Lokakuu taitaa olla lempikuukauteni. Silloin yleensä luonto leiskuu upeissa väreissä, on sopivan viileää, juhlin synttäreitäni ja kirsikkana kakussa kelloja siirretään talviaikaan, jolloin aamu-uninen minä kiitän yhdestä lisätunnista ja hetkellisestä harhasta saada nukkua pidempään.
Täällä Helsingissä on tähän mennessä ollut yksi kuurainen aamu, jolloin jouduin raaputtamaan jäätä pyörän satulasta, kun lähdin kohti koulua. Osa kasveista on ihan terhakkaina ja osa on jo antautunut viileälle säälle. Palstalla näyttää autiolta, kun olen kantanut tavarat puutarhasta talvisäilöön mökkiin. Mökissä on sitäkin tiiviimpi tunnelma.
Tein syyshommat tänä vuonna jotenkin kauhean aikaisin ja nyt olen ollut ihmeissäni mitä tehdä puutarhassa. Ainoastaan valkosipulit ovat istuttamatta. Jonkun verran olen haravoinut lehtiä perennapenkkeihin, mutta suurin osa lehdistä on vielä puissa. Sitä puuhaa siis riittää vielä. Olen viimeiset pari vuotta jättänyt perennojen varsien katkomisen keväälle, paitsi tänä vuonna tein sitä tammikuussa.
Kuvasin vähän enemmän potageria. Olen ensi kesänä uusimassa isot laatikot ja olen pitkin kesää suunnitellut potagerista versiota 2.0. Sormet jo vähän syyhyää, mutta uusittavissa laatikoissa on yrttejä, jakotaimia ja siemenkylvöjä talvisäilössä raparperin, ilmasipulin ja ruohosipulin lisäksi, joten on tyydyttävä vain haaveiluun.
Viime viikonloppuna nostin porkkanat maasta tai siis lavasta. Niiden kanssa kasvaneet palsternakat jätin multiin, jotta saan ensi kesänä nauttia kukinnasta. Niiden kanssa on nyt vasta kukkaan puhjenneet kehäkukat.
Näille mansikkasäkeille pitäisi miettiä uusi paikka, samoin kuin perunaämpäreille. Ehkä paikat hahmottuvat paremmin kun uudet laatikot ovat paikoillaan.
 |
Valkokirjokanukka | Cornus alba 'Ivory Halo' |
Käänsin polun varrella kasvavien kuunliljojen nahistuneet varret penkkeihin päin ja haravoin polun, miten hienolta - ja leveältä polku nyt nyt tuntuukaan.
Seuraa Oravankesäpesää: Bloglovin' | Blogipolku | Instagram | Pinterest
Onpahan sinulla sievä palsta siellä kasviaarteineen ja miten romanttinen valkoinen portti hiekkakujineen, kukkineen. Kaunista syysviikonloppua, eiköhän tuo sadekin hetkeksi hellitä.
VastaaPoistaKiitos ja ihanaa lokakuun loppua sinullekin!
PoistaKuviasi on aina niin ilo katsella, siirtolapuutarhapalstoissa on oma tunnelmansa ja se välittyy kuvistasi! Esimerkiksi tuo kasvimaasi on niin söpöliini, juuri sellainen siirtolapuutarhamainen. En osaa edes sanoa, mistä se tunne tulee. Kaikki on pientä, paljon pienellä alalla, kierrätysjuttuja ja käsin tehtyä - jotakin sellaista, ja lopputulos on sympaattisuuden huipentuma. Niin ihanaa syksylläkin.
VastaaPoistaHei kiitos, kun muistutit kesäajan päättymisestä, olin aivan pihalla asiasta!
Kiitos Saila, ihanasti sanottu! <3
PoistaIhanalta näyttää ja sulla on syyshommat tosi hyvällä mallilla.
VastaaPoistaOli hauska lukea, että siistit perennojen varsia tammikuussa. Hiihtäjät varmasti hermostuvat, mutta minua ei haittaisi, vaikka tulevanakin talvena tammikuussa voisi tehdä puutarhahommia. Jouluksi olisi kyllä kiva saada lunta. Sen jälkeen voisikin alkaa jo kevät.
Mukavaa viikonloppua! <3
Kiitos Riina! Joo, viime syksy meni polvea parannellessa ja heti tammikuussa iski hirveä pakko tehdä puutarhahommia. Onneksi se oli mahdollista, enkä kyllä laittaisi vastaan jos olisi tulevana talvenakin mahdollista.
PoistaIhanaa viikonloppua sinullekin! <3
Mukavan vehreää ja rehevää näin lokakuussa. Nyt saadaan jännittää, tuleeko lumi ennen viimeisten puiden lehtien alas putoamista. Sinullakin omenapuut ovat vielä täynnänsä lehtiä. Yleensä täällä Etelä-Suomessa voi haravoida vielä joulukuussakin.
VastaaPoistaLämpimät onnittelut lokakuun synttäritytölle!
Kiitos Between! Omenaput pitävät sitkeästi lehdistään kiinni, sopii mulle. En niin perusta lumesta, viime talvi oli just hyvä. Sellainen voisi nytkin tulla.
PoistaSiellä näyttää paljon vihreämmältä kuin täällä. Meillä puut ovat lähes kokonaan jo lehdettömiä.
VastaaPoistaIhmeen tiukasti puut pitävät lehdistään kiinni, edelleenkin omenapuut ovat hyvinkin lehdellisiä.
Poista