PUUTARHAKAUDEN 2021 YHTEENVETO.

31 joulukuuta 2021


Toinen koronavuosi putkeen ja toinen pitkähkö, ihana mökkikesä. Ihan samanlaista siitä ei tullut kuin viime vuonna, mutta hyvin kelvollinen kylläkin. Aloitin puutarhakauden siemenkylvöillä, vaikka vannoin etten siihen puuhaan ryhdy. Kasvatin siemenestä mm. leijonankitoja, olkikukkaa ja kesäleimuja. Ikkunanedustat täyttyivät pikkutaimista, kun myöhemmin upotin multaan myös pensaskrassin ja tuoksuherneiden siemeniä.


Kävin kuvaamassa kahta pelargoharrastajaa ja toisen heistä luota tulin kotiin kassillisen pistokkaita kanssa. Tilasin myös Alankomaista pelargoninpistokkaita, lähinnä luonnonlajeja ja sen jälkeen olikin pieniä taimia joka puolella. Lattialla saattoi odotella puutarhaan pääsyä ainakin daalian ja pionin juurakko, sekä mehipuu. Myöhemmin kannoin kellarissa talvehtineet puut ja käenkaalit virkoamaan keittiön lattialle.


Koko talven manaamani pelko osoittautui todeksi ja myyrät olivat verottaneet rankasti tulppaanin sipuleita. Samanlaista upeaa kukintaa aiempien vuosien tapaan ei ollut, onneksi sentään jotain. Narsissit ja laukat antoivat parastaan samoin kuin pikkusipulikukat.

Toukokuussa tein palstalle oman kantopuutarhan. Se on pieni ja peittyy keskikesän jälkeen täysin kasvuston alle, mutta siellä se on. Ensi vuonna voisi ehkä lisätä lahoavan oksan tai kaksi.


Juhannuksen jälkeen alkoi iso mökkiremontti. Isäni tuli Helsinkiin ja repi pois mökin vanhan ulkolaudoituksen, lisäsi väliin tervapaperia, laittoi uuden laudat ja maalasi mökin kahteen kertaan. Poikaystäväni auttoi projektissa, poisti maaleja ja maalasi minkä omilta töiltään kerkesi. Minä hioin varasto-huussin laudoituksen, niitä ei tässä kohtaa vaihdettu, sillä se osa mökistä on uudempaa tekoa eikä ollut tarvetta. Hoidin myös ruoan lämmityksen ja tarjoilin juomia, minkä helteestä voipuneena pystyin.

Näkymät olivat tämän kaltaiset useammat viikot, välillä alkoi usko loppua ja epätoivo iskeä, kun mökkeilystä ei oikein tullut mitään.

Lopulta projekti valmistui tältä vuodelta, mökistä tuli todella hieno ja uudet laudat ja tuliterä maalipinta varmasti suojaavat taas vuosia. Ensi vuodelle jäi hieman maalattavaa. Mökin ovi pitää puhdistaa maalista ja maalata uudestaan, samoin rännit odottavat huoltamista.

Vielä pidempi prosessi oli Potager 2.0 valmistuminen. Työt aloitettiin heti lumien sulattua ja valmista saatiin vasta pitkällä heinäkuuta. Viljelylaatikoiden öljyäminen kesti yllättävän pitkään, kuivumiseen meni yllättävän paljon aikaa eikä kerralla pystynyt öljyämään kuin laatikon. Sateiset säät myös aiheuttivat viivästystä. Kesäkuussa venäytin selkäni ja se vihoitteli kuukauden verran niin pahasti, että jouduin lykkäämään singelikuorman tilausta pitkälle. Kun vihdoin sain kuorman ja kahden tunnin rutistuksena kärräämäni sorat paikoillaan, oli alue valmis. Tarkempi kuvaus projektista löytyy Potager 2.0 making of -postauksesta.

Crepis rubra

Crepis rubra

Potagerin tekemisestä suurin kunnia menee poikaystävälleni, hän teki suurimman työn. Itse lähinnä avustin ja olin työnjohtotehtävissä. Apua saatiin myös poikaystävän kaverilta.


Mutta tulipa siitä ihana! Kaiken sen työn ja hikoilun arvoinen. Näitä kuvia, kun katsoo läikähtää sydämessä.

15. heinäkuuta juhlin Oravankesäpesän 10-vuotissynttäreitä asiaan kuuluvasti teitenkin mökillä. Oravankesäpesä 10 vuotta! -postauksessa vilahtaa "kuukauden kuva" kuuden viime vuoden ajalta.

Kesäkuun lopulla kauan odotettu Miso saapui luokseni ja vietimme ensimmäistä yhteistä juhannusta mökillä - niin minä, Miso kuin poikaystävänikin. Pienen pennun kanssa mökkeily olikin vähän toisenlaista kuin vanhan ja viisaan Siirin kanssa. Totutin Mison valjaisiin kotona kuukauden ajan, jonka jälkeen pikkukissa pääsi puutarhaa tutkimaan. Siinä riittikin ihmettelemistä! Hienosti Miso oppi valjaisiin ja eloon mökissä. Mökkeilimme yhteen putkeen yli viikon Mison kanssa.

Mison ensimmäisestä mökkikesästä voi lukea lisää omasta postauksesta.

Käärmeenparta | Ophiopogon planiscapus


Satoa tuli mukavasti. Kirsikoita tuli ennätysmäärä, kaksi omenapuuta kolmesta (neljästä) oli täynnä omppuja, luumuja tuli runsaasti, samoin viinirypäleitä. Päärynöitä tuli myös ennätyssato ja persikoita kymmenkunta. Tänä vuonna istutetuista mansikoista tuli jonkin verran marjoja. Tomaatteja ei kypsynyt juurikaan, yksi vänkyrä kurkku, jota en syönyt. Perunoita olisi voinut olla enemmänkin, porkkanat olivat tänäkin vuonna pettymys, kasvatin kaksi keräkaalia, mutta en lopulta ottanut niitä talteen. Ehkä ensi vuonna pääsen maistelemaan omia pensasmustikoita. Kaiken kaikkiaan: ei se suuri sato, vaan kasvatuksen ilo! En ole kummoinenkaan kokkailija, mutta sitäkin enemmän tykkään fiilistellä kasvatusta ja itse matkaa.

Kasvatin daalioita runsaasti, oli vanhoja ja uusia juurakoita, mutta suurin osa niistä ei kukkinut lainkaan. Komeimmassa kukassa oli rumin. Se on saatu kaupanpäälisenä. Yhdessä viljelylaatikossa oli suorakylvettyjä kosmoskukkia ja voi, miten ne ilahduttivatkaan syyskesästä. Poimin niitä daalioiden, koristeporkkanoiden ja leijonankitojen kanssa useiksi kimpuiksi. Kosmoskukat ja leijonankidat ehdottomasti jatkoon!


Näitä kuvia etsiessä iski aivan valtava ikävä puutarhaan, se touko-kesäkun valo, maasta ponnistavat piipot, kaikki kauden ensimmäiset asiat, heinä-elokuun runsaus ja ja ja. Enää nelisen kuukautta niin pitäisi viimeistään päästä enimmäisiin puutarhahommiin. 

Kuten voi huomata, en millään pystynyt pysymään kohtuullisessa kuvamäärässä, mutta tässä kohtaa vuotta tarvitaan näitä kesäkuvia, vai mitä?

Ihan parasta vuodenvaihdetta ja entistä parempaa ja vihreämpää uutta vuotta!
toivottaa Oravankesäpesän väki




Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


LUMI TULI.

28 joulukuuta 2021


Joulun aikana oli tullut lumipeite Helsinkiinkin. Lunta ei ole paljon, mutta kuitenkin niin, että maa on kunnolla lumen peitossa. Eilinen auringonpaiste ja kuuran kuorruttama maisema teki kaiken kauniiksi. Tänään on jo harmaata, mutta on myös mukavan paljon lämpimämpää.


Havuista kaksi on lumen alla, korkein - jouluistutuksesta selvinnyt, on esillä. Havut on istutettu aivan liian lähekkäin ja olen nähnyt kuvan samanlaisesta jouluistutuksen pikkupuusta, joka on kasvanut kaksimetriseksi jättiläiseksi. Tuohon en sellaista halua. Pitää miettiä mitä näille teen.

Luulin japaninsaran olevan herkkä ja vaikeasti talvehtiva. Mitä vielä, hyvin se porskuttaa ja porskuttaakin vähän liian hyvin. Se kasvaa suorastaan kohisten ja pienistä sievistä tuppaista on kasvanut yhtäkkiä valtavia, vaikka olen nyhtänyt sivuversoja ahkerasti jakoon. Ei ehkä pienen puutarhan kasvi.

Luin jostain, että bambuista maalaillaan seuraavia mahdollisia haitallisia vieraslajeja. Vuoriruokobambu on kiltti bambu, se ei leviä vauhdilla kuten ilmeisesti jotkut muut lajikkeet. Silti hieman mietityttää sen kasvattaminen puutarhassa. Tykkään siitä liikaa luopuakseni siitä, ainakin toistaiseksi.

Tänään ohjelmassa on pähkinöiden hankinta lintujen ruokintapalloon. Yritän kosiskella punatulkkuja vieraaksi, muutkin pikkulinnut ovat toki tervetulleita.


Vuoden viimeisiä päiviä eletään. Pian on jo uusi kasvukausi käsillä ja hyvässä lykyssä jo neljän kuukauden päästä pääsee puutarhahommiin. Omenapuut tosin pitää leikata jo sitä ennen.





Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


IHANAA JOULUN AIKAA!

23 joulukuuta 2021



Oikein ihanaa joulua!
Toivottaa Oravankesäpesän väki!



Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


MÖKKI JA PALSTA JOULUKUUSSA 2021.

19 joulukuuta 2021


Helsingissä oli vielä viikko sitten pieni kerros lunta, mutta alkuviikon lauhkeiden kelien myötä se vähä suli pois. Tätä kirjoittaessani taivaalta satelee hieman lunta ja lämpötila on laskenut nollaan. Saa nähdä saadaanko jouluviikoksi maa täällä valkoiseksi.

Olen käynyt palstalla lähinnä viemässä tai hakemassa tavaraa. Aina se tarvittava ruukku tai maljakko on mökillä eikä kotona. Onneksi mökille pääsee nopeasti ja olen saanut siedätettyä pimeän pelkoani, että uskallan vierailla tähän aikaan vuodesta mökillä töiden jälkeenkin.



Paketoidun persikan lisäksi mökillä on paketoitu pöytä. Poikaystäväni rakensi palstan vanhasta, hajonneesta tiskipöydästä uuden ja ehomman. Se odottelee pressun alla pyöriä alleen ja tietenkin kevättä, jolloin sen voi ottaa käyttöön. Esittelen pöydän sitten kun on vähän vehreämpää ja lämpimämpää.

Tuo maassa oleva pönttö ei ole puusta pudonnut lintokoto, vaan isäni rakentama kissaystävällinen hiirenpyydys. Taitaa olla myös hiiriystävällinen, sillä yhtään jyrsijää ei ole vielä saatu napattua. Olen tosin kuullut, että siirtolapuutarhan jyrsiöille ei kelpaa kuin Fazerin Sininen, ilmeisesti tarjoilut eivät ole tässä ansassa kohdillaan.




{2020} {2019} {2018} {2017} {2016} {2015} {2014} {2013} {2012} {2011}




Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


PAKETOITU PERSIKKA.

05 joulukuuta 2021

siirtolapuutarha potager viljelylaatikko pakkaspeite

Helsingissä satoi ensimmäinen kevyt lumipeite tällä viikolla, samalla lämpötila laski lähes kymmeneen pakkasasteeseen. En tiedä voiko ohutta valkoista kerrosta edes kutsua ensilumeksi, on siinä ja siinä onko sitä yhden sentin verran maassa. 

Kylmennyt sää sai huolestumaan puutarhan herkkiksistä, uudesta persikkapuusta ja sinisateesta. Heitin keväällä vanhan pakkaspeitteet roskiin, sillä hiiret (myyrät) olivat tehneet niissä tuhojaan ja alkuviikosta menikin pari päivää uusia etsiessä. Olin selvästi myöhässä, sillä ne tuntuivat olevan loppu lähialueen kaupoista. Lopulta löysin pakkaspeitteen K-Raudasta, mutta jouduin odottamaan viikonloppuun, jotta pääsisin puutarhaan valoisaan aikaan virittelemään talvisuojia.

siirtolapuutarha pakkaspeite talvisuojaus

Sinisade on selvinnyt useista talvista ennenkin, mutta joka vuosi sen maanpäälliset osat paleltuvat. Joka vuosi se on sinnikkäästi lähtenyt kasvuun, mutta jäänyt parikymmensenttiseksi tapiksi. Yhtenä aiemapa talvena se on ollut suojattuna ja kasvanut seuraavana vuonna huomattavasti enemmän - suorastaan yhtä paljon kuin kaikkina muina vuosisna sen jälkeen yhteensä. 

Toivottavasti en ollut liian myöhässä. Ihan hirmupakkasia ei täällä ollut, mutta ei myöskään ole lunta suojaamassa kasveja. Jännitettävää kevääksi!





Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


LUOVAN KASVIVALOKUVAUSKURSSIN SATOA.

23 marraskuuta 2021


Kysyin kiinnostaako nähdä "luovempia" kasvikuvia ja te sanoitte kyllä. Joten tässä viisi erilaista kuvaa samaiselta Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan reissulta, joiden kuvia olen näyttänyt kahdessa edellisessä postauksessa. Osallistuin siis luovan valokuvauksen työpajaan, jonka teema oli kasvit ja kukat. Saimme 24 erilaista harjoitustehtävää, joista sai valita toteutettavat tehtävät itse.

Tehtävät olivat muun muassa tämänlaisia:
Kuvaa
  • hyödyntäen syväterävyyttä
  • tarkenna kuvan etualalle / keskelle / taakse
  • terävyys/kontrasti
  • abstraktivaikutelma
  • taustasta irrottaminen
  • heijastuma
  • varjo
  • high- ja low key -kuvia

Kaksi ylintä kuvaa on otettu samasta kasvista, presidentinpalmusta, Washingtonia filiferasta. Molemmat sopivat tehtävänantoon abstraktivaikutelma tai graafisia elementtejä. Ylimmässä kuvassa viehätyin palmun kihartuvista "karvoista" ja alemmassa vekatusta muodosta. Toisinpäin kuva voisi olla yksityiskohta vekkihameesta tai -varjosta. Kumpikaan kuva ei ole enää dokumentaarinen itse kasvista, vaan kohteesta on poimittu yksityiskohta tai vain osa kasvia.

Tässä kuvassa on kevätkotakuusama, Weigela praecox, kuvattuna alhaalta ylöspäin. Olen tarkoituksella säätänyt valotusta niin, että kuva ylivalottuu eli taivas on palanut puhki. Tätä kuva tyyppiä kutsutaan high key -kuvaksi. Tarkennus on etummaisessa kukkaryppäässä ja aukko (A = aperture) on ollut suuri (eli pieni luku kamerassa). 

Kuvaan aina manuaalisäädöillä eli kamerassa M-tilassa. Näiden kaikkien kuvien aukko on ollut 1.4, joka on objektiivini suurin aukko (eli pienin numero). Suurella aukolla tausta suttaantuu ja kohde, johon tarkennetaan tulee teräväpiirteisenä esiin. Kuvaan yleensä blogikuvatkin suurella aukolla, joten olisi ehkä ollut luovempaa kuvata pienellä aukolla eli niin, että kuvasta suurin osa tai koko kuva-ala olisi ollut terävä. En vain itse pidä sellaisista kuvista. :) 

Mahdollisuus käyttää suurta aukkoa on riippuvainen objektiivista. Yleensä ns. kittilinsseinä kamerarungon mukana tulleissa objektiiveissä suurin aukko on n. 3.5–5.6 eli ei niin kovin suuri. Mitä isompaa aukkoa pystyy käyttämään, on objektiivi valovoimaisempi eli sillä voi ottaa kuvia hämärämmässäkin ilman jalustaa. Mitä parempi valovoima tarkoittaa yleensä sitä kalliimpaa objektiivia.

Tämä on lähes sama kuva kuin aiemmassa blogipostauksessa, niissä on ihan hienoinen ero. Kuvassa on oranssiunikko Papavere oreophilum, joka kuvanottohetkellä tanssi tuulessa. Olen ottanut kuvan 1/5000 ajalla eli hyvin nopealla ja samalla suurella, 1.4, aukolla. Pieni syväterävyys on tehnyt tarkaksi, vain etummaisen terälehden ja kaikki muu kuvassa on kuin vesivärimaalauksesta. Tässä kuvassa on leikitty terävyysalueella ja käytetty hyväksi niukkaa väripalettia - vain oranssia ja vihreää.


Nämä vuorikellukat Geum montanumit kuvasin myös blogiin, mutta sivusta, jolloin selvemmin näkyy, että kyse on kasveista. Myös tässä kuvassa on käytetty hyväksi lyhyttä syväterävyyttä eli suurta aukkoa, jolloin alempana olevat kukat (vai ovatko nuo jo kukkineet?) jäävät epätarkoiksi kuten myös kasvualusta. Kukat luovat epätarkkoinakin hauskat pyöreät muodot, niistä syntyy myös graafista rytmiä kuvaan.

Omasta mielestäni nämä eivät ole hirveän kaukana omasta tyylistäni, mutta haluni pitää blogi enemmän dokumentaarisena kuin taiteellisena temmellyskenttänä, hieman hillitsee siirtymistä tämänlaiseen kuvamaailmaan. Ehkä joitain sinne tänne ripoteltuna kuten oranssiunikko-kuva.

Olisi kiinnostavaa kuulla teidän kommentteja kuvista. Voisiko tällaisia kuvia käyttää blogissa? Ovatko liian epäinformatiivisia tai "taiteellisia" vai sopivatko hyvin joukon jatkoksi? Millaiset kuvat teistä ovat hyviä blogissa? Mitä kasvista on kuvissa tarpeen nähdä? Kaipaatteko enemmän yksityiskohtia vai laajoja kuvia?




Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


Proudly designed by Mlekoshi playground