HYÖTYKASVIYHDISTYKSEN ORANGERIA. (ja Annalan Huvila)

Olen joitakin vuosia käynyt Hyötykasviyhdistyksen Soilikki & Pielikki -piirin tapaamisissa. Piiri kokoontuu talvikaudella kerran kuukaudessa, joka kuun kolmantena keskiviikkona, poikkeuksena joulukuu, jolloin tapaamista ei järjestetä. Aktiivisia piirin jäseniä on noin kymmenkunta ja juttelu poukkoilee pelargoneista muihin huonekasveihin, kuulumisten vaihtoon, puutarha-asioihin ja kaikkeen muuhunkin. Eräänäkin kertana saimme seikkaperäisen selostuksen kokemusasiantuntijalta biohiilestä. 

Syksyisin ja keväisin vaihdetaan pistokkaita, siemeniä, kasveja ja juurakoita. Eikä valikoima rajaudu vain soilikkeihin ja pelargoneihin, vaan kaikenlaiset kasviaarteet vaihtavat omistajaa. Kuten piirin perustajajäsen Anu Ranta usein sanoo: Kannattaa antaa pistokkaita ystäville, jotta voi oman kasvin kuollessa pyytää uutta alkua ystävältä.

Soilikka & Pielikki -piiri kokoontuu Helsingissä Annalassa J-rakennuksessa, joka on Annalan huvilan vieressä oleva keltainen rakennus. Huvilan kupeessa on orangeria, pieni talvipuutarha, jossa on Hyötykasviyhdistyksen pelargonikokoelma. Viime syksynä piiriläiset kävivät huoltamassa orangerian kasveja ja kerrankin minulla oli mahdollisuus olla mukana. Mikäs sen parempaa kuin kivassa seurassa puuhailla kasvien kanssa ja jutella puutarhaa. Itsehän rakastan napsia pelakuista kuivuneita lehtiä pois, se jos mikä on terapeuttista ja rentouttavaa.

Syksyn ensimmäisellä hoitokerralla löytyi ikävä yllätys: useasta ruukusta löytyi juurikirvan tuhoja. Juurikirva tekee tuhot nimensä mukaisesti kasvin juurelle eli se viihtyy mullassa. Tuhoa on vaikea huomata, moni kasvi näytti ihan hyvinvoivalta, vaikka juuria olikin syöty. Hälyttävä merkki on mullan päällä oleva valkea "töhnä", kun kasvin ottaa pois ruukusta näkyy juurikirvan tekemiä onkaloita ja typistyneet juuret.

Kaikki kasvit, joissa oli merkkejä juurikirvasta, otettiin pois ruukuista. Multa vaihdettiin, ruukut ja aluslautaset pestiin saippuavedellä ja ruukutuksen jälkeen multaan laitettiin tuholaistentorjuntatikut. Näistä kaikista kasveista otettiin myös pistokkaita. Kasvit olivat usean viikon aikana toisessa tilassa, ennen kuin ne siirrettiin takaisin orangeriaan. Iso homma, mutta toivottavasti saimme kasviaarteet pelastettua ja juurikirvat poistettua.

Rapsipallokaktus | Echinopsis eyriesii "Vanhapoika"

Orangerian kasveista valtaosa on pelargoneja, mutta siellä on myös muita vanhoja huonekasveja kuten kuvan rapsipallokaktus eli vanhapoika, enkelinsiipi ja soilikkeja. Keväällä orangerian valtaavat pelargoninpistokkaat ja Hyötykasviyhdistyksen puutarhurin siemenkasvatukset.

Täplikki | Ledebouria

Enkelinsiipi | Begonia corallina

Otin vähän kuvia orangeriasta ja sen kasveista. Paikka on niin kuvauksellinen ja viiston, lasisen katon myötä valo on todella kaunis. Mitä pidemmälle syksy ehti, sitä vähemmän oli pelargoneja kukassa. Ensimmäisen kuvan soilikki jaksoi kukkia pitkään, sen väri on upottavan syvän sininen. Todella upea.

Pelargoni | Pelargonium 'Tessaloniki'

Syksyn aikana kuulin Hyötykasviyhdistyksen entiseltä toiminnanjohtajalta Anu Rannalta orangerian historiaa. On ollut suuren työn takana, että Annala ja itse orangeria on saatu Hyötykasviyhdistyksen käyttöön. Anu oli ymmärtänyt orangerian säästämisen tärkeyden, kun niitä oli aikanaan Ruotsissa etsitty kulttuurihistoriallisista syistä. Silloin orangeria oli ollut alueen asukkaiden varastokäytössä, tilassa oli silloin häkkikomeroita. Siitä oli pitkä tie takaisin kasvien käyttöön. Anun päättäväisyyden ja sitkeyden ansiosta saamme tänä päivänä tästä erityisestä paikasta, sillä vanhoja orangerioita ei ole liiemmin säilynyt eikä niitä liene hirveästi Suomessa ollutkaan.

Pelargoni | Pelargonium 'Nevesta' tunnetaan myös nimellä 'Nimismies'

Hyötykasviyhdistys osti Annalan Huvilan eli Villa Annebergin vuonna 2017 ja sinne on tarkoitus rakentua valtakunnallinen puutarhakulttuurin keskus. Huvilassa toimii sunnuntaisin kahvila, jolla kerätään varoja huvilan kunnostamiseen. Huvilan edustalla on Helsingin kaupungin hallinnoimat istutusalueet, joissa on kausittain vaihtuvat kasvit. Alkusyksyllä oli huvilan edustan tapetti-istutuksissa verililjapuita, keijunkukkia, mehipuita ja tyräkkejä. Sivustojen penkeissä kasvoi upeita daalioita, joiden seurassa oli koristetupakoita ja begonioita. Lokakuussa istutuksiin vaihtui erilaiset havut seuranaan kanervia. Hämeentieltä huvilalle vievän käytävän ympärillä komeat perennaistutukset. 

Pelargoni | Pelargonium 'Maaninka' (vas) ja 'Yrjö Nuutinen' (oik.)

Pelargoni | Pelargonium 'Vanha Rouva'

Annalan puisto on kaikille avoin ja suositeltava vierailukohde, vaikka itse orangeriaan ei yleensä pääse vierailulle. Ikkunoista voi kyllä kurkkia sisään. :) Koko Annalan alue on viehättävä, ympärillä on erityisen hieno, vanha jalopuumetsä, poluilla voi tavata hevosia, sillä Annalassa toimii myös hevostalli. Kesäkuun alussa kukkivat Annalan iiriskokoelman iirikset, jotka on istutettu 2019 juhlistamaan Suomen ja Japanin diplomaattisuhteiden 100-vuotisjuhlaa. Oman ihastuttavan lisänsä antaa palsta-alue, jossa kaupungin asukkaat voivat kasvattaa omia vihanneksia ja kukkia. Huvilan kahvila on auki sunnuntaisin 12–16. 

 

Postauksen piti vain lyhyesti esitellä orangeriaa, mutta matkan varrella juttu vähän rönsysi. :) Jos vierailet kesällä Helsingissä, suosittelen vierailua Annalan Huvilan alueella. Helsingin keskustasta on n. puolen tunnin bussimatka (esim. linja-auto 71, pysäkki Annala) perille. Vehreyttä viikonloppuusi!

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

MÖKKI JA PALSTA LOKAKUUSSA 2023.

Lokakuun myötä saapui ensimmäinen hallayö, se oli 8.–9.10. välisenä yönä. Sen myötä nostin daalian juurakot ylös kahdessa erässä. Ensin kaikki ruukuissa olleet, niitä oli 14 kappaletta. Yhden, 'Javier G', juurakko oli mädäntynyt, se päätyi kompostiin. Javier G kasvoi kesän kituliaasti, mutta kuitenkin kukki yhdellä kukalla. Sen varsi katkesi yhdessä myrskyssä ja varmaan se edesauttoi juurakon pehmenemiseen.

Seuraavana päivänä kaivoin maassa olleet neljä daalia ylös ja pesin kaikki loput ruukut. Pesu tapahtui viime hetkellä, sillä seuraavana päivänä koko alueen vedet suljettiin. Daalian ja suklaakosmoksen juurakot lähtivät vanhempieni matkaan. Kannan ja jättiverbenan toin kodin kellariin talvehtimaan.

Hakoneheinä | Hakonechloa macra kukkii! En ole aiemmin nähnyt.

Pakkasen käväisyn jälkeen toin kotiin myös mökin sisällä olleet pelargonit ja kärsimyskukan. Osa pelargoneista oli karanteenissa mökissä, kun löysin omista pelakuistani juurikirvaa. Kaksi pahiten vioittunutta, australian villipelargoni ja tuoksupelargoni Fragrans, päätyivät kokonaan sekajätteeseen. Otin kasveista pistokkaita, vaihdoin mullat ja laitoin uuteen multaan Provado-tikun. Myrkytetyt olivat karanteenissa mökin sisällä parisen viikkoa. Kun sitten pakkanen vieraili hallayönä myös mökin sisällä, tosin vain –0,2 asteen verran, päätin tuoda pelargonit kotiin. Pelargonien kanssa samalla kyydillä kotiin tulivat kolme japaninvaahteraa, 'Deshojo', 'Butterfly' ja 'Orange Dream' ja sinisade 'Amethyst Falls'.

Risu no enissä sinnittelee itse sinne levinnyt orvokki.

Peittelin kasvihuonekaapin talven varalle. Viime talvena lunta sen päältä pudottaessani, huitaisin katto-osasta pleksin rikki. Koko kesän mielessä oli uusien pleksien tilaaminen rikkinäisen ja kellastuneiden tilalle, mitattiin jo kootkin, mutta en saanut sitä kuitenkaan tehtyä, en edes kysyttyä niille hintaa. Ehkä sitten ensi vuonna tai jopa talven aikana.

Pikkuinen, sitkeästi sinnittelevä, sinisade kasvoi tänä vuonna ennätysmittoihin, lähes parimetriseksi. Tosin vain yhdellä versolla. Uskon sen olleen talvensuojaturpeen ansiota. Irrotin köynnöksen tuesta, laskin alas ja laitoin jo perennatuen valmiiksi pakkaspeitettä varten. Se saa vielä pakkkasten tultua kerroksen talvensuojaturvetta juurelleen. Pieni köynnös on kuvassa tuon terrakottatiilen takana jo alaslaskettuna.

Palstan syystöihin kuuluu aina ehdottomasti myös vesisysteemien tyhjennys ja talviteloille laitto. Ihan viime metreillä tuli rikkoontumisia, jotka hankaloittivat ruukkujen pesua. Ilmeisesti halla ehti puraista niitäkin sen verran. Yksi muovinen liitin hajosi, kun se korvattiin uudella osalla, roiskusi vettä hanan puhkiruostuneesta reiästä. Kun se saatiin ohitettua, ei kasteluletkun suutin enää pysynyt paikoillaan vaan irtosi ihan koko ajan. 

Lopulta pesin ruukut valuttaen vettä kastelukannuun ja kaatamalla kannusta ruukkuun. Ihan hyvin sai niinkin pesut tehtyä, kesti vain vähän pidempään. Tuntuu, että joka vuosi on vesiasioiden kanssa jotain ongelmia. Tänä vuonna oli jo keväällä, kun kasteluletku ja suutin olivat molemmat rikki. Ja nyt syksyllä uudestaan. Ärsyttävää, keväällä sitten uudella innolla ratkomaan jääneitä ongelmia.

Vesiaihe lokakuussa. Edellisessä postauksessa näkee miten se on kehittynyt kesän aikana, tässä syksyisempi ilme. Vesiaiheesta poistin suihkulähteen ja laitoin perennatuet vesialtaan reunalle muistuttamaan sen olemassaolosta. Ettei kukaan vahingossa kävele altaaseen.

Kivikkotörmäkukka | Scabiosa columbaria f. nana 'Pinchusion Pink'

Kivikkotörmäkukka ei ollut hallasta moksiskaan, vaan kukki kuin ennenkin. Uskomaton kasvi! Se on kukkinut ihan koko ajan taukoamatta.

Potageriin tuli kummasti tilaa, kun ruukut ovat poissa. Ihan hämmästyttää, miten avaraa on. Kannoin kaikki punasaviruukut mökkiin sisälle suojaan. Sinkkiset saivat jäädä ulos, osa mökin seinustalle, ämpärit kompostin luona oleviin ostoskärryihin ja osa kuvan ruukutuspöydän takana olevalle lavalle. Jos jotain minulla on niin ruukkuja, mutta silti kumman usein vaivaa "mulla ei ole yhtään sopivaa ruukkua" -ongelma. Aina on väärän kokoisia tai liian tylsiä.

 

Potagerin lavassa kirkuu siniset muovikorit. Niiden suojissa on kovia kokeneet siperiankärsämön pikkutaimet. Tänä vuonna palstallani on ollut ennennäkemätön etanahyökkäys. Onneksi ei espanjansiruetanoita, vaan sellaisia sormenpään kokoisia lehtokotiloiden lisäksi. Niille on maistuneet siperiankärsämön lisäksi tsinniat, daaliat, auringonkukat ja ja ja... Korit eivät tokikaan suojaa nilviäisiltä, vaan linnuilta. Syksyn tullen linnut, varsinkin rastaat, olivat käyneet nokkimassa ruukkuja ja pikkutaimia oli revitty irti. Jos saisin edes muutaman taimen selviämään hengissä.

Verkotimme poikaystävän kanssa palstan nuoria puita. Liian tuoreessa muistissa on verivaahteran järsintä ja puun kuolema. Vasemmalta oikealle verkon kätköissä on: Japaninkirsikka 'Royal Burgundy', omenapuu 'Baya Marisa', mustaluumu ja liljakanukka 'Satomi Compact'. Lisäksi pensasmustikat, verijapaninvaahtera ja koristekirsikka 'Accolade' saivat verkot. 

Mökin terassillakin on tilaa, kun pöytäryhmä ja grilli ovat sisällä säilössä.

Istutin pari päivää sitten tulppaaninsipulit ja kuorin valkosipulit Hyötykasviyhdistyksen ohjeen mukaisesti. Viikon päästä pääsen laittamaan kynnet multiin. Olen kertaalleen haravoinut mökkipolun, mutta muuten en ole vielä haravaan tarttunut. Lehdet ovat vielä tiukasti puissa ja pensaissa kiinni, poikkeuksena katsura, joka pudotti lehdet ilman upeaa ruskaväriä ja tuoksua. Pakkasten tultua lisään herkkisten juurille talvisuojaturvetta ja muutamille lisäksi pakkaspeitot suojaksi. Sitten onkin siirtolapuutarhurin aika päästä talvilevolle ja suunnittelemaan ensi kautta.

Tästä pääset kurkistamaan palstan aiempiin lokakuihin, viime vuonna on ollut samaan aikaan paljon syksyisempää. Taitaa olla seurausta uskomattoman lämpimästä syyskuusta.

{2022} {2021} {2020} {2019} {2018}{2017} {2016} {2015} {2014} {2013} {2012}

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

PELARGONINÄYTTELY – SAARELMAN PUUTARHA.

Kävimme ystävän kanssa retkellä, jossa kirppisten ja Kasvihuoneilmiön lisäksi pääkohteena oli Saarelman puutarha ja siellä oleva Suuri pelargoninäyttely. 

Suunnittelimme retkeä Kasvihuoneilmiöön ystävän kanssa etukäteen ja katselimme kartasta lähellä olevia paikkoja. Kun huomasin Saarelman puutarhan sijaitsevan ihan nurkilla, oli reitin toinen kohde selvä. Vielä kun satuin bongaamaan Saarelman puutarhan Instagramista tiedon pelargoninäyttelystä hihkuin innostuksesta. Yhtään iloa ei vähentänyt tieto puutarhan pelargonimyynnin aloituksesta.

Korkeimmalla vanha suomalainen perinnepelargoni "Antseppä"

Olen pitkään halunnut käydä Saarelmassa ja vihdoin sain jonkun autollisen lähtemään sinne kanssani. Ystäväni onneksi innostuu kasveista, jos ei yhtä intohimoisesti kuin minä, niin kuitenkin sen verran sopivasti että hullupelargonitäti ehti sopivasti ihastella kasvit läpi ja tehdä pari ostostakin.

Pelargonium 'Honeywood Suzanne'

Saarelman Instagram-mainoksessa mainostetiin pelargoneja olevan noin 500 kappaletta. Huhheijaa. Niiän totisesti oli monta ja voi, miten kookkaita ja upeasti kukkivia.

 Pelargonium 'Mrs. Quilter'

Värikkäät lehdet omaavat pelakuut ovat upeita, mutta kai jokseenkin hankalia talvettaa. Itse en ole koskaan vielä onnistunut siinä.

Itse sytyn kuitenkin kaikkein eniten näistä oudoista luonnonlajeista, joilla usein on pienet ja vähän mitättömät kukat, mutta kiehtova olemus ja/tai lehdet. Niitä ei välttämättä edes tunnista ensi silmäyksellä pelargoniksi. Osa niistä on sukkulentteja ja osa caudiciform-kasveja.

Pelargonium crithmifolium

Tämä valkoinen pilvi lienee australian villipelargoni.

Pelargonium x ardens

Ardens on yksi lemppareistani. Upean värinen kukka kertakaikkiaan. 

Pelargonium gibbosum pink

Ihana, ihana, ihana.

Pelargonium laevigatum

Tämäkin on pelargoni – ei kyllä uskoisi!

Olin toivonut saavani täältä ostettua Pelargonium sidoidesin kuolleen tilalle. Se on se kaikista kaunein pelargoni. Ei ollut myynnissä. Yhyyy. Pari pelakuuta kuitenkin kotiutui, kuinka muka olisin voinut olla ostamatta mitään? No en mitenkään. Kaksi uutta luonnonlajia löytyi P. carnosum ja P. xerophyton. Ensin mainittu on sukkulentti ja jälkimmäinen on caudiciform-kasvi. 

Suosittelen vierailua Saarelman puutarhan Suuressa Pelargoninäyttelyssä. Kasvihuoneista löytyy muitakin upeita kasveja kuin pelargoneja, esim. kesäkukkia, yrttejä ja hyötykykasvien taimia. Olen ehkä hieman kateellinen ystävän ostamasta mehipuusta, joka oli ainoa kappale. Puutarhan esillepanot ovat kauniita ja kasvihuoneissa kasvit esteettisesti viehättävästi esillä. Tykkäsin! 

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

PELARGONIUM AUSTRALE JA SIDOIDES.

Australian villipelargoni | Pelargonium australe

Hyötykasviyhdistys järjesti pienimuotoisen Pioni- ja pelagonipäivän Helsingin Annalassa. Esillä oli Saarelman Puutarhan upeita vanhoja suomalaisia pelargoneja, joista kävijät saivat äänestää suosikkiaan. Oma ääneneni meni 'Nimismiehelle', mutta voittajaksi valikoitui 'Ida-Mummin Pelakuu'. Upea sekin, oli omalla listallani hyvä kakkonen.

Australian villipelargoni | Pelargonium australe

Esittelypelargonien lisäksi tapahtumassa oli toki myyntikojujakin. Pionien Koti Taivassalosta edusti pioneja ja pelargoneja oli myynnissä mm. Saarelman ja Peltosen puutarhoilla sekä muutamilla harrastajilla. Olin "vain katselemassa", mutta niin vain pyöräkoriin sujahti australian villipelargoni ja ikilempparini Pelargoniun sidoides.

Pelargonium sidoides

Peltosen puutarhan Juha kaivoi minulle upean kokoisen, ihanasti kukkivan P. australen. Naureskelinkin tapahtumassa tapaamilleni pelargoniystävilleni, että pitäähän sitä olla edes yksi kukkiva pelargoni kesässä. Luotto muiden pelargonien kukkimiseen ei ole ihan hirveän vahvaa nimittäin.  P. sidoidesissakin oli ostettaessa kukkia, mutta valitettavasti kukkavarsi katkesi kuljetuksessa. Onneksi siihen vielä tulossa lisää, sillä kasvissa on toinen kukkavarsi nupuillaan.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest