää paikkaa. Monivuotiset ovat hankalia viljelykierron suhteen.

Misosta on tullut puutarhakissa. Sitä ei meinaa millään saada iltaisin sisälle. Enkä ihmettele, en itsekään haluaisi mennä sisälle ennen kuin on pimeää, jos sittenkään.

Pulleassa punasaviruukussa on vaaleanpunaisen sinisade. Haave, jonka kuvittelin jäävän vain haaveeksi. Toki kasvi ei ole vielä kukkinut, eikä ole varmaa, että onko se vielä ensi keväänä hengissä, mutta nyt on edes se mahdollisuus. Olen haaveillut vaaleanpunaisesta sinisateesta keväästä 2019 alkaen, kun sellaisen näin japanilaisessa Ashigakan kukkapuistossa. Siellä oli yhdistelmä vaaleanpunainen liljakanukka ja vaaleanpunainen sinisade vierekkäin. Oravanpesä-blogista löytyy todistusaineistoa tästä pökerryttävän ihastuttavasta yhdistelmästä. Sinisateen aion talvettaa kellarissa sinisen kaverina (ja parin japaninvaahteran). Pitäisi jo alkaa tehdä tilaa kaikille, syksy on lähempänä kuin haluan ajatellakaan. Ja minä siis rakastan syksyä.

Pelargonikokoelma majailee kahta lukuunottamatta perunalaatikoissa mökin eteläseinustalla kuten aina ennenkin. Poikkeuksena Pelargonium tomentosum ja pseudoglutinosum, P. tomentosumin tiedän viihtyvän varjoisemmassa ja pikkutaimi onkin rehevöitynyt mukavasti. P. pseudoglutinum taas vaatii normaalia pelakuuta enemmän vettä ja sitä on helpompi pitää silmällä puutarhan ruukutuspöydällä. Se käpristää lehdet veden puutteessa, enkä halua menettää sitä vain sen takia etten ole muistanut kastella. Nyt se osuu silmiin aina, kun käyn hakemassa vettä. Samalla voi lorauttaa sille juotavaa. 

Vaaleanpunaisen sinisateen tulo laittoi yrttiruukut uuteen järjestykseen. Nyt ne sijaitsevat pienen kuormalavan päällä mehipuu seuranaan.

Olen ostanut aika monta hurmesilkkiheinää. Nyt luovutin ja istutin sen mökkipolun varrelle Risu no enin sijaan. Josko tämä paikka olisi sille mieleen. Ainakin ilta-aurinko saa sen upeasti hehkumaan.

Bloglovin temppuilee taas, todella ärsyttävää. Se oli hetken toiminnassa ja sitten taas rikki. Yritän nyt Bloggerin kautta saada blogeja hitaasti ja varmasti luettua aina kun Mison etsimiseltä ehdin.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

PIENEN METSÄPUUTARHAN ALKU.

Olen nyt ollut yhtä mittaa lähes kolme viikkoa mökillä. Kuten aiemmin mainitsin, teen koko kesän töitä, sillä lomaa ei ole kertynyt, kun aloitin uudessa työssä huhtikuussa. Mökin kuistilla on työpisteeni, kun käännän päätä 90 astetta vasemmalle näen tämän yllä olevan näyn. Voi että, kuinka se ilahduttaa. 

Kaivoin alkukesästä jättipoimulehden ympäristöstä pikkutalviota ja kieloja pois. Laatoitettua tilaa tuli vähintään puolikas laatan mitta esiin pikkutalvioiden alta. Tilaa tuntui tulleen hurjasti lisää, vaikka todellisuudessa ei missään tapauksessa puhuta edes metrin siivusta. 

Multatilan ja laatoituksen väliin ladoin keräämiäni kiviä. Kerrankin oli "tilpehöörit" lähellä, kun inspiraatio iski! Ja hitsit miten siisti ja huoliteltu ilme kivireunuksesta tulikaan. Pidän sellaisesta siististä kurittomuudesta. Jonkun asian pitää olla skarppi, että muut voi olla sikin sokin ja heikun keikun. 

Jättipoimulehden alun sain edelliseltä naapuriltani, se on vuosikaudet sinnitellyt pikkutalviomaton keskellä hädin tuskin hengissä. Nyt jättipoimulehti on venynyt ennätysmittoihin. Olenkohan vapauttanut pedon vankeudesta ja kohta on leviämisongelma? Kuvien ottamisen jälkeen olen leikannut varmuudeksi kukat maljakkoon, sillä vuohenkello-ongelma on opettanut varovaisuutta. Kuten kuvasta näkyy jättipoimulehden suojissa piilottelee sekä kuunliljaa että kieloa, jotka kyllä saavat lähdön.

Voi olla, että siirrän jättipoimulehden jonnekin toisaalle, sillä toivon tähän sellaista metsäpuutarhahenkistä aluetta. Tämä kohta on mökin varjossa ja omenapuun alla. Tässä on kasvanut ihana 'Double Ellen' -jouluruusu, jonka jo keväällä julistin kuolleeksi. Ilokseni pikkutalvioiden alta löytyi useampi jouluruusun alku, joilla niilläkin on nyt helpompi kasvaa, kun tilasta ei tarvitse tapella pikkutalvion kanssa.  Olen istuttanut jouluruusun kaveriksi jo metsäalppikellon, jonka toin Zetas'ista, vaskivarjohiipan, jonka ostin Ulriksdalista ja himalajanesikon.

Ruukuissa ilahduttaa ensimmäinen syyssyrikkä ja syyshortensia 'Limelight'. Jälkimmäiselle mietin paikkaa puutarhassa, ensimmäisen kanssa pohdin istutanko maahan vai talvetanko ruukussa. Limelight on niin pieni ja sievä, mutta eihän se tuollaiseksi jää. Täällä pienessä puutarhassa ei toivota jättipuskia, vaan sellaisia hillittyjä ja somia pensaita, jotta mahtuu mahdollisimman montaa sorttia.

Kalliokielot on tänäkin vuonna kalutut. Niihin iskee joku toukkaparvi ja syö kaiken. Niille kelpaa lisäksi rusokalliokielo. Toivottavasti toukista kehittyy jotain tärkeitä perhosia.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

JUHLAHUMUT.

Pienet maistiaiset perjantain vuosipäiväjuhlista. Oli hyvin pienimuotoiset kemut, sillä havahduin koko asiaan vain pari päivää ennen. Ajatukseni ihanista puutarhajuhlista ja puutarhaystävistä kokoontuneena siirtyi ainakin vuodella. 

Kävin torstaina kotona saunomassa ja samalla kaivelin pakastimesta leipää ja kakkupohjan. Samalla toin kotoa mökille vadelmahilloa, jota käytin kakussa täytteenä. Aho- ja tavalliset mansikat, vadelmat ja kirsikat kakun päälle (pun intended) poimin omasta puutarhasta. Ahomansikka on ehkä paras maanpeitekasvi - ikinä. Pikkumansikoita riittää syötäväksi ja kakun päälliseksikin, sillä olen antanut sen levitä vähän joka puolelle, kun en ole keksinyt istuttaa mitään muutakaan.

Koristeeksi napsin niin ikään puutarhasta orvokkeja, ruiskaunokkeja ja mintun oksia. Rehellisyyden nimissä on sanottava että orvokkeja ei syöty, sillä ne eivät olleet luomulaatuisia.

Pöytää koristamaan poimin tietenkin kimpun puutarhasta. Vielä riitti yksi pioninkin oksa maljakkoon vähän varjoisemmasta paikasta.

Kakku ja skumppaa! Löysin nämä laakeat kuohuviinilasit Kierrätyskeskuksen ilmaishuoneesta. Harmittelin, että niitä on vain kolme. No, tänään tiskasin juhlien jälkiä ja hajotin yhden. Harmillista, mutta tuleepahan taas jotain metsästettävää kirppareilta. Kun tuosta lasista joi, se tuntui extra-juhlalliselta ja kuohuviinikin maistui erityisen hyvältä 

Alkuviikosta askartelin monta vuotta mielessä muhineen idean todeksi. Talven aikana hiutui lakana keskeltä rikki, pesin lakanan ja jemmasin sitä ihan tätä varten. Nyt laitoin lakanan siivuiksi ja tein siitä tasselikoristeen köynnöstukeen. Hirmu nopeaa, helppoa ja kivannäköinen. 

Lakana olisi saanut olla värikkäämpi, mutta en omista kuin valkoisia lakanoita. Tulipa nyt kierrätettyä eikä mennyt rahaakaan. Plussaa sekin.

Toin kotoa myös kaksi Mison synttärikuvaa varten ostamaani paperipalloa koristeeksi. En ikinä käyttänyt palloja kuvassa. Kiva, että nekin pääsivät nyt käyttöön - ainakin hetkeksi.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

KOLMIKKO.

Kaupallinen yhteistyö: Huiskula

Heinäkuun puolessa välissä juhlitaan Oravankesäpesän hankintaa. Vaikka mitään suuria juhlia ei olekaan tiedossa, tekee mieli aina juhlapäivän lähestyessä siistiä ja puunata palsta kuntoon. Viimeistellyn ilmeen antaa ruukkuistutukset, joita tykkään viljellä vähän joka puolelle.

Tällä kertaa keräsin portille vähäeleisen kolmikon ruukkuihin - elefanttiheinän*, sininatan* ja komeamaksaruohon*. Leiskuvaa kukintaa ei tällä kertaa ole luvassa, eikä sitä aina tarvitakaan, kun kasvien muodot ja vihreän ja siniharmaan sävyt tarjoavat silmän iloa. Komeamaksaruoho 'Herbstfreude' on kohtapuolin avaamassa tiukassa olleet nuput. Siitä ruukkuistutus saa hempeää marjapuuron sävyä.

Komeamaksaruoho | Sedum 'Herbstfreude'

Komeamaksaruoho | Sedum 'Herbstfreude'
'

Elefanttiheinän kukintaa odotan, jännittää nähdä onko kukinta punertavaa kai kullanväristä. Sen suihkulähdemaista kasvutapaa on hirvittävän vaikea kuvata. Pitkät hontelot varret heiluvat tuulessa miten sattuu ja tuulettomassa tilassa ne rötköttävät rentoina vähän miten sattuu.

Sininata on ihanan tuuhea pehko ja sen siniharmaa sävy hienostunut. Näitä minulla on ollut puutarhassa useampi, siellä täällä jo muutaman vuoden ajan, viime talvi osoittautui sininadalle liian vaikeaksi ja ne kaikki kuolivat. Uusi yritys tämän kanssa, pitää istuttaa tämä myöhemmin maahan.

Ruukkustutus tieltä nähtynä. Mukavaa tulla puutarhaan, kun portilla ottaa vastaan tämä kiva kolmikko.

*Kasvit saatu blogiyhteistyönä Huiskulalta.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

ORAVANKESÄPESÄ 11 VUOTTA!

Tänään tulee 11 vuotta siitä, kun tein kaupat tästä siirtolapuutarhamökistä, palstan vuokraoikeudesta ja kaikesta irtaimistosta. Vieläkin jaksan hämmästellä, että miten siinä nyt näin kävi, että ihan oikeasti minulla on tällainen pieni paratiisi ihan kodin nurkalla. Puutarha ja mökki ovat muuttuneet yhdessätoista vuodessa, mutta varmaan vielä enemmän on muuttunut itse siirtolapuutarhuri.

Kun ostin palstan, tiesin jotain kasveista, tunnistin osan palstalla kasvaneista. Osan arvioin aivan pieleen, kuten karhunjuurta väitin tilliksi. Haha. Mitään suunnitelmaa minulla ei ollut puutarhan varalla. Ehkä ajattelin, että se on jo valmis, kun sillä oli silloin jo lähes 90-vuotta takana ja palsta kasveja täynnä. En miettinyt valo-olosuhteita, maaperää tai oikeastaan mitään muutakaan. Aluksi vain katsoin mitä palstalla kasvaa ja sitten aloin raivata ja hillitä pahimpia valloittajia - vadelmaa, kultapiiskua ja -palloa. Keräsin satoa ja leikkasin nurmikkoa.

Ensimmäisenä kesänä kaivoin nurmikolta juhannusruusun ja heitin kompostiin. Tilalle laitoin lavankauluslaatikon. Se on nykyisen potagerin paikalla. Sen jälkeen useamman vuoden ostin kasveja ja istutin ne jonnekin. Vasta viime vuosina olen alkanut edes vähän suunnitella mitä haluan ja minne. Monesti kuitenkin puutarhan muutokset lähtevät liikkeelle jostain pienestä, joka sitten vyöryy lumipallon kaltaisesti eteenpäin ja homma laajenee. Nykyään on myös toiveita ja haaveita ja mietin miten saisin ne täytettyä.

Siirtolapuutarhaelämään kuuluu myös olennaisena osana mökki. Mökki on puutarhan lailla vaatinut huomiota. Ensimmäisenä keväänä isäni remontoi mökin sisältä, se oli ostettaessa nuhruinen ja kulahtanut paikka, jossa en halunnut viettää aikaa. Sen jälkeen katolle on laitettu uudet huovat, sillä katto vuosi parista kohtaa. Vuonna 2019 mökin mukavuustaso nousi huimasti - sain varaston tilalle kuivakäymälän. Kaksi vuotta sitten mökki nostettiin tukeville jaloille ja viime vuonna mökistä vaihdettiin laudat ja se maalattiin uudestaan. Tänä vuonna on maalattu mökin ovi - tosin vasta puoliksi. Jäin miettimään maalataanko sisäpuolta ja jos, niin millä värillä.

Edelliset kaksi kesää ovat osoittaneet, että pystyn ja varsinkin haluan asua kesäisin mökillä pidempiä aikoja. Tämä vuosi osoitti myös, että etätöiden teko onnistuu mökkiolosuhteista. Pidemmät pätkät siirtolapuutarhassa ovat laittaneet miettimään arjen sujuvuutta vähän riisutummissa olosuhteissa. Ruokailuista ulkona en luovu, no paitsi sateella. (ulkona ruokailu sateella - tähänkin kovasti pähkäilen ratkaisua) Varsinkin aamiainen ulkona tuntuu todelliselta luksukselta.

Tänä vuonna olen yrittänyt ratkoa vaatesäilytysongelmaa, sillä aivan ensimmäisenä mökistä sai lähtöpassit lastulevyinen vaatekaappihirvitys. Vaikka mukana ei olekaan valtavaa garderoobia, on vaatteita eri säihin kertynyt. Pelkästään yöhousuja on kolmea eri lahkeenpituutta. Kaupan päälle tulee myös poikaystävän vaatteet, niitä on onneksi vähemmän, koska hän majailee vähemmän mökissä kuin minä.

Toinen tänä vuonna tehty muutos mökin sisällä oli työpisteen järjestäminen. Työpisteen ergonominen istuin vielä antaa odottaa itseään. Pöytä on matala ja sen alla on laatikko, joten tuolinkin tulee olla aika matala, joka on osoittautunut haastavaksi.

Tänä vuonna olen myös panostanut mökin "terassin" eli laatoitetun edustan viihtyvyyteen ja käytännöllisyyteen aivan eri tavalla kuin aiemmin. Poikaystävä rakensi syksyllä uuden tiskipöydän vanhan osista. Tiskipöydän viereen kannettiin ruukutuspöytä, jossa on myös pesupaikka. Aivan huikea helpotus mm. tiskaamiseen, ruoanlaittoon ja hampaiden pesuun. Terassialueen kasvillisuuskin on siistiytynyt ja sekin lisää viihtyvyyttä ihmeen paljon.

Palstan vesisysteemeissä tuntuu joka vuosi olevan oma ongelmansa. Milloin se on letkujen liitospalan pettäminen (enää liitosta ei ole, on vain yksi letku), milloin muovisen kiinnikkeen hajoaminen, milloin metalliputken vuoto. Tänä vuonna vuotaa ruukutuspöydän tiskialtaan hana. Ja se vuotaa jopa päähanan sulkemisen jälkeen niin paljon, että kahden litran kastelukannun saa piri pintaan ja vähän ylikin. Todella raivostuttavaa. Olen vesinatsi, enkä kestä lainkaan vedellä lotraamista, joten harmittaa tämä tällainen. Toki kerään vuotavan veden talteen ja käytän kasteluun. Vuoto haittaa yllättävän paljon elämää tai lähinnä päähanan erikseen avaus, joka kerta kun tarvitsee vettä. Olen tottunut avamaan päähanan, kun saavun palstalle ja sulkemaan sen lähtiessä, tämä järjestely ei siis toimi nyt.

Eniten kuitenkin siirtolapuutarhassa ja siirtolapuutarhaelämässä häiritsee grillaavat naapurit, he yleensä tekevät sitä kun itsellä on nälkä eikä mitään järkevää ruokaa lähimainkaan (paitsi naapuri-Alepassa). Pahempaa on vain lettuja paistava naapuri. ;D

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest