VESIAIHE – miten tehdä vesiaihe puutarhaan?

Viime vuonna, joskus kevättalvella kai, se idea putkahti mieleeni – haluan vesiaiheen puutarhaani. En enää edes muista mistä ja miksi se idea tuli, mutta se oli niin vahva, että ryhdyin heti etsimään sopivaa allasta. Pienelle palstalle ei kovinkaan iso mahdu, mutta en halunnut myöskään ihan pienintä. 

Aikani valikoimaa selattuani, päädyin 300 litran altaaseen, jonka muoto oli minusta myös paras vaihtoehdoista. Varasin viimeisen kappaleen K-Raudasta ja ystävän kanssa haimme sen palstalle jo kesäkuun alussa. Iso, musta muoviallas vietti kesän kyljellään palstan nurkassa, kun kuuman ja kuivan kesän jälkeen ryhdyimme projektiin vasta syyskuun puolessa välissä, ilmojen viilettyä ja maan kostuttua helpommin kaivettavaksi.

Alunperin suunnittelin vesiaihetta keskimmäisen omenapuun alle, mittasin sille jo paikankin, mutta onneksi luin ohjeen ettei allasta kannata sijoittaa puun alle. Tajusin, ettei paikka ole hyvä. Puun hoito, leikkaaminen ja omenoiden poiminta, hankaloituu ja lisäksi kaikki lehdet varisevat suoraan veteen. 

Altaan paikaksi vaihtui lennossa mökkipolun kukkapenkin kupeeseen. Yllä olevassa kuvassa paikka ennen kaivuuhommiin ryhtymistä. Vesiaihe sijoittui aurinkovarjon jalan ja sinkkiruukun väliin.

Siihen se allas sitten sopivasti mahtui. 

Merkitsimme altaan paikan kanttausraudalla ja altaan syvemmän osan muovisilla syömäpuikoilla, jotta tietäisimme mistä kohtaa pitää kaivaa syvemmältä.

Altaan reunoilla on matalat osiot, toisessa päässä on syvä osio ja niiden välissä tasanne. Kaivoimme ensimmäiseksi syvimpää osaa ja vähitellen aluetta laajennettiin, mutta kuitenkin altaan muotoa mukaillen. Vesiallasta varten kuoppa täytyy kaivaa noin 10 senttiä suurempana ja syvempänä kuin itse allas on. Aina välillä sovitimme allasta paikoilleen.

Kuvasta näkee hyvin puutarhan maaperän ladun: noin 30 senttiä multavaa maata ja sen jälkeen tiukkaa savea.

Asia jota en ollut ottanut huomioon: maa-aineskasa, joka vesialtaan tietä kaivettiin. Yli 300 litraa maata oli aikamoinen keko, joka piti johonkin sijoittaa. Kasa vietti koko kesän omenapuun juurella, paikassa johon alunperin allasta suunnittelin. Melkein vuosi meni sen vajuttamiseen.  Koska suuri osa oli tiukkaa savea, osa nurmikkoa ja osa multavaa maata, sekoitin ainekseen ensin kompostia ja hiekkaa, kompostin loputtua pollen parasta, jotta siitä tuli käyttökelpoista tavaraa kukkapenkkeihin ja ruukkuistutuksiin.

Vanhasta puutarhasta löytyy aina kaivettaessa lasin ja keramiikan palasia eikä tämä kerta ollut poikkeus.

Kun kuoppa altaalle oli saatu kaivettua tarpeeksi suureksi ja oikean malliseksi, lisättiin pohjalle hiekkaa.

Tässä kuvassa näkyy hyvin altaan eri tasot.

Sitten päästiin asentamaan itse allas. Allas asetettiin kuoppaan ja pohjalle laskettiin vettä. Sen jälkeen alkoi altaan asettaminen suoraksi kuoppaan vatupassin ja pitkien lautojen avulla. Se olikin aikamoista vekslausta.

Kun allas oli saatu suoraan, täytettiin tyhjä tila altaan ja kuopan välissä hiekalla.

Altaan ja maan väliin suihkutettiin vettä, joka auttoi hiekkaa asettumaan paikoilleen. Lopuksi täytimme altaan vedellä. Se oli siinä! Teimme nämä vaiheet poikaystävän kanssa kolmen päivän aikana.

Vesiaihe jätettiin maahan vedellä täytettynä, peitimme sen pressulla ja laitoin perennatuet altaan reunalle, jotta muistaisin myös talvella varoa vesiaihetta. Maisemointityön jätin suosiolla seuraavaan vuoteen ja jäin talven ajaksi miettimään kasveja ja muovisen altaan piilotusta.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest