HAUSKAA HALLOWEENIA!

Tänään vietetään halloweenia. En oikein perusta sen kauhuteemasta tai ylipäätään mistään kauhuteemaisesta krääsästä. Enemmän innostun kurpitsoista. Pienissä koristekurpitsoissa riittää valinnan varaa, niitä löytyy valkoisina, keltaisina, vihreinä ja tietty oransseja. Muotoja on yhtä monta erilaista.

Auringonkukka | Helianthus annuus 'Teddy Bear'

Samaa ihanaa hehkua on auringonkukissa. Kasvatin tänä vuonna ensimmäisen kerran 'Teddy Bear' -lajiketta ja se kyllä meni jatkoon. Suloisen pörröinen kukka ja matala varsi. Yhä hyvin ei sujunut koristekurpitsojen taannoinen kasvatusyritys siemenistä. Olen surkea siemenkasvattaja ja surkeastihan siinä sitten kävi.

Innostuin erilaisista koristekurpitsoista niin, että tein kolme erilaista asetelmaa pelargoneista tyhjentyneisiin perunalaatikkoihin.

Ensimmäisessä kurpitsat saivat kaveriksi auringonkukan ja sen värejä toistavan tsinnian. Harmillisesti kuvausten aikaan puutarhassa oli enää hyvin vähän kukkivia kasveja.

Toiseen laatikkoon kokosin kurpitsoja runsaammin ja ne saivat kaveriksi vanhat ruosteiset puutarhatyökalut.

Kurkkaa myös kolmas laatikkoasetelma Oravanpesä-blogista.

Hauskaa halloweenia!

toivottaa Oravankesäpesän väki

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

MÖKKI JA PALSTA LOKAKUUSSA 2022.

Lokakuu on ollut ihanan lämmin ja aurinkoinen. Täällä Helsingissä ruskavärit ovat leiskuneet ihan kunnolla. Puutarhassakin on ollut ihania syysvärityksiä, mainittakoon marjapuurosta pinkkiin sävyttynyt lyhtysorvarinpensas, keltaisena hehkunut katsura, pienet punaiset pensasmustikat ja maaruskan ehdoton ykkönen kamtsatkan oravanmarja.

Peruukkipensas | Cotinus coggygria 'Grace'

Koreakärsämö | Achillea ptarmica 'Peter Cottontail'

Väitän että tässä on vuoden pisimpään kukkinut kasvi. Olen jakanut Instagramissa tästä kukkivan kuvan 1.7. ja still going strong. Uskomaton tapaus. Istutin tämän vuosi sitten ja kyllä on saanut kukkaa koko rahalla. Suosittelen.

Haravointia voisi harrastaa. Olin viime viikonloppuna Riikassa poikaystävän synttärimatkalla. Ostin reissun hänelle lahjaksi ja samalla vähän itsellekin. Sydänkäpyseni synttärit olivat syyskuussa, itselläni viime viikolla. Otin nämä kuvat maanantaina juuri ennen auringonlaskua. Sitten sairastuinkin koronaa, taisi tulla kylkiäisenä reissusta. Olin kolme päivää kuumeessa, ensimmäisenä ilta lämpö kohosi 39 asteeseen. Enpä muista moisia lukemia aikuisiällä ikinä olleen, yleensä kuume kun ei nouse minulla millään. Haravoidaan sitten vähän myöhemmin, vielä olo tuntuu vähän huteralta. 

Pressun alla on syksyn suuri ponnistus, vesiaihe. Kaivoimme poikaystävän kanssa kahtena iltana altaalle kuoppaa. Tai suurimman työn siinä teki kyllä joku muu kuin minä. Nurmikon alla on noin 20–30 senttiä multavaa maata, jonka jälkeen alkaa tiukka savi. Muovinen allas saatiin kuitenkin paikoilleen ja vettä täyteen talvea varten. Pressu on pitämässä sitä lehdettömänä. Keväällä projekti jatkuu ja alkaa hauskin homma - altaan maisemoiminen ja kasvittaminen. Tosin pitää taikoa kaikki kaivettu maa-aines jonnekin. Sitä tuli yllättävän paljon.

Potagerista tuli yllättävän avara, kun ruukuissa olleet daaliat ruukkuineen ovat poissa. Tänä vuonna talvetan osan daalioista vanhempieni luona ja osan kotitalon varastossa. Minulla ei ole varmuutta kyseisen varaston lämpötilasta talvella, laitoin daaliaämpäriin lämpömittarin testimielessä. Toivottavasti lämpötila ei painu pakkaselle, vaikka kai sekin on mahdollista. Kaikki herkut ovat kuitenkin vanhempieni autotallissa turvassa.

Puulaatikossa on aiempia siemenkylvöjä ja lavankauluksen takana laatikoita on lisää. Ne pitää vielä haudata jonnekin talvisuojaan. Luulenpa, että hyysään multapurkkeja, mutta pitää nyt yrittää kuitenkin, jos joku kaipaa vähän pidempään miettimistä lähteäkö kasvuun vai ei.

Orvokki | Viola

Itsekylväytyneet orvokit kukkivat vielä, niitä on vähän siellä täällä ja se on ihanaa. Annan niiden kaikkien kukkia. Ovat niin suloisia.

Puihin pitää laittaa runkosuojat ja tänä vuonna osa puista ja pensaista saa myös verkkosuojat. Palstan ympärillä oleva aita suojaa pitkään kaneilta ja rusakoilta. Mutta jos tulee taas samanlainen, järkyttävän runsasluminen talvi kuin edellinen oli, niin että puput loikkivat tällekin palstalle aidan yli noin vain, on siihen pakko varautua. Yksi syöty japaninverivaahtera riittää. Se oli niin kaunis ja nyt ruma nysä. Kirosanoja tähän. 

Hurmesilkkiheinä | Imperacta cylindrica 'Red Baron'

Hurmesilkkiheinälle toivon suotuisaa talvea. Se on ainakin viihtynyt tässä paikassa, kun on alkanut leviämään itsekseen. Ihanaa.

Laatikkoistutuksesta voisi ottaa huonekasveiksi verililjapuut. Ottaisin, jos vain kotona olisi tilaa. Kellariinkaan en enää saa mahdutettua mitään. Sirosarat istutuksesta otin ja kaivoin maahan. Tilalle tungin ruukuista muratteja ja lankaköynnöksiä. Nekin voisi kyllä laittaa maahan talveksi. Sain lankaköynnökset selviämään yhdestä talvesta maassa, viime talvi oli tosin niille sitten liikaa.

Peruukkipensas | Cotinus coggygria 'Lilla'

Upeisiin syysväreihin voisi lisätä myös peruukkipensas 'Lilla'n. Häkellyttävä yhdistelmä purppuraa ja neonpinkkiä. Upea!

Syysmyrkkylilja | Colchicum 'Glory of Heemstede'

Tänä syksynä istutetut syysmyrkkyliljat kukkivat heti. Ihailtavaa nopeutta. 

Sinisade | Wisteria floribunda Rosea' + Wisteria frutescens 'Amethyst Falls' 

Kaksi kolmesta sinisateestani. Nämä lähtevät piakkoin kellariin talveksi. Kolmas jää maahan. Olen antanut näiden olla tarpeeksi pitkään ulkona, että tajuavat alkaa valmistautua talvea varten. Nyt kellertää jo lupaavasti.

Tässä toinen satsi kasveja, jotka päätyvät kellariin talveksi. Kolme japaninvaahteraa ('Garnet', 'Butterfly' ja 'Deshojo'), hondonvaahtera, japanintiukupuu, kiinanpunapuun ja japaninkellovaivero.

Japaninvaahtera | Acer palmatum 'Deshojo'

Kävin Muhevaisen alennusmyynneissä. Ostin vain kaksi tainta, japaninkellovaivero 'Little Heath Green'in ja japaninvaahtera 'Deshojo'n. Yhteensä kustansivat alle 15 euroa, ihanan edullista. Molemmat ovat aikamoisia herkkiksiä, kyselin henkilökunnan mielipidettä ja myyjä suositteli talvetusta sisällä, jos vain mahdollista. Keväällä sitten istutus ulos, molempia suunnittelen vesiaiheen ympärille. Ostin alennuksesta myös kaksi pussia virvanarsisseja, jotka odottavat valkosipulien kanssa istutusta.

{2021} {2020} {2019} {2018}{2017} {2016} {2015} {2014} {2013} {2012}

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

PERUSTA OMA ARBORETUM -kirja.

PR-näyte: Tapio

Sain käsiini Elina Saarikosken Perusta oma arboretum -kirjan*. Arboretumit kiinnostaa, vaikken sellaista omalle pienelle palstalleni voikaan perustaa. Tämä kirjan luettuani puulajipuiston perustaminen innostaisi vieläkin enemmän. Onneksi ainakin joissain niissä voi vierailla ja nauttia muiden tekemästä työstä.

Elina Saarikoski kertoo kirjassa omasta arboretum-projektistaan, eikä se ole ollut mikään helppo tie. Paljon pitää ottaa asioita huomioon ja lisäksi ei ikinä voi tietää miten säät ja eläimet (rusakot, kauriit yms.) vaikuttavat omalta osaltaan puiden kasvuun. Kaikki kuitenkin lähtee, kuten puuutarhoissakin, siitä että kiinnittää huomiota kasvupaikkaan ja valitsee arboretumin sijainnille sopivia puualkuperiä.

Saarikosken lisäksi  kirjassa kertoo kaksi muuta arboretumin perustajaa kokemuksiaan puulajipuiston perustamisesta. Teuvo Vepsäläinen on ollut perustamassa ja hoitamassa Arboretum Finladiaeta Rautalammilla, Pohjois-Savossa, sen alusta alkaen. Vajaassa 40-vuodessa vanhainkodin pellosta on muodostunut rehevä puulajipuisto. 

Raaseporissa, Länsi-Uudellamaalla Kåre Pihlström osti peltotilan, jonne istutti tammiviljelmän ja joulukuusimetsän. Niiden lomaan hän rakensi luontopolun ja jonka ympärille Skarpkulla Arboretum rakentui.

Kirjassa esitellään joitakin puulajeja. Kirjailija kuitenkin toteaa, että esittelyssä on vain murto-osa saatavilla olevista lajeista ja lajikkeista. Kirjaan päässeet kasvit ovat Suomessa menestyviä kotimaisten puiden erikoismuotoja tai ulkomaisia lajikkeita.

Sanoinko jo, että arboretumit kiinnostaa? Tämän kirjan jälkeen ihan varmasti. Onneksi opuksesta saa hyvät neuvot alkuun ja vinkkejä millä ehkä voi välttää ongelmat.

*Kirja saatu.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

VISIITTI SLOTTSTRÄDGÅRDEN ULRIKSDALISSA.

Zetas-vierailun jälkeisenä päivänä oli luvassa toinen upea puutarhamyymäläkohde – Slottsträdgården Ulriksdal. En ole aiemmin käynyt Ulriksdalissa, mutta olen kuullut paljon hyvää ja nähnyt kuvia. Joten jo oli aikakin. Hyppäsin Tukholman päärautatieasemalta paikallisjunaan ja jäin Ulriksdalin asemalla pois. Asemalta kävelin taas kohteeseen. Tällä kertaa kävelyyn kului noin puoli tuntia ja ohitin siirtolapuutarha-alueen ja komean Ulriksdalin linnan puistoineen. Molempiin olisi ollut kiva tutustua paremmin, mutta kiirehdin myymälään, oli sunnuntai, jolloin aukioloajat eivät ole kovinkaan myöhäiset ja piti myös miettiä kuinka paljon jaksan kävellä ja varsinkaan helteessä.

Ulriksdal yllätti koollaan. Se oli valtavan laaja, jo ulkotiloja oli paljon, mutta kasvihuoneita se vasta tuntuikin jatkuvan loputtomiin. Ulriksdalissa on myös mahdollisuus kerätä leikkokukkakimppu itsepoimien pellolta, mutta kesäkuussa ei tietenkään ollut vielä mitään kerättävää.

Sama säntillisyys näkyi täälläkin kuin Zetasissa. Kasvit olivat hyväkuntoisia, siististi esillä eikä missään näkynyt rikkaruohoja toisin kuin täällä kotimaassa hyvin usein tapaa näkyä. Valmiita esillepanoideoita näkyi, ulkotiloissa vähemmän, mutta kasvihuoneet olivat täynnä kauneutta.

Japaninvaahteroita oli täälläkin runsaasti. Kiinnitin myös huomiota, että myynnissä oli yleensäkin huomattavasti kookkaampia puita kuin Suomessa olen tottunut näkemään. Eivät olleet mitään halpoja, ilmeisesti ruotsalaiset käyttävät rahaa puutarhaan enemmän kuin Suomessa. Taitaa siellä olla pidempi puutarhakulttuuri kuin Suomessa, joka ehkä selittää rahallista panostusta.

Melkein alkoi tehdä mieli ostaa havuja Oravankesäpesään, mutta vain melkein. :) Jos tilaa olisi reilummin ja paikalla viihtyisi enemmän talvella, niin sitten.

Mustaselja | Sambucus nigra

Myös liljakanukoita löytyi Ulriksdalista, eikä mitään pikkupuita, vaan reilusti yli miehen mittaisia. Näiden kukkivien edessä huokailin kerran jos toisenkin. Kunpa omani selviäisi talvesta.

Ruukkuvalikoimat olivat komeat. Tässä tarjolla vähintään 10 metriä isoja ulkoruukkuja. Kasvihuoneissa oli vielä enemmän pieniä ruukkuja. Pisti silmään ettei näissä isoissa ollut lainkaan lasittamattomia punasaviruukkuja – onneksi niin ei tullut kiusausta ostaa ja pettymystä, kun ei voinut ostaa. (kuljetuskapasiteetti – kädet)

Kasvihuoneissa oli sekä viherkasveja että kesäkukkia. Seassa oli koriste-esineitä kotiin ja puutarhaan, ruukkuja, uurnia, vateja mihin nyt vaan voi kasveja asetella. 

Melkoisen kookas Dr Westerlund -pelagoni. Se ei ollut myynnissä, vaan oli näiden pienien eli varsin kookkaiden myynnissä olevien pelargonien kantaäiti.

Vähän turhankin klumeluuria omaan makuun, mutta on kyllä hieno esillepano.

Pelargonium sidoides

Hiplailin molemmissa ruotsalaispuutarhamyymälöissä Pelargonium sidoidesia. Sain omani menemään talven yli keittiön ikkunalla amppelissa ja jätin nämä ruotsalaiset ostamatta. Mukaan lähti kuitenkin yksi tuoksupelakuu – 'Lavender Lindy'. Ja sille sopiva kaunis punasaviruukku.

Täällä melkein tuli runsauden pula. Onneksi en ollut kesäkukkaostoksilla. En olisi pystynyt tekemään päätöksiä, kun niin ihania vaihtoehtoja olisi ollut liikaa. Ja ideoita!

Myös Ulriksdalissa on kahvila-ravintola. Sinne joutui jopa tovin jonottamaan. Päädyin valitsemaan kauneimman kakkupalan, muistaakseni se oli sitruunamarenkikakku, joka oli koristeltu kukilla. Mitenkäs muutenkaan. Tarjolla oli laaja valikoima niin makeita kuin suolaisia herkkuja ja olisi tehnyt mieli maistella useampaakin.

Oravankesäpesään Ulriksdalista päätyi vaskivarjohiippa 'Orange Queen', nimetön maksaruoho, sinkkinen kulho ja kukkasakset. Sakset ovat olleet koko kesän käytössä ja olen aivan rakastanut niihin. Myös täällä hintataso oli korkeahko, joka tehokkaasti hillitsi ostohaluja 

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest