Tällä viikolla oli syyspäiväntasaus, joten se on sitten virallisesti syksy. Ajattelin koota pienen koosteen menneestä kesästä. Juuri nyt tuntuu, että kesä loppui ihan liian aikaisin, vaikka juuri olenkin saanut nauttia upeista syyspäivistä siirtolapuutarhassa.
Puutarhakausi alkoi tammikuussa, kun laitoin latva-artisokan siemenet multaan. Yhtään tainta ei selvinnyt kesään. Alut ei selvinneet kirvojen hyökkäykseltä, eivät olisi ehkä selvinneet viikon puutarhalomastanikaan. ensi vuonna en edes vaivaudu. Cheri sen fiksuna sanoi, taimi maksaa muutaman siemenpussin verran ja säästyy kasvattamisen vaivalta. Varsinkin, kun tilaa esikasvatuksille ei ole.
Äitienpäivänä mökki sai julkisivun ikkunoihin ristikot ja koko rakennuksen ilme kohentui. Samaan aikaan palstalle tulivat isäni tekemät obeliskit. Kolmas uusi ja näkyvä rakennelma palstalla oli myöskin isäni aikaansaannos, kauan kaivattu ruukutuspöytä.
Puutarhassakin tapahtui myllerryksiä. Kaivoin pätkän orapihlaja-aitaa pois japanilaistyyppisen nurkkaukseni tieltä pois ja toisaalla kompostiin ja haketukseen lähti vadelmia, osa syreeniä, pikkutalviota ja mahoniaa tulevan kuupuutarhani tieltä. Hirveästi hikistä kaivamista, mutta näkymät ovat sen arvoiset. tai tulevat olemaan joskus myöhemmin. Raivattavaa riittää, mutta nyt pahimmat ryteiköt ovat poissa.
Istutin aika maltillisesti uusia kasveja. Taisin käydä vain kaksi kertaa puutarhamyymälässä ostoksilla. Siis blogireissujen, -tapaamisten ja puutarhakohteiden lisäksi. Messuja kiersin kolmet, kävin pelargonipäivillä, vierailin Mustilan Arboretumissa ja Garden Shopissa, tutustuin Turun kasvitieteellisen puutarhan ulko-osiin ja sitten tietenkin sekosin Amsterdamissa {tästä lisää myöhemmin!}
Pelargonihulluus sen kuin paheni. Tein kaksi tilausta ulkomaisiin nettikauppoihin, voitin blogiarvonnassa ja haalin niitä vähän sieltä ja täältä lisää. Erityisesti luonnonlajit ovat vieneet sydämeni. Kesän alkaessa määrä oli pyöreät sata. Nyt en tarkkaa lukua tiedä, olen viikonlopun aikana kantanut pelargonit talvisäilöön kotiin ja inventaarilistaa en ole vielä purkanut.
Alkukesän viileys siirsi ensimmäisen mökkiyöpymisen juhannukseen. Öitä tuli ihan keskivertokesän verran, aina sitä voisi olla enemmänkin, paitsi kun olen mökillä kaipaan kotiin mukavuuksien äärelle. Vessan ja suihkun sijainti pääportilla rassaa, vaikka pidänkin siitä, että matka on suhteellisen lyhyt ja mukavuudet ovat siellä kunnolliset, ei mitään huussiratkaisuja. Tiskauskin vie ihan tolkuttomasti aikaa. Olen tainnut kyllästyä kaikkeen grillattuun ruokaan, pitäisi kehitellä muutama uusi helposti mökkiolosuhteissa toteutettava ruokalaji. Mutta aamukahvi puutarhassa - ihan parhautta!
Viljelyksistä valkosipulit ja perunat menee jatkoon. Maksimissa kolme tomaattia riittä, ehkä ensi vuonna voisi myös kokeilla kurkkua. Ensi vuonna pitää muistaa laittaa vähän hernettä jonnekin, ehkä vähän porkkaanakin. Latva-artisokat kypsyvät vielä, niitä en maistele vaan kasvatin niitä vain kauneuden vuoksi.
Lannoita, lannoita ja lannoita. Miten se onkin minulle niin vaikeaa? Pelakuut ja kesäkukat ovat saaneet kastelukerroilla ravinteita, samoin tomaatit. Muut eivät juurikaan. Ensi kevääksi on jo varattu pollen potkua, joten mahdollisuudet ovat paremmat kuin koskaan aiemmin. :)
Suunnitelmia ensi vuodeksi. Kuupuutarhaan paljon valkoisia kukkia. Istuta niitä hemmetin siemeniä, äläkä vain jemmaa niitä pussukoita. Palsta kaipaa loppukesään kukkijoita, varsinkin magnoliamaa. Punahatut ovat kadonneet, niitä on oltava. Syysvuokotkin on ihania. Rajoita valamonruusua. Pidä kivituhkakäytävä kunnossa, sen voisi skarpata vielä ennen talvea. Muista ihailla aikaansaannoksia ja nipistele itseäsi, sinulla on aivan mahtava paratiisi kymmenen minuutin kävelymatkan päässä kotoa.
Seuraa Oravankesäpesää: Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest
Ihana kesämuistelu!
VastaaPoistaKiitos Sanna!
PoistaIhania asioita on tapahtunut. Puutarhasi on loistavan matkan päässä kotoasi. Hyvä on muistuttaa itseään tuosta nauttimisesta. Ei ole itsestään selvää omistaa puutarhaa. Hoitaa sitä. Ja tehdä siitä omanlaisensa kauniin paikan.
VastaaPoistaNiinpä! Varsinkin täällä Helsingissä oam puutarha ei ole itsestään selvyys ja saan olla todella onnellinen, kun sellainen paratiisi löytyy - ja vielä niin läheltä kotoa.
PoistaKauniita kuvia, hurmaava puutarha :)
VastaaPoistaKiitos Piia! :)
PoistaUpeita kuvia!
VastaaPoistaKiitos!
PoistaOivallinen yhteenveto kesästä. Paljon olet saanut aikaan ja paljon on myös suunnitelmia. Yksi kesä ei koskaan riitä puoleenkaan, mutta onpa tavoitetta kulkea taas kohti uutta kesää.
VastaaPoistaKiitos! Juu, suunnitelmia on aina enemmän kuin aikaa tai rahkeita toteuttaa. Puutarha opettaa siinäkin mielessä kärsivällisyyttä, kun kausi loppuu ja seuraavaa pitää odotella uusien ja taas uudempien suunnitelmien kanssa.
PoistaPelargoniakokoelmasi alkaa olla jo melko mittava;)
VastaaPoistaNo juu! :) Toivottavasti tuleva talvi ei verota sitä liian rankalla kädellä...
Poista