Kysyin kiinnostaako nähdä "luovempia" kasvikuvia ja te sanoitte kyllä. Joten tässä viisi erilaista kuvaa samaiselta Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan reissulta, joiden kuvia olen näyttänyt kahdessa edellisessä postauksessa. Osallistuin siis luovan valokuvauksen työpajaan, jonka teema oli kasvit ja kukat. Saimme 24 erilaista harjoitustehtävää, joista sai valita toteutettavat tehtävät itse.
Tehtävät olivat muun muassa tämänlaisia:
Kuvaa
- hyödyntäen syväterävyyttä
- tarkenna kuvan etualalle / keskelle / taakse
- terävyys/kontrasti
- abstraktivaikutelma
- taustasta irrottaminen
- heijastuma
- varjo
- high- ja low key -kuvia
Kaksi ylintä kuvaa on otettu samasta kasvista, presidentinpalmusta, Washingtonia filiferasta. Molemmat sopivat tehtävänantoon abstraktivaikutelma tai graafisia elementtejä. Ylimmässä kuvassa viehätyin palmun kihartuvista "karvoista" ja alemmassa vekatusta muodosta. Toisinpäin kuva voisi olla yksityiskohta vekkihameesta tai -varjosta. Kumpikaan kuva ei ole enää dokumentaarinen itse kasvista, vaan kohteesta on poimittu yksityiskohta tai vain osa kasvia.
Tässä kuvassa on kevätkotakuusama, Weigela praecox, kuvattuna alhaalta ylöspäin. Olen tarkoituksella säätänyt valotusta niin, että kuva ylivalottuu eli taivas on palanut puhki. Tätä kuva tyyppiä kutsutaan high key -kuvaksi. Tarkennus on etummaisessa kukkaryppäässä ja aukko (A = aperture) on ollut suuri (eli pieni luku kamerassa).
Kuvaan aina manuaalisäädöillä eli kamerassa M-tilassa. Näiden kaikkien kuvien aukko on ollut 1.4, joka on objektiivini suurin aukko (eli pienin numero). Suurella aukolla tausta suttaantuu ja kohde, johon tarkennetaan tulee teräväpiirteisenä esiin. Kuvaan yleensä blogikuvatkin suurella aukolla, joten olisi ehkä ollut luovempaa kuvata pienellä aukolla eli niin, että kuvasta suurin osa tai koko kuva-ala olisi ollut terävä. En vain itse pidä sellaisista kuvista. :)
Mahdollisuus käyttää suurta aukkoa on riippuvainen objektiivista. Yleensä ns. kittilinsseinä kamerarungon mukana tulleissa objektiiveissä suurin aukko on n. 3.5–5.6 eli ei niin kovin suuri. Mitä isompaa aukkoa pystyy käyttämään, on objektiivi valovoimaisempi eli sillä voi ottaa kuvia hämärämmässäkin ilman jalustaa. Mitä parempi valovoima tarkoittaa yleensä sitä kalliimpaa objektiivia.
Tämä on lähes sama kuva kuin aiemmassa blogipostauksessa, niissä on ihan hienoinen ero. Kuvassa on oranssiunikko Papavere oreophilum, joka kuvanottohetkellä tanssi tuulessa. Olen ottanut kuvan 1/5000 ajalla eli hyvin nopealla ja samalla suurella, 1.4, aukolla. Pieni syväterävyys on tehnyt tarkaksi, vain etummaisen terälehden ja kaikki muu kuvassa on kuin vesivärimaalauksesta. Tässä kuvassa on leikitty terävyysalueella ja käytetty hyväksi niukkaa väripalettia - vain oranssia ja vihreää.
Nämä vuorikellukat Geum montanumit kuvasin myös blogiin, mutta sivusta, jolloin selvemmin näkyy, että kyse on kasveista. Myös tässä kuvassa on käytetty hyväksi lyhyttä syväterävyyttä eli suurta aukkoa, jolloin alempana olevat kukat (vai ovatko nuo jo kukkineet?) jäävät epätarkoiksi kuten myös kasvualusta. Kukat luovat epätarkkoinakin hauskat pyöreät muodot, niistä syntyy myös graafista rytmiä kuvaan.
Omasta mielestäni nämä eivät ole hirveän kaukana omasta tyylistäni, mutta haluni pitää blogi enemmän dokumentaarisena kuin taiteellisena temmellyskenttänä, hieman hillitsee siirtymistä tämänlaiseen kuvamaailmaan. Ehkä joitain sinne tänne ripoteltuna kuten oranssiunikko-kuva.
Olisi kiinnostavaa kuulla teidän kommentteja kuvista. Voisiko tällaisia kuvia käyttää blogissa? Ovatko liian epäinformatiivisia tai "taiteellisia" vai sopivatko hyvin joukon jatkoksi? Millaiset kuvat teistä ovat hyviä blogissa? Mitä kasvista on kuvissa tarpeen nähdä? Kaipaatteko enemmän yksityiskohtia vai laajoja kuvia?
