PUUTARHAÄHKY.

Tuoksuherne Lathyrus odoratus 'Black Knight'

Mulla on puutarhaähky. Just nyt ei huvita puuhailla puutarhassa, ei vaikka on loma ja voisin olla puutarhassa vuorokaudet ympäriinsä. Olen kuitenkin viettänyt aikaa palstalla, ihan vain oleskellen. Tuijotellen erinäisiä kohtia puutarhassa ja miettinyt, että pitäisi tehdä sitä ja tätä, mutta kun ei huvita.

Punaväriminttu Monarda

Täpläleimu Phlox maculata 'Natasha'

Siirtolapuutarhassa on määritetty yhteisen viihtyvyyden nimissä asioita, joista jokaisen palstalaisen tulee pitää huolta. Yksi sellainen homma on pitää palstan edustan hiekkakäytävä rikattomana. Jokainen toteuttaa tätä omalta osaltaan eri tavoin. Palstanaapurini ovat aika eri maailmoista, toisella puolella on säntillinen pikkutarkka rouva, jonka puutarha on aina siisti ja rikaton. Toisella puolella on uusi naapuri, joka ei ole tainnut vielä kertaakaan kitkeä hiekkakäytävää omalta osaltaan ja on muutenkin aika suurpiirteinen rikkaruohojen kanssa. Itse olen jotain tältä väliltä.

Hiekkakäytävän siisteyden ylläpito on ehkä yksi inhokkini palstapuuhista. Varsinkin kuivaan aikaan rikat lähtevät huonosti ja juuria jää maahan. Olen kuitenkin sinnikkäästi kitkenyt ja mielestäni myös tuloksia näkyy - rikkoja on mielestäni alkuvuosia vähemmän. Silti hommaan ryhtyminen on vaikeaa. Joka kerta palstalle tullessa vertaan hiekkakäytävn viherrystä naapureihin. Jos vihertää vain vähän, on vielä aikaa siirtää työtä.

Olen kesän aikana raivannut kahta aluetta palstalla. Toiselta alueelta poistin vadelmia, mahoniaa ja pikkutalviota. Tilalle on tarkoitus istuttaa kuupuutarha. Toinen urakka oli orapihlaja-aidan poistaminen japanilaistyylisen nurkkauksen laajennuksen tieltä. Alkukesän innostus on taittunut ja nyt lähinnä fiilistelen, mitä voisin raivatuille alueille istuttaa. Ehkä mietiskelen talven yli, kun en varmaksi tiedä. Sillä jos jotain vihaan niin turhaa työtä. Parempi tehdä kerralla kuntoon.

Nuokkuluppio Sanguisorba obtusa

Jalokärhö Clematis 'Warszawska Nike'

Koska loma, koska oma puutarha ja koska ulkoilua rakastava kissa, aion seuraavaksi raahautua kissoineni palstalle. Saan siellä ajan kulumaan ihan vain hengailemalla. Ja aina sitä jotain pientä tulee tehtyä. Nypittyä pelargoneja, sitä hommaa rakastan! Kiskottua rikka sieltä ja toinen tuolta. Kasteltua tomaatit. Kerättyä pudonneita omenia. 

Kuinka silti rakastankaan omaa puutarhaani ja kuinka kiitollinen siitä olenkaan! Palaan aiheeseen ihan omassa postauksessa.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

MÖKKI JA PALSTA ELOKUUSSA 2017.

En voi millään tajuta, että eletään jo elokuun puoltaväliä ja ylikin. Vastahan aloitin kesälomani. :) Puutarha alkaa myös näyttää alkusyksyiseltä. Syysleimujen ja syyshortensian kukinta ovat varmat merkit hiipivästä lempparivuodenajastani.

Pottuja on vielä pari ämpärillistä jäljellä. Perunoiden kasvatus menee jatkoon. En ole uusien perunoiden fani, itseasiassa tykkään perunasta kaikissa muissa muodoissa paitsi keitettynä. Enkä olekaan keittänyt yhtään pottusatsia tänäkään vuonna. :)

Köynnösritilän takana siintää iso risukasa. Kertoo, että pensaita on karsittu ja siirtolapuutarhan yhteinen haketuspaikka ei ole auki, jotta sinne voisi risut viedä. Kasa on ärsyttävä sekä visuaalisesti että komposteille kulkemisen hankaloittajana. 

Kaksi omenapuuta on täynnä omenoita. Puut ovat itse karsineet raakileita, sitten Kiira-myrsy vähensi omalta osaltaan satoa, mutta silti oksat notkuvat sadosta. Haaveilen omenahilloista, -mehusta ja -piirakoista. Ja isommasta pakastimesta.

 

Pelargonit ovat vihdoin alkaneet kukkia. Osa niistä joutui Kiira-myrskyn uhriksi, ruukkuja meni rikki ja pelargoneja oli myrskyn jäljiltä pitkin poikin palstaa. Tulin sattumalta hakemaan mökille unohtunutta puhelimen laturia ja pääsin todistamaan tuhoja heti tuoreeltaan. Onneksi mitään pahempaa ei ollut tapahtunut. Kasvihuonekaappi oli kaatunut, mutta oli säilynyt ehjänä. Toinen obeliskeista oli kaatunut ja pelargoneja oli putoillut hyllyiltä. Ruukutin kaikki nopeasti kaikki rikkoutuneissa ruukuissa olleet ehjiin ruukkuihin. Ihmeekseni kaikki puut olivat säilyneet vauriotumatta.

Palstan valtiatar. <3

 
{2016} {2015} {2014} {2013} {2012}

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

KUKASSA NYT.

Tällä hetkellä palstallani kukkivat ainakin nämä. Sinipiikkiputki Eryngium planum, joka sinistyy vähitellen. Rrrrakastan kun se ilta-auringossa hehkuu siniviolettina vastavalossa.

Palstan vanhaa kantaa oleva sininen kärhö. Enpä muistanut tälläistä olevankaan. Tuossa samassa kyönnösverkossa pitäisi laskujeni mukaan olla viisi erilaista kärhöä, joista kaksi on nimetöntä, tämä on se toinen. Yksi kärhö on vallannut alan, tarha-alppikärhö 'Albina plena', muita ei juuri näy.

Sinipallo-ohdake Echinops bannaticus sinertyy sinipiikkiputken kanssa samaa tahtia. Sinipallo-ohdake on kietoutunut yhteen täpläleimun Phlox maculata 'Natasha' kanssa.

Syyskesän merkki, kun syyshortensia Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise' kukkii. Pieni pensas kasvaa ja kukkii myös runsaammin vuosi toisensa jälkeen. Raaskin jopa taittaa yhden oksan kotiin viemisiksi.

Harmaamalvikit, nuo puutarhani pienet rikkaruohot. :) Harmaamalvikit ovat kauniita, mutta leviävät kuin tauti. Niiden hävittäminen on työlästä, kun paksu varsi pitää pilkkoa pieniksi paloiksi, jotta edes joskus maatuu ja juuret pitää kaivaa lapiolla ylös ei toivotuista paikoista.

Ruotsista ostamani tuoksuherneet ovat venyneet pituutta ja ensimmäinen 'Black Knight' ehätti jo kukkaankin. Muita ja lisää mustan ritarin kukkia odotellessa ihastelen näitä ensimmäisiä hartaudella.

Väriminttu on ihastuttavan tummahko pinkki, muttei liian räiskyvä. Tämän alku taitaa olla Cherin puutarhasta.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest