MÖKKI JA PALSTA KESÄKUUSSA 2025.

Kevät on kääntynyt kesäksi ja keskikesän juhlakin on jo juhlittu. Toukokuun 25. päivä muutin mökille, meni lopulta aika myöhäiseksi, kun viileät säät vain jatkuivat, mutta kumminkin toukokuun puolella! 

Vaihtelevat ja viileät säät tekevät mökissä yöpymisestä vähän jännittävää. Ikinä ei oikein tiedä millaisesta lämpötilasta herää, pahimmillaan (useina aamuina) asteita on mökissä ollut vain 14. Villaviltti, unisukat, lämmittävä kissa ja hätätilassa myös sähköpatteri auttavat. En silti valita, sillä ulkolämpötilat vaikuttavat tänä kesänä työpäiviin suuresti ja nautin, kun lämpötila ei ole kohonnut lähellekään hellelukemia.

Kaikki niin esikasvatetut kuin talvikylvötaimet ovat jo paikoillaan lavoissa tai ruukuissa. Daalioita on ruukuissa ja maassa. Kasvihuonekaapissa on kolme itsekasvattamaani tomaattia, neljäs, joka ei kaappiin mahtunut, on mökin aurinkoisella seinustalla. Sain koulusta chilin ja paprikan taimet, ne laitoin samaan istutuslaatikkoon ja ovat mökin varjoisemmalla puolella. Molemmissa on jotain ötököitä tai tautia, siksi ovat vähän omissa oloissaan ettei leviä muualle. Perunat on tutusti ämpäreissä, valkosipulit kasvavat kohisten lavassa. Muuta byötyä ei sitten olekaan yrttejä lukuunottamatta. Niin ja naapurilta saatua papua.

Orvokkeja on runsaasti vähän joka puolella. Niitä pitää heti aikaisin keväällä saada, sitten ostin koulusta orvokkiamppelin, kun oli niin hieno terrakottaväritys ja sitten olen vielä saanut hävikkiorvokkeja töistä.

Mökin edustan istuma-alue vaihtui tänä vuonna penkin sijaan pöydäksi ja kahdeksi tuoliksi. Se onkin ollut kiva ratkaisu. Pöydän eteen tein pienen Välimeri-henkisen ruukkupuutarhan, jonka muodostaa oliivipuu, basilika ja mandariininmakuinen melissa.

Sinisade | Wisteria floribunda 'Longissima Alba' 

Mökin lämpimimmälle seinustalle laitettiin köynnöstuki, jonka ihan tätä varten syksyllä Plantagenin loppuunmyynnistä hankin. Harkitsen sinisen sinisateen istuttamista maahan tähän kohtaan. Nyt ruukussa on  kuitenkin valkoinen wisteria, joka on talvetettava kellarissa. Se kasvatti pitkät versot aikaisin keväällä, mutta ne kuolivat, kun en tajunnut kastella tarpeeksi usein. Onneksi koko kasvi ei kuollut ja nyt siinä vihdoin näkyy uusia alkuja.

Pioni | Paeonia 'Buckeye Belle' 

Pallaksen-, kuolan- ja 'Rubra Plena' pionit ovat jo kukkineet. Tällä hetkellä kukassa ovat 'Buckeye Belle' ja pioni, jonka piti olla 'Buckeye Belle', mutta ei ole. Kuva siitä on BB-kuvien jälkeen. Se on aika ihana kuitenkin, siinä on erityisen hienostunut haaleanpunainen, aavistuksen persikkaan taittava sävy. Se on myös hyvin elinvoimainen. Palstan kolme vanhaa pionia eivät taida tänä vuonna kukkia. Kaivoin ne viime kesänä ylös, pesin juuret ja muutenkin ne saivat vähän kovakouraista kohtelua. Toivottavasti eivät ottaneet pahasti nokkiinsa ja jatkossa taas kukkisivat.

Pioni | Paeonia 'Buckeye Belle' 

Mysteeripioni

Omista siemenistä kasvatetut daalian taimet ovat kokeneet kovia. Kaikki sujui hyvin koulimiseen asti. Sitten pari kuoli kuivuuteen. Hups. Daaliantaimet, kuten muutkin eivät saaneet kunnollista lisävaloa ja kasvattivat pitkät, lonkekroiset ja hentoiset varret. Niitä meni poikki joitakin kun kuljetin taimet lotoa mökille ja sitten vielä karaistessa niitä. Hups.

Kymmenkunta reppanaa pääsi ulos uuteen kukkapenkkiin, istutustohinoissakin katkesi muutama varsi. hups. Levitin taimien päälle harson suojaamaan auringon porotukselta ja vähän tasaamaan yön viileyttä, kun en kunnolla karaissut taimia. Kun muutaman päivän päästä raotin harsoa, oli taimien lehdet reikäiset. Olivat maistuneet jollekin, ehkä etanoille ja kotiloille. Kaksi taimea oli kokonaan popsittu. Hups. Virittelin jäljelle jääneille tuet, etteivät varret makaa maassa ja ole jonkun ruokaa niiiiin helposti. toivottavasti tuosta vielä tokenevat.

Hurmeluppio ja isokonnatatar | Sanguisorba menziesii ja Bistorta officinalis

Ahokissankäpälä | Antennaria dioica 'Alex Duguid' ·

Juhannuksena poikaystävä tyhjensi kompostit, jotta saatiin kuivakäymälän pytty tyhjennettyä. Minä leikkasin samaan aikaan nurmikon ja siistin palstan edustan pensaita. Siivosin myös pyöräparkkia ja tyhjentelin erinäisiä säkkejä pitkin palstaa kuten kivituhkaa kompostien edessä olevien laatojen rakoihin, soraa takaportin luo, sahanpurua kompostille menevälle polulle ja vesipisteen luo. Nurmikko ei noissa kohdin kasva eikä sitä voi kylvääkkään, kun reittejä käytetään koko ajan. Ihmeesti ilme siistiytyi ja erinäiset nyssäkät sai pois silmistä ja jaloista.

{2024} {2023} {2022} {2021} {2020} {2019} {2018} {2017} {2016} {2015} {2014} {2013} {2012}

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

HUOLTOALUIDEN SIIVOUSTA (ja siperiankärsämön taimia).

Viikonloppuna iski yllättäen tarve siistiä puutarhan tylsimpiä, mutta niin tarpeellisia huoltoalueita, kompostin ympäristöä ja niin sanottua pyöräparkkia, johon ei pariin kesään ole pyöriä mahtunut. 

Olen pussittanut rikkaruohoja multasäkkeihin ja kurkkailin kaikki säkit läpi. Osassa olikin jo sen verran maatunutta tavaraa, että uskalsin tyhjentää ne kompostiin. Useampi säkki tyhjeni ja pussit joutivat muovinkierrätykseen. Järjestelin pyöräparkkia uudestaan, sulloin jäljelle jääneet säkit aidan viereen. Lakaisin laatat ja kas, oli tilaa kahdelle fillarille.

Pyöräparkissa oli säilössä lava, jonka alle olen laittanut renkaat. Otin sen käyttöön ja kiskaisin mansikkasäkin sen päälle. Kaveriksi hain ruukullisen koristeapilaa. Mansikkasäkki peittää tomaattilannoitepullon ja vaaleanpunaisen kastelukannun, jolla kastelen viereisen kasvihuonekaapin tomaatteja, chiliä ja suippopaprikaa. 

Heti parempi, kun ruukku tai tässä tapauksessa säkki ei ole suoraan maassa. Asettelin vielä yhden maitotonkan kokoelmistasi lavalla, sillä pariton määrä näyttää aina paremmalta kuin parillinen. Takana olevissa kärryissä on multa-katesäilöni. Tällä hetkellä on vain katetta ja yksi avattu tomaatinkasvatussäkki. Olen käyttänyt sen multaa ruukuissa, kun tilaa itse säkkikasvatukselle ei ole ollut.

Kottikärryt ovat olleet pyöräparkissa säilytyksessä, mutta siirsin sinne kaksi Jopoa eikä kottarit enää mahtuneet sekaan, joten ne saivat paikan kompostien kupeesta. Ei ihan paras mahdollinen paikka, mutta saavat olla tuossa kunnes keksin paremman paikan.

Olen kesän ihastellut sujuvaa ja tilavaa käyntiä kompostialueelle. Nyt kottikärryt vähän blokkaavat käytettävyyttä, mutta kyllä tuosta välistä mahtuu pujottautumaan komposteille. 

Kasvihuonekaappi on seilannut useammassakin paikassa palstalla. Tällä hetkellä se jakaa tilaa Risu no enin ja kompostien välissä. Se ei ole se paras tausta japanilaistyyliselle alueelle, mutta on parempi kuin suora näkyvyys komposteille. Kaapin takana on sitä paitsi säilössä kaikenlaista tarpeellista sälää, jotka se armollisesti kätkee. Kaappia vähän peittävät ja pehmentävät Risu no enin suuntaan pensaskärhö ja ruusuherukka.

Uusi leijona pääsi potagerin vartijaksi. Sovittelin sitä pariinkin kohtaan ja mikään ei tuntunut ihan täydelliseltä paikalta, mutta olkoot nyt tuossa tervehtimässä potageriin tulijaa. Ensi keväänä voisi kokeilla leijonalle paikkaa potagerin paraatipuolella, mutta nyt en jaksa enää ryhtyä ruukkujen siirtelyyn. Tai sitten Leo voisi päätyä mökin oven vierelle vartioon.

Täysin mihinkään liittymättä lisään tähän postaukseen itselleni muistiksi kuvan siperiankärsämökylvöistäni. Olen sittenkin joskus onnistunut siemenkylvöissä. Ostin keväällä Hyötykasviyhdistykseltä heräteostona pussillisen siperiankärsämö Achillea sibirica var. Camtschatica 'Love Parade' siemeniä. Kylvin ne kesäkuun puolessa välissä kuvassa näkyvään kennostoon. Luulin, että pussissa olisi vain muuta siemen ja päätin ripotella ne kaikki. No, ei olisi ehkä kannattanut. Siemeniä olikin runsaasti ja itävyys erinomaista.

Olen nyt testannut koulimista eri aikaan, sekä ruukkuun että suoraan maahan tai kahteen eri lavaan. Osan olen jo jakanut työkavereille. Kennostossa on vielä runsaasti taimia sillä multa loppui kesken kaiken, enkä saa niitä siirrettyä ruukkuihin. Maahan ja lavaan siirretyille on kyllä käynyt vähän hassusti, joku on herkutellut taimilla, osa on kokonaan hävinnyt ja osa on lähes kokonaan syötyjä. Kaiken kukkuraksi Miso kävi makaamassa maassa olevien taimien päällä. 

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

KASVIHUONEKAAPIN PAIKKA.

Tuumasta toimeen. Viime postauksessa suunnittelin siirtäväni ruukutuspöydän hyllyllä olleet ruukut hyllykköön ja niin tapahtui. Toin punaruukkujen tilalle sinkkiruukkuja. Kolmessa pikkulaatikossa on kaikenlaista sälää ruukkutassuista kesäkukkalannoitepurkkiin. Keskellä olevassa ruukussa on rikki menneiden ruukkujen paloja salaojituksia varten.

Itse tehty betonikäpy pääsi orvokkien seuraan.

Ruosteiset työkalut löytyivät. Minulla on aikamoinen kokoelma vanhoja, ruosteisia työvälineitä. Ovat kauniita, mutta aika turhia. Punnitsen mielessä pitäisikö niistä luopua vai kuitenkin säästää.

Jalallinen, uurnamainen ruukku on Kierrätyskeskusostos lokakuulta, se maksoi 2,70 ja lienee käyttämätön. Se selvästi kaipaa jotankin roikkuvaa orvokin sijaan, ehkä riippaorvokkia?

Siellä on ruukkukokoelmani. Tosin tuosta puuttuu osa ruukuista, jotka ovat tavanneet viettää kesän vesipisteen pöydän hyllyllä. ja sinne ne nytkin vietiin. Eivät edes olisi enää mahtuneet tuohon hyllykköön. Alaosan keltainen sisus paistaa ikävästi, ruukutkaan eivät näytä yhtä hyvältä kuin mustaa taustaa vasten.

Isompien ruukkujen kokoelma odottelee käyttöön pääsyä mökkiseinustalla. Suurimpaan osaan näistä tulee daalioita, kunhan säät lämpenevät ja vanhempani tuovat juurakot Helsinkiin. Ja tietenkin, kunhan ovat hengissä! Uusia ruukkuja on useampia, kaksi löytyi halvalla Kierrätyskeskukselta (1,00 ja 3,50), yksi ilmaiseksi. Kaksi ostin keväällä Prismasta, yhden syksyllä Plantagenista. Kolme pinossa olevaa on loppukesästä ostettu PuutarhaNikkareilta. Kyttäilen edullisia, kauniita punasaviruukkuja, niitä on harvassa, mutta kun löytyy on pakko ostaa. Ehkä enää ei olisi pakko, onhan noita ruukkuja jo aika runsaasti.

Lavankauluksessa talvehtinut paju, Salix helvetica, on tehnyt somat pikku kissat. Käyn niitä silittelemässä.

Miten luontoäiti onkaan osannut tehdä jotain noin söpöä ja pehmoista?

Kasvihuonekaappi seilasi viime vuonna useammassa paikassa. Se on aiemmin ollut mökin seinustalla. Paikan ongelma on se, että ovilla ei ole tilaa avautua. Aikoinaan mittailin tarkkaan korkeutta, leveyttä ja syvyyttä, mutta en tajunnut huomioida ovia. Viime vuonna kaappi nojaili köynnöstukeen karhunvadelman vieressä. Paikka on aivan liian varjoisa tomaateille. 

Keksin talvella, että unelmieni kasvihuone voisi tulla kompostien lähelle. Viikonloppuna tajusin, että voisin kokeilla kaapin kanssa olisiko paikka toimiva. Isompi kasvihuone on vasta haaveen asteella. Minulla on tietty malli mielessä, mutta sitä ei saa Suomesta. Olen varovasti tiedustellut tekisikö poikaystävä sellaisen - ja sydänkäpyseni on sanonut kyllä! 

Tämä kuva on otettu tieltä, aidan takaa. Hieman kaappi häiritsee Risu no en -maisemaa ja varsinkin silmää nuo kellastuneet pleksit. Japanilaisyyppinen osio on tuossa edessä. Kaapin vasemmalla puolella on ruusuherukka. Edessä vuoriruokobambu ja neidonhiuspuu. Bambun takaa menee kätevä kulkuväylä kaapille ja ovet aukeavat esteettä. Kunnon testi on sitten kun saan tomaatit ja muut kaappiin.

Kaapin taakse siirsin ostoskärryt ja ämpärikokoelmani. Kärryt pitävät kaapin pystyssä, se nimittäin kaatui, kun jätin sen hetkeksi nurmikolle seisomaan ja tuuli sattui siihen. Kaapin alahyllylle lastasin myös laakeita punasaviruukkuja painoksi.

Edelleenkään kukkia ei juuri ole kuvattavaksi, joten toinen tälläinen sisustelupostaus perä perää. Ei varmaan kiinnosta muuta kuin itseäni. Olen aivan rakastunut mustan ja punasaven liittoon. Hyllykkö ja ruukutuspöytä sopivat potageriin ja onnittelen itseäni kasvihuonekaapin uudesta paikasta.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

HEIPPA LEHTIKOMPOSTI!

Viime vuonna alkanut kompostialueen siistiminen jatkui suunnitellusti tänä vuonna. Viime vuonna lähti kaksi vanhaa kompostia uuteen kotiin, kun ensin tyhjensin niiden tuottamat ainekset kukkapenkkeihin. Sen jälkeen siirsin jäljelle jääneet kompostit ja upouuden Kekkilän kotikompostorin* palstan kulmaan. Tälle vuodelle jäi lehtikompostorin tyhjennys, kahden vanhan kompostin lähdön jälkeen sen sijainti on ollut vähän hassusti keskellä kaikkea.

 

Vaikka itse sanonkin, lehtikompostorin peittäminen ruokomatolla oli loistava idea. Se on vuodet naamioitunut hyvin maisemaan, peittänyt rumuuden ja ollut kaunis tausta japanilaisnurkkaukselle, joka on rajautunut kompostiin pohjoispuolelle.

Ruoko alkoi olla osin hyvin maatunutta ja kompostin sijainti oli muutosten jälkeen outo. Alunpitäen se kätkeytyi ruman, mutta ison pensaan taakse. Tuo pensas sai lähtöpassit jo useampi vuosi sitten, sillä se ei ollut sallittujen listalla, taisi olla pensasmaiseksi saksittu lehmus. Ruma kuin mikä, siis se pensaan torso.

Kun poistin ruokomaton, tuli tämä kaameus näkyviin. Ei mikään kaunistus palstan paraatipaikalla. Komposti sijaitsi ihan kävelytien vieressä.

Sitten tyhjentämään. En ollut enää viime vuonna heittänyt mitään puutarhajätettä kompostiin, vaan olin antanut sen muhia itsekseen. Yllätyin miten vuosien saatossa komposti olikin tuottanut paljon hyvää ainesta. Päällä oli kerros maatumattomia perennan varsia, luultavimmin harmaamalvikin, mutta alla muhevaa multaa.

Levittelin kompostimultaa ympäriinsä, päällimmäisiä kerroksia käytin täyttääkseni kuupuutarhassa olevaa kuoppaa. Homma ei ollutkaan ollenkaan niin vaivanloista, kuin olin ennakkoon ajatellut. Komposti tyhjeni yllättävän nopeasti.

Noin. Nyt on sitten iso tyhjä "tanssilattia" palstalla. :) Hirveästi lisää tilaa istutuksille. Ihan parasta. Ongelma on vain, että en ihan tarkkaan tiedä mitä teen alueelle. Japanilaisnurkkaus ei ole enää nurkkaus. Bambut ovat vähän hassussa paikassa nyt, kun eivät ole enää kompostin kupeessa. Haluaisin rajata alueen, mutta miten ja minkä muotoiseksi? Mitä kaikkea istutan? Tuleeko koko alueesta japanilaistyyppinen? Mutta mitä sitten teen pioneille, unikoille ja jalokallioisille? Miten kukkamaa yhdistyy kompostialueeseen? Hirveästi kysymyksiä, vaan kovin vähän vastauksia toistaiseksi. Ei auta kuin odotella kuningatarideaa. Sitä odotellessa käyn vähintää kaksi kertaa päivässä seisomassa tuolla alueella ja tuijottelemassa.

*Komposti saatu viime vuonna blogiyhteistyönä Kekkilältä.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

PUUTARHAKAUDEN 2019 YHTEENVETO.

Siirtolapuutarhurin kevään odotus alkaa heti vuodenvaihteen jälkeen. Tammikuussa voi aloittaa esikasvatuksilla, mutta viime vuonna jätin kaikki esikasvatushommat väliin, sillä lähdin huhti-toukokuussa kahdeksi viikoksi Japaniin. Se olikin vuoden ehdoton huippukohta. Pääsin siellä toteuttamaan monta puutarhaunelmaa, kävin pitkään haaveilemissani puutarhoissa, mm. Saihojin eli Kokederan sammalpuutarhassa, Katsura Rikyun keisarillisessa puutarhassa, Ashigakan kukkapuistossa sinisateiden ollessa näyttävimmillään ja lisäksi kahdessa upeassa atseleapuutarhassa. Näistä kaikista on tulossa omat postaukset.

Japanin puutarhojen lisäksi kävin retkillä Tukholmassa sekä Zetasissa että Rosendalsin puutarhoissa, bloggaajatapaamisessa Tahvosilla, Länsi-Suomessa Vakka-Taimessa ja Suvikummun Marjan kauniissa puutarhassa, Helsingissä Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa ja loppukesällä vielä Mustilan arboretumin ja puutarhan taimipäivillä. Liedossa olevaa Pelargonitaivasta unohtamatta.

Myös siirtolapuutarhassa tapahtui unelmien toteutusta. Yksi vuoden projekteista oli kompostialueen uudelleen järjestäminen ja järkeistäminen. Keväällä urakoin tyhjentämällä neljä kompostia, niistä kaksi vanhinta sai myös uudet kodit. Toinen lähti naapureille ja toinen Espooseen. Jäljelle jäi kaksi lähes samanlaista ja lisäksi blogiyhteistyön myötä palstalle tuli Kekkilän lämpökompostori. Yksi lehtikomposti odottaa vielä tyhjennystä, se olkoot tulevan kevään projekti.

Asettelin kompostit uusiksi, siistin ympäristöä ja kompostien viereen tuli uusi työpöytä. Siirsin isoksi puskaksi kasvaneen ruusuherukan kompostialueelle. Oi, miten iloitsen siistiytyneestä alueesta, joka myös muuttui samalla käytännöllisemmäksi.



Vuoden paras muutos siirtolapuutarhassa oli kuitenkin huussi. Pitkän pohdinnan jälkeen isäni avustuksella mökin rojuvarasto muuttui hienoksi huussiksi. Kekkilän Kuivikekäymälä toi aivan uutta mukavuutta mökkeilyyn, enää ei tarvitse keskeyttää puutarhatöitä vessaan lähdön takia, vaan nopea pistäytyminen huussissa riittää.



Varasto muuttui erittäin tyylikkääksi tyhjentämällä se rojusta, maalilla ja tapetilla. Pienet yksityiskohdat täydentävät tyylin, suurin osa niistä on tuliaisia Japanista - ihania muistoja matkalta. Lanseerasin myös konseptin huussikukat. Ehdottomasti jatkoon.

Vähemmän mukava uusi projekti on taistelu vuohenkelloa vastaan. Vuohenkelloa kasvaa parissa kohtaa palstaa. Toisen vuohenkellojen asuttaman alueen kasvit kaivoin keväällä ylös, poistin enimmät vuohenkellon juuret ja alueelle levinneet heinät. Tilalle istutin uusia perennoja mm. kaksi uutta pionia, joista toinen taisi valitettavasti jo kuolla. Taistelu tulee jatkumaan seuravina vuosina. Kysyin vinkkejä vuohenkellon hävittämiseen Leena Luodolta, kun hän oli pitämässä siirtolapuutarhureille luentoa. Hän ehdotti näännytystä ja sitä aionkin jatkaa.

Yksi pidempiaikainen projekti nytkähti kesällä roimasti eteenpäin. Palstan takanurkassa on ollut iso sotku syreeniä, villiviiniä ja pienikukkaista kärhöä. Lisäksi vieressä olevat vadelmat tykkäävät levittäytyä alueelle. Olen useamman vuoden aikana karsinut syreeniä. Se on kasvanut niin isoksi, että kukat killuvat jossain kolmessa metrissä ja muutenkin varjostaa pimeintä nurkkaa palstalla. Syreenissä kiipeilevät villiviini ja kärhö karsiutuvat samaa tahtia syreenin kanssa. Ne tarvitset omat tuet, jotta eivät ole sotkussa syreenin kanssa. Villiviinin aion ohjata uuteen köynnöstukeen, kärhölle olen tilannut isältä uuden obeliskin.

Pieni potagerini laajeni yhden pienen lavankauluksen verran. Se tuli palstalle sen verran myöhään, että istutin siihen vasta lokakuussa talvivalkosipulit ja kylvin vihannesten siemeniä. Potager on kyllä ollut yksi eniten iloa tuottavista asioista puutarhassa. Se tuottaa silmäniloa, mutta myös vähäsen herkkuja ruokapöytään ja kukkia maljakoihin.

Potagerissa oli ensi kertaa myös niitty laatikossa. Sain idean Lobster and Swan -blogista. Niitty oli pieni tekoni puutarhan ötököiden monimuotoisuuden eteen. Toivon niityn itse kylväytyneen laatikkoon, jotta voin ensi kesänäkin ilahduttaa sekä itseäni että ötököitä.

Pieni kesällä toteutunut puutarhaunelmani oli vesiaihe. Olen pitkään haaveillut vesiaiheesta, vaan en ole keksinyt sille sopivaa paikkaa. Kun sattumalta löysin Tori.fi:stä vanhan sinkkiammeen, keksin tehdä siirrettävän vesiaiheen. Pieni pulputtava suihkulähde on ilahduttanut - aina kun vaan toimii, se nimittäin vaatii täyden auringonpaisteen toimiaakseen moitteettomasti.

Kuluneena kesänä olen tuntenut sekä suurta iloa ja ylpeyttä että ärsytystä siivottomasta palstastani. Riippuu mihin sitä itseään ja puutarhaansa vertaa. Osa palstasta on kesken ja vaiheessa, osa taas vain hetki sitten parannettu. Näin vuoden lopuksi on hyvä koota itselle muistutuksesi tehdyt asiat, paljon on tehty, vaikka hommaa toki on seuraavillekin vuosille runsaasti. Pitäisi olla itselle armollisempi, eikä vain nähdä puutteita tai tekemättömiä töitä.

Vuosi 2019 oli ensimmäinen vuoteni siirtolapuutarhamme hallituksessa. On ollut silmiä avaava kuinka paljon jotkut palstalaiset, esimerkiksi yhdistyksen sihteeri, tekee työtä siirtolapuutarhan hyväksi. On ollut myös mielenkiintoistaa sukeltaa yhdistyksen asioihin, kuinka paljon erilaisia asioita kiertää hallituksen pöydällä, keskusteltavina, vaatien päätöstä ja toimeenpanoa. Olen erityisen ilahtunut, kun olen päässyt tutustumaan erilaisiin ihmisiin. Se on ollut suuri rikkaus.

Oma panokseni on ollut uudistaa yhdistyksen ilmoituksien ulkonäkö, valokuvaaminen tapahtumissa ja ideastani yhdistyksessä otettiin käyttöön sähköinen uutiskirje. Toimin uutiskirjeen kokoojana, se on ollut mielenkiintoinen projekti. Sähköiselle uutiskirjeelle on selvästi ollut tilausta, se on saanut erittäin hyvää palautetta siirtolapuutarhureilta.

Syyskuun lopulla tapahtunut tapaturma katkaisi puutarhapuuhastelut ennen aikojaan. Ehdin kuitenkin saada sipulit maahan ja vanhempieni isolla avustuksella syystyöt saatettua loppuun. Polveni on vähitellen parempi, täysin kunnossa se ei vielä ole. Toivottavasti kuitenkin keväällä puutarhakauden alkaessa jo sillä mallilla, että kitkeminen ja lapiohommat onnistuvat. Vuoden 2019 postauksia selatessa iski suunnaton ikävä puutarhaan, mutta onneksi se kausi kohta starttaakin.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest