TOUKOKUUN ALKU.

Jouluruusu | Helleborus orientalis 'Double Ellen Red' 

Kevät saapui ja saapuikin rytinällä! Puutarhassa kaikki kasvaa kohinalla, paitsi harmikseni pari aarretta. Maltan vielä odotella josko kuitenkin lähtisivät kasvuun, koska tosiaan vasta hetki sitten oli vielä lunta maassa ja lämpimiä päiviä vain muutamia. 

Lämpöaallon seurauksena tapahtui varma kevään aloitus – siirtolapuutarhan vedet avattiin. Se tarkoittaa mökin siivousta. Tänä vuonna sisällä ei ollut jälkeäkään hiiristä, olemme ainakin toistaiseksi saaneet kaikki hiirenmentävät reiät tilkittyä. Siivouskaan ei siis tänä vuonna tarvinnut olla niin perusteellinen, imuroin, pyyhin pölyjä ja pesin lattiat. Sekä jynssäsin huussin. Kannoin huonekaluja ulos siivouksen ajaksi ja osa niistä lähti kodin varastoon säilöön. Puhtaille lattialle levittelin puhtaat matot, juuri sopivasti vapuksi.

Jouluruusu | Helleborus

Toin mökille kellarisssa talvehtineet puut ja sinisateen. Ja kaksi uutta pikkupuuta. Ja muutamia joululta säästyneitä jouluruusuja ja koululta ostettuja perennojen taimia. Heh. Olen sitten kiikutellut niitä ulos-sisällä-ulos. Puut ja jouluruusut saivat olla hetken totuteltuaan, olla jo yöt ulkona, mutta sunnuntaina kannoin ne varmuudeksi mökkiin sisälle, jos tällä viikolla viilenee nollan tuntumaan.

Hyasintti | Hyacinthus orientalis

Viikonloppuna laitoin perunat ämpäreihin. Sain vihdoinkin lempipottuani 'Van Goghia', kun vanhempani kävivät hakemassa ison pussillisen niitä Hankkijalta. Otin itselleni 15 siemenperunaa, jokaiseen laastipaljuun tulee kolme pottua.

Pensasangervo | Spiraea x 'Tracy' 'Double Play Big Bang'

Viikonloppuna poikaystävä tyhjensi vesiaiheen, hinkkasi sen puhtaaksi levästä ja laski uudet vedet. Suihkulähdekin toimii talven jäljiltä. 

Lummetulppaani | Tulipa kaufmanniana

Olen kantanut tavaroita paikoilleen, etenkin ruukkuja. Sunnuntaina pätkin kaadetun omenapuun oksia ruukkujen pohjille salaojaksi ja täytteeksi. Kaikki on valmista daalioita varten. Ihan vielä ei ole niiden aika.

Punaimikkä | Pulmonaria rubra 'Redstart

Alppipaju | Salix Helvetica

Olen valmistellut lavankauluksia leikkokukille tai siis lähinnä kaivanut laatikoihin talveksi sijoitettuja ruukkuja pois. Siperiankärsämöt ovat lähteneet kiitettävästi kasvuun, vaikuttaa siltä, että jos ne kaikki (tai edes suurin osa) pysyvät hengissä olen hieman pulassa niiden kanssa. Lavassa talvehtineet yrtit laitoin Kekkilän jalalliseen viljelylaatikkoon. Parina viime vuonna siinä ollut kesäkukkia, mutta päätin säästää kesäkukkarahat tänä vuonna. Ihan kuin ne mihinkään säästyisivät, ohjautuvat ihan itsestään johonkin muuhun kasviin kuitenkin.

Posliinihyasintti | Puschkinia scilloides

Tetenarsissi | Narcissus Tête-à-Tête

Sunnuntaina näin jo ensimmäiset rusokirsikat kukassa, en ollut valmistautunut henkisesti lainkaan sellaiseen, vastahan ensimmäiset krookukset avautui. Tästä se kausi taas lähtee! 

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

RUOSTEISET PETIVAATTEET.

Kuvia mökin sisältä, harvinaista herkkua, sillä mökki harvoin on kuvauksellisessa kunnossa sisältä. Nytkin kuvat ovat tarkkaan rajattuja ja vain kahteen suuntaan. :) Oli pakko kaivaa kamera esiin aamulla, kun uudet ruosteenväriset petivaatteet hehkuivat aamuauringossa.

Hankin vihdoin viimein toisen setin muotoonommeltuja lakanoita (ovat ehdottomat, kun patjoja liikutellaan hetekaa levitettäessä) mökkikäyttöä varten ja samassa hötäkässä hankin myös uudet pellavalakanat. Kaikkina näinä edellisenä kesinä käytössä ovat olleet vaaleanpunaiset pellavapussilakanasetit, mutta nyt sain mieleen ideat terrakotan värisistä eikä se lähtenyt millään pois – ennen kuin ostin ne. Ja miten upea hehkuva väri niissä onkaan! Ja väri on täsmälleen sama kuin Mison silmissä, täydellinen match siis kissankin kanssa. 

Oli pakko hakea kukkia kuviin ja daaliat olivatkin täydelliset, varsinkin tummanpunaiset.

Turkoosi Kupittaan Saven maljakko löytyi Kierrätyskeskukselta ja se uusi lempparini. Sen sävy on ihana yhdistää terrakotan tai kauppanimeltään ruosteenvärisiin petivaateisiin. Puhumattakaan täyteläisen, upottavista tummista daalioista.

Mökin vaatesäilytys hoituu koreilla. Toinen on minun ja toinen poikaystävän. Lisäksi verhotangoissa roikkuu henkarivaatteita. Niille pitäisi keksiä parempi säilytysratkaisu, mutta pieni tila vähän rajoittaa.

Pussukoissa on puhtaat alusvaatteet ja sukat. Mummokärryissä on kolmas pussukka, joka on likapyykille.

Ollaan jo elokuun puolessa välissä, mihin tämä alkukuu on hävinnyt?

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

ORAVANKESÄPESÄ 11 VUOTTA!

Tänään tulee 11 vuotta siitä, kun tein kaupat tästä siirtolapuutarhamökistä, palstan vuokraoikeudesta ja kaikesta irtaimistosta. Vieläkin jaksan hämmästellä, että miten siinä nyt näin kävi, että ihan oikeasti minulla on tällainen pieni paratiisi ihan kodin nurkalla. Puutarha ja mökki ovat muuttuneet yhdessätoista vuodessa, mutta varmaan vielä enemmän on muuttunut itse siirtolapuutarhuri.

Kun ostin palstan, tiesin jotain kasveista, tunnistin osan palstalla kasvaneista. Osan arvioin aivan pieleen, kuten karhunjuurta väitin tilliksi. Haha. Mitään suunnitelmaa minulla ei ollut puutarhan varalla. Ehkä ajattelin, että se on jo valmis, kun sillä oli silloin jo lähes 90-vuotta takana ja palsta kasveja täynnä. En miettinyt valo-olosuhteita, maaperää tai oikeastaan mitään muutakaan. Aluksi vain katsoin mitä palstalla kasvaa ja sitten aloin raivata ja hillitä pahimpia valloittajia - vadelmaa, kultapiiskua ja -palloa. Keräsin satoa ja leikkasin nurmikkoa.

Ensimmäisenä kesänä kaivoin nurmikolta juhannusruusun ja heitin kompostiin. Tilalle laitoin lavankauluslaatikon. Se on nykyisen potagerin paikalla. Sen jälkeen useamman vuoden ostin kasveja ja istutin ne jonnekin. Vasta viime vuosina olen alkanut edes vähän suunnitella mitä haluan ja minne. Monesti kuitenkin puutarhan muutokset lähtevät liikkeelle jostain pienestä, joka sitten vyöryy lumipallon kaltaisesti eteenpäin ja homma laajenee. Nykyään on myös toiveita ja haaveita ja mietin miten saisin ne täytettyä.

Siirtolapuutarhaelämään kuuluu myös olennaisena osana mökki. Mökki on puutarhan lailla vaatinut huomiota. Ensimmäisenä keväänä isäni remontoi mökin sisältä, se oli ostettaessa nuhruinen ja kulahtanut paikka, jossa en halunnut viettää aikaa. Sen jälkeen katolle on laitettu uudet huovat, sillä katto vuosi parista kohtaa. Vuonna 2019 mökin mukavuustaso nousi huimasti - sain varaston tilalle kuivakäymälän. Kaksi vuotta sitten mökki nostettiin tukeville jaloille ja viime vuonna mökistä vaihdettiin laudat ja se maalattiin uudestaan. Tänä vuonna on maalattu mökin ovi - tosin vasta puoliksi. Jäin miettimään maalataanko sisäpuolta ja jos, niin millä värillä.

Edelliset kaksi kesää ovat osoittaneet, että pystyn ja varsinkin haluan asua kesäisin mökillä pidempiä aikoja. Tämä vuosi osoitti myös, että etätöiden teko onnistuu mökkiolosuhteista. Pidemmät pätkät siirtolapuutarhassa ovat laittaneet miettimään arjen sujuvuutta vähän riisutummissa olosuhteissa. Ruokailuista ulkona en luovu, no paitsi sateella. (ulkona ruokailu sateella - tähänkin kovasti pähkäilen ratkaisua) Varsinkin aamiainen ulkona tuntuu todelliselta luksukselta.

Tänä vuonna olen yrittänyt ratkoa vaatesäilytysongelmaa, sillä aivan ensimmäisenä mökistä sai lähtöpassit lastulevyinen vaatekaappihirvitys. Vaikka mukana ei olekaan valtavaa garderoobia, on vaatteita eri säihin kertynyt. Pelkästään yöhousuja on kolmea eri lahkeenpituutta. Kaupan päälle tulee myös poikaystävän vaatteet, niitä on onneksi vähemmän, koska hän majailee vähemmän mökissä kuin minä.

Toinen tänä vuonna tehty muutos mökin sisällä oli työpisteen järjestäminen. Työpisteen ergonominen istuin vielä antaa odottaa itseään. Pöytä on matala ja sen alla on laatikko, joten tuolinkin tulee olla aika matala, joka on osoittautunut haastavaksi.

Tänä vuonna olen myös panostanut mökin "terassin" eli laatoitetun edustan viihtyvyyteen ja käytännöllisyyteen aivan eri tavalla kuin aiemmin. Poikaystävä rakensi syksyllä uuden tiskipöydän vanhan osista. Tiskipöydän viereen kannettiin ruukutuspöytä, jossa on myös pesupaikka. Aivan huikea helpotus mm. tiskaamiseen, ruoanlaittoon ja hampaiden pesuun. Terassialueen kasvillisuuskin on siistiytynyt ja sekin lisää viihtyvyyttä ihmeen paljon.

Palstan vesisysteemeissä tuntuu joka vuosi olevan oma ongelmansa. Milloin se on letkujen liitospalan pettäminen (enää liitosta ei ole, on vain yksi letku), milloin muovisen kiinnikkeen hajoaminen, milloin metalliputken vuoto. Tänä vuonna vuotaa ruukutuspöydän tiskialtaan hana. Ja se vuotaa jopa päähanan sulkemisen jälkeen niin paljon, että kahden litran kastelukannun saa piri pintaan ja vähän ylikin. Todella raivostuttavaa. Olen vesinatsi, enkä kestä lainkaan vedellä lotraamista, joten harmittaa tämä tällainen. Toki kerään vuotavan veden talteen ja käytän kasteluun. Vuoto haittaa yllättävän paljon elämää tai lähinnä päähanan erikseen avaus, joka kerta kun tarvitsee vettä. Olen tottunut avamaan päähanan, kun saavun palstalle ja sulkemaan sen lähtiessä, tämä järjestely ei siis toimi nyt.

Eniten kuitenkin siirtolapuutarhassa ja siirtolapuutarhaelämässä häiritsee grillaavat naapurit, he yleensä tekevät sitä kun itsellä on nälkä eikä mitään järkevää ruokaa lähimainkaan (paitsi naapuri-Alepassa). Pahempaa on vain lettuja paistava naapuri. ;D

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

MÖKKIKIERROS.

Pieni katsaus mökin sisätiloihin. Tässä kohtaa vuotta mökki on muuttunut piukkaan pakatuksi talvivarastoksi ja nämä näkymät ovat enää kaunis muisto. Mökin sisällä tapahtui pieniä uudistuksia, tuli kuvan naulakko seinälle ja myllersin kuistia uuteen uskoon, niistä kirjoittelin jo aikaisemmin. Jämähdän helposti tuttuihin, hyväksi havaittuihin kuvioihin eikä mökissä hirveästi mikään ole muuten muuttunut.

Lastu-tuoli on mökissä se tuoli, jolle pinotaan kaikki vaatteet. Sellainenhan pitää joka kodissa (ja mökissä) olla.

Miso esittelee kimpun lumikärhöä.

Kissajoogaa à la Miso.

Mökin kuisti on rakennettu jälkeenpäin ja siitä muistona on sisäikkuna, joka on mielestäni ihana yksityiskohta. Sisäikkunalla on puulaatikossa maljakkokäytössä olevia pulloja...

... ja pieni kirjasto.

Keittiönurkkauksen tauluseinään tuli tänä vuonna lisäys - kissanpää. Keraamisen kissanpään olen napannut Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta ja se on yksi lempparilöytöjäni. Niin uniikki!

Kissanpääkeramiikan lisäksi keittiöön tuli uusi, vanha jääkaappi. Sain vanhemmiltani tilavamman jääkaapin. Se on ihanan iso, mutta myös korkeampi kuin edellinen ja sen päällinen on työpöytätilana. Jotain myös lähti pois, nimittäin pakastin. Vuoden vanha pakastin sanoi sopimuksen irti ja lopetti pakastamisen. Verkkokaupalla ei ollut toimittaa vastaavaa tilalle, joten sain rahat takaisin. Ensi vuonna on pienen pakastamisen etsintä edessä. Ehdin jo tottua jääpala- ja jäätelövarastoihin mökillä.

Marimekon Oiva-mukit lisääntyivät vuoden aikana yhdellä kappaleella, oikeassa ylänurkassa pilkottavalla.

Kuistillakaan ei enää ole tämän näköistä, se on tällä hetkellä ruukkuvarastona. Olen edellisistä talvista oppineena koonnut kuistille kaikki pienehköt ruukut, tilpehöörit ja työvälineet, joita kuvittelen voivani tarvita talvella. Viime vuonna kiipeilin kalusteiden päällä, kun etsin jouluasetelmiin astioita.

Mukavaa viikonloppua!

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

MISON ENSIMMÄINEN MÖKKIKESÄ.

Miso saapui elämääni viikko ennen juhannusta ja jo juhannuksena pikkuinen oli ensimmäisen kerran mökkeilemässä. Siirin kanssa olin tottunut tapaan päästää kissa kassista heti portilla, pitämään mökin ovea apposen auki päivät ja olemaan muutenkin kohtuullisen huoleton. Nyt kun mökkeilemään tuli pieni, utelias ja rohkea Miso, oli vanhat tavat haudattava, ainakin hetkeksi. 

Siiri oli ihmeesti pysynyt aina puutarhan aitojen sisäpuolella, mutta uuden kissan kanssa ei sellaiseen voinut luottaa. Ennen juhannusta poikaystävä asensi ikkunoihin hyttysverkot estämään kissan karkaaminen ikkunoista.  Juhannusta vietettiin suljetuin ovin, heinäkuun alussa isäni rakensi mökin oveen verkko-oven, jolloin oven pystyi jättämään auki ilman kissan karkaamista pihalle. Verkko-ovi paransi huomattavasti mökkeilyn laatua, kun tupaan sai ristivedon avaamalla sekä oven että ikkunat.

Toin mökille Misolle kotoa valikoiman leluja. Ruoka- ja vesikuppeina toimivat vanhat Arabian astiat, joita käytän muutenkin. Olen ostanut punotun istuinpäällisen, joka toimi jo Siirillä raapima-alustana ja myös Miso tiesi heti mihin käyttöön se on tarkoitettu. Kotona ja mökillä on samanlaiset isäni tekemät puulaatikot nukkumista varten, mutta ne eivät ole kummassakaan paikassa vielä kelvanneet lepoa varten. Mökistä on löytynyt muita paikkoja nukkumiseen, kuten henkilökunnan kainalosta. Siiristä poiketen Miso nukkuu myös välillä lattialla.

Mökissä Misolla on samanlainen hiekkalaatikko kuin kotonakin. Viime kesästä oli jäänyt pari pussillista puupellettejä, joilla täytin kissanvessan. Kasvattaja oli pelotellut, että pentu saattaisi paskoa ympäriinsä, kun käytössä olisi vääriä kuivikkeita, mutta Misolle asia ei ollut ongelma. Ei, vaikka kotona olikin laatikossa hiekkaa. Puupelletit pystyy kompostoimaan, joka on iso etu mökillä.

Kuukauden päivät Miso harjoitteli valjaissa oloa sisätiloissa, ennen kuin uskaltauduimme ulkoilemaan. Alkuun kierrettiin monta kertaa reitti potagerin kautta mökkipolulle ja siitä uudelleen potageriin. Potagerin penkki muodostuikin Mison lempipaikaksi. Sillä pikkukisu nukkui päiväunia, stalkkasi naapuria ja lämmitteli henkilökunnan sylissä.

Neljännellä kävelyllä neiti hyppäsi portin pylvään päälle, mutta muuten aidan ylitys tai karkaaminen ei käynyt mielessä. Puutarhassa riitti ötököitä ihmeteltäväksi ja puskia tutkittavaksi riittävästi pienen kissan tarpeisiin. Ulkoilut alkoivat sujua tutulla tavalla, kissa meni jonnekin puskaan vaanimaan pitkäksi ajaksi jotain ja tein itse samaan aikaan jotain ja toisella silmällä valvoin liikuskelua puutarhassa. 

Vietimme Mison kanssa pisimmällään reilun viikon yhtäjaksoisesti mökillä. Mökin julkisivun remontti ja isäni tulo remonttia tekemään ja asuminen mökillä ajoi meidät Mison kanssa kotiin siksi aikaa. Useamman yön putkia tuli silti jonkun verran vietettyä mökillä. Syyskuun toisella viikolla olimme viimeisen yön mökillä tälle vuodelle.

Kuumimmilla helteillä jouduimme lähtemään kotiin, sillä pikkuinen ei malttanut olla saalistamatta öttiäisiä helteellä, vaan läähätti kuumuudesta ja järjettömästä juoksentelusta ympärinsä. Tämä ilmeisesti oli tänä kesänä useammankin nuoren kissan ongelma - ettei millään maltettu rauhottua, vaan piti saalistaa sata lasissa, vaikka oli järkyttävän kuuma. Märällä pyyhkellä viilentely ei auttanut, vaan aiheutti takajalkatömpsytystä pyyhkeelle.

Loppukesän viileämpien säiden aikaan mieleinen nukkumapaikka löytyi villafilttipinosta, sähköpatterin välittömästä läheisyydestä. 

Miso kohtasi myös elämänsä ensimmäisen koiran, kun teimme puutarhakierrosta. Kanssa-siirtolapuutarhuri oli ulkoiluttamassa koiraansa ja pysähtyi juttelemaan kanssani. Saimme hetken keskustella rauhassa ennen kuin koira äkkäsi kissan ja aloitti raivokkaan haukunnan. Miso säikähti ja perääntyi pari metriä, kunnes kokosi itsensä. Se pörhisti hännän paksuksi ja otti halloween-kissa-asennon ja alkoi päättäväisesti lähestyä koiraa. Ei voi kuin ihailla pienen kissan itsevarmuutta ja rohkeutta. :) Koiran omistaja totesi paremmaksi lähteä eteenpäin, kun kissoihin tottumaton koira ei lopettanut haukkumista ja Mison tutustumisaikeet jäivät toteuttamatta.

Vuosia mielessäni ollut ollut haave istua iltaisin mökin kuistilla kynttilänvalossa ja juoda punaviiniä toteutui puolittain. Kynttilöitä ei poltettu kuin LED-muotoisina ja aina ei ollut punaviiniäkään lasissa, mutta hyvässä seurassa se ei ole niin justiinsa.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest