RISU NO ENIN RUSKAVÄRIT.

Neidonhiuspuu | Gingko bilopa

Risu no enissä leiskuu. Japanilaistyyppisen puutarhani osiossa on tällä hetkellä upeat värit. Neidonhiuspuu on kellastuttanut lehtensä suorastaan hohtaviksi. Ymmärrän hyvin miksi Japanissa näiden puiden ruska on erityisen ihasteltu.

Neidonhiuspuu | Gingko bilopa

Kun katsoo oikealta suunnalta saa mahtavan väriparin - keltainen ja purppura.

Japaninverivaahtera | Acer palmatum 'Atropurpureum' 

Japaninverivaahtera 'Atropurpureum' hehkuu edelleen purppuraisena ja yhdessä gingkon kanssa ne ovat herkullinen väripari.

Hakoneheinä | Hakonechloa macra 'All Gold'

Neidonhiuspuun lailla hehkuu hakoneheinä 'All Gold', sen sävy on nimestään huolimatta enemmän limen sävyinen kuin kultainen.

Haltiankukka | Heucherella 

Hakoneheinän takana on vähemmän huomiota herättävän värinen, mutta hienostuneet lehtikuviot omaava haltiankukka. 

Käärmeenparta | Ophiopogon planiscapus

Jonossa seuraavana on melkein musta käärmeenparta, joka rauhoittaa väri-ilotulitusta. Se on ilokseni vuosien saatossa alkanut leviämään. Sillä on myös somat violetit, kielomaiset kellokukat. Yksi lemppareistani, tosin sillä listalla on lähestulkoon kaikki kasvit puutarhastani.

Pehmytmesiheinä | Holcus mollis

Tumman käärmeenparran takana on hohtavan vaalea pehmytmesiheinä. Tämän alun olen muistaakseni saanut Cheriltä. Pehmytmesiheinä on totisesti nimensä mukaisesti pehmyt, toisin kuin karkea ja jäykkä käärmeenparta. Pehmytmesiheinä on myös iloisesti levinnyt ja tykkään näiden matalien heinien muodostamasta matosta Rino no enissä.

Ostin muutama vuosi 'sammaleena' myydyn kasvin, joka kesän vietettyään ruukussa talvehti lavankauluksessa. Se luultavasti oli polkuhaarikko. Toissakesänä istutin sen Risu no eniin, koska ajattelin sen olevan hyvä sammaleen korvike japanilaistyylisessä puutarhassa. Se sitten innostui leviämään. Tänä kesänä tulin katumapäälle ja revin sen pois ettei siitä tule suurempaa harmia. Se nimittäin tuntui iloisesti leviävän myös aidan takana olevalla käytävälle. Toistaiseksi nämä heinät tuntuvat kiltimmiltä tapauksilta.

Japaninsara | Carex morrowii 'Ice Dance'

Toinen jonka kasvu on yllättänyt on japaninsara. Olen ollut siinä käsityksessä, että ne olisivat jotenkin talvenarkoja, mutta en ole niitä mitenkään suojannut ja silti ne tuntuvat kasvavan silmissä. Olen kaivanut jakoon niiden poikasia tänäkin kesänä useamman kerran ja ainakin vielä niille on löytynyt ottajia.

Japaninvaahtera | Acer palmatum 'Dissectum'

Todellinen herkkis on japaninvaahtera 'Dissectum'. Ensimmäisenä talvena sen latva paleltui ja se on enemmän maapeitepensaan mallinen kuin puu. Kesällä se häviää muun kasvillisuuden sekaan, mutta nyt syksyllä se on syttynyt loistamaan. Katsokaa nyt tuota oranssin ja punaisen hehkua!

Peruukkipensas | Cotinus coccygria 'Grace'

Peruukkipensaan lehtiin on taas tullut purppuran sekaan pinkkiä! Olen tästäkin väriyhdistelmästä haltioissani, miten ihastuttavaa.

Vuoriruokobambu | Fargesia murielae

Loppuun rauhallisempaa ja tutumpaa vihreää sävyä - hän on vuoriruokobambu. Ehkä syksy ja varsinkin lokakuu on lempparivuodenaikani, sillä silloin kasvit ovat vihreän sijaan enemmän punertavia, joka on lempivärini.

Muuten, tätä postausta kirjoittaessani kävin katsomassa tekemäni postauksen vastavalmistuneesta Risu no enistä, voi valtava miten hurjasti kasvit ovatkaan reilussa vuodessa kasvaneet. Hui, saattaa tulla ahdasta lähivuosina ja ennemmin kuin uskonkaan.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest