ORAVANKESÄPESÄN POTAGER.

On ehkä vähän suureellista kutsua tätä lempinäkymääni ja siirtolapuutarhani pientä hyötykasviosiota potageriksi, kyseessä on kuitenkin vain kolmen ison ja kahden pienen lavankauluslaatikon, muutaman ämpärin, säkin ja ruukun kokonaisuus. Minun potagerini tai ainakin alku sille. :)

Olen laajentanut pieniä istutusalueitani ruukuilla. Tänä vuonna kokeilen ensi kertaa daalioita, näistä kahdessa korkeimmassa ämpärissä on niitä. Matalaan olen kylvänyt rohtovirmanjuuren siemeniä, joista muutama on itänyt. Tai sitten ovat rikkaruohoja. Olen hyvin skeptinen ja hyvin epäonninen siemenkylvöjen kanssa.

Uusiin, pienempiin lavankauluksiin kylvin yksivuotisten kukkien siemeniä. Tein kaksi sekoitusta ruusukuppiin ja heittelin siemenet lavoihin. Näin silmissäni runsaat kasvustot ja ihania kukkia punaisen erisävyissä. Suurin osa siemenistä on ostettu viime syksynä Amsterdamin kelluvilta kukkamarkkinoilta. Kuvassa on toinen sekoitus, kiiltomalva on ostettu Tukholman messuilta ja kesäharso tuli lehden kaupanpäällisenä. 

Kun kylvöistä on nyt kuukauden päivät voin kertoa, että itävyys on ollut erittäin, erittäin huono. Sanoisin, että yksikään Hollannin tuonti ei ole itänyt. Kuvittelen ainakin erottavani kiiltomalvan alut unikoista. Ihanan runsasta kukintaa ja leikkokukkia ei hirveästi ole tiedossa. Ja tietenkin ne itäneet ovat sekotteluistani huolimatta yhdessä kasassa ja 90 prosenttia lavasta on pelkkää multaa. Vieläköhän kerkeäisi kylvää jotain kesäkukkia?

Roskalavalta pelastettu laatikko sai viime kesänä mustan suojan ylleen, tänä keväänä nakuttelin laatikon sisään mustan muovin, jotta puuosat kestäisivät vielä paremmin käyttöä. Kylvin laatikkoon muistoja omasta lapsuudestani eli rinkeplumman siemeniä. Niitä oli aina mammallani, kuten myös samettikukkia ja ne kylvettiin aina itse kerätyistä siemenistä. Itse ostin jättipussin kehäkukan siemeniä Hyötykasviyhdisteykseltä, niitä riittää vielä muutamaksi vuodeksi.

Korkeaan ruukkuun kylvin Amsterdamista ostamani pussin tuoksuherneitä - ei yhtään alkua. Suunnittelen kylväväni ruukkuun tilalle salaattia. Punasaviruukuissa ovat Korpijaakon ruusutarhasta saamistani pistokkaista kasvattamani ruusut. Ehkä siirtolapuutarhurin urani suurimmat onnistumiset. 

Laastiämpäreissä on edellisvuosien tapaan perunoita. Luin alkukeväästä keskustelua, jossa kauhisteltiin laastiämpäreiden käyttöä syötävien kasvattamisessa. Sitten luin aiheesta lisää Kodin Kukkien Juha Toikan Puutarhurin perjantaipostissa. Toikka kertoi käyneesä aiheesta keskustelua Ella Rädyn kanssa. Räty oli selvittänyt asiaa Muoviteollisuudelta, joka kumosi paljujen vaarallisuuden ja haitallisten aineiden liukenemisen kasvatettaviin kasveihin kuvailemalla väitettä vaarallisuudesta mm. sanoin "urbaania legendaa aika sakeasti ilmassa".

Loppuun vielä kuvat ihanasta ruukkukärrystäni ja japanilaisnurkkauksesta. Tiukalla rajauksella kuvasta jää näkymättömiin säkki, jota käytän kompostina, kun oikeat kompostit ovat täynnä. Ei mikään ilo silmälle. Iloinen yllätys taas oli, että kuolleeksi julistamani neidonhiuspuu heräsikin henkiin, olin ilmeisen hätäinen.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

KUKA NOSTI KISSAN PÖYDÄLLE?

Olen ihan superonnekas, kun minulla on vanhemmat, jotka ovat sekä taitavia käsistään että halukkaista tekemään tilaustöitä pyydettäessä. Lähetin keväällä isälleni kuvan netistä löytämästäni puutarhapöydästä ja pyysin häntä tekemään samanlaisen, mutta valkoisen. Edellisellä käynnillä mittasimme vanhan pöydän korkeuden ja penkin ja tuolien leveyden, jonka mukaan pöytä tehtäisiin.

Äitienpäivänpäivänkuormassa saapui potagerinlaajennukseen tarvikkeita, mutta myös uusi, hohtavan valkoinen pöytä. Onneksi olin juuri ennen pessyt kaikki kalusteet Universal Stone -pesuaineella ja kaikki istuimet olivat myös kuin uusia. Universal Stone on siitä kiva aine, että se on sekä tehokas että myrkytön. Hinkkasin talven ulkoilleet kalusteet pakkauksen mukana tulleella sienellä ja huuhtelin kalusteet kasteluletkulla.

Pöytä on juuri oikean kokoinen, ehkä vähän turhan kevytrakenteinen, mutta näyttää paljon paljon paremmalta kuin vanha pyöreä. Se oli inhan punaruskea, tosin vietettyään viime talven ulkena, on lakka- tms. käsittely aikalailla hilseillyt pois ja jäljellä on kaunis harmaantunut puu. Pöytä lähti vielä säilöön, koska on hyväkuntoinen enkä pystynyt päättämään haluanko myydä sen. Valkoinen kokonaisuus on kuitenkin nyt selkeästi silmääni miellyttävämpi, mustin pehmustein.

Ei kukaan nostanut kissaa pöydälle. Hänen kuninkaallinen korkeutensa menee pöydälle ihan itse. :)

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

TOUKOKUINEN KUKKAKIERROS.

Tarhakalliokielo | Plygonatum x hybridum

Ollaan jo kesäkuussa, mutta haluan vielä palata toukokuun puolenvälin jälkeisiin kukkijoihin. Tänä vuonna kaikki on niin kovin ajoissa, kiitos toukokuun lämpimien ja aurinkoisten päivien.

Viola canadensis

Helmililja l- helmihyasintti | Muscari 'Fantasy Creation'

Kaunokainen | Bellis perennis

Höyhenpensas | Fothergilla major 'Velho'

Rönsytiarella | Tiarella

Laukka | Allium

Kevätpikkusydän | Dicentra eximia

Ruusuherukka | Ribes sanguineum

Kurjenmiekka | Iris

Tuo viimeisen kuvan kurjenmiekka oli aikamoinen yllätys. En ole {ainakaan muistaakseni} istuttanut yhtään kurjenmiekkaa ja tähän asti palstalla on vanhastaan ollut vain keltaisia. Tuo väri on niin upea ja toivon tuon kotiutuvan ja leviävän keltaisten lailla.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

POTAGERIN JA KUKKAPENKIN LAAJENNUS.

Joka kesä tuntuu palstallani olevan vähintään yksi isompi projekti meneillään. Sitten on näitä, jotka jatkuvat joka vuosi, kuten japanilaistyylinen nurkkaus ja kuupuutarha. Tämän vuoden projekti, ainakin yksi niistä, taitaa olla tässä. Sain yhdellä idealla iskulla kolme kärpästä. 

Sain vähennettyä nurmikon määrää. Pienessä puutarhassa on minusta nurmikon viljely maan hukkakäyttöä. Haluan ennemmin käyttää pienen palstani hyödyksi joko viljelemällä jotain syötävää tai jotain mielen ja silmien ravintoa eli jotain kaunista. Ihanan inspiroivan Potager-kirjan myötä olen haaveillut potagerin laajennuksesta yhtä runsaan ryöppyäväksi kuin kirjassa. Se tuskin tänä vuonna ihan haaveiden lailla onnistu, mutta on askeleen kuitenkin lähempänä. Lisäksi viime vuotisen orapihlaja-aidan ylöskaivuun myötä kaipasin vähän enemmän näkösuojaa palstan oleskelualueille. Sekin ongelma ratkesin kuin itsestään. :)

Huhtikuun lopulla yhtenä iltana palstalla touhutessani idea ihan varoittamatta pälkähti päähäni. Keksin, että laajennan mökkipolun nurmikon puoleista kukkamaata portin päästä, hassusti loppuva rajausreuna saa samalla luontevan jatkon ja rajattu kukkapenkki päättyy köynnöstukeen, johon tulee nojailemaan tuuheaksi kasvava lumikärhö ja köynnösritilän taakse tulee kaksi uutta lavankauluslaatikkoa. Tadaa - vähemmän nurmikkoa, lisää kasvulaatikoita ja näkösuojaa.

Samaisena iltana kaivoin kätköistäni nipullisen syömäpuikkoja. Olen ne joskus pelastanut roskalavalta ja vihdoin niille tuli käyttöä. Onneksi olin jemmannut, muuten olisi voinut suunnitelma jäädä vain yhden illan iloksi. Saman tien tikutin ajattelemani laajennuksen nurmikkoon. Seuraavaksi raahasin pienet lavat mallailemaan lavankauluksia ja hahmottamaan tilaa.

Suoritin jopa mittauksia ja useampaan kertaan projektin edetessä.

Toukokuun alussa, luojan kiitos silloin, tartuin lapioon ja käänsin koko uuden kukkamaan alueen. Ensin tein tarkistusmittaukset, vedin langalla linjat ja tikuilla kaaren muodon. Sitten kiersin uuden alueen reunat kanttausraudan kanssa ja lopulta tartuin lapioon. Tarkoitus oli jättää nurmikko kukkamaahan, vain nurin päin käännettynä 

Tarkoitus oli ja on kaivaa uuden alueen viereinen kukkamaa ylös ja erotella sinne kasvaneet rikat ja nurmikko. Tässä vaiheessa kuitenkin annoin tulppaanien aluille ja pionille kasvurauhan.

 

Äitienpäivänä saapuivat vanhempani ja heidän mukanaan tarpeelliset tykötarpeet projektiin. Olin lähettänyt heille ostoslistan: neljä pienempää lavankaulusta, yksi köynnösritilä, kaksi tolppaa ja metalliosat niille, sanomalehtiä sekä pari pakettia rajausreunaa että paljon multaa, niin paljon kuin autoon vain mahtui. Isäni pystytti köynnöstuen ja minä virittelin lavankaulukset paikoilleen.

Lavankauluksiin laitoin paksu kerrokset sanomalehtiä, jotka kastelin ennen kuin tyhjensin pussin jos toisenkin multaa laatikkoihin. Vanhemmissa lavoissa sanomalehtikerrokset ovat hyvin pitäneet rikat poissa ja niissä kerroksia on ollut vähemmän ja silloin en tajunnut kastella lehtiä.

Reilun viikon päästä tartuin jälleen lapioon ja käänsin maan uudestaan. Tällä kertaa ravistelin kuivan kelin ansiosta kuivuneet mullat nurmen juuripaakuista ja poimin rikat pois. Juuripaakut siirsin kompostoitumaan. Tässä kohtaa taputtelin itseäni selkään, aurinkoa oli riittänyt jo usemman viikon ja maa alkoi jo olla aika kova. Uusi alue näytti niin siistiltä!

Aurinkoa riitti aina vaan ja päätin jatkaa projektia seuraavana päivänä. Asensin Kekkilän rajausreunat. Harmistus oli suuri, kun huomasin rajausreunojen uudistuneen. Marketanpuiston bloggaajatapahtumassa Kekkilän Mari Kaartokallio kehui uuden reunan olevan entistä helpommin asennettvissa - saanen olla eri mieltä. 

Rajausreunat on nyt kiinnityssyteemin takia rei'itetty koko matkalta ja aiemmin asentamani reuna on jätetty sen verran korkeaksi, että uuden reunan reiät näkyvät polun kohdalta, nurmikon puolella ne hukkuvat vihreyteen. No, pieni kosmeettinen haitta, jonka luultavasti vain minä huomaan, kun tiedän asian. Muuten rajausreuna on älyttömän hieno ja tekee viimeistellyn vaikutelman.

Sitten kivoimpaan hommaan, joka vielä jatkuu, nimittäin kukkien istuttamiseen. Ensimmäisenä istutin köynnöstuen eteen lumikärhö 'Summer Snow' Clematis 'Paul Farges'in. Sen jälkeen eri puutarhoista haalimiani perennoja. Suunnitelmaa kasveista ei ole, olen ostellut kaikenlaista ja istutellut niitä fiiliksen mukaan. Siirtelen sitten jos tulee parempia ideoita. 

Uusi kukkapenkki on aika tyhjillään vielä, sillä pitää ehkä vähän myös harkita mitä oikeasti haluan. Puutarhani on pieni ja ihan kaikkea ei voi sinne laittaa eli pitää keskittyä herkuista herkuimpiin. Perennojen sekaan kiinnostaisi istuttaa myös bloggaajatapaamisessa esitelty purppuraheisiangervo Physocarpus opulifolius 'Tiny Wine', se sopisi pienen kokonsa puolesta puutarhaan, mutta mietin onko paikka sittenkään oikea.

Uusi kukkapenkki kiertää luumupuun, jonka juurella kasvaa vanha nimetön, hyvin aikainen pioni. Tänä vuonna se kukki yli kaksi viikkoa ennen muita pioneja. Seurana uusilla kasveilla on siis vanhoja perinneperennoja.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

TULPPAANIMANIA 2018 osa 2/2.

Villitulppaani | Tulipa humilis 'Wild Beauty'

Tässä toinen osa tämän vuoden tulppaanikuvasaldosta. Jätin tähän toiseen postaukseen kaikki villitulppaanit ja muut pienemmät ja erikoisemmat. Kesäpesän tulppaanien kukinta alkaa keltaisella, matalalla tulpulla, jonka nimeä en nyt millään pysty etsimään. Tieto on kotona ja kirjoitan tätä postausta mökillä. :)

Ensimmäisen kuvan 'Wild Beauty' olen istuttanut jo muutama vuosi sitten ja kukinta melkein meni ohi. Onneksi huomasin aniliinit kaunokaiset.

Tulipa humilis 'Alba Coerulea Oculata' ja Tulipa humilis Violacea 'Yellow Base'

Istutin syksyllä japanilaisnurkkaukseen vääräoppisesti kukkivia kasveja eli Amsterdamin Tulppaanimuseon ostokset. Ensin kukki kaksikko Tulipa humilis 'Alba Coerulea Oculata' ja Tulipa humilis Violacea 'Yellow Base'.  

Kreetantulppaani | Tulipa Bakari 'Lilac Wonder'

Vähän myöhemmin niiden kuihtuneessa seurassa kukki kolmas museotuliainen Tulipa Bakari 'Lilac Wonder'

Kasvitieteellinen tulppaani | Tulipa clusiana 'Lady Jane'

Tulipa 'Tinka'

Matalista tulppaanista muutaman metrin päässä, aivan aidan vieressä on toinen kolmen setti Hollannin tuonteja. Nyt kun katson kuvia en ole enää ollenkaan varma onko kolmas laji lainkaan kasvanut vai olenko sekoittanut sen Tulipa clusiana 'Lady Jane':n kanssa. Vai onko nuo kuvassa näkyvät matalammat ja kellertävät 'Tinka'-tulppaania?

'Tinkassa' pitäisi olla kellertävän puna-valkoinen väritys, Tulipa clusiana 'Lady Jane' taas on myös puna-valkoinen, mutta aukeaa valkoiseksi tähdeksi auringossa, kun 'Tinka' on kuvassa tiukahkossa supussa.

Tulipa acuminata

Viimeinen tuliaistulppu on oikea erikoisuus. Tulipa acuminata ei ihan heti välttämättä edes tunnista tulppaaniksi. Raaskin ostaa vain muutaman sipulin ja vähän nyt harmittaa.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest