TOISEN NAAPURIN SILMIN.

Muistatteko viime vuonna postauksen Naapurin silmin? Ei haittaa, linkistä voi kurkata miltä palstani näyttää tieltä katsottuna vasemman puoleisen naapurin puolelta katsottuna. Tänä vuonna ajatus tuli mieleen, kun olin kitkemässä välikäytäviä ja kävin tarkastamassa hieman aiemmin kitkemäni oikeanpuoleisen naapurin kanssa jaetun käytävin tilanteen. Huomasin yllätyksekseni, että ihan ensimmäisenä siirtolapuutarhavuotena eurolla ostamani ja istuttamani loistokärhö 'Warszawska Nike' kukkii, mutta ikävästi kuin salaa naapurin suuntaan eikä minun palstalle. Kävin hakemassa kameran ja samalla tajusin, että voisin kuvata samalla idealla kuin viime vuonna uuden Naapurin silmin -postauksen.

Sanguisorba officinalis 'Pink Tanna' + sinipallo-ohdake Echinops bannaticus

 Lähdetään etenemään portilta palstan toiseen päähän. Matkaa on noin 25 metriä. Ensimmäiseksi näkyy japanilaistyylinen nurkkaus ja sen taustana oleva lehtikomposti. Se on se viimeinen, tyhjentämistä odottava komposti.

Väliin otos aidan vieressä olevasta herkullisesta parista - punaluppio ja sinipallo-ohdake. Luppiot ovat suosikkejani ja taidan ehkä keräillä niitä{kin}.

Lehtikompostin edessä on pieni ruukkupuutarha, daalioita, maahumalaa, kuukausimansikkaa ja mäkimeirami.

Suunnataan eteenpäin, harmaamalvikkien takaa näkyy mökki.

Muutama askel eteenpäin ja mökki saa kehyksiksi kärhön ja köynnöshortensian.

Loistokärhö | Clametis 'Warszawska Nike'

Köynnöshortensian takana viistosti on ruma metallinen köynnöstuki, jonka kärhöt ovat ansiokkaasti peittäneet. Aiemmin keväällä siinä kukkii tarha-alppikärhö 'Albina Plena´, nyt siis 'Warszawska Nike'. Iloinen yllätys, sillä rivissä on ollut neljä kärhöä, joista vain 'Alpina Plena' on kukkinut viime vuosina.

Ohitetaan kärhöt, köynnöshortensia ja viiniköynnös. Niiden tukien takapuolet eivät ole kovinkaan kuvauksellisia. Viiniköynnöksen takaa alkaa pilkottaa perunalaatikkohyllykkö, pelargoni- ja maitotonkkakokoelmat.

Kun ottaa muutaman askeleen lisää, saa lähes koko hyllykön kuvaan. Tämä näky ei ole niin kovin uusi, sillä kuvaan hyllykön aina aidan toiselta puolelta.

Pelargonihyllykön jälkeen on kasvihuonekaappi. Kaapin vieressä on vanhojen työvälineiden kokoelma, vanhat tikkaat ja läjä vanhoja ikkunoita. Suunnittelin käyttäväni ikkunoita lavakaulusten kanssa, mutta ne ovat sen verran lahonneet, että täytyy keksiä jotain muuta käyttöä.

Viimeisenä etappina on palstan toisen pään portti ja huussin ovi. Portin jälkeen on noin 60 senttiä tilaa ja siitä alkaa seuraavan naapurin puoli. Nuo kuvassa olevat harmaamalvikit ovat jo eri palstalla.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

MÖKKI JA PALSTA HEINÄKUUSSA 2019.

Heinäkuussa oli ensimmäiset palstattomat päivät, piti iltaisin puuhastella kotona ja yhtenä sateisena lauantaina lähdin keskustan museoita kiertämään. Helposti jumiudun kesäaikaan välille koti - työpaikka - mökki. Syynä on fillarointi, josta en oikeastaan pidä, mutta kuitenkin kuljen kesäisin lähes kaikki matkat joko kävellen tai polkupyörällä. Ihan vain vähän olen tänä vuonna fuskannut tästä. Taloudellista, ekologista ja vieläpä tekee hyvää kropalle. Kääntöpuolena ei sitten huvita lähteä muualle kuin pakollisiin kohteisiin.

Isotähtiputki | Astrantia major

Heinäkuun puuhasaldona on kitkentää, syreenisekasotkun selvittelyä, nurmikentän pienentämistä kanttauksella ja muutamia istutettuja perennoita. Pari kertaa olen leikannut nurmikon. Luettakoon saldoon myös retki Vakka-Taimeen ja Suvikummun Marjan luokse.

Alppipiikkiputki | Eryngium alpinum

Palavarakkaus | Lychnis chacedonica 'Carnea'

Viime päivinä on ollut ristiriitaiset tunteet omaa puutarhaa kohtaan. Toisaalta se tuntuu ja näyttää hoitamattomalta sekasotkulta ja taas toisaalta jotkut kohdat synnyttävät suurta iloa niitä katsellessa. Välillä tuskastuttaa hidas muutos, välillä kun ei vaan jaksa tai on umpukujassa suunnitelmien kanssa. Toisaalta taas turha työ ja asioiden tekeminen useampaan kertaan ärsyttää vielä enemmän, joten yritän välttää sitä kuin ruttoa. Olen koittanut löytää niitä kauniita kohtia ja keskittyä niihin kiitollisena, siitä että on tälläinen paikka.

 {2018} {2017} {2016} {2015} {2014} {2013} {2012}

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

KULTAISET KISSATAULUT.

Kesäpesä sai vähän taidetta seinille. Kyllästyin viime kesänä keittiönurkkauksen seinälle olleisiin Polka Jam -kortteihin, otin kuvat nauloineen pois ja maalasin seinän uusiksi. Korttien tilalle tuli tänä vuonna kissatauluja.

Kultakehyksisetkissataulut ovat kaikki löytyneet kirppiksiltä aika edukkaasti, olen blogannut niistä Oravanpesä-blogin puolella. Päädyin tuomaan taulut mökille, kun kotona niille ei oikein löytynyt edustavaa paikkaa. Asettelin taulut siten, että niitä voi lisätä helposti, jos sopivia löytyy. Olikin aika päästä printtikorteista eroon ja saada oikeaa taidetta seinille.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

SINISADELANNOITE.

Jos seuraat Instagram-tiliäni @oravanpesan_kati tiedät, että olin huhti-toukokuun vaihteessa Japanissa ja vierailin sinisateisiin eli wisterioihin erikoistuneessa puistossa. Räpsin siellä kuvia kuin hullu, mutta niitä joskus myöhemmin. Muutamia fotoja löytyy Instagramin feedistä ja lisää Tokyo-stooreista. Ashigaka Flower Park oli ylitsepursuava.

Puistossa oli myynnissä erilaisia sinisateen eli japanilaisittain fujin taimia ja siemeniä. Olisin niin halunnut ostaa ruukussa kukkivat wisterian, vaan eihän niitä saa Suomeen tuoda. Harkitsin hetken siemenenten ostamista, mutta kolmen siemenen pussi oli aika kallis eikä ollut takuuta väristä. Olisin halunnut ehdottomasti vaaleanpunaisen wisterian siemeniä, joten jätin väliin. Ostin sitä vastoin muistoksi pienen pussillisen erityistä sinisadelannoitetta, se maksoi noin kolme euroa.

Mitään en ohjeesta ymmärrä. Arvailen, että suositellaan lannoittamaan helmi- ja toukokuussa. Helmikuussa ei Suomessa kannata vielä mitään lannoittaa, mutta ehkä toukokuussa olisi voinut. Nyt meni muutamalla päivällä yli, kun muistin lannoitteen kesäkuun alussa. Ripottelin rakeita sinisateilleni, joista toinen vaikuttaa kuolleelta. Toivottavasti lannoite nyt buustaisi kunnon kasvuun.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

PUUTARHABLOGGARIEN KESÄTAPAAMINEN 2019 osa 2/2

Rauman puutarhabloggaajatapaaminen jatkui Vakka-Taimi-kierroksen jälkeen Suvikummun Marjan puutarhassa. Olen aiempina vuosina joutunut tässä kohtaa lähtemään viimeiseen Helsingin bussiin, mutta tällä kertaa olin äitini autolla liikkeellä ja pääsin vihdoin Marjan luokse. Marjan puutarha on upea, sieltä löytyy hieno hyötykasvimaa, paljon perennoja, puita ja pensaita, teehuone, risuverstas ja kasvihuone. Marjalla on myös huikea kokoelma pelargoneja, jotka olivat aivan käsittämättömän kokoisia ja mielettömässä kukassa. Ihan viherryin kateudesta, onneksi sain pari pientä pistokasta matkaan näistä superpelargoneista.

Marjan ruoanlaitto- ja leipomistaidot on tulleet blogin välityksellä tutuksi, nyt pääsin myös omakohtaisesti maistelemaan hänen herkkujaan. Hyvä ruoka, mahtavat seuralaiset ja puutarhan puhuminen - ihana tapa viettää lauantaita. Päivän huipennuksena Marjan kissoista Viiru, Viivi ja Ruusa tulivat tervehtimään.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

PUUTARHABLOGGARIEN KESÄTAPAAMINEN 2019 osa 1/2 Vakka-Taimi.

Jos kuvittelin siirtolapuutarhanaapureiden huijaavan minua sanoessaan, että puutarhassa on hommaa, niin en kyllä koskaan olisi uskonut, että palstan oston myötä saan tukun uusia ystäviä - blogiystäviä. Puutarhablogiyhteisö on ollut ihana, kaikki kannustavat ja muutenkin on positiivinen yhteishenki. En olisi kyllä koskaan uskonut, että uskaltaudun blogitapaamiseen, mutta niin vain kävi. Enkä ole hetkeäkään katunut. Ekalla kerralla jännitti aivan hirveästi, viime viikon loppuna ei enää ollenkaan {paitsi autolla ajo - nukahdanko rattiin}.

Ihana Suvikummun Marja kutsui taas ryhmän puutarhabloggareita kylään Raumalle. Tapaamispaikkana oli tutusti Vesa Muurisen Vakka-Taimi. Vakka-Taimi on kohteena ainutlaatuinen elämys, joka vain paranee kun pääsee Vesan johdattamalle kierrokselle puutarhan kätköihin. Vesalla on uskomaton tietämys ja tarinointi tuovat mahtavan lisän kierrokseen. Vakka-Taimen monimuotoinen kasvillisuus hengästyttää lajikirjolla ja erilaisilla alueilla. Meillä kesti tunnin verran siirtyä tämän visiitin pääkohteeseen - rosarioon. Matkalla oli niin paljon nähtävää ja Vesalla tarinoita kerrottaviksi.

Tarhakurttuuusu | Rosa rugosa 'Ritausma'

Damaskonruusu | Rosa damascena 'Leda'

Ranskanruusu | Rosa calligaros 'Tuscany'

Rosariossa oli pökerryttävä tuoksu ja ihanan paljon ruusuja kukassa. Ihan pienen hetken ehdin miettiä pitäisikö ostaa Oravankesäpesään tuliaisiksi upean syvän tummanpunainen ruusu 'Tuscany'. Sitten muistin, että harkitsen vakavasti valamonruusun poistamista palstan kasvivahvuudesta. Ehkei siis ruusua Kesäpesälle.

Onneksi Vakka-Taimesta löytyi muita tuliaisia. Osan olin tilannut ennakkoon ja osa tuli heräteostoksina paikan päällä. Vakka-Taimen kaktusvalikoima oli uskomaton, haluaisin hirveästi palstalle pari opuntiaa, vaan en millään keksi niille paikkaa, enkä ole vakuuttunut sopivatko ne mitenkään siirtolapuutarhaan. Kaikki tuliaisihanuudet tosin odottelevat vielä vanhempieni huomassa, sillä vaikka olin autolla Raumalla, Helsinkiin palasin linja-autolla.

Päivä jatkui Marjan upeassa puutarhassa, mutta Suvikumpu ansaitsee ihan oman postauksen. Siitä sitten seuraavaksi.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest