Maaliskuu vei lumet ja toi ne sitten takaisin. Puutarhapuuhat ovat alkaneet, jeee!
Alkukuusta leikkasimme poikaystävän kanssa omenapuut. Oli aurinkoinen ja lämmin päivä. Asteet kipusivat kymmeneen, oli juuri sopivan lämmintä puuhailla. Katkoin perennojen varsia ja haravoin mökkipolun. Polun haravointi siistii koko palstan ilmeen heti, ihanan nopea ja tehokas facelift. Avattiin myös grillauskausi.
Pari päivää myöhemmin kävin leikkaamassa vadelmat ja katkoin leikatut varret vattumaahan. Turha täyttää kompostia niillä, kun saa katetta aika vähällä vaivalla. Samalla kertaa otin myös verkot pois puiden ja pensaiden ympäriltä. Palstani on verkotettu ja epäilen vahvasti ettei enää sada yli puolta metriä lunta JA tule hankikantoa, joten rusakot pysynevät poissa puitteni ja pensaitteni kimpusta.
Sitten tulikin lumikuorutus ja kevään lupaava eteneminen tyssäsi siihen. Onneksi on ollut taas lämmintä ja aurinkoista, joten lumet ovat sulaneet mukavasti. Toki saisivat olla jo kokonaan pois, mutta suunta on kumminkin se oikea.
Kuvan etualalla on uusi istutusalue, jonka teimme Mison kanssa alkusyksystä. Suunnittelen istuttavani siihen daalioita. Niitä näyttää tälle hetkellä olevan hieman enemmän, sillä siemenkylvöni ovat lähteneet yllättävän hyvään ja nopeaan kasvuun. Kuvittelin yhden tai enintään muutaman itävän, vaan lähes kaikki iti. Daalian siemenet itivät nopeammin kuin tomaatit ja kasvavat kohisten. Pitää hetimiten koulia ne.
Etualan kukkapenkissä törröttää myös aitoviikunani jäänteet. Heräsin siihen, että pikkupuu ei ollut herännyt kevääseen, kuten se yleensä helmikuussa tapaa tehdä. Kokeilin taivuttaa oksankärkeä ja räsähti poikki. Ei muuta kuin oksat poikki, ruukku sisältöineen mökille, tyhjennys ja ruukku säilöön mökkiin.
 |
| Euroopankotapähkinä | Staphylea pinnata |
Potagerissa on lähtenyt kasvuun siemenestä/pähkinästä kylvämäni euroopankotapähkinä. Huudahdin oikein iloisesta yllätyksestä, kun kurkkasin lehtien alle.
Punaiset jouluruusut ovat nupuilla.
Valkoiset jo kukkkivat.
Magnolian jättiläiskissat lupailevat hienoa kukintaa, sitä odotellessa.
Toin kotoa serbiankuusen kaveriksi omn joulukuuseni, taisi olla kartiovalkokuusi. Raukka ei selvinnyt kevääseen asti. Olisi pitänyt tuoda se aiemmin mökille. Puu ehti alkaa varistamaan neulasia sisällä ihan kunnolla.
En voinut vastustaa tete-tarjouksia ja pakko oli ostaa muutama mökille. Saivat lunta niskaansa, mutta onneksi nämä kestävät pientä pakkastakin eivätkä ole moksiskaan moisesta moskasta.
Mökin sisällä on talvikylvöni. Osa on lähtenyt kasvuun, osa ei. Taimettuneita on unikot ja sini-ikiviuhkot. Osa siemenistä oli jopa 10 vuotta vanhoja (kaunokaiset), osa vaatii kylmäkäsittelyn (jättiverbena, pari perennaa). Toivottavasti on ollut tarpeeksi viileää, jotta kylmäkäsittelyn vaativat siemenet heräävät kasvuun.
Unikon alkujen kanssa samaan purkkiin lykkäsin myös vahingossa katkaisemani japaninkellovaiveron oksat. Jospa vahinkopistokkaat lähtisivät kasvuun. Kovin luottavainen en sen suhteen ole, mutta aina saa toivoa.
