YRTTIRUUTUJEN ÄÄRELLÄ.

24 maaliskuuta 2020


Kaupallinen yhteistyö: Minerva Kustannus

Minerva Kustannuksen kevään uutuuskirja Yrttiruutujen äärellä - Uusia yrttejä kotipuutarhaan on mahtava tietopaketti erikoisista yrteistä ja niiden viljely- ja käyttötavoista. Vielä enemmän se on kirjoittajan, Suomen tunnetuimman yrttitutkijan, unkarilaistaustaisen Bertalan Galambosin kertomuksia yrttien maailmasta. Kirjan parasta antia olivat juuri tarinat lähes 30 vuotta kestäneen tutkijan uran ajalta ja jopa lapsuudesta.

Yrttitarinat alkavat kissanystävän aitokissanmintusta, sen jälkeen alkavatkin vieraammat kasvien esittelyt; alppihierakka, amerikangingsenjuuri, kalmojuuri ja monta muuta. Yhteensä yrttejä esittelyssä on 46, osa on vanhoja rohtokasveja, osa Suomessa luonnonvaraisina kasvavia ja osa maailmalta tuotuja. Hämmentäviä ovat muun muassa tarinat kumivoikukan kasvatuksesta kumituotantoa varten Neuvostoliitossa tai miten hilseilyä parantava rikkaruoho onkin Japanissa gourmet-vihannes.

Tarinat on parasta lukea itse, varoituksena, että kirja saattaa aiheuttaa yrttikokeiluja ensi kesänä. Seuraavaksi aion tutkia mistä löytäisin ainakin ketotyrätuohon tai purppuratatarin siemeniä tai taimia. Jo purppuratatarin englanninkieleinen nimi hurmaa, Kiss-Me-Over-The-Garden-Gate.

Kirja saatu: Minerva Kustannus



Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


KIOTON PUUTARHOISSA.

21 maaliskuuta 2020


Saihoji eli Kokedera 1/2

Tuolla toisen blogini, Oravanpesä-blogini, puolella on meneillään Japani-aiheinen postaussarja. Jaan siellä viimekeväisen reissuni kuvasaldoa ja tarinoita matkalta. Olin reissussa kaksi viikkoa ja kävin useassa puutarhakohteessa vierailulla, joten kuvia puutarhanystäville piisaa. Jos kiinnostaa tutustua japanilaisiin puutarhoihin, niin olen koonnut tähän postaukseen linkit kaikkiin Kioton puutarhoihin, joissa vierailin. Maistiaisena on kuva ja alla linkki kyseisen puutarhan postaukseen.

Blogista löytyy muita aiheita kuten erittäin söpöstä kissajunasta, Tama Denshasta ja Kioton kaupoista. Tai jos epäilyttää Japanissa vierailu ilman japanin kielitaitoa lue tämä postaus opasteista.


Saihoji eli Kokedera 2/2


To-ji


Tofuku-ji 1/2


Tofuku-ji 2/2


Murin-an


Shoren-in



Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


MÖKKI JA PALSTA MAALISKUUSSA 2020.

17 maaliskuuta 2020



Tästä vuosikymmenen alusta on tullut ikimuistoinen, joka varmasti jää historian kirjoihin. Täällä Helsingissä ei ole termistä talvea tullut, lunta on ollut muutaman kerran ohut kerros, joka on yleensä sulanut seuraavana päivänä pois. Maaliskuu näyttää samalta kuin helmi-, tammi-, joulu-, marras- ja lokakuukin. Viime kuun kuviin tosin sain vähän lunta, mutta se oli poikkeuksellista.

Sitten on tämä korona-pandemia. Huh. Ehkei mennä siihen tässä blogissa, vaan katsellaan maaliskuista puutarhaa.



Oma puutarhaintoni on yllättäen vähän kadoksissa. Olen itsekin vähän ihmeissäni, mutta syytän leikattua polveani. Ei huvita oikein tehdä mitään, kun kankea polvi haittaa vähän kaikkea. Kyykistymistä, portaitten nousua ja laskua, kävelyä. Jalka kyllä on koko ajan parantunut ja toipuu murtumasta, mutta tuskallisen hitaasti.



Eläkeläistyövoimani on kovasti tulossa leikkaamaan omenapuut, vaikka olen vähän toppuutellut ja ehdotellut, että jos jätetään välistä. Ehtii ne sitten kesälläkin.


Tukholman puutarhamessumatkani peruuntui, joten kostoksi tilasin siemeniä niin Suomesta kuin Ruotsistakin. Suomesta myös siemenperunoita. Esikasvatusta voisi kohta aloitella harkitusti, tilaa ei oikeastaan niille ole. Varsinkaan kun kellarista pitäisi tuoda pelargonit sisälle.

Jouluruus | Helleborus purpurascens

Kuolleeksi luulemani jouluruusu yllätti ja kasvatti ruskeiden lehtien keskelle vihreät lehdet ja kukkia. Muistiinpanojeni mukaan olen istuttanut sen vuonna 2018 ja nyt se kukki ensi kerran -  ja noin runsaasti! I h a n a a.


Siirtolapuutarhan sähköremontti on edennyt palstani etupuolelta ohitse, tie on kaivettu auki, vedetty piuhat ja kaivuut täytetty. Kaikki tämä käyntieni välissä, noin viikon sisällä. Tiet ovat joka puolella rumannäköiset ja mutaiset, kiitos pakkasettomien kelien. Tiet tultaneen lanamaan kun sähkötyöt taukoavat kesäksi.


Ehkä se puutarhainto tulee, kun vain alkaa puuhailla. Voisin aloittaa tuon polun haraamisesta. Nuo vihreät käyvät silmään. Seuraavaksi voisi verryttellä viemällä ruukuissa olevat kuolleet kasvit kompostiin ja ehkä voisi kantaa penkin ulos aurinkoisia päiviä varten.

{2019} {2018} {2017} {2016} {2015} {2014} {2013} {2012}




Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


KAMELLIAN KUKKIESSA.

16 helmikuuta 2020


Tein viime viikonloppuna perinteisen "kamellian kukkiessa" -käynnin Kaisaniemen kasvititeteellisessä puutarhassa. Siellä ei siis ole mitään virallista teemaa, itse vain käyn aina tammi-helmikuussa, kun kamellia kukkii. Yleensä tässä kohtaa vuotta kaipaa viherterapiaa lumen keskelle. Vaikka tänä vuonna ei ole ollut lumesta juuri tietoakaan, ei troppiikkimaisesta ilmapiiristä ja kasvien kanssa hengailusta ainakaan mitään haittaa ole, päinvastoin, varsinkin kun Museokortilla pääsee ilmaiseksi sisään.

Japaninkäpypalmu | Cycas revoluta
Oli toinenkin syy käyntiin, sain viikonlopuksi käyttööni uudehkon järjestelmäkameran ja siihen huippuobjektiivin. Halusin testailla niitä muuallakin kuin kotona ja mökillä. Enkä halunnu ulkoiluttaa lainakameraa sateessa ja päädyin kasvihuoneisiin. Hämärät kasvihuoneet ovat valoistaan huolimatta haastellinen paikka kuvata, kun joka puolella on ikkunoita. Vastavalolta on vaikea välttyä, kuten myös kanssavierailijoilta.


Usambaranpaavalinkukka | Saintpaulia | Saintpaulia ionantha

Aloitin kierroksen pienestä saintpaulia -huoneesta, kuten aina. Nämä ovat lapsuudesta tuttuja ja mutta miksi ihmeessä nämä eivät ole tällä hetkellä kovinkaan suosittuja? Olen nähnyt niitä ruokakaupassa myynnissä, mutta eipä ole tullut hankittua kotiin.



Naavatilandsia | Tillandsia usneoides
Helmivillakko | Senecio rowleyanus


Pelargoni | Pelargoniun capitatum
Pelargonien luona viivähdän aina hetkisen pidempään. Joka kerta tekisi mieli ottaa pistokas, mutta en niin tee. Se olisi varkaus.


Lummehuoneessa ei tällä kertaa ollut jättilumpeita, en tosin odottanutkaan niitä olevan. Niiden aika ei ole tässä kohtaa vuotta, ne yleensä menehtyvät ennen joulua ja uudet istutetaan maaliskuussa. 

Vesisalaatti | Pistia stratiotes
Vesisalaatti | Pistia stratiotes

Lumikuningatar | lumikämmekkä | Coelogyne cristata
Kamellia |  Camellia japonica
Viimeisestä kasvihuoneesta löytyi se kukkiva kamellia. Se olikin upeassa kukassa.




Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

14 helmikuuta 2020



Ihanaa ystävänpäivää kaikille!
toivottaa Oravankesäpesän väki



Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


MINÄ PUUTARHURINA -HAASTE.

13 helmikuuta 2020



Sain Versoja Vaahteramäeltä -blogin Riinalta Minä puutarhurina -haasteen. Alunpitäen haaste on lähtöisin Kivisen Vilma -blogista.
 
"Haasteen säännöt:
voit kirjoittaa sinusta puutarhurina vapaasti oman mielesi mukaan tuoden esiin niitä asioita, jotka kuvaavat sinua ja harrastustasi. Mainitse, että olet saanut haasteen Kivisen Vilman -blogista. Laita haastepostauksesi linkki tähän postauksen kommenttiosioon. Minä kokoan niistä aikanaan oman blogikirjoituksen.

Olisi mukava kuulla moneltakin teistä, millaisia puutarhureita oikein olette!"


Olen asunut elämäni ensimmäiset seitsemän vuotta kerrostalossa, jonka jälkeen perheeni muutti omakotitaloon. Olin silloin ehdottomasti muuttoa vastaan, minua pelotti muutto maantasalle kuudennesta kerroksesta, pelkäsin rosvojen kävelevän ikkunoista sisään. Lisäksi uudessa kodissa ei ollut kylpyammetta.

Hyvä asia oli, että aiemmin lemmikkipyyntöihini oli vastattu, että kerrostaloon ei eläintä oteta ja muuton jälkeen ei enää ollut syitä olla ottamatta lemmikkiä. Ensin sainkin kaksi kania, Mikin ja Minnin, jotka lisääntyivät kuin, no kanit. Muutaman vuoden päästä meille tuli persialaiskissa Tiuku. Voi sitä onnea!


En juurikaan perustanut kotipihasta tai puutarhasta muuten, kuin leikkimällä siellä. Vahvempia muistoja minua on äidinäitini eli mamman luota. Hän asui omakotitalossa meren rannalla ja pientilaan kuului muutama lehmä ja viljelyksiä. Lehmistä on vain vähän muistoja, sillä mamma luopui niistä papan kuoleman jälkeen, mutta maiden viljelys jatkui vielä pitkään.


Varhaisin lapsuusmuistoni on, kun olen menossa katsomaan navettaan kissanpentuja. Muisto saattaa olla vääristynyt, sillä tilanteesta on olemassa valokuva. Muistan heinätalkoot ja miten serkkuni Teemun kanssa hypimme navetan heinäkasoissa. Muistan sellaisen istutuskojeen, johon laitettiin siemenet, säädettiin millä välillä ne putoavat maahan ja sitten sitä työnnettiin kasvimaalla. Muistelen, että sen käytöstä on kuvakin, jossa minä ja pappani yhdessä kylvämme.


Kirkkaana mielessä on joka keväinen perunan istutus. Mammalla oli naapureiden kanssa yhteinen traktorin perään laitettava perunanistutuskone. Muistan keikkuneeni traktorin kyydissä, kun olemme isän kanssa hakeneet sitä. Minusta perunan istutus oli hauskaa, kaksi henkilöä istui koneen päällä ja pudotteli pottuja kuppeihin. Sain aina muutaman markan, kun osallistuin istutustalkoisiin. Minulle tuli yllätyksenä, että ihmiset ostavat perunat kaupoista, sillä pitkään saimme perunat mamman maasta.


Ala-asteikäisenä innostuin poneista ja minusta tuli heppatyttö. Vietin ystäväni kanssa aikaa talleilla ja liityimme paikalliseen 4H-kerhoon. Pian meistä tuli kerhonjohtajia. Yläasteelle mennessä hevoset jäivät, mutta 4H-ura jatkui. Vuosien aikana osallistuin moniin erilaisiin kursseihin, mm. metsänhoito-, lypsy-, niittysiementen keräys-, omenapuiden leikkaus-, viljely- ja puhumattakaan erilaisista kerhonjohtajien kursseista.


Valitsin yläasteella valinnaiseksi maa- ja metsätalouden. Olin kasilla Metsätaitokisassa kolmas heti kahden ysiluokkalaisen maatilan pojan jälkeen ja ysillä voitin kisan. Muistan elävästi miten innostuin, kun yhtenä tehtävänä tunneilla oli suunnitella omakotitalonpiha. Suunnitelmani ei ollut luokan paras ja masennuin tuloksesta. Olin hetken harkinnut alaa, mutta ajattelin jostain syystä ettei se olisi minua varten. Päädyin mutkan kautta opiskelemaan tekstiilisuunnittelua ja opiskeluajan Kuopiossa täytti aivan muut asiat kuin puutarha.


Turun kautta päädyin Helsinkiin ensin opiskelemaan ja saatuani töitä, jäin tänne. Asuin ensimmäiset viisi vuotta miniyksiössä, josta muutin isompaan yksiään, jossa oli parveke. Innostuin parvekkeesta ja siellä kasvatuksesta niin paljon, että ensimmäisen kesän jälkeen parveke alkoi käydä pieneksi ja ahtaaksi.


Toukokussa 2011 istuin kampaajalla ja selasin Unelmien Talo & Koti -lehteä. Siellä oli juttu herttoniemeläisesta siirtolapuutarhasta, jonka omistaja oli ikäiseni nainen. Innostuin. Minäkin halusin sellaisen! Muistin, että olin aina viehättynyt Turun siirtolapuutarhoista ja olisin palavasti halunnut päästä käymään niissä. Kampaajakäynnin jälkeen juttelin puhelimessa ystäväni kanssa, jolle kerroin lehtijutusta. Hän sanoi heti, että "se on ihan sun juttu!". Täsmälleen samat sanat sanoi äitini, kun kerroin hänelle asiasta.


Heti kun palasin Helsinkiin, lähdin tutustumaan siirtolapuutarhoihin. Vierailin useammassakin ja tutkin ilmoitustaulujen myydään-ilmoituksia. Kovin olivat kalliita. Kahteen siirtolapuutarhaan vein oman ilmoituksen. Yhdellä iltakävelyllä bongasin ilmoitustaululta ruutupaperille kirjoitetun myydään -ilmoituksen. Hinta oli huomattavasti muita ilmoituksia alhaisempi. Menin heti katsomaan myytävää mökkiä ja henkäisin, se oli söpö. Väri oli valkoinen, joka oli toiveeni punasävyisen kanssa. Itse puutarhaan en kiinnittänyt huomiota.


Heti kotiin päästyäni soitin myyjälle ja sovimme tapaamisen. Tiesin löytäneeni siirtolapuutarhapalstani. Tein tarjouksen, jonka myyjät hyväksyivät. 15.7.2011 minusta tuli siirtolapuutarhapalstan omistaja. Siitä alkoi tämän blogin tarina ja elämäni siirtolapuutarhurina. Olin tuolloin täysi aloittelija, mutta hitaasti tiedot ja taidot ovat karttuneet, oppimista toki riittää loppuelämäksi.

Olen kiitollinen vanhempieni suuresta avusta ja teidän ihanien blogiystävien olemassa olosta. En olisi ikinä kuvitellut, että tapaan puutarhani myötä uusia, ihania ihmisiä eri puolelta Suomea. Ihana bonus vadelmien, omenien ja kukkien lisäksi.



Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


Proudly designed by Mlekoshi playground