MÖKIN OVI.

Mökkini viime vuonna alkanut julkisivuremontti sai vihdoin päätöksen, kun poikaystävä maalasi oven, sekä ulko- että sisäpuolelta.

Kuva viime vuodelta, kun sisäänkäynnin puoleiselle seinälle on vaihdettu uudet laudat, mutta ennen maalausta. Ovi oli maalattu aiemmin samalla valkoisella kuin karmit ja nurkkalaudat. Valkoinen toi hienosti esiin oven hauskan kuvion, mutta olin silti päättänyt vaihtaa oven värin. Olin muhitellut ideaa jo pari vuotta ja haaveillut mielessäni punaisesta ovesta.

Alkukesästä poikaystävä poisti vanhat maalit pois ja minä maalasin koealueet oveen. Sain Kevätmessuilta K-Raudan osastolta pienet maalipurkit, valitsi suppeahkosta kartasta terrakotan ja vaaleanpunaisen. Ne olivat ainoat vähänkään punertavat sävyt. Olin katsellut sävyjä aiemmin Uulan värikartasta ja jossain osui silmään suositus yhdistää sävy vanilja, mökin maali, terrakottaan ja se oli jäänyt mieleen kutkuttelemaan. Vaaleanpunainen oli liian vaalea, joten valinta oli aika helppo.

Terrakotta! Terrakotta lämpimän sävyisenä sopii hyvin kerman- tai vaniljanvalkoisen mökin seinien sävyyn. Se on sopiva väripilkku muuten niin vaaleassa mökissä.

Oven sisäpuolen kanssa menikin sitten vähän pidempään. Tältä ovi näytti noin vuosi sitten. Se oli maalattu samalla valkoisella kuin ulkopuolikin.

Ovi näytti pitkään tältä, sillä mietin jätettäisiinkö ovi kokonaan maalaamatta ja entiset kerrokset näkyviin. Katseltuani ovea viikkoja, päädyin sen näyttävän liian levottomalta. Alunperin olin ajatellut, että ovi maalattaisiin sisältä valkoisella, mutta sitten tulikin toinen vaihtoehto.

Nimittäin se ulkomaalin vaaleanpunainen! Sehän olikin ihan täydellinen. Sopivan vaalea, jottei pienennä tarpeettomasti pientä kuistia sisältä, kuitenkin punainen vaikkakin todella vaalea. Samalla maalilla maalattiin myös Mison verkko-ovi. Se on isäni hätäisesti kyhäämä viritelmä, joka jäänee pitkäaikaiseksi ratkaisuksi. Maalin myötä sen keskeneräisyys ja häiritsevyys poistui ja se paremmin piiloutuu oveen. Tykkään!

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

ORAVANKESÄPESÄ 11 VUOTTA!

Tänään tulee 11 vuotta siitä, kun tein kaupat tästä siirtolapuutarhamökistä, palstan vuokraoikeudesta ja kaikesta irtaimistosta. Vieläkin jaksan hämmästellä, että miten siinä nyt näin kävi, että ihan oikeasti minulla on tällainen pieni paratiisi ihan kodin nurkalla. Puutarha ja mökki ovat muuttuneet yhdessätoista vuodessa, mutta varmaan vielä enemmän on muuttunut itse siirtolapuutarhuri.

Kun ostin palstan, tiesin jotain kasveista, tunnistin osan palstalla kasvaneista. Osan arvioin aivan pieleen, kuten karhunjuurta väitin tilliksi. Haha. Mitään suunnitelmaa minulla ei ollut puutarhan varalla. Ehkä ajattelin, että se on jo valmis, kun sillä oli silloin jo lähes 90-vuotta takana ja palsta kasveja täynnä. En miettinyt valo-olosuhteita, maaperää tai oikeastaan mitään muutakaan. Aluksi vain katsoin mitä palstalla kasvaa ja sitten aloin raivata ja hillitä pahimpia valloittajia - vadelmaa, kultapiiskua ja -palloa. Keräsin satoa ja leikkasin nurmikkoa.

Ensimmäisenä kesänä kaivoin nurmikolta juhannusruusun ja heitin kompostiin. Tilalle laitoin lavankauluslaatikon. Se on nykyisen potagerin paikalla. Sen jälkeen useamman vuoden ostin kasveja ja istutin ne jonnekin. Vasta viime vuosina olen alkanut edes vähän suunnitella mitä haluan ja minne. Monesti kuitenkin puutarhan muutokset lähtevät liikkeelle jostain pienestä, joka sitten vyöryy lumipallon kaltaisesti eteenpäin ja homma laajenee. Nykyään on myös toiveita ja haaveita ja mietin miten saisin ne täytettyä.

Siirtolapuutarhaelämään kuuluu myös olennaisena osana mökki. Mökki on puutarhan lailla vaatinut huomiota. Ensimmäisenä keväänä isäni remontoi mökin sisältä, se oli ostettaessa nuhruinen ja kulahtanut paikka, jossa en halunnut viettää aikaa. Sen jälkeen katolle on laitettu uudet huovat, sillä katto vuosi parista kohtaa. Vuonna 2019 mökin mukavuustaso nousi huimasti - sain varaston tilalle kuivakäymälän. Kaksi vuotta sitten mökki nostettiin tukeville jaloille ja viime vuonna mökistä vaihdettiin laudat ja se maalattiin uudestaan. Tänä vuonna on maalattu mökin ovi - tosin vasta puoliksi. Jäin miettimään maalataanko sisäpuolta ja jos, niin millä värillä.

Edelliset kaksi kesää ovat osoittaneet, että pystyn ja varsinkin haluan asua kesäisin mökillä pidempiä aikoja. Tämä vuosi osoitti myös, että etätöiden teko onnistuu mökkiolosuhteista. Pidemmät pätkät siirtolapuutarhassa ovat laittaneet miettimään arjen sujuvuutta vähän riisutummissa olosuhteissa. Ruokailuista ulkona en luovu, no paitsi sateella. (ulkona ruokailu sateella - tähänkin kovasti pähkäilen ratkaisua) Varsinkin aamiainen ulkona tuntuu todelliselta luksukselta.

Tänä vuonna olen yrittänyt ratkoa vaatesäilytysongelmaa, sillä aivan ensimmäisenä mökistä sai lähtöpassit lastulevyinen vaatekaappihirvitys. Vaikka mukana ei olekaan valtavaa garderoobia, on vaatteita eri säihin kertynyt. Pelkästään yöhousuja on kolmea eri lahkeenpituutta. Kaupan päälle tulee myös poikaystävän vaatteet, niitä on onneksi vähemmän, koska hän majailee vähemmän mökissä kuin minä.

Toinen tänä vuonna tehty muutos mökin sisällä oli työpisteen järjestäminen. Työpisteen ergonominen istuin vielä antaa odottaa itseään. Pöytä on matala ja sen alla on laatikko, joten tuolinkin tulee olla aika matala, joka on osoittautunut haastavaksi.

Tänä vuonna olen myös panostanut mökin "terassin" eli laatoitetun edustan viihtyvyyteen ja käytännöllisyyteen aivan eri tavalla kuin aiemmin. Poikaystävä rakensi syksyllä uuden tiskipöydän vanhan osista. Tiskipöydän viereen kannettiin ruukutuspöytä, jossa on myös pesupaikka. Aivan huikea helpotus mm. tiskaamiseen, ruoanlaittoon ja hampaiden pesuun. Terassialueen kasvillisuuskin on siistiytynyt ja sekin lisää viihtyvyyttä ihmeen paljon.

Palstan vesisysteemeissä tuntuu joka vuosi olevan oma ongelmansa. Milloin se on letkujen liitospalan pettäminen (enää liitosta ei ole, on vain yksi letku), milloin muovisen kiinnikkeen hajoaminen, milloin metalliputken vuoto. Tänä vuonna vuotaa ruukutuspöydän tiskialtaan hana. Ja se vuotaa jopa päähanan sulkemisen jälkeen niin paljon, että kahden litran kastelukannun saa piri pintaan ja vähän ylikin. Todella raivostuttavaa. Olen vesinatsi, enkä kestä lainkaan vedellä lotraamista, joten harmittaa tämä tällainen. Toki kerään vuotavan veden talteen ja käytän kasteluun. Vuoto haittaa yllättävän paljon elämää tai lähinnä päähanan erikseen avaus, joka kerta kun tarvitsee vettä. Olen tottunut avamaan päähanan, kun saavun palstalle ja sulkemaan sen lähtiessä, tämä järjestely ei siis toimi nyt.

Eniten kuitenkin siirtolapuutarhassa ja siirtolapuutarhaelämässä häiritsee grillaavat naapurit, he yleensä tekevät sitä kun itsellä on nälkä eikä mitään järkevää ruokaa lähimainkaan (paitsi naapuri-Alepassa). Pahempaa on vain lettuja paistava naapuri. ;D

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

6 + 1 KUVAA HEINÄKUULTA.

Jatketaan 6 + 1 kuvaa kesästä -sarjaa ja siirrytään heinäkuuhun. Oli kuumaa ja kuivaa ja kun vähän hellitti, aloin kaivaa näitä kuunliljoja ylös. Jääkön tämä kuva tänne talteen kertomaan millainen kuunliljapolku oli suuruutensa hetkillä. Tilalle olen istuttanut keijunkukkia, rönsyakankaalia ja pensasmustikoita. Tänä vuonna lisää istutuksia ja lisää kuunliljojen kaivuuta, projekti nimittäin ei tullut vielä valmiiksi.

Potager tuli ja voi sitä iloa ja riemua, kun kippasin viimeisen kottikäryllisen singeliä ja se oli siinä. Okei, sen jälkeen tasoitin soran ja kannoin ruukuja ja penkin alueelle, mutta se kaikki työ oli lopputuloksen arvoista. Potagerista tuli ihana, juuri sellainen kuin kuvittelinkin tai jopa parempi. Enemmän kuvia alueesta löytyy Potager 2.0 -postauksesta ja sen tekovaiheista kertoo taas Potager 2.0 making of -postaus.

Ihana, ihana, ihana. Sanoinko jo ihana?

Heinäkuussa Oravankesäpesä täytti 10-vuotta. Juhlistin sitä asiaan kuuluvasti puutarhassa skumppaa ja sipsejä nauttien.

Punakanadanlilja | Lilium canadense var. coccineum

Heinäkuussa mökki sai uuden ulkolaudoituksen ja uuden maalin pintaansa.

Heinäkuussa mökkeili myös pikkuinen, rimpula Miso, joka vain ihan vähän kokeili tassulla kukkia. Mison kasviharrastus on iän myötä lisääntynyt ja hän on ottanut tavaksi tassutella viherkasveja säännöllisesti, koska millään ei saa henkilökunnan huomiota niin nopeasti kuin sillä.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

PUUTARHAKAUDEN 2021 YHTEENVETO.

Toinen koronavuosi putkeen ja toinen pitkähkö, ihana mökkikesä. Ihan samanlaista siitä ei tullut kuin viime vuonna, mutta hyvin kelvollinen kylläkin. Aloitin puutarhakauden siemenkylvöillä, vaikka vannoin etten siihen puuhaan ryhdy. Kasvatin siemenestä mm. leijonankitoja, olkikukkaa ja kesäleimuja. Ikkunanedustat täyttyivät pikkutaimista, kun myöhemmin upotin multaan myös pensaskrassin ja tuoksuherneiden siemeniä.

Kävin kuvaamassa kahta pelargoharrastajaa ja toisen heistä luota tulin kotiin kassillisen pistokkaita kanssa. Tilasin myös Alankomaista pelargoninpistokkaita, lähinnä luonnonlajeja ja sen jälkeen olikin pieniä taimia joka puolella. Lattialla saattoi odotella puutarhaan pääsyä ainakin daalian ja pionin juurakko, sekä mehipuu. Myöhemmin kannoin kellarissa talvehtineet puut ja käenkaalit virkoamaan keittiön lattialle.

Koko talven manaamani pelko osoittautui todeksi ja myyrät olivat verottaneet rankasti tulppaanin sipuleita. Samanlaista upeaa kukintaa aiempien vuosien tapaan ei ollut, onneksi sentään jotain. Narsissit ja laukat antoivat parastaan samoin kuin pikkusipulikukat.

Toukokuussa tein palstalle oman kantopuutarhan. Se on pieni ja peittyy keskikesän jälkeen täysin kasvuston alle, mutta siellä se on. Ensi vuonna voisi ehkä lisätä lahoavan oksan tai kaksi.

Juhannuksen jälkeen alkoi iso mökkiremontti. Isäni tuli Helsinkiin ja repi pois mökin vanhan ulkolaudoituksen, lisäsi väliin tervapaperia, laittoi uuden laudat ja maalasi mökin kahteen kertaan. Poikaystäväni auttoi projektissa, poisti maaleja ja maalasi minkä omilta töiltään kerkesi. Minä hioin varasto-huussin laudoituksen, niitä ei tässä kohtaa vaihdettu, sillä se osa mökistä on uudempaa tekoa eikä ollut tarvetta. Hoidin myös ruoan lämmityksen ja tarjoilin juomia, minkä helteestä voipuneena pystyin.

Näkymät olivat tämän kaltaiset useammat viikot, välillä alkoi usko loppua ja epätoivo iskeä, kun mökkeilystä ei oikein tullut mitään.

Lopulta projekti valmistui tältä vuodelta, mökistä tuli todella hieno ja uudet laudat ja tuliterä maalipinta varmasti suojaavat taas vuosia. Ensi vuodelle jäi hieman maalattavaa. Mökin ovi pitää puhdistaa maalista ja maalata uudestaan, samoin rännit odottavat huoltamista.

Vielä pidempi prosessi oli Potager 2.0 valmistuminen. Työt aloitettiin heti lumien sulattua ja valmista saatiin vasta pitkällä heinäkuuta. Viljelylaatikoiden öljyäminen kesti yllättävän pitkään, kuivumiseen meni yllättävän paljon aikaa eikä kerralla pystynyt öljyämään kuin laatikon. Sateiset säät myös aiheuttivat viivästystä. Kesäkuussa venäytin selkäni ja se vihoitteli kuukauden verran niin pahasti, että jouduin lykkäämään singelikuorman tilausta pitkälle. Kun vihdoin sain kuorman ja kahden tunnin rutistuksena kärräämäni sorat paikoillaan, oli alue valmis. Tarkempi kuvaus projektista löytyy Potager 2.0 making of -postauksesta.

Crepis rubra

Crepis rubra

Potagerin tekemisestä suurin kunnia menee poikaystävälleni, hän teki suurimman työn. Itse lähinnä avustin ja olin työnjohtotehtävissä. Apua saatiin myös poikaystävän kaverilta.

Mutta tulipa siitä ihana! Kaiken sen työn ja hikoilun arvoinen. Näitä kuvia, kun katsoo läikähtää sydämessä.

15. heinäkuuta juhlin Oravankesäpesän 10-vuotissynttäreitä asiaan kuuluvasti teitenkin mökillä. Oravankesäpesä 10 vuotta! -postauksessa vilahtaa "kuukauden kuva" kuuden viime vuoden ajalta.

Kesäkuun lopulla kauan odotettu Miso saapui luokseni ja vietimme ensimmäistä yhteistä juhannusta mökillä - niin minä, Miso kuin poikaystävänikin. Pienen pennun kanssa mökkeily olikin vähän toisenlaista kuin vanhan ja viisaan Siirin kanssa. Totutin Mison valjaisiin kotona kuukauden ajan, jonka jälkeen pikkukissa pääsi puutarhaa tutkimaan. Siinä riittikin ihmettelemistä! Hienosti Miso oppi valjaisiin ja eloon mökissä. Mökkeilimme yhteen putkeen yli viikon Mison kanssa.

Mison ensimmäisestä mökkikesästä voi lukea lisää omasta postauksesta.

Käärmeenparta | Ophiopogon planiscapus

Satoa tuli mukavasti. Kirsikoita tuli ennätysmäärä, kaksi omenapuuta kolmesta (neljästä) oli täynnä omppuja, luumuja tuli runsaasti, samoin viinirypäleitä. Päärynöitä tuli myös ennätyssato ja persikoita kymmenkunta. Tänä vuonna istutetuista mansikoista tuli jonkin verran marjoja. Tomaatteja ei kypsynyt juurikaan, yksi vänkyrä kurkku, jota en syönyt. Perunoita olisi voinut olla enemmänkin, porkkanat olivat tänäkin vuonna pettymys, kasvatin kaksi keräkaalia, mutta en lopulta ottanut niitä talteen. Ehkä ensi vuonna pääsen maistelemaan omia pensasmustikoita. Kaiken kaikkiaan: ei se suuri sato, vaan kasvatuksen ilo! En ole kummoinenkaan kokkailija, mutta sitäkin enemmän tykkään fiilistellä kasvatusta ja itse matkaa.

Kasvatin daalioita runsaasti, oli vanhoja ja uusia juurakoita, mutta suurin osa niistä ei kukkinut lainkaan. Komeimmassa kukassa oli rumin. Se on saatu kaupanpäälisenä. Yhdessä viljelylaatikossa oli suorakylvettyjä kosmoskukkia ja voi, miten ne ilahduttivatkaan syyskesästä. Poimin niitä daalioiden, koristeporkkanoiden ja leijonankitojen kanssa useiksi kimpuiksi. Kosmoskukat ja leijonankidat ehdottomasti jatkoon!

Näitä kuvia etsiessä iski aivan valtava ikävä puutarhaan, se touko-kesäkun valo, maasta ponnistavat piipot, kaikki kauden ensimmäiset asiat, heinä-elokuun runsaus ja ja ja. Enää nelisen kuukautta niin pitäisi viimeistään päästä enimmäisiin puutarhahommiin. 

Kuten voi huomata, en millään pystynyt pysymään kohtuullisessa kuvamäärässä, mutta tässä kohtaa vuotta tarvitaan näitä kesäkuvia, vai mitä?

Ihan parasta vuodenvaihdetta ja entistä parempaa ja vihreämpää uutta vuotta!
toivottaa Oravankesäpesän väki

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest