HYYTÄVÄN HAUSKAA HALLOWEENIA!

Hyytävän hauskaa halloweenia!
toivottaa Oravankesäpesän väki

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

MÖKKI JA PALSTA LOKAKUUSSA 2023.

Lokakuun myötä saapui ensimmäinen hallayö, se oli 8.–9.10. välisenä yönä. Sen myötä nostin daalian juurakot ylös kahdessa erässä. Ensin kaikki ruukuissa olleet, niitä oli 14 kappaletta. Yhden, 'Javier G', juurakko oli mädäntynyt, se päätyi kompostiin. Javier G kasvoi kesän kituliaasti, mutta kuitenkin kukki yhdellä kukalla. Sen varsi katkesi yhdessä myrskyssä ja varmaan se edesauttoi juurakon pehmenemiseen.

Seuraavana päivänä kaivoin maassa olleet neljä daalia ylös ja pesin kaikki loput ruukut. Pesu tapahtui viime hetkellä, sillä seuraavana päivänä koko alueen vedet suljettiin. Daalian ja suklaakosmoksen juurakot lähtivät vanhempieni matkaan. Kannan ja jättiverbenan toin kodin kellariin talvehtimaan.

Hakoneheinä | Hakonechloa macra kukkii! En ole aiemmin nähnyt.

Pakkasen käväisyn jälkeen toin kotiin myös mökin sisällä olleet pelargonit ja kärsimyskukan. Osa pelargoneista oli karanteenissa mökissä, kun löysin omista pelakuistani juurikirvaa. Kaksi pahiten vioittunutta, australian villipelargoni ja tuoksupelargoni Fragrans, päätyivät kokonaan sekajätteeseen. Otin kasveista pistokkaita, vaihdoin mullat ja laitoin uuteen multaan Provado-tikun. Myrkytetyt olivat karanteenissa mökin sisällä parisen viikkoa. Kun sitten pakkanen vieraili hallayönä myös mökin sisällä, tosin vain –0,2 asteen verran, päätin tuoda pelargonit kotiin. Pelargonien kanssa samalla kyydillä kotiin tulivat kolme japaninvaahteraa, 'Deshojo', 'Butterfly' ja 'Orange Dream' ja sinisade 'Amethyst Falls'.

Risu no enissä sinnittelee itse sinne levinnyt orvokki.

Peittelin kasvihuonekaapin talven varalle. Viime talvena lunta sen päältä pudottaessani, huitaisin katto-osasta pleksin rikki. Koko kesän mielessä oli uusien pleksien tilaaminen rikkinäisen ja kellastuneiden tilalle, mitattiin jo kootkin, mutta en saanut sitä kuitenkaan tehtyä, en edes kysyttyä niille hintaa. Ehkä sitten ensi vuonna tai jopa talven aikana.

Pikkuinen, sitkeästi sinnittelevä, sinisade kasvoi tänä vuonna ennätysmittoihin, lähes parimetriseksi. Tosin vain yhdellä versolla. Uskon sen olleen talvensuojaturpeen ansiota. Irrotin köynnöksen tuesta, laskin alas ja laitoin jo perennatuen valmiiksi pakkaspeitettä varten. Se saa vielä pakkkasten tultua kerroksen talvensuojaturvetta juurelleen. Pieni köynnös on kuvassa tuon terrakottatiilen takana jo alaslaskettuna.

Palstan syystöihin kuuluu aina ehdottomasti myös vesisysteemien tyhjennys ja talviteloille laitto. Ihan viime metreillä tuli rikkoontumisia, jotka hankaloittivat ruukkujen pesua. Ilmeisesti halla ehti puraista niitäkin sen verran. Yksi muovinen liitin hajosi, kun se korvattiin uudella osalla, roiskusi vettä hanan puhkiruostuneesta reiästä. Kun se saatiin ohitettua, ei kasteluletkun suutin enää pysynyt paikoillaan vaan irtosi ihan koko ajan. 

Lopulta pesin ruukut valuttaen vettä kastelukannuun ja kaatamalla kannusta ruukkuun. Ihan hyvin sai niinkin pesut tehtyä, kesti vain vähän pidempään. Tuntuu, että joka vuosi on vesiasioiden kanssa jotain ongelmia. Tänä vuonna oli jo keväällä, kun kasteluletku ja suutin olivat molemmat rikki. Ja nyt syksyllä uudestaan. Ärsyttävää, keväällä sitten uudella innolla ratkomaan jääneitä ongelmia.

Vesiaihe lokakuussa. Edellisessä postauksessa näkee miten se on kehittynyt kesän aikana, tässä syksyisempi ilme. Vesiaiheesta poistin suihkulähteen ja laitoin perennatuet vesialtaan reunalle muistuttamaan sen olemassaolosta. Ettei kukaan vahingossa kävele altaaseen.

Kivikkotörmäkukka | Scabiosa columbaria f. nana 'Pinchusion Pink'

Kivikkotörmäkukka ei ollut hallasta moksiskaan, vaan kukki kuin ennenkin. Uskomaton kasvi! Se on kukkinut ihan koko ajan taukoamatta.

Potageriin tuli kummasti tilaa, kun ruukut ovat poissa. Ihan hämmästyttää, miten avaraa on. Kannoin kaikki punasaviruukut mökkiin sisälle suojaan. Sinkkiset saivat jäädä ulos, osa mökin seinustalle, ämpärit kompostin luona oleviin ostoskärryihin ja osa kuvan ruukutuspöydän takana olevalle lavalle. Jos jotain minulla on niin ruukkuja, mutta silti kumman usein vaivaa "mulla ei ole yhtään sopivaa ruukkua" -ongelma. Aina on väärän kokoisia tai liian tylsiä.

 

Potagerin lavassa kirkuu siniset muovikorit. Niiden suojissa on kovia kokeneet siperiankärsämön pikkutaimet. Tänä vuonna palstallani on ollut ennennäkemätön etanahyökkäys. Onneksi ei espanjansiruetanoita, vaan sellaisia sormenpään kokoisia lehtokotiloiden lisäksi. Niille on maistuneet siperiankärsämön lisäksi tsinniat, daaliat, auringonkukat ja ja ja... Korit eivät tokikaan suojaa nilviäisiltä, vaan linnuilta. Syksyn tullen linnut, varsinkin rastaat, olivat käyneet nokkimassa ruukkuja ja pikkutaimia oli revitty irti. Jos saisin edes muutaman taimen selviämään hengissä.

Verkotimme poikaystävän kanssa palstan nuoria puita. Liian tuoreessa muistissa on verivaahteran järsintä ja puun kuolema. Vasemmalta oikealle verkon kätköissä on: Japaninkirsikka 'Royal Burgundy', omenapuu 'Baya Marisa', mustaluumu ja liljakanukka 'Satomi Compact'. Lisäksi pensasmustikat, verijapaninvaahtera ja koristekirsikka 'Accolade' saivat verkot. 

Mökin terassillakin on tilaa, kun pöytäryhmä ja grilli ovat sisällä säilössä.

Istutin pari päivää sitten tulppaaninsipulit ja kuorin valkosipulit Hyötykasviyhdistyksen ohjeen mukaisesti. Viikon päästä pääsen laittamaan kynnet multiin. Olen kertaalleen haravoinut mökkipolun, mutta muuten en ole vielä haravaan tarttunut. Lehdet ovat vielä tiukasti puissa ja pensaissa kiinni, poikkeuksena katsura, joka pudotti lehdet ilman upeaa ruskaväriä ja tuoksua. Pakkasten tultua lisään herkkisten juurille talvisuojaturvetta ja muutamille lisäksi pakkaspeitot suojaksi. Sitten onkin siirtolapuutarhurin aika päästä talvilevolle ja suunnittelemaan ensi kautta.

Tästä pääset kurkistamaan palstan aiempiin lokakuihin, viime vuonna on ollut samaan aikaan paljon syksyisempää. Taitaa olla seurausta uskomattoman lämpimästä syyskuusta.

{2022} {2021} {2020} {2019} {2018}{2017} {2016} {2015} {2014} {2013} {2012}

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

VESIAIHE.

Syyskuussa 2022 saatiin vesiaiheen allas asennettua paikoilleen ja keväällä lumien sulattua alkoi jatkotoimet, altaan maisemointi. Se ei ollutkaan niin yksinkertaista, eikä hyviä ideoita löytynytkään niin vaan. Oli monta asiaa, jotka pitää ratkaista ja mielellään katseen kestävällä tavalla.

Pieni vesiaihe on aiheuttanut paljon pohdintaa. Miten peittää muovireunat? Mitä kasveja ympärille? Miten ratkaista vesiaiheen ja pienen lavalakauluksen välinen alue? Voisiko altaan ympärillä olla enemmänkin kiveystä? Saisinko siihen yhdistettyä haaveilemani mukulakivipolun? Haluaisin altaaseen kasveja, mutta mitä? Miten vesikasveja tulisi hoitaa, talvehtiiko ne altaassa? Saisinko lumpeen talvehtimaan jossain?

Näin kesän jälkeen on kyllä pakko myöntää ettei vesiaihe ole vieläkään valmis, siksi tämä postaus on kestänyt näin pitkään, kun en olisi halunnut esitellä keskeneräistä. Päätin kuitenkin tehdä tällaisen välietappipostauksen, johon voi palata, kun maisemointi on edistynyt enemmän. Ennen ja jälkeen -kuvat ovat aina niin kivoja, kun näkee kättensä jäljen. 

14.5.2022

Toukokuun puolessavälissä vesiaihe näytti näin paljaalta. Daaliat oli istutettu ruukkuihin ja keltaisena kukkivia mukulaleinikkituppaita oli pitkin puutarhaa. Perennatuetkin oli vielä talven jäljiltä paikoillaan. Pelkäsin pitkään humpsahtavani veteen ilman "kaiteita", kun en ollut vielä tottunut altaan olemassa oloon. Talven aikana keräsin kiviä vesiaiheen maisemointi mielessä, olin tuonut niitä jo vesialtaan äärelle odottelemaan.

19.5.2023

Sain suihkulähdepumpun vanhemmiltani. Heillä oli aiemmin vesiaihe, mutta muovinen allas hajosi ajan mittaan ja alkoi vuotaa. Vanhempani täyttivät altaan mullalla ja istuttivat siihen kasveja. Niinpä tarpeettomaksi jäänyt suihkulähde päätyi puutarhaani.

19.5.2023

Toukokuussa laajensin mökin edestä vesiaiheelle kulkevaa kukkapenkkiä. Tulppaaneista näkee hyvin, miten suoraan on aiempi reuna mennyt. Mullasta pilkistää myös allaspumpun sähköjohto. Se kulkee kahden kukkapenkin kautta päätyen mökin seinustalle ja sisälle pistorasiaan.

28.5.2023

Kivet altaan ympärillä ovat lisääntyneet, kun ollaan toukokuun lopulla. Kiviä on jo hieman aseteltu vesiaiheen ympärille.

28.5.2023

Päädyin laittamaan altaan ja lavankauluksen väliin pikkulavoja ja niiden päälle daaliaruukkuja. Sain näin kesän miettimisaikaa tuon alueen viimeistelyyn. Lavalle tulisi päästä tekemään hoito- ja huoltotoimenpiteitä, mutta olisi kiva, että altaan reunalla olisi jotain kasveja. 

Altaan toiselle puolelle olen jo istuttanut ensimmäisen kasvin – kivikkotörmäkukka 'Pincushion Pinkin', se on tuossa kivien välissä, keskellä alhaalla. Seuraapa muuten sen kasvua.

28.5.2023

Laajennusosa on saanut ensimmäiset asukkaat. Keijunkukka 'Pink Panther', Pienestä Metsäpuutarhasta siirretty poimulehti ja toinen keijunkukka

24.6.2023

Kivet ovat lisääntyneet ja rajaavat nyt lähes koko vesiaihetta. Kivikkotörmäkukka on aloittanut kukinnan ja paljastui harmillisesti vaalean liilaksi, vaaleanpunaisen sijaan. Kiven toisella puolella on punakissankäpälä 'Rosea'. Huomaan keräileväni kissa-aiheisia kasveja. 

24.6.2023

29.8.2023

Heinäkuussa en tullut kuvanneeksi veaiaihetta. Elokuun lopulla kivikkotörmäkukka kukkii edelleen ja kasvi on tuuheutunut valtavasti. Paljas kohta on kivien edessä on edelliskesän aurinkovarjon jalan jättämä jälki. Koko kesänä siihen ei tullut kylvettyä nurmikon siemeniä ja se näyttää edelleen samalta.

29.8.2023

Ostin juhannuksen jälkeisestä alesta aurinkokennovaloja. Toinen niistä päätyi vesiaiheen ympärille. Se on kuin pieni kuu, joka heijastuu veteen.

29.8.2023

Luppiot ovat kaatuneet vesiaiheen päälle, mutta kuvassa se näyttää jotenkin runolliselta ja pinkki väri herkulliselta.

29.98.2023

Laajennuksen kasvit ovat hieman vaihtuneet. Siirsin poimulehden kirsikkamaahan ja istutin tilalle saran 'Praire Firen'. uuden ja vanhan alueen rajalle istutin ruukuissa olleet vaaleanpunaiset punahatut ja eteläruusuruoho 'Mars Midgetin'.

29.8.2023 | hurmesilkkiheinä | Imperata cylindrica 'Red Baron'

Onnistuin viime vuonna löytämään hurmesilkkiheinälle mieluisan paikan, jossa se jopa lähti leviämään. Tein harvinaisen poikkeuksen ja hankin toisen samanlaisen ja sijoitin sen kukkapenkin toiselle puolelle, lähelle ensimmäistä. Niin on tämä uusikin lähtenyt leviämään ja toivon molemmille mukavaa talvea. Hurmesilkkiheinä on yksi lemppareista, joiden soisin viihtyvän puutarhassani.

29.8.2023 | japaninvaahtera | Acer palmatum 'Butterfly'

Viime syksynä ajattelin, että vesiaiheen kupeeseen tulee japaninatsalea (se kuoli ennen aikojaan) ja japaninvaahtera 'Deshojo'. Japaninvaahtera talvehti ensimmäisen talven kellarissa, kun ostin sen viimeisistä alennusmyynneistä. Talven aikana minulle selvisi sen olevan vähän turhan talvenarka, joten se tulee luultavasti olemaan ruukkuversio jatkossakin. Se on asustanut kesän vesiaiheen kupeessa, vaikka tässä yllä olevassa kuvassa onkin lajike Butterfly'. Pikkuvaahteroita ei voi olla ikinä liikaa ja altaan ympärillekin mahtuu hyvin kaksi. Atsalean ja japaninvaahteran sijaan istutin isommaksi pensaaksi tähtimagnolia 'Rosean'. Haaveilin toisesta magnoliasta ja kun tajusin tässä olevan mahdollinen paikka, tein täsmäiskun FLÖRiin ja ostin sen. Ja ostin vain ja ainoastaan sen. Mikä itsehillintä! (harmittaa edelleen se ostamatta jäänyt punainen kellukka)

9.9.2023

Siirsin Risu no enistä kameleonttilehteä alueen mylläyksen aikaan altaan reunalle. Se sopiikin hyvin tuohon veden viereen, se nimittäin on kosteikkokasvi. Juuri tuohon kohtaan suihkulähde välillä suihkii vettä ja kameleonttilehdet tulee kätevästi kastelluiksi samalla. Kuvassa näkyy myös vähän magnolian lehtiä ja ruukku, jossa edellä mainittu 'Deshojo' vaahtera majailee.

9.9.2023

Syyskuussa kivikkotrmäkukasta on tullut muhkea ja se kukkii edelleen ja se kukkii myös nyt lokakuussa, kun tätä kirjoitan. Käsittämätön kukinta-aika, saa anteeksi väärän värinsä, kun on noin kiitollinen kukkija. Olen ottanut myös kukkavarsia maljakkoon, leikkokukkaominaisuudesta saa paljon lisäpisteitä.

Istutin altaan ympärille myös kaksi kuunliljaa. Toisen siirsin nuokkusyreenin helmoista ja toisen ostin Viherlassilasta. Jälkimmäinen näkyy kuvassa, se on nimeltään 'Purple Heart'. Siellä on jännät tummanpurppuraiset varret ja samaa väriä on myös lehden tyvessä. Sen luvattiin olevan myös "etanankestävä" lajike. 

9.9.2023

Vesiaiheen maisemoinnin alku on lupaava, mutta silti nin kesken. Olen kesän mittaan mallaillut muutaman kerran kiviä, mutta en ole täysin tyytyväinen niiden järjestykseen. Pitäisi saada lisää litteitä kiviä. Kasvillisuutta on tullut jonkun verran, mutta saisi tulla lisääkin. En vain osaa tehdä päätöksiä. Myös rajallinen budjetti on asettanut rajoituksia, päätin kesällä etten vielä hanki vesikasveja, niiden sijaan ostin Risu no eniin uusia perennoja ja heiniä. Aukkopaikkoja on sen verran runsaasti, että pitää priorisoida mihin käyttää vähät roposet.

Vesiaihe on ollut yllättävän työläs siistinä pidettävä. Sain isältä "haavin", jolla kaavin roskia pois vedestä. Se on toisaalta jotenkin kivaa hommaa ja mielelläni tartun haaviin. Veden solinaa on ollut kiva kuunnella, naapurinikin totesi sen olevan rauhoittavaa. Vesisuihkusta on myös nauttinut linnut. Olen nähnyt useammankin tipusen suhaavan suihkun alla ja oikonenn kivillä sulkiaan.

Vesiaihe on aiheuttanut kaksi kuolon uhria. Aikaisin keväällä altaasta löytyi kuolleena hiiri tai myyrä. Sen jälkeen isohko lintu. En tunnistanut lajia, tukeva nokka ja ruskea väritys, rastasta tukevarakenteisempi. Hiiren kuoleman jälkeen laitoin altaan matalaan päätyyn pari kiveä estämään vastaavat onnettomuudet. Linnun kuolema on silti mysteeri. Onko se hukkunut vai onko jotain muuta tapahtunut?

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

VESIAIHE – miten tehdä vesiaihe puutarhaan?

Viime vuonna, joskus kevättalvella kai, se idea putkahti mieleeni – haluan vesiaiheen puutarhaani. En enää edes muista mistä ja miksi se idea tuli, mutta se oli niin vahva, että ryhdyin heti etsimään sopivaa allasta. Pienelle palstalle ei kovinkaan iso mahdu, mutta en halunnut myöskään ihan pienintä. 

Aikani valikoimaa selattuani, päädyin 300 litran altaaseen, jonka muoto oli minusta myös paras vaihtoehdoista. Varasin viimeisen kappaleen K-Raudasta ja ystävän kanssa haimme sen palstalle jo kesäkuun alussa. Iso, musta muoviallas vietti kesän kyljellään palstan nurkassa, kun kuuman ja kuivan kesän jälkeen ryhdyimme projektiin vasta syyskuun puolessa välissä, ilmojen viilettyä ja maan kostuttua helpommin kaivettavaksi.

Alunperin suunnittelin vesiaihetta keskimmäisen omenapuun alle, mittasin sille jo paikankin, mutta onneksi luin ohjeen ettei allasta kannata sijoittaa puun alle. Tajusin, ettei paikka ole hyvä. Puun hoito, leikkaaminen ja omenoiden poiminta, hankaloituu ja lisäksi kaikki lehdet varisevat suoraan veteen. 

Altaan paikaksi vaihtui lennossa mökkipolun kukkapenkin kupeeseen. Yllä olevassa kuvassa paikka ennen kaivuuhommiin ryhtymistä. Vesiaihe sijoittui aurinkovarjon jalan ja sinkkiruukun väliin.

Siihen se allas sitten sopivasti mahtui. 

Merkitsimme altaan paikan kanttausraudalla ja altaan syvemmän osan muovisilla syömäpuikoilla, jotta tietäisimme mistä kohtaa pitää kaivaa syvemmältä.

Altaan reunoilla on matalat osiot, toisessa päässä on syvä osio ja niiden välissä tasanne. Kaivoimme ensimmäiseksi syvimpää osaa ja vähitellen aluetta laajennettiin, mutta kuitenkin altaan muotoa mukaillen. Vesiallasta varten kuoppa täytyy kaivaa noin 10 senttiä suurempana ja syvempänä kuin itse allas on. Aina välillä sovitimme allasta paikoilleen.

Kuvasta näkee hyvin puutarhan maaperän ladun: noin 30 senttiä multavaa maata ja sen jälkeen tiukkaa savea.

Asia jota en ollut ottanut huomioon: maa-aineskasa, joka vesialtaan tietä kaivettiin. Yli 300 litraa maata oli aikamoinen keko, joka piti johonkin sijoittaa. Kasa vietti koko kesän omenapuun juurella, paikassa johon alunperin allasta suunnittelin. Melkein vuosi meni sen vajuttamiseen.  Koska suuri osa oli tiukkaa savea, osa nurmikkoa ja osa multavaa maata, sekoitin ainekseen ensin kompostia ja hiekkaa, kompostin loputtua pollen parasta, jotta siitä tuli käyttökelpoista tavaraa kukkapenkkeihin ja ruukkuistutuksiin.

Vanhasta puutarhasta löytyy aina kaivettaessa lasin ja keramiikan palasia eikä tämä kerta ollut poikkeus.

Kun kuoppa altaalle oli saatu kaivettua tarpeeksi suureksi ja oikean malliseksi, lisättiin pohjalle hiekkaa.

Tässä kuvassa näkyy hyvin altaan eri tasot.

Sitten päästiin asentamaan itse allas. Allas asetettiin kuoppaan ja pohjalle laskettiin vettä. Sen jälkeen alkoi altaan asettaminen suoraksi kuoppaan vatupassin ja pitkien lautojen avulla. Se olikin aikamoista vekslausta.

Kun allas oli saatu suoraan, täytettiin tyhjä tila altaan ja kuopan välissä hiekalla.

Altaan ja maan väliin suihkutettiin vettä, joka auttoi hiekkaa asettumaan paikoilleen. Lopuksi täytimme altaan vedellä. Se oli siinä! Teimme nämä vaiheet poikaystävän kanssa kolmen päivän aikana.

Vesiaihe jätettiin maahan vedellä täytettynä, peitimme sen pressulla ja laitoin perennatuet altaan reunalle, jotta muistaisin myös talvella varoa vesiaihetta. Maisemointityön jätin suosiolla seuraavaan vuoteen ja jäin talven ajaksi miettimään kasveja ja muovisen altaan piilotusta.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest