ORAVANKESÄPESÄN PELAKUITA osa 3. Talvetus.

12 helmikuuta 2017


Ajattelin pelakuu-sarjani kolmannessa osassa esitellä pelargonieni talvetustilat. Moni manaa ettei ole tilaa talvetukselle. Eipä minullakaan sitä tilaa liiaksi ole, mutta pelakuuhulluus on liian vakavaa, että en pysty viskaamaan kasveja kompostiin kesän päätyttyä. Olen siitä onnekkaassa asemassa, että voin itse päättää mitä kotiini kannan ja mitä missäkin säilön. Yksinasumisen hyviä puolia. :) Kotiani kuvaakin ehkä parhaiten sanat runsas ja viidakko.

Kaksi kodin kolmesta ikkunasta on varattu talviaikaan pelakuille. Kolmannella on tietenkin viherkasveja. Kun loppui tila tasoilta, laajensin viidakkoani kattoon. Keittiön ikkunalla amppelissa killuu australian villipelargoni. Sen yllä roikkuu kasvivalo, joten kasvi näyttää tälläkin hetkellä ihan yhtä hyvältä kuin 9. lokakuuta otetussa kuvassakin ellei jopa paremmalta.

Toisessa amppelisysteemissä oli kuvan mukaisesti neljä pelakuuta. Yhteen tuli kirvoja ja viskasin sen kompostiin etteivät tuholaiset leviä muihin. Sidoidesin vein huoneen ikkunalle, koska se oli pelakuista taaimmaisena, kauimmaisena ikkunasta. Pelkäsin kuolevan pimeyteen, se kuoli sitten ikkunalaudalla. Tällä hetkellä metallitarjottimella on siis enää kaksi pelakuuta. Toinen, alakuvassakin rehevänä oleva cascadipelakuu taitaa olla mennyttä. Se oli pitkään ihanan vihreä ja takertui aina hiuksiin pöydästä noustessa. Sitten se vain kuivui täysin. Toisessa pelakuussa on muutama pienen pieni vihreä alku.





Lokakuussa keittiön pöydällä majaili pelakuiden lisäksi chilejä ja verenpisaroita. Kaikki muut ovat jo kompostissa, paitsi tuo isoin pelakuu. Se on tuoksupelakuu 'Cola'. Verenpisarat ilmeisesti kuolivat kuivuuteen ja chileihin tuli myös kirvoja, joten joutuivat kompostiin.



Asunnon huoneen puolella on isäni rakentama kukkalauta, jonne sijoitin pienehköjä aarteitani. Muutaman olen kantanut kompostiin, kaksi-kolme taitaa ainakin vielä kokea saman kohtalon. Punaisessa koululaisvalaisimessa on kasvilamppu, joten näillekin on ollut lisävaloa tarjolla. 

Kaikki asunnon sisällä olleet pelakuut olen kastellut kerran viikossa. Tammikuun alkupuolelta lähtien olen lisännyt kasteluveteen merileväuutetta. Loput pelargoneista on viileähkössä kellarissa, en tiedä asteita tarkelleen, mutta veikkaan n. 15 lämmintä. Seuraavaksi on luvassa kuvia, jotka saattavat järkyttää herkempiä pelakuiden ystäviä. :)


Tadaa. Aika lohduton näky. Kuvasin nämä viime sunnuntaina, pahoittelen kuvien kammottavaa sävyä - oli pakko kuvata loisteputkien valossa. Kellarikomeroni ei suinkaan ole aina näin tyhjä, vaan raivasin pelargonien edestä mm. vaaterekin, matkalaukkuja, rinkan, pari pikkutuolia, peitteitä ja tyynyjä. :)


Komeron perällä on säilytyksessä 50 x 50 cm kokoinen isäni tekemä kuutio, jonka päällä ovat suurimmat kasvit. Vasemmalla edessä on 'Mr Wren' ja oikealla puoliksi kuvasta ulkona 'Mårbacka'.



Kuution takana on vanha valopöytä, jonka päälle olen sijoittanut pienimpiä pelakuita.



Olen tuonut mökiltä lisätilaksi pienen kukkahyllyn, siinä on pelakuita kahdessa tasossa. Alimmalla tasolla olevat ovat vähän haasteellisia kastelun suhteen. Näille kellarissa oleville annan vettä kerran kuukaudessa, nyt helmikuussa nekin saivat annoksensa mukana merileväuutetta.


Komerossa on myös kaksi jakkaraa, joiden päälle olen sijoittanut pelakuita ja talvisäilössä olevan japaninverivaahteran. Vaahtera taisi kuolla jo eteiseeni, ennen kuin ehdin kantaa sitä säilöön. Ensi kesänä kaivan vaahterat maahan, niin jää pelakuille enmmän tilaa.


Tässä viimeisessä kuvassa näkyy kellarin ja häkkikomeroni ikkuna, pieni ikkuna on aivan maanrajassa ja siihen on asennettu kalvo, josta ei näy läpi. Nämä kasvit eivät luonnonvaloa, ei edes sitä vähäistä mahdollista, saa. Nyt kun katselen kuvia, tuumin, että tässäkin tilassa voisi hyödyntää säilytyksessä korkeutta... hmmm. :)

Toivoa kuitenkin on. Kuvissa jo näkyy, että ainakin osa on hengissä ja pukannut hentoja vaaleanvihreitä lehtiä. Vielä, kun muutaman kuukauden jaksavat sinnitellä.



Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


12 kommenttia:

  1. Voi harmi, että sidoides menehtyi ja jokunen muukin! Höh. Noista ei koskaan tiedä. Minullakin näyttää olevan pari viime vuonna saatua tai hankittua aivan henkitoreissaan. Nyt alkavat viimeiset koitokset - jos kasvi on tähän asti selvinnyt hengissä, saattaa se selvitä vieläkin, tai sitten ei. Talvikautemme on niin toivottoman pitkä. Tuohon korkeaan kellariin saisi tosiaan mielettömän talvetushyllykön!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina tulee mentyksiä, siksi pitää olla mistä menettää. :) Mulla on nyt kiusana vielä lauma kirvoja, sain ne ehkä pois yhdestä pelakuusta ja kahdesta jouluruususta. No, taisivat nyt hyökätä latva-artisokkataimien kimppuun... Argh.

      Juu, alkoi kiehtoa kunnon talvetushyllökkö ensi talveksi. Hmm.

      Poista
  2. En järkyttynyt laisinkaan, sillä aika lailla saman näköisiä olivat minun pelaguuni ennen ruskeiden lehtien poistamista. Osasta ei löytynyt vihreää, mutta osassa on eloa sekä hennonvihreiden lehtien muodossa että myös varsi hengissä. Jotenkin tuntuu, että pienemmät pelaguut menehtyvät herkemmin. Ehkä isoissa on niin paljon enemmän massaa, etteivät ne kuivu yhtä helpolla. Meidän kellarissa on n. +15 astetta, mutta pimeää. Kenties valo ja viileys olisi parempi vaihtoehto. Hyvällä tuurilla aina osa selviää. Samalla vaivalla sitä talvettaa yhden tai 20 pelaguuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on sama tuntuma, että pienet kuolevat helpommin. Moni kuitenkin väittää pistokkaiden selviävän paremmin kuin isojen. Tuntuu olevan aikamoista arpapeliä säilyminen ja kuoleminen.

      Poista
  3. Toivottavasti edes osa selviäisi kevääseen asti! Iloista alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, toivotaan! :) Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!

      Poista
  4. Olipa mukava postaus! Sinulla on niin monta lajiketta, että ajattelin että löytyy kunnolla talvetustilaa. Postauksesi luettuani sallin itselleni pelakuiden hamstraamisen :) Hurahdus on jo suuressa vaiheessa menossa, vaikka yksilöitä on vain kymmenkunta ;) Olen pitänyt pelakuut eteisessä, mutta onhan tilaa vähän noilla ikkunoillakin.
    Näyttää pelakuissasi kivasti uutta kasvua pukkaavan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Aika pienet on tilat, siksi päätinkin esitellä ne, josko se rohkaisisi kokeilemaan talvetusta. Aina muutama menehtyy, mutta on niin suuri ilo niistä säilyneistä Ja säästäähän onnistunut talvetus vähän rahaa, kun ei tarvitse kaikkia ostaa kerralla uusiksi. :) Hyvä alku pelakuuhurahdukseen!

      Poista
  5. Jos minullakin olisi yksin päätösvalta, niin kotini näyttäisi samanlaiselta viidakolta 😊 Sinulla on ainakin yritystä talvetuksen suhteen, harmillista että jotkut pekaluut eivät selvinneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Joo, pitää koittaa. Ei se paljoa vaadi ja niistä talvehtineista on niin suuri ilo, että se korvaa menetykset.

      Poista
  6. Mulla on vain viimekesän bloggaritapaamisen kaksi tuliaista elossa. Ne on talvehtineet työhuoneessani, jossa koitan pitää vähän viileämpää siinä kovin hyvin onnistumatta. Ennen kiikutin vanhempien kellariin, mutta kun kerran kaikki kuolivat Hämeeseen en enää hamstraa pelargonioita, vaikka niistä tykkäisin.

    VastaaPoista
  7. Mulla on vain viimekesän bloggaritapaamisen kaksi tuliaista elossa. Ne on talvehtineet työhuoneessani, jossa koitan pitää vähän viileämpää siinä kovin hyvin onnistumatta. Ennen kiikutin vanhempien kellariin, mutta kun kerran kaikki kuolivat Hämeeseen en enää hamstraa pelargonioita, vaikka niistä tykkäisin.

    VastaaPoista

Proudly designed by Mlekoshi playground