MÖKKI JA PALSTA HEINÄKUUSSA 2020.

18 heinäkuuta 2020



Heinäkuun puolessa välissä lämpö palasi Helsinkiin ja sateen siirtyivät muualle. Samalla siirryin minäkin taas mökkeilemään kokoaikaisesti. Puutarhassa suunnitellut asiat eivät ole hirveästi edistyneet, kuumuus on uuvuttanut, mutta myös leikattu polvi hillitsee suurimpia kaivuutöitä. Jotain pientä olen puuhastellut iltaisin, kun kuumin aika on taittunut ja hentoinen hämäryys on laskeutunut puutarhaan. Ihanat lempeät kesäillat jotain sellaista, joista nautin suuresti ja olenkin tankannut niitä talven varalle.


Olen istunut lempipaikallani, mökin edustalla olevalla penkillä Murunen kyljelläni. Lukenut kirjaa, selannut Instagramia tai vain tuijotellut puutarhaa. Jos minä virkistyn illalla, niin tekee myös kissa. Päivät mökin sisällä torkkuva Murunen on kuin toinen, kun illan viileys saapuu. Puolenyön aikaan se jaksaa juosta ympäri palstaa, kiipeillä puihin ja köynnöstukiin kuin nuori neito konsanaan. Toisilla ei ikä paina samalla tavalla tassuissa kuin toisilla.



Palstalle tuleva vesi on äärettömän tärkeää. Se, että veden saa valuttaa hanasta altaaseen on luksusta. Kesäkuussa olin vuotavan vesiletkun takia muutaman viikon päähanan varassa ja se oli työlästä. Hakea kaikki vesi palstan nurkalta ja kantaa kastelukannuilla vettä kasveille. Tämä toki suurimpaan helleaikaan.



Potagerista olin maistellut ensimmäiset mansikat ja perunat. Herne- ja porkkanasato antavat vielä odottaa itseään. Tänä vuonna uusista juurakoista kasvatetut daaliat ovat kukassa ensimmäisinä, talvetuissa on vasta tiukasti kiinni olevia nuppuja.





Alppipiikkiputki | Eryngium alpinum

Isotähtiputki + hurmeluppio | Astrantia major + Sanguisorba menziesii
Erilaisista luppiosta on muodostunut pieni keräilykohde, ne ovat ehdottomasti yksiä suuria suosikkejani. Varsinkin monet punertavat ovat täydellisen värisiä, tummia purppuraisia.





Joka vuosi mietin, että mökkipolun kuunliljoja pitäisi vähentää, niin oli tänäkin keväänä hyvä aikomus. Joka vuosi käy niin, että keväällä kuunliljoja ei näy missään, kun olisi aikaa kaivaa niitä ja maa pehmeää. Sitten ihan yhtäkkiä ne ovat kasvaneet valtaviksi. Kuunliljoissa on valtavat juuripaakut, niiden kaivaminen käy todella työstä. Ehkä yritän hieman harventaa kasvustoja. Sateella ja elokuun kasteisten öiden jälkeen jalkoihin tai lahkeisiin tarttuvat, märät lehdet ovat inhottavia.

{2019} {2018} {2017} {2016} {2015} {2014} {2013} {2012}



Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


6 kommenttia:

  1. Ihastelin kuunliljarivistöä mutta totta, märät jalkaan liiskaantuvat lehdet eivät tunnu kivalta. Vaan rivistö on upea silti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se. Mietin tykkäänkö siitä tarpeeksi vai haluaisinko istuttaa tilalle paljon erilaisia kasveja. Toisaalta ja toisaalta, vaikeita päätöksiä ja valintoja.

      Poista
  2. Rivistö kuunliljoja on hieno, silti saattaisin minäkin jakaa tai vähentää osaa, kun polku jää niin kapeaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jakamista pitäisi ehdottomasti vähintään tehdä. Vaan mietin, että kuunliljojen tilalle saisi paljon erilaisia ihanuuksia...

      Poista

Proudly designed by Mlekoshi playground