Miso saapui elämääni viikko ennen juhannusta ja jo juhannuksena pikkuinen oli ensimmäisen kerran mökkeilemässä. Siirin kanssa olin tottunut tapaan päästää kissa kassista heti portilla, pitämään mökin ovea apposen auki päivät ja olemaan muutenkin kohtuullisen huoleton. Nyt kun mökkeilemään tuli pieni, utelias ja rohkea Miso, oli vanhat tavat haudattava, ainakin hetkeksi.
Siiri oli ihmeesti pysynyt aina puutarhan aitojen sisäpuolella, mutta uuden kissan kanssa ei sellaiseen voinut luottaa. Ennen juhannusta poikaystävä asensi ikkunoihin hyttysverkot estämään kissan karkaaminen ikkunoista. Juhannusta vietettiin suljetuin ovin, heinäkuun alussa isäni rakensi mökin oveen verkko-oven, jolloin oven pystyi jättämään auki ilman kissan karkaamista pihalle. Verkko-ovi paransi huomattavasti mökkeilyn laatua, kun tupaan sai ristivedon avaamalla sekä oven että ikkunat.
Toin mökille Misolle kotoa valikoiman leluja. Ruoka- ja vesikuppeina toimivat vanhat Arabian astiat, joita käytän muutenkin. Olen ostanut punotun istuinpäällisen, joka toimi jo Siirillä raapima-alustana ja myös Miso tiesi heti mihin käyttöön se on tarkoitettu. Kotona ja mökillä on samanlaiset isäni tekemät puulaatikot nukkumista varten, mutta ne eivät ole kummassakaan paikassa vielä kelvanneet lepoa varten. Mökistä on löytynyt muita paikkoja nukkumiseen, kuten henkilökunnan kainalosta. Siiristä poiketen Miso nukkuu myös välillä lattialla.
Mökissä Misolla on samanlainen hiekkalaatikko kuin kotonakin. Viime kesästä oli jäänyt pari pussillista puupellettejä, joilla täytin kissanvessan. Kasvattaja oli pelotellut, että pentu saattaisi paskoa ympäriinsä, kun käytössä olisi vääriä kuivikkeita, mutta Misolle asia ei ollut ongelma. Ei, vaikka kotona olikin laatikossa hiekkaa. Puupelletit pystyy kompostoimaan, joka on iso etu mökillä.
Kuukauden päivät Miso harjoitteli valjaissa oloa sisätiloissa, ennen kuin uskaltauduimme ulkoilemaan. Alkuun kierrettiin monta kertaa reitti potagerin kautta mökkipolulle ja siitä uudelleen potageriin. Potagerin penkki muodostuikin Mison lempipaikaksi. Sillä pikkukisu nukkui päiväunia, stalkkasi naapuria ja lämmitteli henkilökunnan sylissä.
Neljännellä kävelyllä neiti hyppäsi portin pylvään päälle, mutta muuten aidan ylitys tai karkaaminen ei käynyt mielessä. Puutarhassa riitti ötököitä ihmeteltäväksi ja puskia tutkittavaksi riittävästi pienen kissan tarpeisiin. Ulkoilut alkoivat sujua tutulla tavalla, kissa meni jonnekin puskaan vaanimaan pitkäksi ajaksi jotain ja tein itse samaan aikaan jotain ja toisella silmällä valvoin liikuskelua puutarhassa.
Vietimme Mison kanssa pisimmällään reilun viikon yhtäjaksoisesti mökillä. Mökin julkisivun remontti ja isäni tulo remonttia tekemään ja asuminen mökillä ajoi meidät Mison kanssa kotiin siksi aikaa. Useamman yön putkia tuli silti jonkun verran vietettyä mökillä. Syyskuun toisella viikolla olimme viimeisen yön mökillä tälle vuodelle.
Kuumimmilla helteillä jouduimme lähtemään kotiin, sillä pikkuinen ei malttanut olla saalistamatta öttiäisiä helteellä, vaan läähätti kuumuudesta ja järjettömästä juoksentelusta ympärinsä. Tämä ilmeisesti oli tänä kesänä useammankin nuoren kissan ongelma - ettei millään maltettu rauhottua, vaan piti saalistaa sata lasissa, vaikka oli järkyttävän kuuma. Märällä pyyhkellä viilentely ei auttanut, vaan aiheutti takajalkatömpsytystä pyyhkeelle.
Loppukesän viileämpien säiden aikaan mieleinen nukkumapaikka löytyi villafilttipinosta, sähköpatterin välittömästä läheisyydestä.
Miso kohtasi myös elämänsä ensimmäisen koiran, kun teimme puutarhakierrosta. Kanssa-siirtolapuutarhuri oli ulkoiluttamassa koiraansa ja pysähtyi juttelemaan kanssani. Saimme hetken keskustella rauhassa ennen kuin koira äkkäsi kissan ja aloitti raivokkaan haukunnan. Miso säikähti ja perääntyi pari metriä, kunnes kokosi itsensä. Se pörhisti hännän paksuksi ja otti halloween-kissa-asennon ja alkoi päättäväisesti lähestyä koiraa. Ei voi kuin ihailla pienen kissan itsevarmuutta ja rohkeutta. :) Koiran omistaja totesi paremmaksi lähteä eteenpäin, kun kissoihin tottumaton koira ei lopettanut haukkumista ja Mison tutustumisaikeet jäivät toteuttamatta.
Vuosia mielessäni ollut ollut haave istua iltaisin mökin kuistilla kynttilänvalossa ja juoda punaviiniä toteutui puolittain. Kynttilöitä ei poltettu kuin LED-muotoisina ja aina ei ollut punaviiniäkään lasissa, mutta hyvässä seurassa se ei ole niin justiinsa.
Ihana pikkuruinen samettihaalarinen Miso! Mökillä on paljon tutkittavaa ja pienelle kissalle tekee hyvää päästä kyttäämään naapureita ja haistelemaan tuoksuja.
VastaaPoistaMinuakin ikuisesti ihmetytti se, ettei Siiri lähtenyt aidan yli tutkimusmatkalle. Sanoisin, että se oli varmasti maailman ainoa kissa, joka ei tee niin.
Miso on varmasti nauttinut puutarhan tutkimusretkistä, on riittänyt ötököitä ja kaikkea muuta jännää, kuten pudonneita lehtiä.Unetkin maistuvat ulkona toisin kuin Siirillä.
PoistaOn sinulla ihana pikkuinen mökkikaveri! Ihmeen hyvin Miso on sopeutunut mökkielämään. Hyvä myös, ettei suuremmin säikähtänyt haukkuvaa koiraa, vaan osoitti, että nuorestakin naisesta löytyy vastusta.
VastaaPoistaSailan tavoin ihmettelen yhä, miten hyvin Siiri pysyi omalla tontilla. Meidän Juuso oli melko arka kissa ja ulkoili aina valjaissa. Juoksunarussa riitti ulottuvuutta tontin rajojen ulkopuolellekin, mutta äärimmäisen harvoin Juuso lähti seikkailemaan. Lähti kuitenkin, joten sen arkuuteen ei voinut luottaa.
Miso on reipas ja rohkea, välillä suorastaan uhkarohkea. Siitä on hyötyä, mutta myös harmia kun pikkukissa seikkaile turhan rohkeasti. Siirillä oli sama asenne koiria kohtaan - tuumakaan ei periksi anneta.
PoistaSiiri oli kovin kiltti ja ehkä se on rotuominaisuus, exot ovat rauhallisimmasta päästä. Enkä myöskään tiedä kuinka vanha Siiri oli tullessaan minulle. Se on voinut olla jo vähän iäkkäämpi.
Misosta kehkeytyi heti hienostunut mökkikissa. Siiri oli hyvin erityislaatuinen kissa, oli hieno tavata myös luonnossa. Miso nukkuu tuossa metallisohvalla kuin prinsessa, tietää olevansa paikan valtiatar ja selvästi kokee olonsa turvalliseksi.
VastaaPoistaKyllä! Miso on myös kerännyt ihastelua naapureilta, aiheesta. <3 Toivottavasti valjaat eivät unohdu kokonaan talven aikana. Kotipihallamme on usein taloyhtiössä asuvat koirat vapaana, joten en uskalla mennä Mison kanssa pihalle ulkoilemaan.
PoistaVoi, miten kiva oli lukea Mison kesästä ja katsoa nämä kuvat. Miso näyttää niin silitettävän suloiselta, turkki on varmasti ihanaisen pehmeä.
VastaaPoistaKiitos Päivi! <3 Kesä oli jännittävä meille molemmille, onneksi se sujui hyvin.
PoistaTeillä on ollut kyllä ihana mökkikesä!
VastaaPoistaTodellakin! <3
Poista