PUUTARHAKAUDEN 2019 YHTEENVETO.

29 joulukuuta 2019



Siirtolapuutarhurin kevään odotus alkaa heti vuodenvaihteen jälkeen. Tammikuussa voi aloittaa esikasvatuksilla, mutta viime vuonna jätin kaikki esikasvatushommat väliin, sillä lähdin huhti-toukokuussa kahdeksi viikoksi Japaniin. Se olikin vuoden ehdoton huippukohta. Pääsin siellä toteuttamaan monta puutarhaunelmaa, kävin pitkään haaveilemissani puutarhoissa, mm. Saihojin eli Kokederan sammalpuutarhassa, Katsura Rikyun keisarillisessa puutarhassa, Ashigakan kukkapuistossa sinisateiden ollessa näyttävimmillään ja lisäksi kahdessa upeassa atseleapuutarhassa. Näistä kaikista on tulossa omat postaukset.

Japanin puutarhojen lisäksi kävin retkillä Tukholmassa sekä Zetasissa että Rosendalsin puutarhoissa, bloggaajatapaamisessa Tahvosilla, Länsi-Suomessa Vakka-Taimessa ja Suvikummun Marjan kauniissa puutarhassa, Helsingissä Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa ja loppukesällä vielä Mustilan arboretumin ja puutarhan taimipäivillä. Liedossa olevaa Pelargonitaivasta unohtamatta.


Myös siirtolapuutarhassa tapahtui unelmien toteutusta. Yksi vuoden projekteista oli kompostialueen uudelleen järjestäminen ja järkeistäminen. Keväällä urakoin tyhjentämällä neljä kompostia, niistä kaksi vanhinta sai myös uudet kodit. Toinen lähti naapureille ja toinen Espooseen. Jäljelle jäi kaksi lähes samanlaista ja lisäksi blogiyhteistyön myötä palstalle tuli Kekkilän lämpökompostori. Yksi lehtikomposti odottaa vielä tyhjennystä, se olkoot tulevan kevään projekti.

Asettelin kompostit uusiksi, siistin ympäristöä ja kompostien viereen tuli uusi työpöytä. Siirsin isoksi puskaksi kasvaneen ruusuherukan kompostialueelle. Oi, miten iloitsen siistiytyneestä alueesta, joka myös muuttui samalla käytännöllisemmäksi.



Vuoden paras muutos siirtolapuutarhassa oli kuitenkin huussi. Pitkän pohdinnan jälkeen isäni avustuksella mökin rojuvarasto muuttui hienoksi huussiksi. Kekkilän Kuivikekäymälä toi aivan uutta mukavuutta mökkeilyyn, enää ei tarvitse keskeyttää puutarhatöitä vessaan lähdön takia, vaan nopea pistäytyminen huussissa riittää.



Varasto muuttui erittäin tyylikkääksi tyhjentämällä se rojusta, maalilla ja tapetilla. Pienet yksityiskohdat täydentävät tyylin, suurin osa niistä on tuliaisia Japanista - ihania muistoja matkalta. Lanseerasin myös konseptin huussikukat. Ehdottomasti jatkoon.


Vähemmän mukava uusi projekti on taistelu vuohenkelloa vastaan. Vuohenkelloa kasvaa parissa kohtaa palstaa. Toisen vuohenkellojen asuttaman alueen kasvit kaivoin keväällä ylös, poistin enimmät vuohenkellon juuret ja alueelle levinneet heinät. Tilalle istutin uusia perennoja mm. kaksi uutta pionia, joista toinen taisi valitettavasti jo kuolla. Taistelu tulee jatkumaan seuravina vuosina. Kysyin vinkkejä vuohenkellon hävittämiseen Leena Luodolta, kun hän oli pitämässä siirtolapuutarhureille luentoa. Hän ehdotti näännytystä ja sitä aionkin jatkaa.


Yksi pidempiaikainen projekti nytkähti kesällä roimasti eteenpäin. Palstan takanurkassa on ollut iso sotku syreeniä, villiviiniä ja pienikukkaista kärhöä. Lisäksi vieressä olevat vadelmat tykkäävät levittäytyä alueelle. Olen useamman vuoden aikana karsinut syreeniä. Se on kasvanut niin isoksi, että kukat killuvat jossain kolmessa metrissä ja muutenkin varjostaa pimeintä nurkkaa palstalla. Syreenissä kiipeilevät villiviini ja kärhö karsiutuvat samaa tahtia syreenin kanssa. Ne tarvitset omat tuet, jotta eivät ole sotkussa syreenin kanssa. Villiviinin aion ohjata uuteen köynnöstukeen, kärhölle olen tilannut isältä uuden obeliskin.


Pieni potagerini laajeni yhden pienen lavankauluksen verran. Se tuli palstalle sen verran myöhään, että istutin siihen vasta lokakuussa talvivalkosipulit ja kylvin vihannesten siemeniä. Potager on kyllä ollut yksi eniten iloa tuottavista asioista puutarhassa. Se tuottaa silmäniloa, mutta myös vähäsen herkkuja ruokapöytään ja kukkia maljakoihin.


Potagerissa oli ensi kertaa myös niitty laatikossa. Sain idean Lobster and Swan -blogista. Niitty oli pieni tekoni puutarhan ötököiden monimuotoisuuden eteen. Toivon niityn itse kylväytyneen laatikkoon, jotta voin ensi kesänäkin ilahduttaa sekä itseäni että ötököitä.


Pieni kesällä toteutunut puutarhaunelmani oli vesiaihe. Olen pitkään haaveillut vesiaiheesta, vaan en ole keksinyt sille sopivaa paikkaa. Kun sattumalta löysin Tori.fi:stä vanhan sinkkiammeen, keksin tehdä siirrettävän vesiaiheen. Pieni pulputtava suihkulähde on ilahduttanut - aina kun vaan toimii, se nimittäin vaatii täyden auringonpaisteen toimiaakseen moitteettomasti.


Kuluneena kesänä olen tuntenut sekä suurta iloa ja ylpeyttä että ärsytystä siivottomasta palstastani. Riippuu mihin sitä itseään ja puutarhaansa vertaa. Osa palstasta on kesken ja vaiheessa, osa taas vain hetki sitten parannettu. Näin vuoden lopuksi on hyvä koota itselle muistutuksesi tehdyt asiat, paljon on tehty, vaikka hommaa toki on seuraavillekin vuosille runsaasti. Pitäisi olla itselle armollisempi, eikä vain nähdä puutteita tai tekemättömiä töitä.


Vuosi 2019 oli ensimmäinen vuoteni siirtolapuutarhamme hallituksessa. On ollut silmiä avaava kuinka paljon jotkut palstalaiset, esimerkiksi yhdistyksen sihteeri, tekee työtä siirtolapuutarhan hyväksi. On ollut myös mielenkiintoistaa sukeltaa yhdistyksen asioihin, kuinka paljon erilaisia asioita kiertää hallituksen pöydällä, keskusteltavina, vaatien päätöstä ja toimeenpanoa. Olen erityisen ilahtunut, kun olen päässyt tutustumaan erilaisiin ihmisiin. Se on ollut suuri rikkaus.

Oma panokseni on ollut uudistaa yhdistyksen ilmoituksien ulkonäkö, valokuvaaminen tapahtumissa ja ideastani yhdistyksessä otettiin käyttöön sähköinen uutiskirje. Toimin uutiskirjeen kokoojana, se on ollut mielenkiintoinen projekti. Sähköiselle uutiskirjeelle on selvästi ollut tilausta, se on saanut erittäin hyvää palautetta siirtolapuutarhureilta.


Syyskuun lopulla tapahtunut tapaturma katkaisi puutarhapuuhastelut ennen aikojaan. Ehdin kuitenkin saada sipulit maahan ja vanhempieni isolla avustuksella syystyöt saatettua loppuun. Polveni on vähitellen parempi, täysin kunnossa se ei vielä ole. Toivottavasti kuitenkin keväällä puutarhakauden alkaessa jo sillä mallilla, että kitkeminen ja lapiohommat onnistuvat. Vuoden 2019 postauksia selatessa iski suunnaton ikävä puutarhaan, mutta onneksi se kausi kohta starttaakin.




Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


4 kommenttia:

  1. Niin kauniita tallennettuja hetkiä ja monta onnelliseksi tekemää aikaansannosta. Näiden muistelu on mitä parhainta iloa juuri nyt, minäkin olen herännyt taas haaveilemaan tulevasta kasvukaudesta. Tuo porttisi on tavattoman kaunis. Kaikkea hyvää toipumiseesi Kati!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria! Kesän ja varsinkin syksyn kuluessa helposti unohtaa kesällä tehdyt asiat, silloin on kiva, kun dokumentoinut blogiin kuvia ja puutarhan kehitystä. Niitä on ilo tässä kohtaa vuotta muistella!

      Mitä parhainta ja kukkaisinta vuotta 2020!

      Poista
  2. Toivottavasti saat polven pian kuntoon. Minun olkapää ei ole kunnossa, alkuvuodesta on kai mentävä uudestaan lääkäriin. Täälläkin on menossa vuohenputken näännytys, peitin koko alueen kokonaan ja peitän aina uudestaan kunnes on kuollut. Toisesta kohtaa nostan keväällä pionit ylös ja koitan kaivaa vuohenputken pois mahdollisimman tarkkaan, se vihulainen ei laantunut edes roundapilla!

    Ihania kuvia palstalta, ihan turhaan olet kriittinen, ihailen taitoasi luoda kierrätysmateriaaleista ja erilaisista kasveista toimivia yhdistelmiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts! Toivottavasti saat olkapäähäsi apua. Polveni on koko ajan parempi, mutta vieläkin on matkaa siihen, että voisi edes ajatella juoksemista ja kyykkimistä. Joidenkin rikkojen kanssa on kyllä melko epätoivoista, kun mikään konsti ei toimi. Projekti jatkuu ensi vuonna.

      Kiitos Katja! Ihanaa ja kukkaisaa vuotta 2020!

      Poista

Proudly designed by Mlekoshi playground