Ihanaa! Lumet on vihdoin sulaneet, maasta ponnistaa kaikenlaista kasvia ja sää on ollut aivan hurmaava jo useamman päivän. Palstalla pitää käydä nyt joka päivä, jotta pysyy kärryillä mitä kaikkea uutta kasvua on tullut.
![]() |
Tete-narsissi | Narcissus 'Tete á tete' |
Kaikki ensimmäiset pitää kuvata, tässä ensimmäiset narsissit.
Pääsiäisenä aloitin tavaroiden kantamisen talvisäilöstä, siis ulos mökistä. Kumollaan olleen ison ruukun alta paljastui, ei vain yksi – vaan kolme kuollutta hiirtä. Poikaystävä oli tuolloin American Car Show:ssa kuvaamassa ja omat kantti ei riittänyt vainajien siirtämiseen, joten jouduin lähtemään puutarhamyymälöihin rauhoittelemaan hermojani. Yksi myymälä ei riittänyt mihinkään (lue: ei löytynyt mitään), joten kiersin lopulta neljä kauppaa ja viimeisestä ostin orvokkeja, valkoisia helmihyasintteja, jouluruusun 'Anna's Red' ja keijunkukan 'Pink Panther'. Viimeisen ostin vain ja ainoastaan nimen takia.
![]() |
Jouluruusu | Helleborus 'Anna's Red' |
Palattessani kasvikassin kanssa puutarhaan, tuli myös poikaystävä pelastamaan neidon hädästä ja vei vainajat kompostoitumaan. Edelleen on vähän inhottavaa mennä mökkiin sisälle, mutta pääsen siivoamaan vasta kun vedet on kytketty päälle. Vielä on ollut sen verran yöpakkasia ja hallanvaaraa, ettei siirtolapuutarhan vesihanoja oli avattu.
Toistaiseksi ei ole löytynyt lisää ikäviä yllätyksiä. Ihania sen sijaan on – luulin kääriväni paketista isoa punasavialuslautasta, mutta paketista kuoriutuikin Marimekon tarjoilulautanen, jonka olin kokonaan unohtanut. Tämä kohta vuodesta on ehkä jouluakin parempi lahjakausi, kun olen talvena aikana ehtinyt unohtaa kaikki ihanat tavarat ja aarteet, jotka ovat mökissä tai joita olen talven mittaan löytänyt. Kaikkiin herkkupaketteihin en ole vielä päässytkään, olen keskittynyt enimmäkseen ruukkujen ja kalusteiden purkamiseen. Kaikki astiat odottavat vielä löytämistä.
Oikealla kolme ruumista aiheuttanut ruukku.
Potageristakin löytyy yllätyksiä. Selasin äsken puhelimen kuvia etsiessäni edempänä olevien kevätkurjenmiekkojen lajikkeita ja löysin kuvatodisteita, että olen kylvänyt palsternakkaa lavaan. Erinomaista, en olisi muuten asiaa kyllä muistanut. Talvivalkosipulitkin paikansin, niiden piippoja on jo näkyvissä. Ihmeesti kaikki tieto pyyhkiytyy muistista talven aikana. En millään opi, että kaikki pitää merkitä selkeästi ylös tai ne unohtuvat. Joka vuosi kokeilen onneani ja aina jotain jää mysteeriksi, vähintään hetkeksi.
Punasaviruukkukokoelmaani. Tässä ei tietenkään ole vielä kaikki, kun eivät pirulaiset kaikki mahtuneet.
![]() |
Kevätkurjenmiekka | Iris reticulata 'Pauline' + 'Purple Hill' |
Ai ettien että. Nämä ovat ihania ja ihanat yllätykset, kun muistelin kaivaneeni 'Antonovka'-omenapuun alle pieniä tulppaaneja. Ensi syksynä näitä lisää, varsinkin noita purppuraisia ja myös toisen omenapuun alle.
![]() |
Kevätkurjenmiekka | Iris reticulata 'Pauline' + 'Purple Hill' |
Vielä toinen kuva näistä kaunokaisista, jotta terälehtien täplät näkyvät kunnolla.
Vesiaihe odottaa maisemointia. Perennatuet ovat varoittamassa siirtolapuutarhuria putomasta lätäkköön.
Naapuri siivosi nurkkia ja kysyi haluanko vanhoja ikkunoita – tietenkin halusin. Olenhan kuolannut näitä jo pari vuotta aidan takaa. Mitähän näistä tekisi?
Vuosi sitten tähän aikaan oli vielä lunta ja jäätä palstalle, onneksi ei tänä vuonna! Vuosiluvuista pääsee kurkkaamaan aiempien vuosien huhtikuita.
No NYT on ihanan keväistä - viimein! Ja onneksi ei ole sitä jäätä ja lunta kuin vuosi sitten, huh.
VastaaPoistaOlipa ikävä ylläri ne hiiret - ja se, ettei pääse siivoamaan niiden jälkeen, minuakin asia vaivaisi kovasti. Puutarhamyymälät ovat hyvä paikka hermojen lepuutteluun :-D
Niin ihanat kurjenmiekat! Ja kaikki muukin maasta ponnistava. On muuten niin totta, että talven mittaan mielestä pyyhkiytyy ihan kaikki. Talvi tuntuu kestävänkin aina vuosikymmenen (vrt. kesä = pari viikkoa).
Kaunis vesiaihe jo nyt! Ja aivan ihania ikkunoita.
Vihdoinkin – todellakin! Kyllä tätä on taas odotettukin. Puutarhamyymälät auttavat moneen asiaan – varsinkin lohduttamaan hiirien tuottamasta järkytyksestä. :D Talvi kyllä nollaa kaikki tiedot ja jotenkin sitä aina vaan erehtyy kuvittelemaan, että muka muistaa ilman muistiinpanoja mitä mihinkin istutti tai kylvi.
PoistaOijoi, hurmaava kevät ja ihanat kurjenmiekat <3 Tuollainen hiiriyllätys kukkaruukussa olisi saanut minutkin kipittämään vähintään ulos mutta ehkäpä myös puutarhaliikkeeseen. Yhden kerran löysin sukulaiselta tulleesta muoviruukusta yhden pienen hiiren kuivuneet jäännökset (saattoi olla vuosikausia vanhakin) ja mietin pitkään, uskallanko laittaa ruukkuun mitään kasvamaan. En tainnut paljain käsin koskea ruukkuun edes perusteellisen pesun jälkeen ennen kuin vasta myöhemmin kesällä :D Ihan hölmöä, kun tietää, että mikään varasto ei ole niin tiivis, etteikö siellä talven mittaan hiiret kävisi juoksentelemassa ja kurkkisi kukkaruukkuihin tms.
VastaaPoistaOnko tuo vesiallas ihan uusi? Miten en muista nähneeni aiemmin postauksissasi vesiaihetta? Kiva nähdä, kuinka somistat sen. Aurinkoista viikkoa!
Hiiret ovat joka vuotinen ongelma ja aina yhtä ällöttäviä. Pitää taas tutkia, mistä raosta ne ovat sisään tulleet ja yrittää tilkitä. Onneksi käynti puutarhamyymälöissä vähän helpotti järkytyksestä toipumisen. :D
PoistaAsensimme vesialtaan viime vuonna ihan loppukesästä/alkusyksystä. Se ei ollut kovinkaan kuvauksellinen ja talvella se peittyi lumeen, jolloin sitä ei ole erottanut. Tänä vuonna pääsee sitten siihen hauskimpaa eli maisemoimaan allasta.
Ihanaa huhtikuun loppua!
Näyttää tosi hyvältä huhtikuulta!
VastaaPoistaKyllä – vihdoinkin! :)
Poista