Tänään tulee kuluneeksi kahdeksan vuotta siirtolapuutarhapalstani kauppakirjan allekirjoituksesta. Elämäni paras ostos, kuten olen niin useasti ennenkin todennut ja yhtä monesti lisännyt, että Murunen on saatu, ei ostettu. Sillä eihän mikään asia mene Murmelini edelle. Kahdeksassa vuodessa palsta on jonkun verran muuttunut ja mökkikin kokenut sinä aikana pienen remontin.
Yksi suurista muutoksista on villiintyneiden vadelmien vähentäminen kolmasosaan ja niiden jättämien aukkopaikkojen täyttäminen. Muita lähtöpassin saajia ovat mm. juhannusruusu, useampi herukka ja marja-aronia. Tilalle on tullut satoja kasveja, osa pysyvästi, osa on viihtynyt vain hetken. Nurmikon ala on hieman vähentynyt, paikalle on tullut pieni potager.
Saan kiittää aikaisempia omistajia hedelmäpuista ja useista perennoista. Puutarhassa kasvaa sulassa sovussa sekä perinneperennat, blogimaailmasta tutut villitykset että japanilaiset houkutukset. Pieni hyötypuutarhakin on tullut palstalle pienen potagerin muodossa. Tänä vuonna olen muokannut kompostialuetta uusiksi ja siistynyt palstan perän syreeni-kärhö-villiviinisotkua. Ideoita on muhimassa lisää. Harkitsen taistelua valamonruusun kanssa, ainakin yhden puun istuttamista ja vesiaihetta.
Eivät ne naapurit valehdelleet kahdeksan vuotta sitten, kun sanoivat, että siirtolapuutarhassa on hirveästi hommaa. Silloin hieman epäilin sitä aloittelijan pelotteluksi. Välillä sitä miettii, miksen vain tyydy olemassa olevaan ja vain vähän kitkisi tarvittaessa, miksi nähdä hirveästi vaivaa ja käyttää rahaa kasveihin, rakenteisiin, ruukkuihin, multaan ja ja ja. Mutta sitten se tunne, kun näkee kättensä jäljen ja vähän siivottomat alueet muuttuvat oma silmää miellyttäviksi. Se tunne on uskomattoman palkitseva. Ja kaupan päälle saa vielä vadelmia.
Seuraa Oravankesäpesää: Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest
Onnea hyvistä kaupoista!
VastaaPoistaVarmasti työmäärä yllättää. Toki varmasti ihmiset selviävät erilaisella työmäärällä. Valamonruusu taistelu odottaisi minuakin, kolmessa paikassa. Ja vielä yhdessä paikassa Mustialan ruusun kanssa taistelu. Yhden mustialan ruusu taistelun jäljet näkyvät vielä vähän käsissä.
Kiitos! Ei uskoisi kuinka paljon aikaa saa tuhlattua näinkin pieneen maaplänttiin. Toki olen myös halunnut muuttaa puutarhaa oman mieleni mukaiseksi, siitä saa sitten kärsiä lihaksissakin.
PoistaKyllä se vaan on niiiiiiiin ihana <3 Onnea 8-vuatiaalle!
VastaaPoistaKiits, niin on! <3
PoistaOnnittelut, minunkin mielestä hyvä hankinta. Saa liikuntaa, raitista ilmaa, sielu lepää ja hauis kasvaa. Ja kaupan päälle saa vadelmia. Ja mikä tärkeintä, Murusella on hyvä paikka ulkoilla.
VastaaPoistaKiitos! Kyllä juurikin noita kaikkia! Murunen nykyään pyytää mökkeilemään menemällä kantokassiin ja tuijottamalla minua.
PoistaOnnea 8-vuotiaalle! Niin se puutarha vaan vie mukanaan, että aikaa myöten tulee myllänneeksi joka nurkan ja puutarha muuttuu oman tyylin mukaiseksi. Siihen käytettyä työmäärääkään ei välttämättä rekisteröi ollenkaan.
VastaaPoistaKiitos! Se on sitä kun saa yhden paikan siistiksi, niin vieressä näyttää heti kauhealta ja on käytävä seuraavan projektin kimppuun.
PoistaIhan paras ostos! Onnittelut siitä 8-vuoden jälkeen <3 ! Kukkiiko sinulla siellä punaisesta palavasta rakkaudesta hempeä vaaaleanpun-valkoinen versio? Skrollasin aikaisempia postauksia ihkuja keramiikkatöitä olet tehnyt. Pikkuruiset viirit oih miten söpöt <3
VastaaPoistaKiitos! Juu, vaaleanpunainen kukkii, punainen palavarakkaus on hävinnyt palstalta. Viime vuonna sain uuden alun, mutta ei siitäkään näy jälkeäkään.
PoistaOnnea 8-vuotiaalle! Hieno hankinta, jossa kaikki työ tapahtuu kuitenkin omaksi iloksi ja hyödyksi.
VastaaPoistaKiitos! Se on ihan totta, enemmän sitä iloa ja hyötyä on kuin surua ja murhetta.
PoistaOnnea ja iloista pesintää!
VastaaPoistaKiitos! :)
Poista