MÖKKI JA PALSTA LOKAKUUSSA 2017.

18 lokakuuta 2017



Lokakuu, lempikuukauteni. Viime viikot ovat tarjonneet paljon vettä, mutta myös vähän aurinkoa, kuten kuvista näkyy. En valita, koska säästä on turha ruikuttaa - sille kun ei vaan voi mitään. Kunnon vermeet päälle ja ulos, on ollut lämmintä. Voin sanoa näin, sillä olen pyöräillyt joka paikkaan, kuten töihin kaatosateessa ja useampana päivänä. :)




Olen siirtänyt yrtit ja maahumalan ruukuista lavankaulukseen. Yhteen istutan talvivalkosipulit ja valeistutan siemenkylvöt. Myöhään istutetut kehäkukat ovat olleet kuukauden samannäköiset - ei yhtäkään kukkaa. Ensi vuonna sitten vähän aikaisemmin istutushommiin.



Ruukuissa olleet tuoksuherneet ovat olleet hurmaavia. Aika vähän ne ovat kukkineet, olisikohan pitänyt lannoittaa enemmän vai vähemmän siemeniä ruukkuun? Varmaan sekä että. Ensi vuonna pitää muistaa, että lähempänä porttia ollut obeliski ruukkuineen oli huonossa sijainnissa. Ruukku jää kesällä harmaamalvikkien, pionien ja mooseksenpalavanpensaan varjoon. Sille pitää siis keksiä uusi paikka.



Viinirypäle on kasvattanut ennätyssadon. Kypsymisen kanssa on vähän niin ja näin. Taitaa ehtiä halla tulla ennen kuin pääsen satoa korjaamaan, harmillista. Vertailun vuoksi, viime vuonna poimin rypäletertut 24. syyskuuta.



Ainut kesäkukka ruukussa on koristehirssi 'Rubrum'. Se sen kuin komistuu. Voisikohan sitä talvehdittaa kellarissa vai onko se vain kaadettava kompostiin?


Kuusi pelargonia, jotka ovat nimiä vailla. Nämä raukat eivät päässeet kellarin suojiin, vaan kannoin kuvien ottamisen jälkeen ne kompostiin. Otti kyllä sydämestä. :/ Sinne meni vanhin pelakuuni, luultavasti vaaleanpunainen 'Mårbacka'. Se vietti kanssani usean vuoden, mutta nyt tuli tilan puute vastaan ja etusijalla ovat keräämäni nimelliset.


Löysin kätköistäni avattuja siemenpussukoita. Nämä neljä lajia tarvitsevat kylmäkäsittelyn, joten olikin juuri hyvä aikaa kylvää siemenet. Kylvetyt siemenet:  Keijuängelmä Thalictrum rochebrunianum, lehtoängelmä Thalictrum aquilegiifolium, isotähtiputki Astrantia major {luonnonlaji} ja japaninakileija Aquilegia flabellata var. pumila 'White Angel'. Japaninakileijan siemeniä taisi olla pussissa enää yksi, toiveet sen kasvusta eivät ole kovin suuret.


Loistokärhö Cleamatis 'Niobe' kukkii edelleen runsaasti. Pitäisi raa'asti katkaista köynnös, jotta voisin istuttaa ruukussa olevan kasvin maahan. Taitaa olla jo vähän myöhäistä, mutta eihän sitä tiedä kuinka pitkälle näitä mukavan leutoja säitä jatkuu.


Ruukkujen, ämpäreiden ja muiden astioiden pesua on riittänyt. Nyt pesut vesijohtovedellä ovat tältä vuodelta ohi. Vedet siirtolapuutarhasta on katkaistu tänään. Viimeiset puhdistukset pitää tehdä sadevedellä, onneksi sitä on kerättynä ämpäreissä ja sitä on tullut taivaalta runsaasti. :)


Tämä vuosi on ollut omenavuosi. 'Antonovkat' alkavat vähitellen olla kypsiä. Kaksi kolmesta omanpuustani on tehnyt huikean sadon. Onneksi kolmas piti välivuoden, muuten olisi ollut aivan täysin pulassa.


Sitten alkaakin haravointikausi.

{2016} {2015} {2014} {2013} {2012}



Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


8 kommenttia:

  1. On tällä lokakuullakin oma viehätyksensä, ei voi kieltää kun kuviasi katselee. Luppio on siellä niin komea, jouduin sydän itkien luopumaan omastani, kun ei tila riittänyt. Kärhösi on vielä hurjan kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kulunut viikko varsinkin on ollut UPEA! Onneksi juuri tämä sattui viimeiseksi kesälomaviikokseni.

      Poista
  2. Paljon näkyy vielä vihreitä lehtiä olevan. Meillä rypäleet kypsyi ja ovat makoisia, mutta TOSI pieniä..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä ei saatu tänä vuonna maistiaisia rypäleistä, hallayöt veivät ne. :/

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Juu, mutta valitettavasti olivat niin myöhässä, että pakkasyöt veivät ne eivätkä rypäleet ehtineet kypsyä.

      Poista
  4. Lokakuu ON ihana kuukausi! Tosin meillä täällä vähän pohjoisemmassa paras kausi on oikeastaan syys-lokakuu, sillä nyt viimeinen lokakuu on jo oikeastaan marraskuu. Niin kasvuvyöhykkeet vaikuttavat.

    Luopuminen on rankkaa, varsinkin rakkaista kasveista luopuminen. Minusta tuntuu välillä, että olisi helpompaa luopua aivan kaikesta ja aloittaa tyhjästä uudelleen kuin tehdä päätös, mikä yksilö on seuraavaksi luovutusvuorossa. Onneksi jäljelle jääneet eivät pahastu siitä, että kaverit lähtevät eivätkä tule enää takaisin :)

    Sini K.
    kasvihormoni.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä etelässä on ollut aivan upea viikko, onneksi olen kesälomaillut ja päässyt nauttimaan siitä puutarhassakin. :) Muistan opiskeluajoiltani, että lokakuun puolessa välissä alkoi Kuopiossa talvi. hrrr.

      Niinpä! Mä taidan kiintyä ihan kaikkeen, kasveihinkin. Kasvit joita on hoivannut pitkään ja jotka ovat kiittäneet selviytymällä ja kukkimalla ansaitsisivat paikkansa, mutta kun tilanpuute. huoh.

      Poista

Proudly designed by Mlekoshi playground