PIENET SINISET.

Kuvasin viikonloppuna kukkia, muuhun en juuri kyennyt. Olen taas saanut selkäni kipeäksi ja yritän taltuttaa tuskaa lääkkeillä ja fysioterapeutin neuvomalla liikkeellä. Harmillinen ajankohta. Perjantaina poikaystäväni tyhjensi kaksi kompostia ja täytti lämpökompostoria tyhjentämällään kuivakäymälän tavaralla. Aikamoinen aarre, kun noin vain omasta tahdostaan ja ehdotuksestaan haluaa auttaa poloista, selkäkipuista puutarhuria, joka ei millään malttaisi pysyä paikoillaan ja tekemättä mitään eikä ainakaan pysyä pois puutarhasta. 

Muutama viikko sitten imurini meni rikki, olihan sillä jo ikää 20 vuotta, joten ei mikään ihme. Harmillinen ajankohta silläkin. Nyt on käsillä se ainutlaatuinen ja vuoden ainut hetki, kun palan halusta siivota. Haluan pikaisesti siistiä mökin olekelukuntoon talven tomujen ja hiirten kakkojen jäljiltä. Sunnuntaina haimme uuden pölynimurin minulle ja nyt suunnitelmissa on siivota mökki tällä viikolla, jos vain selkäkipu antaa myöden. Tuskin maltan odottaa.

Vihdoin, VIHDOIN, puutarhaani on putkahdellut kukkia! Lumikelloja on useassa paikassa, niitä on jopa neljän kukan lämpäreinä. Pidän sitä edistysaskeleena kohti lumikellomättäitä ja -mattoja. 

Sinivuokot ovat lisääntyneet sitten aiemmista vuosista. Ilahduttavaa! Sinivuokot kasvavat omenapuun juurella ja saavat taistella tilastaan pikkutalvion kanssa.

Naapurin scillanurmikkoa olen saanut ihailla - ja kadehtia jo tovin. Vihdoin myös pienet siniset ovat heränneet talviunilta ja poksauttaneet kukkansa esiin aidan tälläkin puolella.

Tämä kyseinen kiurunkannusyksilö taitaa olla läheiseltä ojanpenkalta kaivamani. Ihanasti kaartuu mökkipolulle rajausreunan yli.

Syreenin alla kasvaa itse tiensä palstalle löytänyt. Nämä ovat niin ihania, että saavat vapaasti levittäytyä.

Tällä hetkellä käyn puutarhassa päivittäin, sillä en malta odottaa - Kevätsuudelma-koristekirsikka on tulossa ensimmäisen kerran kukkaan. IIK! Pian palstallani on vaaleanpunainen hanami!

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

KASVIHUONEKAAPIN PAIKKA.

Tuumasta toimeen. Viime postauksessa suunnittelin siirtäväni ruukutuspöydän hyllyllä olleet ruukut hyllykköön ja niin tapahtui. Toin punaruukkujen tilalle sinkkiruukkuja. Kolmessa pikkulaatikossa on kaikenlaista sälää ruukkutassuista kesäkukkalannoitepurkkiin. Keskellä olevassa ruukussa on rikki menneiden ruukkujen paloja salaojituksia varten.

Itse tehty betonikäpy pääsi orvokkien seuraan.

Ruosteiset työkalut löytyivät. Minulla on aikamoinen kokoelma vanhoja, ruosteisia työvälineitä. Ovat kauniita, mutta aika turhia. Punnitsen mielessä pitäisikö niistä luopua vai kuitenkin säästää.

Jalallinen, uurnamainen ruukku on Kierrätyskeskusostos lokakuulta, se maksoi 2,70 ja lienee käyttämätön. Se selvästi kaipaa jotankin roikkuvaa orvokin sijaan, ehkä riippaorvokkia?

Siellä on ruukkukokoelmani. Tosin tuosta puuttuu osa ruukuista, jotka ovat tavanneet viettää kesän vesipisteen pöydän hyllyllä. ja sinne ne nytkin vietiin. Eivät edes olisi enää mahtuneet tuohon hyllykköön. Alaosan keltainen sisus paistaa ikävästi, ruukutkaan eivät näytä yhtä hyvältä kuin mustaa taustaa vasten.

Isompien ruukkujen kokoelma odottelee käyttöön pääsyä mökkiseinustalla. Suurimpaan osaan näistä tulee daalioita, kunhan säät lämpenevät ja vanhempani tuovat juurakot Helsinkiin. Ja tietenkin, kunhan ovat hengissä! Uusia ruukkuja on useampia, kaksi löytyi halvalla Kierrätyskeskukselta (1,00 ja 3,50), yksi ilmaiseksi. Kaksi ostin keväällä Prismasta, yhden syksyllä Plantagenista. Kolme pinossa olevaa on loppukesästä ostettu PuutarhaNikkareilta. Kyttäilen edullisia, kauniita punasaviruukkuja, niitä on harvassa, mutta kun löytyy on pakko ostaa. Ehkä enää ei olisi pakko, onhan noita ruukkuja jo aika runsaasti.

Lavankauluksessa talvehtinut paju, Salix helvetica, on tehnyt somat pikku kissat. Käyn niitä silittelemässä.

Miten luontoäiti onkaan osannut tehdä jotain noin söpöä ja pehmoista?

Kasvihuonekaappi seilasi viime vuonna useammassa paikassa. Se on aiemmin ollut mökin seinustalla. Paikan ongelma on se, että ovilla ei ole tilaa avautua. Aikoinaan mittailin tarkkaan korkeutta, leveyttä ja syvyyttä, mutta en tajunnut huomioida ovia. Viime vuonna kaappi nojaili köynnöstukeen karhunvadelman vieressä. Paikka on aivan liian varjoisa tomaateille. 

Keksin talvella, että unelmieni kasvihuone voisi tulla kompostien lähelle. Viikonloppuna tajusin, että voisin kokeilla kaapin kanssa olisiko paikka toimiva. Isompi kasvihuone on vasta haaveen asteella. Minulla on tietty malli mielessä, mutta sitä ei saa Suomesta. Olen varovasti tiedustellut tekisikö poikaystävä sellaisen - ja sydänkäpyseni on sanonut kyllä! 

Tämä kuva on otettu tieltä, aidan takaa. Hieman kaappi häiritsee Risu no en -maisemaa ja varsinkin silmää nuo kellastuneet pleksit. Japanilaisyyppinen osio on tuossa edessä. Kaapin vasemmalla puolella on ruusuherukka. Edessä vuoriruokobambu ja neidonhiuspuu. Bambun takaa menee kätevä kulkuväylä kaapille ja ovet aukeavat esteettä. Kunnon testi on sitten kun saan tomaatit ja muut kaappiin.

Kaapin taakse siirsin ostoskärryt ja ämpärikokoelmani. Kärryt pitävät kaapin pystyssä, se nimittäin kaatui, kun jätin sen hetkeksi nurmikolle seisomaan ja tuuli sattui siihen. Kaapin alahyllylle lastasin myös laakeita punasaviruukkuja painoksi.

Edelleenkään kukkia ei juuri ole kuvattavaksi, joten toinen tälläinen sisustelupostaus perä perää. Ei varmaan kiinnosta muuta kuin itseäni. Olen aivan rakastunut mustan ja punasaven liittoon. Hyllykkö ja ruukutuspöytä sopivat potageriin ja onnittelen itseäni kasvihuonekaapin uudesta paikasta.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

POTAGERIN SISUSTAMISTA.

Puutarhahommien kanssa on vähän odottava tunnelma ja olenkin käyttänyt ajan kantamalla tavaroita ulos mökistä ja järjestelemällä paikkoja. Mökin seinustalla sijainnut musta hyllykkö ja kompostialueella ollut ruukutuspöytä päätyivät potageriin. Hyllykön kannoin viikko sitten ja pöydän pari päivää sitten. Molemmat ideat tulivat yllättäen mieleen ja toteutusta oli kokeiltava heti.

Ruukutuspöydälle laitoin koristeeksi pari orvokkia. Työvälineet pitää tuoda pöydälle, mutta niitä en nyt tähän hätään löytynyt talvijemmasta.

Punasaviruukkuja minulla riittää, varsinkin "pelargonikokoa". Löysin lokakuun alussa läheiseltä roskalavalta 75 punasaviruukkua. Joitakin yksilöitä karttui lisäksi syksyn ja talven aikana Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Suurimmat aarteet ovat Tyrvään Saven kotimaassa valmistetut, niitä on muutama erikokoinen kokoelmassa.

Vanha myymälädisplay sai muutama vuosi sitten uuden elämän puutarhassani. Nyt kokeilen uutta paikkaa kasvatuslaatikoiden välissä. Olisiko se kiva tuossa? Viime vuonna tuossa oli daaliaruukku. Paikka on aika varjoisa viereisen luumupuun takia eikä siten paras mahdollinen daalialle. Harvennan luumupuuta vähitellen, mutta ei se silti taida tehdä paikasta kovinkaan valoisaa.

Hyllyille ehkä täytyy siirtää nyt ruukutuspöydän hyllyllä olevia pienempiä punasaviruukkuja. Hyllykön hyllyjen väliä ei ole kovinkaan korkea, joten sinne ei saa korkeita tavaroita laitettua toisin kuin ruukutuspöydän hyllylle. Musta tausta ja terrakotan väriset ruukut toimii kivasti visuaalisesti yhteen. Ehkä myös jotakin roikkuvaa vihreyttä olisi kiva saada hyllyille.

Hyllykön alaosassa on liukuovella oleva osio. Liukuovi ei hirveän hyvin toimi ulko-olosuhteissa, kun oven vaneri turpoaa jumiin omaan hahloonsa. Siksi ovi on auki ja näkyvillä on displayn alkuperäinen - keltainen väri. Ovi joutaa kokonaan pois ja alaosaan voi säilöä jotain isompaa.

Aika kiva tuo ruukutuspöytä tuossa. Harkitsin siihen ensin pientä lavaa, mutta taidan kokeilla tämän kesän työskentelytilaa tuossa. Pöydän jalkojen alla on nyt neljä vanhaa betonilaatan palaa. Jotain pitäisi keksiä huonosti kasvavan nurmikon tilalle. Laattoja ei ole enempää.

Loppuun ilahduttava, vaikkakin yksittäinen löytö - kevätkurjenmiekka, joka lienee 'Purple Hill' -lajiketta. Ihan superrrr upea väri ja ihanaa, että vihdoin jotain alkaa kukkia täällä meilläkin.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

VÄRIÄ VAPUKSI.

Kaupallinen yhteistyö: Huiskula

Kesäpesällä ei vieläkään juuri kukkia näy, siellä täällä on mättäitä, jotka aavistuksen sinertävät. Jos lämpöä riittää, niin varmasti on enää muutamista päivistä kukinta kiinni. Sitä odotellessa oli pakko turvautua ruukkukasveihin, jotta saan vapuksi vähän enemmän väriä palstalle.

Tein perinteisen ruukkuistuksen mökin nurkalle. Viileys näyttää jatkuvan, samoin kuin yöpakkasten mahdollisuus, oli se otettava kasvivalinnoissa huomioon. Valitsin ruukkuihin orvokkeja* eri väreissä, kahta erilaista murattia*, laventelia* ja rosmariinin. Rosmariinin pidän toistaiseksi vielä muoviruukussaan, jotta saan nostettua sen yöksi sisälle mökkiin, jottei se palellu ennen aikojaan.

Pienikukkaiset orvokit ovat lemppareitani ja niitä on joka kevät pakko saada. Sävyjä ja värejä riittää.

Laventeli tuo tuoksullaan ihanan lisän istutukseen. Sitä pitää hieman aina hipaista ja tuoksutella ohikulkiessa.

Muratteja on kahta erilaista, toisella on jännä kapea lehtimuoto ja toinen on perinteisempää lajiketta.

Ruukkupuutarha näkyy portille ja tekee mökille tulon kutsuvaksi, kun näkyy jotain kaunista. Ruukkuja ja kasveja voi kevään mittaan lisäillä asetelmaan.

Iloista vappua!

*Kasvi saatu blogiyhteistyönä Huiskulalta.

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

SIEMENKYLVÖT 2022.

Aloitin minäkin siemenkylvöt. Kylvölistalla oli kesäkukkia leikot mielessä. Hyötykasveja ei minun kasvatusmäärillä kannata esikasvattaa ja kävikin niin näppärästi, että sain kaksi tomaatintainta uudesta työpaikastani. Olen perinteisesti ostanut pari tomaattia, kurkun ja chilin Kotipuutarha-lehden Versoo-tapahtumasta, vaan sitä ei tänä vuonna järjestetä. Enää siis pitää myöhemmin löytää kurkku ja chili jostain, mutta se ei liene ongelma. Jos siis saan tomaatit pysymään hengissä siihen saakka, että saan istutettua ne mökille.

Multaan kylvin seuraavia siemeniä:

Leijonenkita Antirrhinum majus 'Chantilly Salmon'

Leijonenkita Antirrhinum majus  'Madame Butterfly'

Leimu  Phlox drummondii grandiflora 'Cherry Caramel'

Leimu  Phlox drummondii  'Promise Peach'

Leimu  Phlox drummondii 'Ethnie Salmon'

Leimu  Phlox drummondii 'Promise Peach'

Punakeltto Crepis rubra 'Hawk's Beard'

Tähtitörmäkukka Scabiosa stellata 'Sternkugel'

Pyöröpallonhäntä Gomphera globosa

Iso-olkikukka Helichrysum bracteatum

Tähtikesäputki Orlaya grandiflora 'Snowballs'

Kiinanasteri Callistephus chinensis 'Reine-marguerite'

Koreatörmäkukka Scabiosa atropurpurea 'Black Knight'

Samalla esittelyssä kirppisostokseni, pieni sinkkinen metallilaatikosto, jonka tiesin heti käyvän siemenpussivarastoksi. Ostamista mietin kylläkin yön yli, joka on aina kirppistapauksissa vaarallista. Onneksi lokerikko kuitenkin odotteli minua hyllyssä seuraavan päivänä. Kolme laatikkoa ovat passelit, kun voi siemenpussit jakaa esikasvatettaviin, suorakylvettäviin ja kylmäkäsittelyn vaativiin eli syksyllä kylvettäviin. Laatikoihin voi laittaa jopa nimilaput oikeiden pussien helposti löytämiseksi.

Kylvin siemenet Biolanin sammalnappeihin, osan napeista laitoin minikasvihuoneisiin ja osan näihin huomattavasti paremman näköisiin lokerikkoihin.

Isäni teki minulle uuden kukkalaudan, jonne asettelin kylvöastiat. Eräs nimeltä mainitsematon on käynyt kävelemässä minikasvihuoneiden päällä, koska henkilökunta ei huomioinut raksuaikaa tarpeeksi ripeästi. Toisella kertaa toisen minikasvihuoneen kansi oli siirretty toisen, ilman kantta olleen päälle ja pienet taimet oli liiskaantuneet. Niiden toipuminen on vielä vaiheessa. Odotan jo innolla koulimista. 

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest 

MÖKKI JA PALSTA HUHTIKUUSSA 2022.

Ihana, odotettu pääsiäinen. Pääsiäinen on ollut vuosia puutarhakauden startti, pitkät vapaat ja aikaa puutarhassa. Niin tänäkin vuonna paitsi, että lumimäärä palstalla on häiritsevän runsas eikä puuhastelu omenapuiden leikkuuta lukuunottamatta oikein onnistunut. Sillä siellä missä ei enää ollut lunta, oli märkää kuravelliä. 

Poistin vihdoin persikalta pakkaspeiton. Peittoa on tainnut käydä joku pesäpuuhissa oleva siivekäs hieman verottamassa. Se sallittakoon.

Olen särkenyt potkimalla mökkipolun jääkerrosta. Viikonloppuna otimme poikaystävän kanssa myös lapion avuksi. Kuvien ottamisen jälkeen tuo polulla oleva jää oli hajoitettu ja levitelty pitkin palstaa sulamaan.

Toiveikkaana jo muutama viikko sitten toin tuolit ulos mökistä, vasta nyt niille oli käyttöä, kun omenapuiden leikkuun välissä kahvittelimme. Perinteiseen tapaan äitini ja isäni tulivat avuksi, tällä kerta apukäsinä oli myös poikaystäväni.

Eteläinen sivu on lumeton ja myös vedetön. Ei ole montaa päivää, kun tuossa polulla oli useampi sentti vettä. Silloin kiitin, että mökki on juuri nostettu reilusti ylemmäs, joten makaava vesi ei sitä pääse aiheuttamaan tuhoja.

Potager on lumeton, vain muutama pieni kikkare oli laatikoiden pohjoispuolella. Pidän sormet ja varpaat ristissä ja peukalot pystyssä, että persikka kukkisi tänä vuonna. Pullistuneet silmut antavat toivoa, että se on ainakin hengissä.

Omenapuiden väli on yhtä kuravelliä, varsinkin kun neljä ihmistä steppaili edestakaisin, kun puita leikattiin ja oksia kerättiin. Kuraisuus johtuu nurmikon puutteesta, viime kesänä tuossa majaili liian pitkään multakasa. Kylvin pariin otteeseen nurmikonsiemeniä syksyllä, mutta suurin osa taisi päätyä lintujen vatsaan. Uusi yritys nyt keväällä. Mietin kyllä, onko järkeä kylvää nurmikkoa, jota haluan vain vähentää. Toistaiseksi kunnollinen suunnitelma uupuu, joten ehkä tässä nurmikko saa kasvaa vielä tovin.

Syksyn siemenkylvöt ovat paljastuneet lavoista. Jännittävää nähdä onko yhtään onnistunutta kylvöstä.

Ruukutuspöytä olisi tarkoitus siirtää ja ottaa sen takana oleva alue parempaan käyttöön. Nyt se on hukkatilaa, joka on epäsiisti rytöalue. Eikä sellaisella hyönteisystävällisellä tavalla. Vesihommat pitää miettiä uudelleen. Tuo kohta on hyvä kastelun kannalta, on noin puolessa välissä pitkulaista palstaa.

Isäni ja poikaystäväni työn touhussa. Itsekin leikkasin puita, mutta parempi antaa muiden hoitaa tämä, sillä minulla lähtee aina leikkaukset lapasesta. Rrrrakastan puiden ja pensaiden leikkuuta ja minun jäljiltä olisi ollut hieman harvemmat puut. Näiden vanhojen kanssa pitää olla hellempi ja karsia vähitellen, eikä yhdellä rykäisyllä kaikkea.

Risut odottavat pois kuskausta. Jääkerros portilla on niin massiivinen ettei porttia saanut auki. Lisäksi reitti haketusalueelle oli niin luminen ettei kottikärryillä ollut sinne mitään asiaa. Muutamat isommat oksat veimme äitini kanssa käsissä raahaten.

Vanhempani lähtivät kotiin, jäimme poikaystävän kanssa vielä mökille ja avasimme grillauskauden. Hiillosta odotellessa kannoin kuusi isompaa ruukkua ulos mökistä, tuli heti hyvä mieli. Tekisi mieli kantaa enemmänkin tavaroita ulos, mutta lunta on vielä liikaa ja nurmikko niin märkä ellei ole lumen peitossa, ettei ole paikkoja minne asetella kamoja.

{2021} {2020} {2019} {2018} {2017} {2016} {2015} {2014} {2013} {2012}

Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest