Mison ensimmäinen kokonainen mökkikesä. Viime vuonna Miso saapui luokseni viikko ennen juhannusta ja oli ensimmäisen kerran juhannuksena mökillä. Sitten alkoi helteet ja pakenimme kuumuutta kotiin. Miso ehti kuitenkin viettää joitakin viikkoja mökillä. Aluksi se sai rauhassa tutustua sisätiloihin ja kun ei yrittänyt sisätiloissa rimpuilla valjaista pois oli aika ulkoilulle. Misosta kehkeytyikin rohkea pikkupuutarhakissa.
Talvena aikana Miso oli unohtanut mökkeilyn kokonaan. Mison kauden alkaessa toukokuun lopulla, kissa oli selvästi jännittynyt ja jopa peloissaan ulkona. Ensin tutuistuimme uudestaan sisätiloihin, Miso naukui kova äänisesti heti kun poistuin näköetäisyydeltä ja rauhoittui heti, kun kuuli ääneni ja palasin kissan luokse.
Ulos Miso ei olisi millään halunnut. Kannoin muutaman kerran kissan puutarhaan, mutta Miso luikki takaisin sisälle turvaan. Toisena päivänä sain Mison houkuteltua penkille istumaan hetkeksi kanssani. Naapurustosta kuuluvat äänet pelottivat.
Vähitellen arkuus väistyi ja Misosta kuoriutui täysverinen puutarhakissa. Aamulla olisi pitänyt heti päästä ulos ja aika monena pimenevänä iltana jahtasin iloisesti ympäri palstaa hepuloivaa kissaa kiinni, kun Miso ei olisi halunnut mennä sisälle vaan kirmata puutarhassa. Vaikka kissan rohkeus olla ulkona lisääntyi, ohikulkevien ihmisten äänet saivat Mison varaukselliseksi ja vähänkin isompi, äänekäs ihmisryhmä sai Mison kipittämään pika pikaa mökkiin.
Heinäkuun alussa Miso keksi kiivetä puuhun. Ketterästi ja vauhdilla se sinne pääsikin ja pelottomasti tasapainoili oksilla, kunnes henkilökunta tuli pilaamaan ilon ja haki pois. Suurta riemua oli myös vanhoista puutikkaista, joiden päälle saattoi kiivetä ja välillä niiden kautta mentiin puuhun tai tultiin puusta alas. Tikkailta laskeutumisen Miso oppi muutaman kerran jälkeen, puusta ei.
Puutarhassa oli useampi Mison lempipaikkoja omenapuun ja tikkaiden lisäksi. Alkukesästä Miso viihtyi karviaisen ja pensaskärhön alla. Terassin viereinen syreeni-kärhö-villiviinipöheikkö oli myös Mison mieleen. Puutarhapöydän päältä näki myös hyvin ympäriinsä. Huussin portailla istuessamme näimme kahdesti Mison kanssa rotan. Se nurkka kiinnosti hyvin paljon, mutta samalla Miso tiesi ettei olisi saanut olla siellä. Koska en halunnut Mison kohtaavaan rottaa kolmatta kertaa. Puutarhasta löytyi myös salaisia piiloja, joihin Miso pujahti. Kertaakaan Miso ei yrittänyt ylittää aitaa tai muutenkaan karata. Puutarhassa oli riittävästi tekemistä, näkemistä ja saalistettavaa.
Miso otti puutarhakissan työt vakavasti ja nappasi useammankin myyrän ja hiiren kiinni. Harmillisesti yhtä lukuunottamatta muut pääsivät karkuun. Henkilökunta olisi toivonut enemmän vainajia, jotta talven aikana ei tule tuhoja puutarhassa eikä mökissä. Hieno suoritus kuitenkin aloittelijalta, kaupunkilaiskissalta.
Ensimmäisen myyrän Miso nappasi terassin puskista ja oli tuomassa sitä näytille sisään. Ehdin ulos, kun kuvittelin äänien perusteella, että palstalle oli tullut toinen kissa. Sain myös torpattua myyrän matkan ovelle. Saalis vikisi ja Miso kantoi sitä ylpeänä ympäriinsä. Minä huusin kunnon lätkämutsin veroisesti "tapa se!" :) Onneksi melko nopeasti Miso sai myyrältä hengen pois, mutta saaliin kiikuttaminen ja esittely jatkui. Kehuin vuolaasti Misoa, minun pieni hiirikissa. <3
Toisen saaliin Miso nappasi samoilta suunnilta ja tällä kertaa Miso kuljettti hiiren keskelle nurmikkoa. Sitä sitten ihmeteltiin yhdessä. Hiiri sätki selällään hetken ja sitten karkasi. Etsimme yhdessä sitä ja Miso sai sen kiinni, kun nostin kukkalaatikkoa, jonka alle hiiri oli paennut. Se pääsi uudestaan karkuun ja tällä kertaa Miso löysi sen ruukusta, josta minä avitin sen pois Mison saataville. Harmillisesti tällä kertaa saalis jäi uudelleen nappaamatta ja katosi puskiin.
Elokuun lopulla heräsin yöllä kahden aikaan ääniin ja kun kurotin valoa päälle tajusin Mison jahtaavan sisälle tullutta myyrää. Myyrä pääsi livahtamaan jääkaapin taakse, sinne mistä oli tullutkin. Seuraavana yönä sama toistui. Tällä kertaa Miso oli valppaampi ja nappasi yöllisen tunkeutujan. Kun sain valon sytytettyä, Miso oli ehättänyt myyrän kanssa sängyn viereen ja oli juuri hyppäämässä sängylle esittelemään saalista.
Sain onneksi Mison suunnitelmat muuttumaan ja Miso sängyn sijaan jätti saaliin keskelle mökin lattiaa. Tuijotimme yhdessä pitkään matolla makaavaa myyrää, Miso läheltä, minä kauempaa. Kun mielessäni julistin myyrän kuolleeksi ja suuntasin kuistille hakemaan kissanhiekkalapiota, jolla saisin raadon heivattua ulos. Kun ohitin myyrän se palasikin kuolleista henkiin ja lähti juoksemaan - suinpäin ja suoraan jalkoihini. Saatoin ehkä hieman kirkaista.
Miso nappasi myyrän uudestaan, mutta pudotti saaliin ja myyrä karkasi, Miso perään ja myyrä kiinni. Käskin Misoa tappamaan sen, mutta ei. Lopulta myyrä sukelsi vasta pestyjen mattojen pinoon ja sinne jäi, kun menin takaisin nukkumaan. Uni ei ihan herkästi tullut, kun pelkäsin myyrän raadon löytyvän sängyltä minä hetkenä hyvänsä.
Niin ei lopulta onneksi käynyt. Yön tai seuraavan päivän aikana myyrä oli poistunut mökistä. Poikaystävä tuli mökille ja vaadin häntä tutkimaan mattopinon Mison kanssa. Seuraavaksi poikaystävä sai tilkitä myyrän käyttämän reitin. Seuraavan yönä ei enää ollut ohjelmassa myyräjahtia. Huh.
Mökissä Miso nukkui useimmin nojatuoleissa tai kuumimpaan aikaan lattialla. Viileämpinä öinä kissa saattoi tulla lämmittelemään jalkoihini. Miso selvästi kestää viileyttä paremmin kuin kuumuuttaa, toisin kuin Siiri, joka rakasti lämpöä ja aurinkoa. Mökissä Misolla oli kaksi raapimispaikkaa, tosin myös omenapuu ja kynnysmatto saivat välillä tuta kynsistä. Vessa oli kuistilla ja vanhaan tapaan kuivikkeena on puupellettejä. Niiden etu on helppo kompostoitavuus. Kaupunkilaiskissana Miso ei tietenkään käynyt tarpeillaan kukkapenkeissä, vaan aina sisällä.
