Tuumasta toimeen.
Viime postauksessa suunnittelin siirtäväni ruukutuspöydän hyllyllä olleet ruukut hyllykköön ja niin tapahtui. Toin punaruukkujen tilalle sinkkiruukkuja. Kolmessa pikkulaatikossa on kaikenlaista sälää ruukkutassuista kesäkukkalannoitepurkkiin. Keskellä olevassa ruukussa on rikki menneiden ruukkujen paloja salaojituksia varten.
Itse tehty betonikäpy pääsi orvokkien seuraan.
Ruosteiset työkalut löytyivät. Minulla on aikamoinen kokoelma vanhoja, ruosteisia työvälineitä. Ovat kauniita, mutta aika turhia. Punnitsen mielessä pitäisikö niistä luopua vai kuitenkin säästää.
Jalallinen, uurnamainen ruukku on Kierrätyskeskusostos lokakuulta, se maksoi 2,70 ja lienee käyttämätön. Se selvästi kaipaa jotankin roikkuvaa orvokin sijaan, ehkä riippaorvokkia?
Siellä on ruukkukokoelmani. Tosin tuosta puuttuu osa ruukuista, jotka ovat tavanneet viettää kesän vesipisteen pöydän hyllyllä. ja sinne ne nytkin vietiin. Eivät edes olisi enää mahtuneet tuohon hyllykköön. Alaosan keltainen sisus paistaa ikävästi, ruukutkaan eivät näytä yhtä hyvältä kuin mustaa taustaa vasten.
Isompien ruukkujen kokoelma odottelee käyttöön pääsyä mökkiseinustalla. Suurimpaan osaan näistä tulee daalioita, kunhan säät lämpenevät ja vanhempani tuovat juurakot Helsinkiin. Ja tietenkin, kunhan ovat hengissä! Uusia ruukkuja on useampia, kaksi löytyi halvalla Kierrätyskeskukselta (1,00 ja 3,50), yksi ilmaiseksi. Kaksi ostin keväällä Prismasta, yhden syksyllä Plantagenista. Kolme pinossa olevaa on loppukesästä ostettu PuutarhaNikkareilta. Kyttäilen edullisia, kauniita punasaviruukkuja, niitä on harvassa, mutta kun löytyy on pakko ostaa. Ehkä enää ei olisi pakko, onhan noita ruukkuja jo aika runsaasti.
Lavankauluksessa talvehtinut paju, Salix helvetica, on tehnyt somat pikku kissat. Käyn niitä silittelemässä.
Miten luontoäiti onkaan osannut tehdä jotain noin söpöä ja pehmoista?
Kasvihuonekaappi seilasi viime vuonna useammassa paikassa. Se on aiemmin ollut mökin seinustalla. Paikan ongelma on se, että ovilla ei ole tilaa avautua. Aikoinaan mittailin tarkkaan korkeutta, leveyttä ja syvyyttä, mutta en tajunnut huomioida ovia. Viime vuonna kaappi nojaili köynnöstukeen karhunvadelman vieressä. Paikka on aivan liian varjoisa tomaateille.
Keksin talvella, että unelmieni kasvihuone voisi tulla kompostien lähelle. Viikonloppuna tajusin, että voisin kokeilla kaapin kanssa olisiko paikka toimiva. Isompi kasvihuone on vasta haaveen asteella. Minulla on tietty malli mielessä, mutta sitä ei saa Suomesta. Olen varovasti tiedustellut tekisikö poikaystävä sellaisen - ja sydänkäpyseni on sanonut kyllä!
Tämä kuva on otettu tieltä, aidan takaa. Hieman kaappi häiritsee Risu no en -maisemaa ja varsinkin silmää nuo kellastuneet pleksit. Japanilaisyyppinen osio on tuossa edessä. Kaapin vasemmalla puolella on ruusuherukka. Edessä vuoriruokobambu ja neidonhiuspuu. Bambun takaa menee kätevä kulkuväylä kaapille ja ovet aukeavat esteettä. Kunnon testi on sitten kun saan tomaatit ja muut kaappiin.
Kaapin taakse siirsin ostoskärryt ja ämpärikokoelmani. Kärryt pitävät kaapin pystyssä, se nimittäin kaatui, kun jätin sen hetkeksi nurmikolle seisomaan ja tuuli sattui siihen. Kaapin alahyllylle lastasin myös laakeita punasaviruukkuja painoksi.
Edelleenkään kukkia ei juuri ole kuvattavaksi, joten toinen tälläinen sisustelupostaus perä perää. Ei varmaan kiinnosta muuta kuin itseäni. Olen aivan rakastunut mustan ja punasaven liittoon. Hyllykkö ja ruukutuspöytä sopivat potageriin ja onnittelen itseäni kasvihuonekaapin uudesta paikasta.
Seuraa Oravankesäpesää: Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest
