KAISANIEMEN KASVITIETEELLINEN PUUTARHA HEINÄKUUSSA 2023.

Kesäinen muisto heinäkuulta. Oli viimeinen työpäiväni ennen lomaa ja sen kunniaksi lähdin hieman aikaisemmin töistä ehtiäkseni Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan pienimuotoiseen blogitapaamiseen. Hiidenkiven puutarhan Minna oli tullut perheensä kanssa Pääkaupunkiseudulle ja oli kutsunut lähialueen bloggaajia tapaamiseen. Seuraksemme saimme toisen Minnan eli Mama's garden -blogista tutun. Kokoonnuimme Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan pääportille ja lähdimme kierrokselle.

Mama's gardenin Minnan kanssa tuumimme, ettemme olleet aiemmin käyneet keskikesällä kasvitieteellisessä, joten oli hauska nähdä alue kesäisessä asussa. Ajoitan yleensä omat käyntini näihin harmaampiin tai valkoisiin vuodenaikoihin, jolloin omassa puutarhassa ei ole mitään nähtävää, mutta kaipuu vihreään on valtava. 

Kosmos | Cosmos bipinnatus

Siroksäkynttilä | Gaura lindheimeri

Kolmella puutarhahullulla riitti hyvin juttua, no mistäs muusta kuin, puutarhasta, kasveista ja kukista. Mukana kierroksella oli myös Minnan (HP) ystävä, joka ei tunnustanut olevansa samalla lailla puutarhasta innostunut, mutta sujuvasti hän kuitenkin kuunteli meitä ja ihasteli kukkia.

Isopukinjuuri | Pimpinella major

Kamera lauloi puutarhassa ja kuvia tuli kasapäin. Pystyin vaivoin karsimaan kesän janoissani tähän määrään otoksia. Postauksessa on kuvia aivan liikaa, mutta jätän jaarittelut vähiin ja voi vain nauttia heinäkuun runsaudesta. Enää kahdeksan kuukautta, niin näyttää taas tältä. :)

Sinisarja | Agapanthus

Siniopuntia | Opuntia phaeacantha

Allaslumme | Nymphaea 'Attraction'

Allaslumme | Nymphaea Cultorum-Ryhmä 'Marliacea Chromatella'

Sarjarimpi | Butomus umbellatus

Jumaltenpuu | Ailanthus altissima

Lännenkonnanmarja | Actaea rubra

Nukka-angervo | Holodiscus discolor var. ariiolius

Japaninjättililja | Cardiocrinum giganteum

Sammalpuutarhaa kastellaan näissä kuvissa sumuttamalla. Tuohon aikaan oli ollut kuumaa ja kuivaa jo pitkään. Sumu ei siis ole mitään mystistä maasta kumpuavaa savua, vain vettä. :

Kiitos molemmille Minnalle tapaamisesta, oli todella mukava alku lomalle. Erityiskiitos Hiidenkiven puutarhan Minnalle tapaamisen järjestelyistä.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

JAAPANI AED – japanilaistyylinen puutarha Tallinnassa.

Palataan kesään ja heinäkuuhun. Teimme poikaystävän kanssa päiväretken Tallinnaan. Päivän ensimmäinen ja samalla pääkohde oli Jaapani Aed -japanilaistyylinen puutarha. Jaapani Aed on osa isoa Kadriorg-puistoa. Jaapani Aed on avattu yleisölle vuonna 2011 ja sen on suunnitellut kiotolainen Masao Sone. 

Saavuimme varhain aamulla lautalla Tallinnan satamaan ja kävelimme puutarhaan. Matka kesti kävellen reilun puoli tuntia ja kilometreissä se oli noin 2,5. Etukäteen kartalta katsottuna reitti oli helppo, mutta näytti siltä, että se reunustaa tylsästi vilkasliikeinteistä maantietä. Niin olikin, mutta kävelyreitti seurasi rantaviivaa, oli kaunista katsella kävellessä merelle. Reitti vaikutti uudehkolta ja se oli täynnä hauskoja yksityskohtia kuten taideteoksia, maasta tulevia suihkulähteitä, penkkejä, istuimia ja riippukeinuja, kuntoilulaitteita, polkuja ja askelkiviä kasvillisuuden joukossa. Kaikkea hauskaa siis. Ei ollenkaan ollut tylsä tai huono reitti. Reitin varrella oli myös ainakin yksi kioski, josta olisi ollut mahdollista saada syömistä ja juomista ellei olisi ollut niin varhainen aamu.

Jaapni Aed -puutarhassa on ollut tarkoitus käyttää pelkästään japanilaisia kasveja, mutta Eestin ilmasto ei ole ollut kaikille suosiollinen, joten kasveja on jouduttu vaihtamaan. Japanilaisten puutarhojen tunnusomainen sammalmatto oli myös korvattu yhtä kohtaa lukuunottamatta nurmikentällä.

Verijapanininvaahtera toki löytyi puutarhasta. Netin kuvista päätellen keväällä on mahdollista nähdä koristekirsikoita, atsaleoita ja alppiruusuja kukassa.

Jaapani Aed on rakennettu Kadriorgin koillislammen ympärille. Lammen ympäri kulki polku jota seurata, kuten japanilaisissa puutarhoissa.

Retkemme aikana puutarhassa oli kukassa moni pensas, kuten tämä hortensia.

Lammen rannalla oli tyypilliseen tapaan kivipagodi.

Nietospensas oli komeassa kukassa.

Kaunis, pieni puro.

Jaapani Aed oli kauniisti hoidettu ja sen tunnisti hyvin japanilaistyyliseksi puutarhaksi (kaikki Japanin ulkopuolella olevat puutarhat ovat japanilaistyylisiä, vain Japanissa olevat ovat japanilaisia). Harmillista, että kasvien suhteen oli jouduttu tekemään korvaavia toimenpiteitä, mutta Japanin ilmasto on vähän toista kuin täällä meillä tai etelänaapurissa. Pidin silti puistosta, se oli kaunis ja vehreä. Siellä oli vain muutamia vierailijoita samaan aikaan kanssamme eli kuvata ja käyskennellä sai rauhassa.

Se aiemmin mainittu sammalmatto.

Jaapani Aed -kierroksen jälkeen kävelimme Kadriorg-puiston läpi kohti Tallinnan keskustaa. Puiston ja keskustan taitteessa oli kahvila, jonne astuimme viime hetkillä. Ei uskoisi näistä kuvista, mutta sisälle päästyämme alkoi todella raivokas sadekuuro. Kahvila oli nimeltään Katharinenthal Kohvik ja söimme herkulliset, joskin hieman turhan suolaiset lihapiirakat ja makeat rahkaherkut kahvin kanssa ennen kuin jatkoimme matkaa keskustan javanhankaupungin kautta Telliskiven ympäristöön.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

HAAGAN ALPPIRUUSUPUISTO.

Vuoden värittömimmät ja pimeimmät päivät ovat parhaillaan täällä. Mikä sopisikaan paremmin tähän hetkeen kuin kesäinen väri-ilotulitus. Palataan kesäkuun alkuun ja tehdään kierros Helsingissä sijaitsevassa Haagan alppiruusupuistossa. Touko–kesäkuun taitteessa pensaat olivat kauneimmassa kukassa ja väreissä ei säästelty.

Nolottaa myöntää, mutta alkukesän käynti oli minulle ihka ensimmäinen alueella. Polkaisin arkipäivänä alueelle ja vältin suurimmat ruuhkat, mutta silti ihmisiä oli runsaasti kiertämässä pitkospuilla. Ei ihme, että alppiruusupuisto vetää ihmisiä puoleensa, tunnelma oli erityisen viehättävä.

Haagan alppiruusupuisto on sekä yleisölle avoin puisto että yliopiston kasvinjalostuksen koealue. Vanhimmat alppiruusut on istutettu vuonna 1975, jolloin alue oli luonnontilaista suota. Siitä on jäljellä pieni alue voimalinjojen alla, jossa kasvaa muun muassa suopursua. Puisto on jaettu kahteen osaan, toisaalla on valtavan kokoiset rodot ja voimalinjan toisella puolella kukoistavat atsaleat. Atsaleat ovat tulleet alueelle rodoja myöhemmin, vasta keväällä 1996.

Rodopuistossa on esteettömät pitkospuukäytävät ja kukkien ihailua varten tehtyjä lavoja. 

Alppiruusujen valtava koko oli yllätys. Olin kyllä tietoinen, ettei rodot ole ihan pikkuisia pensaita, mutta silti mahtavat rungot ja korkeuksissa keikkuvat kukat hämmästyttivät. Pitkospuilla, alppiruusumetsässä kävellessä tuntui itse kutistuvan ja rodojen ja puiden kasvavan valtaviksi aivan kuin sadussa.

Suopursu | Rhododendron tomentosum, syn. Ledum palustre

Puistoa halkovan voimalinjan toisella puolella hehkuivat atsaleat. 

Atsalea-alueen kyljessä on myös pieni metsäpuutarha, jossa kasvaa hortensioita. Piipahdin puistossa syyskuun lopulla ja silloin oli hortensioiden aika loistaa. Kiertelin katselemassa syksyisiä rodoja kävellen pitkoispuilla ja paikka oli silloinkin hieno. Ehkä jopa maagisempi kuin kukinnan aikaan. Sain kuljeskella rauhassa, vain muutama koiranulkoiluttaja ja lenkkeilijä vilahti poluilla.

Kesäkuussa väkeä oli runsaammin, tunnelma riehakkaampi. Puistossa oli ruokakojuja, oli tarjolla kahvia ja pullaa, makkaroita sekä muita suolaisia herkkuja. Itse päädyin maistelemaan kesän ensimmäistä pehmistä. Jatkoin vielä fillarilla matkaa läheiseen puutarhamyymälään ja löysinkin tuliaisia puutarhaan. Olipa ihana päivä!

Haagan alppiruusupuisto

Laajasuontie 42
00320 Helsinki
Paatsamatien risteyksen kohdalla.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest