PUUTARHAYSTÄVÄNI-KIRJA.

Kukka & Kaali -blogin Pauliina on tehnyt puutarha(blogi)ystäville oman ystäväkirjan. Ystäväkirjat ovat tuttuja lapsuudesta ja muistanpa sellaista aikuisversiota täyttäneeni myös ystäväni polttareissa vuosia sitten. Täytin minäkin omat puutarha-asiani Kukka & Kaalin puutarhaystäväni-kirjaan.

...

Nimeni / nimimerkkini: Oravankesäpesän Kati

Puutarhani nimi: Oravankesäpesä

Puutarhani syntymäaika: 15.7.2011, jolloin tein kaupat siirtolapuutarhapalstastani, jota Oravankesäpesäksi kutsun. Itse siirtolapuutarhan on perustettu jo huomattavasti aikaisemmin. Siirtolapuutarhayhdistyksen perustava kokous on pidetty 27.7.1927. Muutaman vuoden päästä siis juhlitaan alueen 100-vuotissynttäreitä.

Puutarhassani seikkailevat: Minä, kissani Miso ja poikaystäväni. Välillä puutarhassa käyvät apuna eläkeläistyövoima eli vanhempani.

Lempivärini puutarhassa: Ei värillä väliä, kunhan on punaista. Varsinkin tummat, syvän purppuran sävyt ovat mieleeni.

Lempityökaluni: Puuvartinen istutuslapio. Oli kamala tuska koko kesän, kun kyseinen pikkulapio oli hävöksissä. Pelkäsin vieneeni sen risujen mukana haketukseen, mutta alkusyksystä lapio paljastui lavankauluksen ja kukkapenkin välistä. Olin 8.6.23 istuttanut kasveja ja tuikannut lapion maahan pystyyn ja siihen se sitten oli jäänyt. Olen yleensä todella tarkka työkaluista, enkä jätä niitä puutarhaan. Jälleennäkeminen oli riemukasta. Kakkospaikkaa pitää sekatöörit.

Kärsämö | Achillea 'Terracotta'

Lempipaikkani puutarhassa: Mökin edessä oleva penkki, josta näkee 2/3-osaa puutarhasta.

Näistä kukista / kasveista pidän hyvin paljon: Japanilaiset kasvit, ei kaikki, mutta moni saa sydämen lyömään vähän tiheämmin kuten japaninvaahterat, liljakanukka, japaninkellovaivero, sinisade, neidonhiuspuu. Myös luppiot, kärsämöt, hurmesilkkiheinä, kirsikkapuut, pelargonit... No, lista on melko loputon. 

Näistä puutarhakirjoista pidän: Tykkään erityisen paljon puutarhahistorian kirjoista, myös opukset joissa on kauniita, inspiroivia kuvia ihastuttavat. Olen utelias ja kaikki uusi tieto myös kiinnostaa.

Hauskin puutarhapuuhani: Kukkien kerääminen kimppuihin. Toisena kaikki puiden ja pensaiden leikkaamiset. 

Ikävin puutarhapuuhani: Lasken siirtolapuutarhan ikävämmäksi puuhaksi huussin tyhjentämisen. Perinteisten puutarhatöiden listalla on palstan edustan ja välikäytävien kitkentä.

Nietospensas | Deutzia 'NCDX2' (Yuki Cherry Blossom) 

Rentoudun puutarhassani astumalla ulos mökistä tai puutarhan portista sisään. Palstani mökkeineen on samalla kesämökkini, jossa viime vuodet olen (lähes tulkoon) asunut koko kesän, joten mökillä ja puutarhassa olo on jo itsessään rentoutumista. Kun en tee puutarhatöitä, istun todennäköisesti mökin edustalla penkillä. Jos on viikonloppuilta, saattaa kädessä olla kirja, toisessa lasi viiniä ja kupissa chilisipsejä. Ahhhh.

Onnistunein asia puutarhassani on potager. Siitä tuli onnistuneempi kuin uskalsin toivoakaan.

Asia, jonka muuttaisin puutarhassani on puutarhan koko. Lääniä saisi olla vähän lisää, ei paljon mutta pikkuisen enemmän.

Unelmieni kevät on aurinkoinen, mutta hieman viileä ja alkaa aikaisin.

Unelmieni kesä on enimmäkseen puolipilvinen, lämpöä voisi olla 20 astetta ja välillä saisi öisin sataa kevyesti, jotta kasvit saavat vettä.

Unelmieni syksy on leuto, aurinkoinen, värikäs ja pitkä. Hiutuvaa tihkusadetta silloin tällöin.

Unelmieni talvi on syksy joka jatkuu kevääseen. Ei lunta, ei pakkasta, ei liukkaita teitä eikä toppavaatteita.

Jos vuodessa olisi lisäksi pelakuu, niin silloin tehtäisiin haaveista totta, ihailtaisiin kukintaa ja kätten jälkiä.

Haaveilen leikkokukkatarhasta, viktoriaanisesta kasvihuoneesta ja sinisateesta mökin seinustalla. Lempeistä alkukesän kesäilloista, jolloin voi haahuilla kamera kädessä puutarhassa. Puutarharetkistä ja puutarhaystävien tapaamisesta.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

6 KUVAA KESÄSTÄ.

Blogeissa on kiertänyt Tuplasti terapiaa -blogin Pirjon alkuun panema 6 kuvaa kesästä -haaste. Kukaan ei minua haastanut, muuta päätin kuitenkin osallistua, sillä viime kesä kuvia on jemmassa paljon, kun en saanut niitä aikanaan jaettua. 

Tässä siis kuusi kuvaa kesästä ja tarkemmin vielä kesäkuulta. Ensimmäisenä topakka puutarhakissa-Miso. Alkukesä meni ulkoilevaa kissaa paimentaessa ja yritin aina samalla tehdä jotain kun jumitin Mison kanssa yhdessä kohtaa puutarhaa, yleensä nypin rikkaruohoja, kuten näkyy tuolla taustalla revittyjä rikkoja.

Pelkäsin menettäneeni palstan alkuperäiset tulppaanit ensin myyrille ja sitten viime talvelle. Ehkä niitä oli aiempaa vähemmän, mutta kuitenkin joitakin säilyneitä.

Laatoitettu terassialue oli tänä vuonna ennätyksellisessä käytössä. Vesipiste siirrettiin keväällä syreenipuskan eteen ja poikaystävän rakentama uusi työskentelypöytä mökin seinustalla lisäsivät käyttömukavuutta ja aamiaispisteestä tulikin sekä lounas-, että illallis- ja välipalapöytä. Musta epämääräinen möykky alaoikealla on Miso.

Tuo ihana, keväinen valo! Kuvasin tätä kohtaa useasta alkukesästä, varsinkin tuolta toisesta suunnasta. Tykkään tästä kohtaa erityisesti, vahingossa tehdyt kasvivalinnat ovat erityisen onnistuneet.

Riippaorvokit ovat joka kesäinen pakko saada -kasvi. Yritän taas kerran talvettaa niitä. Jalallisessa ruukussa olevaan iski heti miljoona kirvaa, kun toin sisälle. Heitin koko kasvin suosiolla biojätteeseen ettei tuholaiset leviä muihin kasveihin. Toinen porskuttaa edelleen ja on kasvattanut sisällä valtavat rönsyt. Pitäisi koettaa saada niitä juurtumaan, mutta tilaa on vähän heikosti. Ehkä keväällä yritän, jos vain saan riippaorvokin sinne asti säilymään elossa.

Miso esittelee miten hienosti mätsää verbenan kanssa. Oli ensimmäinen kerta, kun minulla oli verbena ja se yllätti pitkällä ja runsaalla kukinnalla. Ei hassumpi kesäkukka! Kiva kokeilla jotain uutta (itselle).

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

6 + 1 KUVAA TOUKOKUUSTA.

Sain pyynnön Saaripalstan Sailalta jakaa kuusi kuvaa toukokuulta. Ihana pyyntö, mitäpä sitä mieluummin tekisi kuin katselisi toukokuisia puutarhakuvia tietäen, että kaikki tämä on tulossa muutaman kuukauden päästä.

Viime toukokuussa oli potagerin muutos työn alla. Kuun vaihteessa kaikki olikin valmista, vain singeli puuttui. Sitä joutuikin sitten odottelemaan vähän pidempään erinäisistä syistä. Painavin syy oli kuukauden minua piinannut selkäkipu. Mallasin kuitenkin heti kirsikkapuun alle hanamin viettoa varten eturivin paikat itselleni ja poikaystävälleni. Myöhemmin kesällä hyvästelin lähes itku silmässä vasemmanpuoleisen rottinkituolin. Se hajosi käsiin tai kirjaimellisesti pyllyn alle (ei minun!) ja niin tilalle tuli musta metallipenkki.

Vanhoissa lavankauluksissa oli kasvamassa palsternakkaa, valkosipulia ja rukolaa. Palsternakka oli pelkästään kukkia varten. Palsternakka kukkikin upeasti ja syksyllä ripottelin sen siemeniä vähän joka puolelle. Kunpa en kitkisi kevätinnostuksessani niitä kaikkia. 

Viimeinen kevät, kun kuunliljakäytävä oli komea. Aloitin kuunliljojen poiston myöhemmin ja niistä riitti jaettavaa muillekin. Tällekin vuodelle riittää vielä sekä kaivamista että jakamista. Tilalle myös saan etsiä uusia kasveja - kuinka hauskaa!

Rusokärhö | Clematis fusijamana

Kotkansiipisaniainen ja karhunjuuri ovat puutarhan alkuperäisiä asukkeja. Tuurilla olen yhdistänyt niihin kalliokielon. Kolmikko on aivan ihana juuri näin keväällä-alkukesästä. Sijainti vanhan omenapuun alla ei varsinaisesti ole haitaksi tälle ihanuusyhdistelmälle.

Karhunlaukka | Allium ursinum

Istutin karhunlaukkoja ensi kerran 2020 ja viime keväänä ne reippaasti kukkivat syreenipuskan juurella. Ostin karhunlaukkoja varmuudeksi lisää ja istutin ne samoille sijoille, jotta niistä voi tulla sellainen ihana (pieni) matto.

Ja mitäpä olisi toukokuu ilman hedelmäpuiden kukintaa?

Kuvia tosiaan on seitsemän, mutta ei se kai niin nokonuukaa ole? :) Näitä olisi voinut laittaa enemmänkin. Ehkä jatkan postauksia koko kesän ajalta, kun nyt vauhtiin pääsin. Joko Versoja Vaahteramäeltä Riina on jakanut omat toukokuun kuvat? Haluaisitko, pakko ei ole.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

PUUTARHANÄKYMIÄ-HAASTE.

Sain Versoja Vaahteramäeltä -blogin Riinalta Puutarhanäkymiä-haasteen, jonka on alulle laittanut Päivi Kottikärryn kääntöpiiri -blogista. Haasteessa pyydetään julkaisemaan blogissa kiinnostavia ja tärkeitä näkymiä.

Oravankesäpesän näkymistä ei voi puhua ilman yllä olevan kuvan näkymää. Se on ensimmäinen, jonka palstalle tulija kohtaa astuttuaan puutarhan portista sisään. Se on myös ehdottomasti palstani kuvatuin näkymä, sillä se on kuukauden kuvat -postaussarjan avaava kuva sekä @oravankesapesa-Instagram-tilin teema.

Näkymä suoran polun kanssa on puutarhan perustusaikakaudelle ja siirtolapuutarhan suunnittelijalle, Elisabeth Kochille, hyvin tyypillinen. Pidän siitä kovasti, mutta on myönnettävä että parina viimeisenä vuotena olen alkanut miettiä, että olisiko mutkittelevampi polku kuitenkin kivempi. Sellainen, joka ei paljasta kaikkea kerralla. Toisaalta haluaisin myös kunnioittaa edes joiltakin osin alueen historiaa. Muutoksessa olisi hirveä homma, mutta olisiko se vaivan väärti. Se jää pohdittavaksi, tämän kesän homma se ei ainakaan ole.

Sama näkymä mökkipolun toiseen suuntaan, portille, on lähes yhtä kuvattu. Tätä näkymää katselen iltaisin, ja muinakin aikoina, istuessani mökin edessä olevalla penkillä. Alati muuttuva kukinta, auringonlasku keltaisen mökin taakse, aurinkokennovaloihin syttyvä lempeä tuike ja hämärtyvä ilta - siinä mökkisielunmaisemani. Siihen kuuluu kiinteästi lasillinen vinho verdeä ja kehräävä kissa. Jälkimmäinen nykyään vain kauniissa muistoissa.

Potager - yksi ehdottomista lempinäkymistäni. Ryhdikkään laatikot, mutta rehevät ja rönsyilevät istutukset saavat sydämeni sykähtelemään erityisen paljon. Lavoissa ja ruukuissa on sekä hyötykasveja että kukkia. 

Tämä näkymä tulee muuttumaan tänä vuonna ja toivottavasti vain parempaan suuntaan. Isot lavankaulukset ovat lahoja, korvaan ne uusilla ja muutenkin muokkaan aluetta osin uusiksi. Uudet lavat ovat olleet jo viime keväästä asti jemmassa hetekan alla, joten kunhan lumet lähtee, alkaa lapion heiluttelu.

Näkymä magnoliamaahan ja mökin seinustalle. Tila on kapea siivu mökin kupeessa. Seinustalla on pelargonikokoelmani ja pieni kasvihuonekaappi. Tästä on myös kulku huussille, joten näkymää tulee katseltua useita kertoja päivässä. Naapurilla on myös hyvä näkymä mökkinsä ovelta tähän.

Magnoliamaa on yksi ensimmäisistä isoista muutoksista puutarhassa. Olen ylpeä aloittelijan tuurilla ja silkalla suunnittelemattomuudella aika kivasti onnistuneesta alueesta. Tänä vuonna kasveja pitänee ehkä vähän järjestellä uusiksi, osa on päässyt leviämään liiaksikin.

Näkymä mökin toiselle puolelle, aamiaispöydän ja kuupuutarhan suuntaan. Tämä näkymä on tästä kohtaa kohtuullisen kivannäkönen, lähemmin tarkastelua se ei kestä. Kuupuutarha on kesken ja kesken on palstan perän syreeni-kärhö-villiviinisotkun selvittely. Tästä toivon tulevan kauniin ja viihtyisemmän.

Risu no en -näkymä. Tämä tulee vastaan, kun astuu portista sisään ja katsahtaa vasemmalle. Risu no en näkyy myös tieltä ohikulkijoille. Japanilaistyyppinen alue sai tämän ilmeen viime kesänä ja se toivottavasti vain paranee tänä vuonna. Rakastan tätä jo nyt, ehkä koska pienellä alalla on suuri määrä lempikasvejani. Japaninvaahteroita, katsura, bambuja, neidohiuspuu ja niin edelleen. Alueen rajaus pitänee miettiä tänä vuonna, se jäi pohdinnan asteelle viime kesänä. Alue saattaa myös saada muutamia kasvilisäyksiä tulevana kesänä.

Ei puutarhanäkymä, mutta aamiaspöydässä istumis -näkymä. Tykkään tästä näkymästä erityisen paljon. Rakastan asetella tavaroita esille, punasavi ja musta hyllykkö ovat lyömätön yhdistelmä, johon sinkkiset asiat mielestäni kivasti sopivat mukaan. Ja kasvit, tietenkin.

Kiitos Riina ja Päivi haasteesta. Kuvia etsiessä tuli aivan käsittämätätön ikävä kesää.

Tässä vielä haasteen säännöt:

Toivon sinun etsivän oman puutarhasi näkymiä, jotka miellyttävät sinua - perustelujen tai ajatustesi kuuleminen kiinnostaa, mutta voit myös laittaa pelkän kuvan. Mitä sinä toivot puutarhanäkymältä Haluatko salaperäisinä huoneita vai avaruutta? Vai kenties molempia?

Onko sinulle tärkeää saada kokeilla erilaisia tyylejä, kasveja tai asioita, vai kulkeeko puutarhassasi jokin yhdistävä punainen lanka esim. värien tai tyylisuunnan muodossa?

Puutarhanäkymiä -haasteessa etsintäkuulutan penkomaan kuva-arkistoja ja julkaisemaan kiinnostavia ja sinulle tärkeitä näkymiä.

Toivoisin rohkeaa osallistumista, sillä tiedän, että teillä on paljon annettavaa tähän aiheeseen. Uskon, että erilaiset ja sinulle mieluisat näkymät omassa pihapiirissäsi ja puutarhassasi voivat inspiroida monia muitakin. Voit myös kertoa jonkun puutarhavierailun näkymästä, joka on sinua ihastuttanut ja kenties ohjaa sinua oman puutarhasi suunnittelussa. Ei todellakaan haittaa, jos olet julkaissut kuviasi jo aikaisemmin, sillä niistä voi olla tällä teemalla paljon iloa monelle.

Haasteen säännöt:

Kuvia voi olla yksi tai useita, perustelujen kanssa tai ilman.
Haasta mukaan 1–4 blogiystävääsi
Kerro, että haaste lähti liikkeelle Kottikärryn kääntöpiiri -blogista ja liitä linkki postauksestasi tämän postauksen kommenttikenttään, jotta se on helppo löytää.
Voit ilomielin ottaa haasteesta kopin ihan omatoimisesti

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

PUUTARHAVUOSI 2020.

Sain jo joku tovi sitten Saaripalstan Sailalta Puutarhavuosi 2020 -haasteen, jonka on alulle pannut Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista. Blogeissani on ollut viime aikoina hiljaista, olen ollut jotenkin lamaantunut, saamaton ja sitten taas toisaalta olen tehnyt hulluna koulutehtäviä. Tällainen haaste onkin hyvä askel takaisin bloggausrutiineihin, on ollut ikävä tänne ja teidän blogeihin. Pahoittelen jo heti alkuun, että kuvia on RUNSAASTI. Tässä kohtaa vuotta sitä tarvitsee kesäkuvia, kun Helsingissäkin puutarha on hautautunut tyystin lumen peittoon.

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?

Tammikuussa pilkoin perennoja, koska talvea ei tullut ja syksyllä leikattu polvi oli estänyt tekemästä syystyöt puutarhassa. Kasvatin myös ensi kertaa sekä perennoja että yksivuotisia kasveja hieman runsaammin. Hullun hommaa näissä neliöissä. Vieläkin vannon etten ryhdy moiseen enää ikinä, mutta en ole ihan varma luonteeni lujuudesta, kun kevätaurinko alkaa viekoitella ja kun te kanssabloggarit alatte rapistella siemenpusseja.

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?

Suunnittelen, ideoin ja haaveilen, mutta en ikinä juurikaan noudata niitä. Ikinä kun ei voi tietää minkä herkun sitä löytää puutarhamyymälästä, joka sotkee kaiken. Tai sitten voi käydä niin, ettei jotain haluamaani kasvia {esim. pallohortensia ‘Hayes Starburst’} ei löydykään sitten mistään.

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?

Tottakai! Ei ehkä autokuormallisia, mutta muutama pyöräkorillinen ja kahden käden kantavuuden kerran.

4. Menetitkö kasveja?

Luultavasti, mutta mitä - ei juuri nyt tule mieleen.

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Lisää tilaa, eikä sitä ole tulossakaan. :) Karppilampi olisi kiva, kuten myös sammaleinen metsäpuutarha.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2020?

Pitkä, ihana mökkikesä. Vietin siirtolapuutarhassa yhteensä 10 viikkoa, kolmessa erässä. Paras kesä ikinä. Myös siitä, että se oli rakkaan kissani Siirin viimeinen kesä. Surullisinta ikinä. Onneksi saimme viettää sen molempien lempipaikassa ja niin pitkän ajan.

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

10 viikkoa asumista pienessä mökissä, vähän vaillinaisten mukavuuksien keskellä. Olen tavattoman mukavuudenhaluinen. Myös taistelu vuohenkelloa vastaan oli melkoista ja Risu no En -japanilaistyylisen alueen rakentumisen aloitus.

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Vähän sooloilen ja vastaan mökin nosto, sillä tämä on kuitenkin siirtolapuutarhablogi. Mökki sai käyttövuosia lisää, kun sen ei enää tarvitse makoilla maassa, vaan uusilla korkkareilla.

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?

Ei, voiko sellaisia tehdä?

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Ruusuherukka. Siirsin sen edellisenä syyskesänä uuteen paikkaan ja vähän jännitin miten iso pensas selviää muutosta. Hyvin - se kukki pitkään ja runsaasti. Upeammin kuin koskaan ennen, luultavasti leudolla talvella oli vaikutusta asiaan. Ruusuherukka keräsi aiheesta huomiota ja kiinnostuneita tiedusteluja.

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Porkkanat. Kylvin siemenet syksyllä ja silti sato oli hyvin vaatimaton. Valkosipulit onnistuivat taas erinomaisesti.

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?

Minulla ei ole puutarhabudjettia, jossa pysyä tai laskea. Viime vuonna rahaa meni eniten mökin nostoon.

13. Mitä opit?

Selviydyin ihan hyvin pienessä mökissä vaatimattomilla mukavuuksilla. Kesäiltojen tunnelmaa ei voita mitään, paitsi ehkä se kun tietää ettei tarvitse lähteä pois vaan voi vielä jäädä useaksi illaksi mökkeilemään.

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...
Kyllä. Ihan. Hirveän. Paljon.

Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.
4. Käy laittamassa haasteen aloituspostaukseen kommentti, niin postauksesi lisätään haasteeseen osallistuneiden listalle.

Kiitos Saila ja Minna haasteesta! 

Seuraa Oravankesäpesää: Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest