SYREENIAIKA JA MAGNOLIAN KUKINTA.

Kun hedelmäpuiden kukinta on taputeltu, alkaa syreeniaika. Sekin on erityinen siirtolapuutarhassa, kun lähes jokaisella palstalla kukkii - ja mikä tärkeintä tuoksuu syreeni. 

Palstan alkuperäisiin kuuluvat perinteisen, siniliilat syreenit. Toinen etuportilla ja, tämä kuvissa näkyvä, takaportilla. Talvella suunnittelin, että jospa jyräisin tuon syreenialueen kokonaan ja laittaisin siihen jotain muuta. Syreenin alla on tiivis matto pikkutalviota, kieloja ja takana iloinen sekasotku villiviiniä ja pienikukkaista kärhöä.

Nyt olen tullut toisiin ajatuksiin tai ainakin mietin tarkemmin haluanko todella päästä tuosta kauniista ja tuoksuvasta pensaasta eroon. Toki sen tilalle saisi jotain muuta hauskaa, mutta muutaman edellisen vuoden syreenin karsinnan ansiosta juuri nyt pieni pensas on täydellisen pallon mallinen. Se on myös kaunis tausta uudelle paikalle kannetulle ruukutus/tiskipöydälle.

Viime postauksessa kirjoitin tulpaaneista - miten on ollut erityisen surkea tulppaanivuosi. Pakko vielä mainita, että vuosia sitten istutetut 'Carnaval de Nicet' ovat kohtuullisen uskollisesti nousseet maasta. Katoa on käynyt ja kukat pienentyneet ensi kukinnasta, mutta niitä on vielä jäljellä. Pitäisi täydentää kukkapenkkiä ja lisätä 'Carnaval de Niceä' ja ainakin jotain toista, ehkä yksiväristä valkoista kaveriksi. Harkitsin myös uutta ihastustani - orkideanarsissi 'Thaliaa', mutta pelkään sen jäävän liian matalaksi.

Tämä näkymä ilahduttaa joka vuosi tähän aikaan. Kolmikko: kotkansiipisaniainen, karhunjuuri ja kalliokielo omenpuun katveessa on niin täydellinen yhdistelmä. Harkitsen sinikämmenen istuttamista kotkansiipisaniaisen ja kalliokielon väliin. Kunhan vain löydän sellaisen! Sininen sinikämmen ei ole tänä vuonna näyttäytynyt, valkoinen on ehkä tulossa. En ainakaan heti keksinyt mikä muukaan kasvi se voisi olla.

Tuo kallikielon takana oleva alue meni viime viikonloppuna yllättäen ja täysin suunnittelematta uusiksi. Ajattelen siihen istuttavani metsäisiä kasveja. Ainakin jouluruusuja ja esikoita. Siitä lisää myöhemmin omassa postauksessa, kunhan se edistyy.

Magnolian kukinta on kestänyt, kuten monen muunkin, todella pitkään tänä vuonna. Se on ollut ehkä upeimmassa kukassa kuin koskaan. Suorastaan harmittaa, että se on palstani perällä eivätkä ohikulkijat sitä näe, niin hieno se on tänä vuonna ollut. Onneksi sentään kolme naapuriani pääsee ihastelmaan sitä, sillä pensas on aivan yhteisen vesipostin vieressä.

'Susanissa' on vielä nuppuja, samaan aikaan kun osa on täydessä kukassa ja osa jo kukkinut.

Catsistentistä on tullut reipas puutarhakissa. Äänekkäät ihmiset vähän pelottavat, mutta muuten pikku kissa on sopeutunut puutarhassa oleskeluun. On ihan hyvä, että Miso ei ole turhan rohkea eikä ainakaan vielä yrittämässä aidan ylitystä.

Miso esittelee "Mison häntäkukaksi" nimeämääni koristehirssi Pennisetum 'Purple Baronia'. Kännykällä sain napattua kuvan, jossa koristehirssin tähkä ja Mison häntä ovat vierekkäin ja yhdennäköisyys on ilmiselvä.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest