RISU NO EN 2.0.

Japanilaistyylinen alueeni, Risu no en, tarvitsi hieman päivitystä, sillä kasveja oli kuollut ja askelkivipolkua oli mahdoton käyttää, kun koristekirsikka ja peruukkipensas olivat kasvaneet peittämään kulkua polulla.

Suurin menetys oli upean verijapaninvaahtera 'Atropurpureumin' kuolema. Toissa talvena rusakot pääsivät siihen käsiksi, lisäksi samana talvena osa oksista paleltui. Viime kesän se sinnitteli, mutta sitten siihen iski joku tauti. Rungossa oli kirkkaanoransseja sieniä tai muuta vastaavaa. Tänä keväänä eikä kesänä ei puusta enää löytynyt elonmerkkejä.

Homma lähti rullaamaan, kun pienellä painostuksella sain poikaystävän kaivamaan jäljellä olevan orapihlajapensaan juurakon ylös. Olen vuosia näännyttänyt sitä, eikä se siltikään ole lahonnut tai näyttänyt taipumisen merkkejä. Voimaa, sahaa ja rautakankea käyttämällä se viimein saatiin ylös. Samassa rytäkässä kaivoin portin nurkalla olleet havut ylös ja ruukkuihin. En ole koskaan niistä erityisemmin pitänyt, mutta eihän nyt eläviä puita voi noin vai laittaa hengiltä, varsinkaan kun on hoivannut niitä koko talven. Kolmikko on peräisin joulun ajan havuista ja usean olen saanut kuolemaan, mutta nämä ovat edelleen hengissä. Kaivuurytäkässä katkesi myös postilaatikon laho jalka ja poikaystävä rakensi siihen uuden mökiltä löytyneestä puutavarasta.

Polun ja nurmikon sekä kukkapenkin rajaus on ajan saatossa hävinnyt ja nyt palautin rajan yhtä suoraksi kuin se joskus on ollut ja samaan linjaan luumupuun alta alkavan kukkapenkin kanssa. Pikkujuttu, mutta miten suuri vaikutus sillä olikin! Aina unohtuu miten rajaukset ovat helppo ja nopea tapa saada puutarha näyttämään skarpilta.

Kaivoin askelkivet ylös entisiltä paikoiltaan laakeinta kiviä lukuunottamatta. Mallailin polkua pitkään ja kävelin kymmeniä kertoja edestakaisin kivillä, jotta sain ne mahdollisimman optimaalisiin paikkoihin. Halusin polkuun karevuutta ettei se olisi tylsästi suora linja paikasta A paikkaan B. Yhtään kasvia en siirtänyt lukuunottamatta kuvasssa näkyvää haltiankukkaa. Siitä sai napattua jakopalan ja sen kaivoin ylös. Emokasvi jäi kuitenkin alkuperäiselle paikalleen. 

Pitkään mietin myös muutaman uuden kasvin sijoittelua. Uusista kasveista tärkein oli uusi verijapaninvaahtera myös lajikkeeltaan 'Atropurpureum'. Suunnittelin sitä aluksi toisaalle, mutta lopulta istutin sen aika lähelle edellisen puun sijaintia. Ostin puun työpaikalta saamallani lahjakortilla, jouduin tosin hieman laittamaan extraa itse. Olen hyvin tyytyväinen puun malliin, se on enemmän puu kuin pensas toisin kuin edellinen oli. Toivottavasti tämä viihtyy paikassaan. Syksyllä suojaan sen huolella sekä verkolla että talvisuojaturpeella – lupaan sen.

Haluaisin alueelle runsaasti maanpeittokasveja en niinkään kukkivia. Väri saisi tulla lehdistä. Ostin poikkeuksellisesti kaksi, siis kaksi samaa tainta (ennen kuulumatonta lol), rönsyakankaalia. Lajike on 'Black Scallop'. Toivon niiden levittäytyvät matoksi kivien ympärille.

Askelkivet ovat palstalta löytyneitä ja taitaa joukossa olla yksi tai kaksi uutta kiveä. Keksin laittaa aloitus askelmaksi kaksi kolmionmallista kiveä. Olin ihan liekeissä ideastani. :) Yksistään kumpikin on vähän pieni ja hankalan mallinen, mutta yhdessä niistä tuli kiva aloitus. Asettelussa en säästynyt vammoilta, vasemmanpuoleista kiveä asetellessa jätin saman oikean käden nimettömän kaksi kertaa samaan väliin ja vaikka kivien asettelusta on jo reilusti yli viikkoa on sormi silti vielä aavistuksen kipeä. Ei onneksi mitään sen pahempaa.

Ahersin kiviä paikoilleen hiljakseen ja testasin monen monta kertaa askelmien sopivuutta omiin askeleihin sopiviksi. Miso osallistui myös testaukseen.

Olen tuskaillut Risu no enin rajauksen kanssa vuosia ja nyt se idea vain tuli jostain. Mieleeni pälkähti rajausidea, joka on sekä japanilaistyylinen että joka oli helppo toteuttaa.  Tarvittiin ohuehkoja puun rankoja. Olin karsinut syreeniä aiemmin ja nämä rangat pötköttivät väliaikaisena Risu no enin rajauksena. 

Sahasin syreenirangat 46 sentin pituisiksi ja paukuttelin ne noin 15 sentin verran maahan kumivasaralla. Lopuksi vain sidoin narun. Köysi tai naru saisi olla paksumpaa, mutta kun nyt varastossa oli valmiina tuota materiaalin ja värin puolesta sopivaa, niin en lähtenyt hankkimaan uutta, kun halusin nopeasti valmista. Aita syntyikin yhdessä illassa. 

Jälkeenpäin selasin kuviani japanilaisista puutarhoista ja niissä vastaavissa aidoissa menee narulle reikä tapin päässä. Mutta koska aidan tolpat olivat jo maassa, päätin että tämä on hyvä näin, varsinkin kun köysi tai naru on turhan ohutta.

Verijapaninvaahtera | Acer palmatum 'Atropurpureum'

Hakoneheinä | Hakonechlon macra

Istutin uuden hakoneheinän, muutama edellinen on kuollut, mutta viime kesänä istutettu 'Aureola' selvisi talvesta ja näyttää kauniin tuuhealta, päätin taas kokeilla onneani uuden kasvin kanssa.

Kääpiöpalmusara | Carex muskingumensis 'Little Midge'

Visioin, että alueella voisi olla enemmän heiniä ja ostinkin kääpiöpalmusara 'Little Midgen'. Ennestään Risu no enissä on hakoneheinä, japaninsaraa ja sininata. Olisin halunnut ostaa enemmänkin heiniä ja kasveja ylipäätään, mutta jotenkin puutarhamyymälöissä iskee runsauden pula enkä osaa tehdä päätöksiä. Nyt menin ostoksille tiukasti vain Risu no en mielessä, vaikka olisi ollut kaikkea ihanaa jonnekin muualle. Harmillisesti tulee myös aina budjetti vastaan.

Kääpiöpalmusara | Carex muskingumensis 'Little Midge'

Kului muutamia päiviä ja keksin kokeilla sopisi kasvien lomaan kiviä. Kivet olin kerännyt aiemmin postilaatikon ympärille ja isompia murikoita ol kymmenkunta, pienempiä ämpärillinen. En ole lainkaan varma kivien sijoittelusta. Niitä voisi olla vähemmän ja saisi olla pari vielä isompaa. Lisäksi ne pitäisi ehdottomasti japanilaistyylisesti "istuttaa" eli kaivaa noin 1/3 osa maahan. Ehkä annan kivien nyt olla tuolla ja etsin sopivempia, jos sellaisia jostain tulisi vastaan.

Kivet eivät välttämättä ole huono asia, mutta ehdottomasti vähemmän ja vähän isommat. Niiden pitää näyttää silti, että ne olisivat aina olleet paikoillaan.

Olen nyt tyytyväinen Risu no eniin. Alkukesän alue on ollut vähän surullisen näköinen, mutta nyt se ryhdistyi huomattamasti. Olen erityisen onnellinen uudesta verijapaninvaahterasta, kahden kiven aloitusaskelmasta ja rajaavasta aidasta. Uusia kasveja voi sitten lisätä ensi vuonna, kun näkee selviävätkö nämä uudet talvesta.

Lue vanhemmat postaukset Risu no enistä:

Risu no en 1.0

Risu no en ja havupuut

Risu no enin ruskavärit

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest