VIHREÄSTI KOTONA -BOOKAZINE.

24 lokakuuta 2020



Minulla on ollut ilo olla mukana mahtavassa Kekkilän Vihreästi kotona -bookazinessä. Kauniin, täynnä viherkasviasiaa olevan julkaisun ovat tehneet Johanna Vireaho ja Hanna Martinen. Kirjasen taiton, joka sekin on ihana, on tehnyt Satu Kontinen.


Bookazinessä on esittelyssä kaksi viherkasviharrastajaa, Rami Kivistö ja minä. Ramin huikeaan kasvimäärään (ja kissoihin!) voi tutustua Instagramissa, sieltä hänet löytää nimellä @ramkvsto.


Lisäksi sivuilta löytyy mm. resepti kasviterraarion tekemiseen, opastusta oikean kasvin valintaan valotarpeen mukaan ja muutaa viherasiaa.


Vihreästi kotona -bookazineä ei valitettavasti tällä hetkellä saa mistään, sitä on jaettu erä Avotakka-lehden tilaajille lehden mukana. Kannattaa seurata Kekkilää somessa, sillä saattaa olla että kirjasesta otetaan uusintapainos myöhemmin.



Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


MÖKKI JA PALSTA LOKAKUUSSA 2020.

22 lokakuuta 2020



Lokakuu taitaa olla lempikuukauteni. Silloin yleensä luonto leiskuu upeissa väreissä, on sopivan viileää, juhlin synttäreitäni ja kirsikkana kakussa kelloja siirretään talviaikaan, jolloin aamu-uninen minä kiitän yhdestä lisätunnista ja hetkellisestä harhasta saada nukkua pidempään.

Täällä Helsingissä on tähän mennessä ollut yksi kuurainen aamu, jolloin jouduin raaputtamaan jäätä pyörän satulasta, kun lähdin kohti koulua. Osa kasveista on ihan terhakkaina ja osa on jo antautunut viileälle säälle. Palstalla näyttää autiolta, kun olen kantanut tavarat puutarhasta talvisäilöön mökkiin. Mökissä on sitäkin tiiviimpi tunnelma.

Tein syyshommat tänä vuonna jotenkin kauhean aikaisin ja nyt olen ollut ihmeissäni mitä tehdä puutarhassa. Ainoastaan valkosipulit ovat istuttamatta. Jonkun verran olen haravoinut lehtiä perennapenkkeihin, mutta suurin osa lehdistä on vielä puissa. Sitä puuhaa siis riittää vielä. Olen viimeiset pari vuotta jättänyt perennojen varsien katkomisen keväälle, paitsi tänä vuonna tein sitä tammikuussa.


Kuvasin vähän enemmän potageria. Olen ensi kesänä uusimassa isot laatikot ja olen pitkin kesää suunnitellut potagerista versiota 2.0. Sormet jo vähän syyhyää, mutta uusittavissa laatikoissa on yrttejä, jakotaimia ja siemenkylvöjä talvisäilössä raparperin, ilmasipulin ja ruohosipulin lisäksi, joten on tyydyttävä vain haaveiluun. 


Viime viikonloppuna nostin porkkanat maasta tai siis lavasta. Niiden kanssa kasvaneet palsternakat jätin multiin, jotta saan ensi kesänä nauttia kukinnasta. Niiden kanssa on nyt vasta kukkaan puhjenneet kehäkukat.

Näille mansikkasäkeille pitäisi miettiä uusi paikka, samoin kuin perunaämpäreille. Ehkä paikat hahmottuvat paremmin kun uudet laatikot ovat paikoillaan.

Valkokirjokanukka | Cornus alba 'Ivory Halo'

Käänsin polun varrella kasvavien kuunliljojen nahistuneet varret penkkeihin päin ja haravoin polun, miten hienolta - ja leveältä polku nyt nyt tuntuukaan.


{2019} {2018}{2017{2016} {2015} {2014} {2013} {2012}




Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 



PUUTARHURIN KIRJA.

06 lokakuuta 2020




Kaupallinen yhteistyö: Readme.fi

Ehkä vuoden kaunein kirja on tässä. Heidi Haapalahden kirjoittama ja ja Teija Tuiskun valokuvaama Puutarhurin kirja*. Puutarhurin kirjan kuvat ovat todella kauniita ja ideat inspiroivia. Ihanan taiton on tehnyt Satu Kontinen, jonka kynästä tai näppäimistöltä ovat lähtöisin myös upeat kirjakaksoset Taimi ja Sato sekä japanilaisen romaanikolmikko



Puutarhurin kirja on yhdistelmä tietokirjaa ja muistikirjaa. Se on jaettu vuodenkierron mukaan kahdeksaan lukuun puutarhakausien mukaan. Joka sesonkiin mahtuu erilaisia puuhia sekä koriste- että hyötytarhaan unohtamatta talviaikaakaan. Muistikirja-ajatus on mahtava, mutta ongelma on siinä, että en raaski piirrellä kirjaan omia harakanvarpaita pilaamaan sen viehättävää ulkoasua. Onneksi kirjassa on myös kauneuden lisäksi tuhtia asiaa.



Ahmin kirjan heti keväällä, kun sain sen käsiini. Paras tapa nauttia siitä taitaa olla, kun seuraa sen mukana vuodenkiertoa. Taidan kuitenkin fiilistellä ja unelmoida seuraavasta puutarhakaudesta opus käsissäni seuraavat pimeät kuukaudet. Uuden puutarhavuoden starttiinhan ei ole enää kuin pari kuukautta.

*Kirja saatu Readme.fi.



Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 



KEKKILÄN JALALLINEN VILJELYLAATIKKO.

03 lokakuuta 2020



Kuvia kesäkuulta. Nämä kuvat jäivät julkaisematta, kun kuvittelin ottavani paremmat kuvat myöhemmin. Vaan ei auta, viljelylaatikko pysyy vinossa suoristettuun mökkiin nähden, sillä laatoitus viljelylaatikon alla on kallellaan. Kekkilän jalallinen viljelylaatikko saapui palstalle keväällä. Olin piirtänyt sille paikan pohjoisseinälle, mutta suunnitelmat muuttuivat ja laatikko päätyi paraatipaikalle, mökin julkisivuseinälle. Se onkin vilahdellut kuvissa, mutta ansaitsee ihan oman postauksen.



Suunnitelmissani istutin laatikkoon yrttejä ja se ei muuttunut. Keväällä kaivoin lavankauluksesta talvisäilössä olleen mintun ja mäkimeiramin laatikkoon. Ne saivat kaveriksi kirjavalehtisen salvian, viinisuolaheinän ja rukolan.


Täytin muovitetun laatikon ruukkusoralla, puutarha- ja yrttimullan sekoituksella. Minttu ja mäkimeirami kiittivät ja kasvoivat valtaviksi - muiden kustannuksella. Se ei varsinaisesti ollut yllätys, pikemminkin syy miksi kasvatan niitä kesäisin ruukuissa.


Yrtit ovat jo takaisin talvehtimassa lavankauluksessa ja mietinnässä on suunnitelmat ensi vuodelle. Jumitun helposti samoihin, hyviksi havaittuihin tapoihin, mutta nyt mietin, että pitäisikö repäistä ja istuttaa laatikkoon jotain koristekasveja ensi vuonna. Jotain köynnöstävää, jotain roikkuvaa ja jotain pystyä. Hmmm.


Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 



Proudly designed by Mlekoshi playground