PR-näyte: Tapio
Sain käsiini Elina Saarikosken Perusta oma arboretum -kirjan*. Arboretumit kiinnostaa, vaikken sellaista omalle pienelle palstalleni voikaan perustaa. Tämä kirjan luettuani puulajipuiston perustaminen innostaisi vieläkin enemmän. Onneksi ainakin joissain niissä voi vierailla ja nauttia muiden tekemästä työstä.
Elina Saarikoski kertoo kirjassa omasta arboretum-projektistaan, eikä se ole ollut mikään helppo tie. Paljon pitää ottaa asioita huomioon ja lisäksi ei ikinä voi tietää miten säät ja eläimet (rusakot, kauriit yms.) vaikuttavat omalta osaltaan puiden kasvuun. Kaikki kuitenkin lähtee, kuten puuutarhoissakin, siitä että kiinnittää huomiota kasvupaikkaan ja valitsee arboretumin sijainnille sopivia puualkuperiä.
Saarikosken lisäksi kirjassa kertoo kaksi muuta arboretumin perustajaa kokemuksiaan puulajipuiston perustamisesta. Teuvo Vepsäläinen on ollut perustamassa ja hoitamassa Arboretum Finladiaeta Rautalammilla, Pohjois-Savossa, sen alusta alkaen. Vajaassa 40-vuodessa vanhainkodin pellosta on muodostunut rehevä puulajipuisto.
Raaseporissa, Länsi-Uudellamaalla Kåre Pihlström osti peltotilan, jonne istutti tammiviljelmän ja joulukuusimetsän. Niiden lomaan hän rakensi luontopolun ja jonka ympärille Skarpkulla Arboretum rakentui.
Kirjassa esitellään joitakin puulajeja. Kirjailija kuitenkin toteaa, että esittelyssä on vain murto-osa saatavilla olevista lajeista ja lajikkeista. Kirjaan päässeet kasvit ovat Suomessa menestyviä kotimaisten puiden erikoismuotoja tai ulkomaisia lajikkeita.
Sanoinko jo, että arboretumit kiinnostaa? Tämän kirjan jälkeen ihan varmasti. Onneksi opuksesta saa hyvät neuvot alkuun ja vinkkejä millä ehkä voi välttää ongelmat.
*Kirja saatu.
Seuraa Oravankesäpesää: Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest
Tuo on kiva kirja! Parasta antia tosiaan Saarikosken ja muiden omat kokemukset ja projektit. Puiden esittelyosassa odotin kovasti sirovaahteraa, kun sitä kehuttiin jo kirjan alussa, mutta sitä ei mainittukaan ollenkaan. Olisin kaivannut tietoja ja tieteellistä nimeä, mutta löytyyhän se Viljelykasvien nimistöstäkin toki. En ole muuten tainnut vieläkään sitä sieltä etsiä kumminkaan :-D
VastaaPoistaOlisi ihanaa, jos tontti olisi niin iso, että arboretum mahtuisi. Onneksi sentään mahtuu joitakin isoja puita.
Joo, olen samaa mieltä, että oli kiinnostavaa lukea kokemuksista. Ettei kaikki ole mennyt sulavasti ja aina voi tapahtua kaikenlaista. Kirja kyllä nostatti kovan arboretum-kuumeen.
PoistaNo, nyt! Suuret kiitokset esittelystä, tämä kirja täytyy saada näppeihin heti. Kiinnostaa tosi paljon - sattuneista syistä 😉.
VastaaPoistaYmmärrän! :) Suosittelen, oli todella kiinnostava opus.
PoistaMaakaupoille, mars! Kiehtovan oloinen kirja.
VastaaPoistaJuu ja ehkä ensin auto-ostoksille. :)
PoistaKirja on todella mielenkiintoinen. Minullakin on se.
VastaaPoistaMeillä kasvaa aika monenlaisia puita luonnostaan, mutta sekaan mahtuu aina lisää erikoisuuksia. Olen leikillisesti haaveillut naapurin pellosta ja sen perustamisesta arboretumiksi. Pelto ei ole myynnissä, joten ajatus jää haaveeksi. Onneksi omallekin tontille mahtuu jotain lisää.
Arboretum naapurissa olisikin ihanteellista, jotta siitä pääsisi nauttimaan ja ihailemaan usein. Onneksi voi käydä muiden perustamissa arboretumeissa, kun itselle se ei ole mahdollista.
PoistaMielenkiintoista, harmi että tahtoo tuo tila loppua:)
VastaaPoistaNiinpä! Sama homma täällä! :)
Poista