MURUSEN MÖKKIKESÄ.

22 lokakuuta 2017


Usein kysyttyjä kysymyksiä Murusen mökkeilystä: 




Onko kissa palstalla vapaana?
On, Murusella on kaulapanta, jossa kulkunen ja yhteystietoni. Ja hämärään aikaan valo. Palstani on aidattu noin metrin korkealla jyrsijäverkolla.


Eikö se mene yli siitä? 
Varmasti, jos haluaa. Metrin loikka ei ole kissoille mitään. Toistaiseksi puutarhan 250 neliömetriä ovat riittäneet. Kerran ole yllättänyt neidin istumasta portin pylvään päältä katselemassa ohimenevää kulkuväylää sillä silmällä.
 

Onko Murunen karannut? Ei ole, paitsi yhtenä juhannuksena, kun joku kävi avaamassa porttia muutaman kerran. Silloin kävin noukkimassa kissan muutaman metrin päästä palstastamme. Onneksi ei olut ehtinyt pidemmälle. Tämän jälkeen porttiin lisättiin hakanen myös portin sisäpuolelle, jota käytetään, kun kissa on palstalla.



Tykkääkö Murunen olla mökillä?
Tykkää! Vai miltä yllä olevan kuvan kissa näyttää, nauttiiko se? :)




Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


MÖKKI JA PALSTA LOKAKUUSSA 2017.

18 lokakuuta 2017



Lokakuu, lempikuukauteni. Viime viikot ovat tarjonneet paljon vettä, mutta myös vähän aurinkoa, kuten kuvista näkyy. En valita, koska säästä on turha ruikuttaa - sille kun ei vaan voi mitään. Kunnon vermeet päälle ja ulos, on ollut lämmintä. Voin sanoa näin, sillä olen pyöräillyt joka paikkaan, kuten töihin kaatosateessa ja useampana päivänä. :)




Olen siirtänyt yrtit ja maahumalan ruukuista lavankaulukseen. Yhteen istutan talvivalkosipulit ja valeistutan siemenkylvöt. Myöhään istutetut kehäkukat ovat olleet kuukauden samannäköiset - ei yhtäkään kukkaa. Ensi vuonna sitten vähän aikaisemmin istutushommiin.



Ruukuissa olleet tuoksuherneet ovat olleet hurmaavia. Aika vähän ne ovat kukkineet, olisikohan pitänyt lannoittaa enemmän vai vähemmän siemeniä ruukkuun? Varmaan sekä että. Ensi vuonna pitää muistaa, että lähempänä porttia ollut obeliski ruukkuineen oli huonossa sijainnissa. Ruukku jää kesällä harmaamalvikkien, pionien ja mooseksenpalavanpensaan varjoon. Sille pitää siis keksiä uusi paikka.



Viinirypäle on kasvattanut ennätyssadon. Kypsymisen kanssa on vähän niin ja näin. Taitaa ehtiä halla tulla ennen kuin pääsen satoa korjaamaan, harmillista. Vertailun vuoksi, viime vuonna poimin rypäletertut 24. syyskuuta.



Ainut kesäkukka ruukussa on koristehirssi 'Rubrum'. Se sen kuin komistuu. Voisikohan sitä talvehdittaa kellarissa vai onko se vain kaadettava kompostiin?


Kuusi pelargonia, jotka ovat nimiä vailla. Nämä raukat eivät päässeet kellarin suojiin, vaan kannoin kuvien ottamisen jälkeen ne kompostiin. Otti kyllä sydämestä. :/ Sinne meni vanhin pelakuuni, luultavasti vaaleanpunainen 'Mårbacka'. Se vietti kanssani usean vuoden, mutta nyt tuli tilan puute vastaan ja etusijalla ovat keräämäni nimelliset.


Löysin kätköistäni avattuja siemenpussukoita. Nämä neljä lajia tarvitsevat kylmäkäsittelyn, joten olikin juuri hyvä aikaa kylvää siemenet. Kylvetyt siemenet:  Keijuängelmä Thalictrum rochebrunianum, lehtoängelmä Thalictrum aquilegiifolium, isotähtiputki Astrantia major {luonnonlaji} ja japaninakileija Aquilegia flabellata var. pumila 'White Angel'. Japaninakileijan siemeniä taisi olla pussissa enää yksi, toiveet sen kasvusta eivät ole kovin suuret.


Loistokärhö Cleamatis 'Niobe' kukkii edelleen runsaasti. Pitäisi raa'asti katkaista köynnös, jotta voisin istuttaa ruukussa olevan kasvin maahan. Taitaa olla jo vähän myöhäistä, mutta eihän sitä tiedä kuinka pitkälle näitä mukavan leutoja säitä jatkuu.


Ruukkujen, ämpäreiden ja muiden astioiden pesua on riittänyt. Nyt pesut vesijohtovedellä ovat tältä vuodelta ohi. Vedet siirtolapuutarhasta on katkaistu tänään. Viimeiset puhdistukset pitää tehdä sadevedellä, onneksi sitä on kerättynä ämpäreissä ja sitä on tullut taivaalta runsaasti. :)


Tämä vuosi on ollut omenavuosi. 'Antonovkat' alkavat vähitellen olla kypsiä. Kaksi kolmesta omanpuustani on tehnyt huikean sadon. Onneksi kolmas piti välivuoden, muuten olisi ollut aivan täysin pulassa.


Sitten alkaakin haravointikausi.

{2016} {2015} {2014} {2013} {2012}



Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


LÄHES SADAN PELARGONIN MUUTTOMATKA.

04 lokakuuta 2017


Vaalean Vihreää -blogista tuli toive nähdä miten pelargonikokoelmani muuttaa kesäpesältä kotiini talvehtimaan. Tarvitaan yhdet vähän isommat maitokärryt, 10 kappaletta ruokakauppojen kestokasseja tai ikelaisia, yksi muovinen taimikassi ja riuska puutarhuri. :)


Muutto-operaatioon meni useampi tunti. Aloitin aarteistani -  vielä pieneistä luonnonlajeista. Kävin mökillä jokaisen pelargonin läpi, rastitin sen printatussa listassani hengissä olevaksi, napsin kaikki vähänkään kellertävät lehdet pois ja tarkastin kirvatilanteen huolella ennen kuin asetin kasvin kassiin. Noin viidestätoista pelakuusta löytyi kirvoja. 


Kotona poistin kellariin menevistä pelargoneista kaikki kukat ja nuput. Raakaa, mutta pakollista, jotta kasvi keskittyy hengissä pysymiseen, eikä lisääntymiseen. Sain töistä vanerisen hyllyn, joka solahti kellarin häkkikomeroon hienosti ja joka nyt säilöö pelakuuni. Jouduin leikkaamaan useampaa pelargonia, koska hyllyvälit olivat matalampia kuin moni pelargoneista. Olisi ollut tarjolla hyvää pistokasmateriaalia. Säästin osan, mutta suurimman osan heitin biojätteeseen, kun ei ole tilaa pelargoniviljelyksille ja pistokaslisäykset minulla onnistuvat aika heikosti syksyisin.

Sisälle kotiini jääneet pelakuut, enimmäkseen luonnonlajeja ja kirvaiset yksilöt saivat toistaiseksi pitää kukat ja nuput. Kirvaiset ovat "karanteenissa", jos nyt pienessä asunnossa se mitenkään on mahdollista. Tökkäsin niihin jokaiseen Provado-puikon, pienimpiin puolikkkaan. Tarkoitus on vielä suihkutella niitä ja saada ikävät öttiäiset nitistettyä. Provadot olen ostanut Hyötykasviyhdistyksen Alku & Juuri -puodista.

Toivottavasti pääsen ainakin osan kirvoista kärsineitä pelargoneista viemään kellariin säilöön talveksi. Osalle on paikka kodin ikkunalta, tunnelmallisten {not} violettien lamppujen alta varattuna.





Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


OMENAKIRJA.

02 lokakuuta 2017


Sain Kirsti Eskelisen kirjoittaman Omenakirjan käsiini alkukesästä. Silloin nakkasin sen pinoon, koska omenapuut olivat hädin tuskin ehtineet kukkaan, kesä oli alkamassa ja kaikki ihanuus oli vasta edessä. Kuka silloin miettii syksyisiä asioita - kuten omenoita? Ei kukaan puutarhuri. Silloin vain keskittyy kaikkeen uuteen viherrykseen mitä puutarhasta löytyy ja puutarhabloggaaja kuvaa hurmoksessa jokaisen uuden nupun ja kukinnon.



Kun kesää on kulunut tarpeeksi, alkaa muukin kiinnosta kuin uusimmat kukkivat kukat. Heinäkuussa alkaa olla iltoja, jolloin malttaa istahtaa penkille, ottaa lasillisen ja toinenkin viiniä, katsoa puutarhaa ihailevasti ja lukea kirjaa. Juuri tälläisenä hetkenä tartuin Omenakirjaan.



Oli ihana yllätys, että kirja ei ollutkaan kuivahko tietokirja omenapuista, kasvatuksesta tai hoidosta. Tylsästä ja vähän mielikuvituksettomasta nimestään huolimatta kirja oli positiivinen yllätys. Se kertoi kirjoittajan kokemuksia omasta omenatarhastaan, se ei ole varsinainen omenalajikeopas, mutta lajikeistakin löytyy vinkkejä, jos vain uskaltaa luottaa Eskelisen makuun. Omenakirja on tarinakirja yhden puutarhan omenapuista ja niiden hedelmistä. Kirja tarjoaa myös runsaasti reseptejä erilaisiin omenaruokiin ja -leivonnaisiin.

Kuvissa näkyvät omenat ovat siirtolapuutarhani Punainen Melba -lajiketta. Se kypsyy ensimmäisenä, sitä vaivaa omenarupi, joka tarjoaa muumiotaudille oivallisen pääsyn vioittamaan omppua helposti. Punainen Melba on omena, jota käytän omenaherkkuihin. Äitini mukaan siitä tulee erinomaista hilloa, joka on myös kauniin punertavaa. Pitääkin kerätä viimeiset puussa olevat ja tehdä pieni erä hilloa. Ihan vaikka vaan värin takia. Tai selata kirjaa uudestaan, josko löytyisi joku houkutteleva omenaleivonnainen...

Blogiyhteistyö: Gummerus



Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


Proudly designed by Mlekoshi playground