NUOKKUSYREENI Syringa komarowii subsp. reflexa.

Pieni oodi nuokkusyreenille.

Olen istuttanut nuokkusyreeni vuonna 2016 ja se on parina edellisenä vuotena kukkinut muutamin kukin. Tänä vuonna se räjäytti potin olemalla täynnä ihanan kaartuvia kukkia. Se on niin ihastuttava, olen todella tyytyväinen, että olen tajunnut hankkia tämän kauniin pensaan.

Hauskasti syreenissä on samaan aikaan nupullaan olevia että täysin auki olevia kukkia. Nuput ovat tummempia ja kukinnan edetessä värisävy haalenee.

Pensas on juuri nyt täydellisen kokoinen, enkä soisi sen enää tuosta kasvavan. Saattaapi olla, että nuokkusyreenillä on muita suunnitelmia ja saan tulevaisuudessa tarttua sekatööreihin.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

JUHANNUKSEN AIKAAN.

10 päivää mökillä putkeen ja sitten kotiin. En olisi halunnut, harmitti vietävästi, kun pakkasin kamoja, mutta oli pakko. Juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina Helsinkiin (kuten koko Suomen kait) saapui helle ja kuvan pikkukissa oli hätää kärsimässä. Mökki kuumeni hetkessä ulkolämpötilaa tukalammaksi ja palstalla varjossakin oli 30 astetta lämmintä. Musta, tuuheaturkkinen Miso oli kuumissaan. Viilensin ensi hätään kissaa kylmään veteen kastetulla pyyhkeellä ja tällä kertaa Miso ei alkanut antamaan pyyhkeelle takajalaktömpsyä ja leikkimään pyyhkeellä kuten viime kesänä, vaan otti avun vastaan kiltisti.

Oli pakko lähteä vähän viileämpään kotiin. Varsinkin kun oli tiedossa, että joutuisin menemään työpaikalle tiistaina enkä missään tapauksessa halunnut jättää Misoa päiväksi yksin kuumaan mökkiin, vaikka ikkunat saisikin auki. 

Ehti kuitenkin olla ihanaa olla mökillä. Tein töitä etänä mökin kuistilta, söin aamuisin puutarhassa, huussissa käydessä tein samalla pienen jaloittelukierroksen puutarhassa. Nautin, voi että nautin. Ehkä vielä pääsen uudestaan mökille pidemmäksi aikaa, jos säät vähän viilenevät.

Keksin yhtenä iltana, että minulla on jemmassa metallisia ruukunpidikkeitä, nehän voisi laittaa köynnöstukeen ruukutuspöydän yläpuolelle ja kukkia niihin. Harmittelin hetken ettei pidikkeitä ollut kolmea enempää, mutta samalla iloitsin miten pieni juttu ilahduttaakin niin valtavasti.

Pieni juttu, mutta iloitsen juuri tuollaisista pienistä oivalluksista.

Tämä kohta on toinen erityisen ilahduttava. Minulla on siitä varmaan kymmenen kuvaa eri päiviltä, se on niin kovin kuvauksellinen. Vielä kun löytäisin sen sinisen sinikämmenen tuohon.

Kuunlilja | Hosta 'Stiletto'

Edellisen kuvan köynnöstuen juurella kasvaa nyt kuunlilja 'Stiletto'. Siirsin sitä puolisen metriä mielestäni paremmalle paikalle. Stiletto on sinnitellyt muutaman vuoden juuri ja juuri hengissä ja nyt toivon sen lähtevän parempaan kasvuun. Tältä alueelta kaivoin aiemmin pikkutalviot ja kielot pois ja nyt on tilaa istutella jotain pientä uutta. Kuunliljan takana on raparperin lehdet katteena, kun käytin varret piirakkaan.

Mooseksenpalavapensas | Dictamnus albus

Koreakärsämö | Achillea ptarmica 'Peter Cottontai'

Ostin koreakärsämön viime vuonna ja siitä tulee aina Riina mieleen. :) Niin taitaa monelle muullekin tulla valkoista kukista nykyään.

Pioni | Paeonia 'Buckeye Belle'

Jos pitäisi valita oma väri puutarhassa, josta tulla muille mieleen, se saattaisi olla pioni 'Buckeye Bellen' syvä tummanpunainen. Ihan järkyttävän upea väri. Tämä pioni kukki nyt ensimmäisen kerran ja paljasti, että olen turhaan hankkinut kaksi uutta 'Buckeye Belleä', kun ensimmäinen onkin elossa. BB-numero kaksi tosin on joku ihan muu pioni, kolmannen oikeellisuutta saan jännittää ainakin ensi vuoteen.

Ostin 2019 kaksi pionia, jotka istutin luumupuun alle vierekkäin - 'Buckeye Bellen' ja 'Coral Charmin'.  Toinen pioneista kuivui istutusvuonna, kun unohdin kastella, silloin päättelin kuolleen olevan Buckeye Belle ja hankin seuraavana vuonna korvaavan yksilön ja istutin sen eri kohtaan puutarhassa. Nyt siis saan alkaa metsästämään 'Coral Charmia', joka on se menehtynyt. Toki nyt harmittaa, että palstalla on (ehkä) kaksi samaa pionia, mutta ehkä kestän sen, kun on noin upea väri.

Pioneista puheen olleen. Olen monesti aiemmin harmitellut, että aikoinaan ostin Kevätmessuilta hollantilaiskauppiailta juurakoita, jotka kaikki olivat samaa, väärän väristä pionia. Sinällään ihan kaunis ja tuoksuva kasvi, mutta väärä. Viime vuonna yksi niistä yllättäen kasvoi heikosti. Kaivoin sen ruukkuun ja hautasin sen tilalle syksyllä omenia. 

Nyt jäljellä olevista kuudesta yksi on normaali, pari todella kituliasta ja loput siltä väliltä. Ruukusta ei noussut mitään. Että näin niistäkin sitten päästään eroon. Samassa penkissä on ollut runsaasti laukkoja, jopa niin paljon että viime vuonna mietin voiko niitä olla liikaa ja pitäisikö harventaa. Ei tarvitse, tänä vuonna jäljellä on yksi iso valkoinen. Kaikki kymmenet tavalliset siniliilat laukat ovat kadonneet.

Saapunut helle torppasi myös hitaasti, mutta varmasti alkaneet puutarhapuuhat. Ehdin istuttaa ennen lämpöaaltoa useita kasveja, mutta suunnitelmissa olleita siirtoja en, enkä taida niitä hetken aikaa uskaltaa tehdäkään. Lisäksi suunnitelmissa olisi kaivaa ja puhdistaa pieni alue rikoista ja istuttaa uudelleen. Puhumattakaan vesiaiheprojektista. Olen jo hankkinut altaan, mutta savisen, kivikovan nurmikon kaivaminen ei todellakaan houkuttele näillä lämpötiloilla. Luonnollisestikin sormet syyhyää touhuihin, mutta pelkkä ajatuskin lapion heiluttelusta nostaa hien pintaan.

Karhunjuuri | Meum athamanticum

Juhannus meni samalla, tutulla kaavalla. Torstaina laskeutuminen poikaystävän kanssa juhlaan juhannussaunalla. Perjantaiaamulla uimaan maauimalaan, aamiainen puutarhassa. Iltapäivällä saimme poikaystävän äidin vieraaksi. Grillausta ja puutarhassa hengailua. Illalla piipahdimme siirtolapuutarhan omalle väelle järjestetyissä pienissä juhlissa syömässä letut. Juhannuspäivänä uusi käynti maauimalassa, pientä puuhastelua puutarhassa: istutin perennoja ja riivimme omenakääriäisen toukkia puista. Tänä vuonna kääriäisiä on taas runsaasti. 

Loppuun kuva naapurin upeista pioneista, jotka näkyvät palstalleni. Ja mikä tuoksu!

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

MÖKKI JA PALSTA KESÄKUUSSA 2022.

Kesäkuu on hujahtanut ohi valtavalla nopeudella. Ollaan jo juhannusviikolla ja olen vasta ehtinyt olla pari yötä mökillä. Nyt kokeilen etätöiden tekemistä mökkitoimistolta ja olla ainakin juhannukseen asti mökillä. Kaksi edellistä kesää osoitti, että asuminen minimökissäkin sujuu, nyt testissä on onnistuuko töiden teko.

Olin edellisviikonloppuna Tukholmassa. Sen reissun piti olla 2020 maaliskuussa ja kohteena Tukholman puutarhamessut. Kaikkihan me tiedämme miksi matka ei silloin toteutunut ja jouduin lopulta siirtämään matkaa varmaan kymmenisen kertaa. Nyt päätin lähteä, en vain tajunnut miten erityisiä kesäkuun viikonloput ovat ja varsinkin kun olin juuri edellisen lauantain Tallinnassa.

Olin Tukholmassa yhden yön. Lauantaina aloitin aamun Zetasista ja sunnuntaina Slottträdgården Ulriksdalista. Oih, mitkä puutarhakohteet. Otin molemmista kuvia ja varsinkin Zetasissa sekosin paikan kauneudesta. Taidan säästää kuvat syksymmälle, nyt tuntuu olevan omassakin puutarhassa paljon kuvattvaaa ja näytettävää. Toki tein myös ostoksia, maltillisesti kylläkin. Kantokapasiteetti oli yhden ison kassin verran ja hinnat verrattain korkeita.

Mooseksenpalavapensas | Dictamnus albus

Haltiankukka | x Heucherella 

Neljän päivän poissaoloni aikana puutarhassa tuntui tapahtuneen vaikka mitä. Mitään kukintaa ei ollut mennyt ohi, mutta kaikki olivat venyneet pituutta.

Paluun jälkeen riensin puutarhaan kastelemaan. Kotona menetin chilin ja joitakin siemenkasvatuksia kuivuudelle. Puutarhassa ei menetyksiä, kylvetty nurmikkokin oli lähtenyt kasvuun.

Viime kesänä istutin uuden omenapuun. Tänä vuonna selvisi ettei se olekaan sitä lajiketta mitä piti. Puu kukki ja kukkien väri paljasti virheen. Otin yhteyttä myyjään ja sieltä vahvistettiin epäilys - kukat olivat väärän väriset ollakseen 'Baya Marisan'. Myyjä hyvitti summan ja tilasin toisesta paikasta uuden tilalle. Nyt nimetön mysteeri, omenapuu odottaa pääsyä vanhempieni puutarhaan. Toivottavasti uusi on oikeaa lajiketta.

Viikonloppuna leivoin ensimmäisen rapaprperipiirakan. 

Kosmokset ovat lähteneet melko hyvin kasvuun. Suorakylvin ne lavaan 30. toukokuuta.

Samoin herneet. Niiden vieressä on rivi kehäkukkia ja kuminaa. Lavan toisessa päässä on syksyllä kuminan kanssa samaan aikaan kylvettyä porkkanaa ja ehkä viisi tainta on näkyvissä. Taidan luovuttaa porkkanoiden suhteen. Tämä on jo kolmas surkea vuosi putkeen.

Jos minä olen ahertanut puutarhassa, on poikakaveri askarrellut mökin oven kanssa. Oven maalaus jäi viime vuonna tekemättä ja nyt ovesta on poistettu maalit. Mietin jätetäänkö sisäpuoli ovesta noin vai maalataanko valkoiseksi. Ulkopuolelle tulee täysin uusi väri. Viikonloppuna maalasin koealueet ja päätös on tehty. Tuli vain sadepäivä sotkemaan maalaussuunnitelmat ja se siirtyi hiukan tuonnemmaksi.

Viikonloppuna sain yllättävän inspiraation ja kaivoin kieloja ylös Oravankesäpesän kantopuutarhan alueelta. Kielojen seassa on kasvanut pikkutalviota ja ne revin jo aiemmin pois. Nyt alue on mulloksella, mitä nyt siirsin kituvaa kuunliljaa 'Stiletto' paremmalle paikalle, istutin vaskivarjohiippa 'Orange Queen':in, alppikello 'Spring Symphony:n ja taponlehden. Vaskivarjohiippa ja alppikello ovat Tukholman tuliaisia. Ihanan siistiä. Odotan kuitenkin vielä näkeväni sekä kieloja että pikkutalviota nousemassa ylös, joten pidättäydyn istuttamasta enempää alueelle.

Toin vihdoin myös pelargonit mökkeilemään. Kuvassa lähes kaikki pelakuuni, laskin että niitä on yhteensä toistakymmentä. Pelargonien seassa on myös työkaverilta saadut laventelintaimet ja mehipuu.

Blogien luku on omalta kohdalta vaikeutunut. Käytän lukemiseen Bloglovin-sivustoa ja se on ollut useita viikkoa epäkunnossa. Epäilen sivuston lopettavan. Lähetin asiakaspalveluun tiedustelun, mutta siihen ei ole vastattu, todella ärsyttävää. 

Olen siirtänyt blogilistaani Bloggeriin, mutta jopas on ärsyttävä systeemi. Hermot menee senkin suhteen. Pitäisi selvitää vaihtoehtoja, Blogit.fi on olemassa, mutta lienee vain suomalaisille blogeille. Itse kun seuraan monia muitakin. Yritän kestää Bloggerin ärsyttävyydet, että pääsen lukemaan kuulumisianne. :)

{2021} {2020} {2019} {2018} {2017} {2016} {2015} {2014} {2013} {2012}

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

VÄLIMERELLINEN YRTTITARHA RUUKUISSA.

Kaupallinen yhteistyö: Huiskula

Vapuksi tekemäni orvokki-muratti-laventeli-rosmariini-istutus alkoi olla ylikasvaneiden orvokkien suhteen tiensä päässä. Olin viime viikonloppuna reissussa Tukholmassa ja sen aikana osa orvokeista myös kuivahti pahasti. Sain elvytettyä osan takaisin henkiin, mutta oli aika vaihtaa mökin paraatipaikalla uusi ruukkuistutus. Keräsin rungollisen oliivipuun* ympärille pienen välimerellisen yrttitarhan ruukkuihin.

Ruukuissa on oreganoa*, timjamia* ja ruohosipulia*. Myös vappuistutuksessa ollut rungollinen rosmariini* pääsi osaksi tätä kokonaisuutta. Se selvisi onnekseni kylmästä alkukesästä vahingoittumattomana.

Ruukut sijaitsevat sopivan lähellä mökin ulkokeittiötä, että yrttejä on helppo napsia ruoanlaittoon, mutta silti kasvit ovat enimmäkseen auringossa. Ulkokeittiö on mökin varjoisimmalla puolelle, jonne näitä lämmöstä ja auringosta nauttivia ei kannata laittaa.

Tästä tuli kiva, erilainen kokonaisuus. Ei aina tarvitse olla kukkivia kukkia, vaan vehreyttä saa eri sävyisillä vihreillä ja lehtimuodoilla.

*Kasvit saatu blogiyhteistyönä Huiskulalta.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

SYREENIAIKA JA MAGNOLIAN KUKINTA.

Kun hedelmäpuiden kukinta on taputeltu, alkaa syreeniaika. Sekin on erityinen siirtolapuutarhassa, kun lähes jokaisella palstalla kukkii - ja mikä tärkeintä tuoksuu syreeni. 

Palstan alkuperäisiin kuuluvat perinteisen, siniliilat syreenit. Toinen etuportilla ja, tämä kuvissa näkyvä, takaportilla. Talvella suunnittelin, että jospa jyräisin tuon syreenialueen kokonaan ja laittaisin siihen jotain muuta. Syreenin alla on tiivis matto pikkutalviota, kieloja ja takana iloinen sekasotku villiviiniä ja pienikukkaista kärhöä.

Nyt olen tullut toisiin ajatuksiin tai ainakin mietin tarkemmin haluanko todella päästä tuosta kauniista ja tuoksuvasta pensaasta eroon. Toki sen tilalle saisi jotain muuta hauskaa, mutta muutaman edellisen vuoden syreenin karsinnan ansiosta juuri nyt pieni pensas on täydellisen pallon mallinen. Se on myös kaunis tausta uudelle paikalle kannetulle ruukutus/tiskipöydälle.

Viime postauksessa kirjoitin tulpaaneista - miten on ollut erityisen surkea tulppaanivuosi. Pakko vielä mainita, että vuosia sitten istutetut 'Carnaval de Nicet' ovat kohtuullisen uskollisesti nousseet maasta. Katoa on käynyt ja kukat pienentyneet ensi kukinnasta, mutta niitä on vielä jäljellä. Pitäisi täydentää kukkapenkkiä ja lisätä 'Carnaval de Niceä' ja ainakin jotain toista, ehkä yksiväristä valkoista kaveriksi. Harkitsin myös uutta ihastustani - orkideanarsissi 'Thaliaa', mutta pelkään sen jäävän liian matalaksi.

Tämä näkymä ilahduttaa joka vuosi tähän aikaan. Kolmikko: kotkansiipisaniainen, karhunjuuri ja kalliokielo omenpuun katveessa on niin täydellinen yhdistelmä. Harkitsen sinikämmenen istuttamista kotkansiipisaniaisen ja kalliokielon väliin. Kunhan vain löydän sellaisen! Sininen sinikämmen ei ole tänä vuonna näyttäytynyt, valkoinen on ehkä tulossa. En ainakaan heti keksinyt mikä muukaan kasvi se voisi olla.

Tuo kallikielon takana oleva alue meni viime viikonloppuna yllättäen ja täysin suunnittelematta uusiksi. Ajattelen siihen istuttavani metsäisiä kasveja. Ainakin jouluruusuja ja esikoita. Siitä lisää myöhemmin omassa postauksessa, kunhan se edistyy.

Magnolian kukinta on kestänyt, kuten monen muunkin, todella pitkään tänä vuonna. Se on ollut ehkä upeimmassa kukassa kuin koskaan. Suorastaan harmittaa, että se on palstani perällä eivätkä ohikulkijat sitä näe, niin hieno se on tänä vuonna ollut. Onneksi sentään kolme naapuriani pääsee ihastelmaan sitä, sillä pensas on aivan yhteisen vesipostin vieressä.

'Susanissa' on vielä nuppuja, samaan aikaan kun osa on täydessä kukassa ja osa jo kukkinut.

Catsistentistä on tullut reipas puutarhakissa. Äänekkäät ihmiset vähän pelottavat, mutta muuten pikku kissa on sopeutunut puutarhassa oleskeluun. On ihan hyvä, että Miso ei ole turhan rohkea eikä ainakaan vielä yrittämässä aidan ylitystä.

Miso esittelee "Mison häntäkukaksi" nimeämääni koristehirssi Pennisetum 'Purple Baronia'. Kännykällä sain napattua kuvan, jossa koristehirssin tähkä ja Mison häntä ovat vierekkäin ja yhdennäköisyys on ilmiselvä.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest