Toinen koronavuosi putkeen ja toinen pitkähkö, ihana mökkikesä. Ihan samanlaista siitä ei tullut kuin viime vuonna, mutta hyvin kelvollinen kylläkin. Aloitin puutarhakauden siemenkylvöillä, vaikka vannoin etten siihen puuhaan ryhdy. Kasvatin siemenestä mm. leijonankitoja, olkikukkaa ja kesäleimuja. Ikkunanedustat täyttyivät pikkutaimista, kun myöhemmin upotin multaan myös pensaskrassin ja tuoksuherneiden siemeniä.
Kävin kuvaamassa kahta pelargoharrastajaa ja toisen heistä luota tulin kotiin kassillisen pistokkaita kanssa. Tilasin myös Alankomaista pelargoninpistokkaita, lähinnä luonnonlajeja ja sen jälkeen olikin pieniä taimia joka puolella. Lattialla saattoi odotella puutarhaan pääsyä ainakin daalian ja pionin juurakko, sekä mehipuu. Myöhemmin kannoin kellarissa talvehtineet puut ja käenkaalit virkoamaan keittiön lattialle.
Koko talven manaamani pelko osoittautui todeksi ja myyrät olivat verottaneet rankasti tulppaanin sipuleita. Samanlaista upeaa kukintaa aiempien vuosien tapaan ei ollut, onneksi sentään jotain. Narsissit ja laukat antoivat parastaan samoin kuin pikkusipulikukat.
Toukokuussa tein palstalle oman kantopuutarhan. Se on pieni ja peittyy keskikesän jälkeen täysin kasvuston alle, mutta siellä se on. Ensi vuonna voisi ehkä lisätä lahoavan oksan tai kaksi.
Juhannuksen jälkeen alkoi iso mökkiremontti. Isäni tuli Helsinkiin ja repi pois mökin vanhan ulkolaudoituksen, lisäsi väliin tervapaperia, laittoi uuden laudat ja maalasi mökin kahteen kertaan. Poikaystäväni auttoi projektissa, poisti maaleja ja maalasi minkä omilta töiltään kerkesi. Minä hioin varasto-huussin laudoituksen, niitä ei tässä kohtaa vaihdettu, sillä se osa mökistä on uudempaa tekoa eikä ollut tarvetta. Hoidin myös ruoan lämmityksen ja tarjoilin juomia, minkä helteestä voipuneena pystyin.
Näkymät olivat tämän kaltaiset useammat viikot, välillä alkoi usko loppua ja epätoivo iskeä, kun mökkeilystä ei oikein tullut mitään.
Lopulta projekti valmistui tältä vuodelta, mökistä tuli todella hieno ja uudet laudat ja tuliterä maalipinta varmasti suojaavat taas vuosia. Ensi vuodelle jäi hieman maalattavaa. Mökin ovi pitää puhdistaa maalista ja maalata uudestaan, samoin rännit odottavat huoltamista.
Vielä pidempi prosessi oli Potager 2.0 valmistuminen. Työt aloitettiin heti lumien sulattua ja valmista saatiin vasta pitkällä heinäkuuta. Viljelylaatikoiden öljyäminen kesti yllättävän pitkään, kuivumiseen meni yllättävän paljon aikaa eikä kerralla pystynyt öljyämään kuin laatikon. Sateiset säät myös aiheuttivat viivästystä. Kesäkuussa venäytin selkäni ja se vihoitteli kuukauden verran niin pahasti, että jouduin lykkäämään singelikuorman tilausta pitkälle. Kun vihdoin sain kuorman ja kahden tunnin rutistuksena kärräämäni sorat paikoillaan, oli alue valmis. Tarkempi kuvaus projektista löytyy Potager 2.0 making of -postauksesta.
Crepis rubra |
Crepis rubra |
Potagerin tekemisestä suurin kunnia menee poikaystävälleni, hän teki suurimman työn. Itse lähinnä avustin ja olin työnjohtotehtävissä. Apua saatiin myös poikaystävän kaverilta.
Mutta tulipa siitä ihana! Kaiken sen työn ja hikoilun arvoinen. Näitä kuvia, kun katsoo läikähtää sydämessä.
15. heinäkuuta juhlin Oravankesäpesän 10-vuotissynttäreitä asiaan kuuluvasti teitenkin mökillä. Oravankesäpesä 10 vuotta! -postauksessa vilahtaa "kuukauden kuva" kuuden viime vuoden ajalta.
Kesäkuun lopulla kauan odotettu Miso saapui luokseni ja vietimme ensimmäistä yhteistä juhannusta mökillä - niin minä, Miso kuin poikaystävänikin. Pienen pennun kanssa mökkeily olikin vähän toisenlaista kuin vanhan ja viisaan Siirin kanssa. Totutin Mison valjaisiin kotona kuukauden ajan, jonka jälkeen pikkukissa pääsi puutarhaa tutkimaan. Siinä riittikin ihmettelemistä! Hienosti Miso oppi valjaisiin ja eloon mökissä. Mökkeilimme yhteen putkeen yli viikon Mison kanssa.
Mison ensimmäisestä mökkikesästä voi lukea lisää omasta postauksesta.
Käärmeenparta | Ophiopogon planiscapus |
Satoa tuli mukavasti. Kirsikoita tuli ennätysmäärä, kaksi omenapuuta kolmesta (neljästä) oli täynnä omppuja, luumuja tuli runsaasti, samoin viinirypäleitä. Päärynöitä tuli myös ennätyssato ja persikoita kymmenkunta. Tänä vuonna istutetuista mansikoista tuli jonkin verran marjoja. Tomaatteja ei kypsynyt juurikaan, yksi vänkyrä kurkku, jota en syönyt. Perunoita olisi voinut olla enemmänkin, porkkanat olivat tänäkin vuonna pettymys, kasvatin kaksi keräkaalia, mutta en lopulta ottanut niitä talteen. Ehkä ensi vuonna pääsen maistelemaan omia pensasmustikoita. Kaiken kaikkiaan: ei se suuri sato, vaan kasvatuksen ilo! En ole kummoinenkaan kokkailija, mutta sitäkin enemmän tykkään fiilistellä kasvatusta ja itse matkaa.
Kasvatin daalioita runsaasti, oli vanhoja ja uusia juurakoita, mutta suurin osa niistä ei kukkinut lainkaan. Komeimmassa kukassa oli rumin. Se on saatu kaupanpäälisenä. Yhdessä viljelylaatikossa oli suorakylvettyjä kosmoskukkia ja voi, miten ne ilahduttivatkaan syyskesästä. Poimin niitä daalioiden, koristeporkkanoiden ja leijonankitojen kanssa useiksi kimpuiksi. Kosmoskukat ja leijonankidat ehdottomasti jatkoon!
Näitä kuvia etsiessä iski aivan valtava ikävä puutarhaan, se touko-kesäkun valo, maasta ponnistavat piipot, kaikki kauden ensimmäiset asiat, heinä-elokuun runsaus ja ja ja. Enää nelisen kuukautta niin pitäisi viimeistään päästä enimmäisiin puutarhahommiin.
Kuten voi huomata, en millään pystynyt pysymään kohtuullisessa kuvamäärässä, mutta tässä kohtaa vuotta tarvitaan näitä kesäkuvia, vai mitä?
Ihan parasta vuodenvaihdetta ja entistä parempaa ja vihreämpää uutta vuotta!
toivottaa Oravankesäpesän väki
toivottaa Oravankesäpesän väki
Seuraa Oravankesäpesää: Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest