MÖKKI JA PALSTA LOKAKUUSSA 2023.

Lokakuun myötä saapui ensimmäinen hallayö, se oli 8.–9.10. välisenä yönä. Sen myötä nostin daalian juurakot ylös kahdessa erässä. Ensin kaikki ruukuissa olleet, niitä oli 14 kappaletta. Yhden, 'Javier G', juurakko oli mädäntynyt, se päätyi kompostiin. Javier G kasvoi kesän kituliaasti, mutta kuitenkin kukki yhdellä kukalla. Sen varsi katkesi yhdessä myrskyssä ja varmaan se edesauttoi juurakon pehmenemiseen.

Seuraavana päivänä kaivoin maassa olleet neljä daalia ylös ja pesin kaikki loput ruukut. Pesu tapahtui viime hetkellä, sillä seuraavana päivänä koko alueen vedet suljettiin. Daalian ja suklaakosmoksen juurakot lähtivät vanhempieni matkaan. Kannan ja jättiverbenan toin kodin kellariin talvehtimaan.

Hakoneheinä | Hakonechloa macra kukkii! En ole aiemmin nähnyt.

Pakkasen käväisyn jälkeen toin kotiin myös mökin sisällä olleet pelargonit ja kärsimyskukan. Osa pelargoneista oli karanteenissa mökissä, kun löysin omista pelakuistani juurikirvaa. Kaksi pahiten vioittunutta, australian villipelargoni ja tuoksupelargoni Fragrans, päätyivät kokonaan sekajätteeseen. Otin kasveista pistokkaita, vaihdoin mullat ja laitoin uuteen multaan Provado-tikun. Myrkytetyt olivat karanteenissa mökin sisällä parisen viikkoa. Kun sitten pakkanen vieraili hallayönä myös mökin sisällä, tosin vain –0,2 asteen verran, päätin tuoda pelargonit kotiin. Pelargonien kanssa samalla kyydillä kotiin tulivat kolme japaninvaahteraa, 'Deshojo', 'Butterfly' ja 'Orange Dream' ja sinisade 'Amethyst Falls'.

Risu no enissä sinnittelee itse sinne levinnyt orvokki.

Peittelin kasvihuonekaapin talven varalle. Viime talvena lunta sen päältä pudottaessani, huitaisin katto-osasta pleksin rikki. Koko kesän mielessä oli uusien pleksien tilaaminen rikkinäisen ja kellastuneiden tilalle, mitattiin jo kootkin, mutta en saanut sitä kuitenkaan tehtyä, en edes kysyttyä niille hintaa. Ehkä sitten ensi vuonna tai jopa talven aikana.

Pikkuinen, sitkeästi sinnittelevä, sinisade kasvoi tänä vuonna ennätysmittoihin, lähes parimetriseksi. Tosin vain yhdellä versolla. Uskon sen olleen talvensuojaturpeen ansiota. Irrotin köynnöksen tuesta, laskin alas ja laitoin jo perennatuen valmiiksi pakkaspeitettä varten. Se saa vielä pakkkasten tultua kerroksen talvensuojaturvetta juurelleen. Pieni köynnös on kuvassa tuon terrakottatiilen takana jo alaslaskettuna.

Palstan syystöihin kuuluu aina ehdottomasti myös vesisysteemien tyhjennys ja talviteloille laitto. Ihan viime metreillä tuli rikkoontumisia, jotka hankaloittivat ruukkujen pesua. Ilmeisesti halla ehti puraista niitäkin sen verran. Yksi muovinen liitin hajosi, kun se korvattiin uudella osalla, roiskusi vettä hanan puhkiruostuneesta reiästä. Kun se saatiin ohitettua, ei kasteluletkun suutin enää pysynyt paikoillaan vaan irtosi ihan koko ajan. 

Lopulta pesin ruukut valuttaen vettä kastelukannuun ja kaatamalla kannusta ruukkuun. Ihan hyvin sai niinkin pesut tehtyä, kesti vain vähän pidempään. Tuntuu, että joka vuosi on vesiasioiden kanssa jotain ongelmia. Tänä vuonna oli jo keväällä, kun kasteluletku ja suutin olivat molemmat rikki. Ja nyt syksyllä uudestaan. Ärsyttävää, keväällä sitten uudella innolla ratkomaan jääneitä ongelmia.

Vesiaihe lokakuussa. Edellisessä postauksessa näkee miten se on kehittynyt kesän aikana, tässä syksyisempi ilme. Vesiaiheesta poistin suihkulähteen ja laitoin perennatuet vesialtaan reunalle muistuttamaan sen olemassaolosta. Ettei kukaan vahingossa kävele altaaseen.

Kivikkotörmäkukka | Scabiosa columbaria f. nana 'Pinchusion Pink'

Kivikkotörmäkukka ei ollut hallasta moksiskaan, vaan kukki kuin ennenkin. Uskomaton kasvi! Se on kukkinut ihan koko ajan taukoamatta.

Potageriin tuli kummasti tilaa, kun ruukut ovat poissa. Ihan hämmästyttää, miten avaraa on. Kannoin kaikki punasaviruukut mökkiin sisälle suojaan. Sinkkiset saivat jäädä ulos, osa mökin seinustalle, ämpärit kompostin luona oleviin ostoskärryihin ja osa kuvan ruukutuspöydän takana olevalle lavalle. Jos jotain minulla on niin ruukkuja, mutta silti kumman usein vaivaa "mulla ei ole yhtään sopivaa ruukkua" -ongelma. Aina on väärän kokoisia tai liian tylsiä.

 

Potagerin lavassa kirkuu siniset muovikorit. Niiden suojissa on kovia kokeneet siperiankärsämön pikkutaimet. Tänä vuonna palstallani on ollut ennennäkemätön etanahyökkäys. Onneksi ei espanjansiruetanoita, vaan sellaisia sormenpään kokoisia lehtokotiloiden lisäksi. Niille on maistuneet siperiankärsämön lisäksi tsinniat, daaliat, auringonkukat ja ja ja... Korit eivät tokikaan suojaa nilviäisiltä, vaan linnuilta. Syksyn tullen linnut, varsinkin rastaat, olivat käyneet nokkimassa ruukkuja ja pikkutaimia oli revitty irti. Jos saisin edes muutaman taimen selviämään hengissä.

Verkotimme poikaystävän kanssa palstan nuoria puita. Liian tuoreessa muistissa on verivaahteran järsintä ja puun kuolema. Vasemmalta oikealle verkon kätköissä on: Japaninkirsikka 'Royal Burgundy', omenapuu 'Baya Marisa', mustaluumu ja liljakanukka 'Satomi Compact'. Lisäksi pensasmustikat, verijapaninvaahtera ja koristekirsikka 'Accolade' saivat verkot. 

Mökin terassillakin on tilaa, kun pöytäryhmä ja grilli ovat sisällä säilössä.

Istutin pari päivää sitten tulppaaninsipulit ja kuorin valkosipulit Hyötykasviyhdistyksen ohjeen mukaisesti. Viikon päästä pääsen laittamaan kynnet multiin. Olen kertaalleen haravoinut mökkipolun, mutta muuten en ole vielä haravaan tarttunut. Lehdet ovat vielä tiukasti puissa ja pensaissa kiinni, poikkeuksena katsura, joka pudotti lehdet ilman upeaa ruskaväriä ja tuoksua. Pakkasten tultua lisään herkkisten juurille talvisuojaturvetta ja muutamille lisäksi pakkaspeitot suojaksi. Sitten onkin siirtolapuutarhurin aika päästä talvilevolle ja suunnittelemaan ensi kautta.

Tästä pääset kurkistamaan palstan aiempiin lokakuihin, viime vuonna on ollut samaan aikaan paljon syksyisempää. Taitaa olla seurausta uskomattoman lämpimästä syyskuusta.

{2022} {2021} {2020} {2019} {2018}{2017} {2016} {2015} {2014} {2013} {2012}

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest