PARAS RUUSUNI IKINÄ -HAASTE.

18 marraskuuta 2020



Blogeissa on kiertänyt Kukka & Kaali -blogin Pauliinan aloittama Paras ruusuni ikinä -haaste. Olen jännityksellä seurannut sattuuko joku haastamaan minut tähän, sillä en ole lainkaan ruusuihmisiä. En sitten mitenkään. Inhoan sitä piikikkyyttä ja joka paikkaan leviämistä. Sain kuin sainkin haasteen Pionilta Anun puutarha -blogista. :)

Ensi töinä yhdeksän vuotta sitten kaivoin pienehkön juhannusruusun pois keskeltä nurmikkoa ja läväytin tilalle ensimmäisen lavankauluslaatikon. Olisiko ollut seuraavana vuonna, kun lähtöpassit sai sekä aronia että sen vierellä ollut aprikoosiin hieman taittavan värinen ruusu. Ne molemmat saivat uuden kodin vanhempieni luona, muutaman vuoden päästä ruusu kuitenkin kuoli. Tilalle istutin rivin pioneja.

Ryhmäruusu | Rosa 'Europeana' (?)

Tänä vuonna olen kaivanut mökin edustan kukkamaassa ollutta valtavaa valamonruusua ylös. Kyllästyin sen risuisen rumaan ulkoasuun ja joka puolelle tunkeviin juurivesoihin. Edelleen alkuja työntyy sieltä ja täältä, joten taistelu jatkuu ensi vuonna. Valamonruusun helmoissa on ollut yllä olevassa kuvassa näkyvä tummanpunainen ruusu. Äitini kutsuu sitä Eurooppa-ruusuksi ja se todennäköisesti onkin ryhmäruusu 'Europeana'. 

Ruusu on tänä kesänä kukkinut ennätysmäärin, ehkä kun tilan vallannut kaveri on poissa, niin se on päässyt paistattelemaan auringossa. Tämä ruusu vaikuttaa aika harmittomalta valamonruusuun verrattuna, se on kooltaan pieni eikä se ole levittäytynyt joka paikkaan. En silti ole varma jääkö nykyiselle sijalleen, sillä olen suunnitellut ruusun nykyiseen penkkiin ihan toisenlaista värimaailmaan.

Ruusu | Rosa 'Tove Jansson'

Palstan neljästä alkuperäisestä ruususta on siis enää yksi jäljellä ja toisesta juurivesoja. Mutta kaiken tämän ruusujen ihon ja hävityksen jälkeen olen itse tuonut puutarhaan kaksi ruusua. Vuonna 2015 osallistuin ensimmäiseen bloggaajatapaamiseen Tampereella ja vierailimme Ruususeuran puheenjohtajan, Lauri Korpijaakon, ruusutarhassa, josta hän jakoi runsaasti pistokkaita. Minäkin otin niitä runsaasti, mutta vain kaksi jäi henkiin. 

Ruusut ovat samettisen tumma 'Tove Jansson' ja aniliinimpi 'Kesäyö'. Molemmat ovat edelleen ruukuissa,  koska en ole osannut päättää mitä niille teen. Olen pari kertaa ruukuttanut ne uudestaan, ruusut kukkivat kesäkuun lopussa ja talven ne viettävät valeistutuksessa. Olen harkinnut niiden viemistä siirtolapuutarhan taimitorille myyntiin, mutta sitten iskee haikeus - olenhan itse ne omin pikkukätösin kasvattanut. Pidän erityisesti 'Tove Janssonista', sen väri on sekä terälehdissä että lehdissä upea, mutta olen lukenut, että se on kovin innokas leviämään. Pienellä palstalla se on ongelma, koska en halua Tovea tai muutakaan ruusua joka kukkapenkistä tunkevaksi.

Ruusu | Rosa 'Kesäyö'

Onnistuneet pistokaskasvatukset tuntuvat erityisen tärkeiltä, sillä ole ainakin kolme kertaa yrittänyt kasvattaa punalehtiruusua pistokkaista. Ei onnistu. Punalehtiruusu kiehtoo vaatimattomalla ulkonäöllä, mutta ihanalla värillä. Ehkä en vielä lannistu, vaan kokeilen ensi vuonna uudestaan. Rosa glaucasta on kehittynyt minulle pienimuotoinen pakkomielle.

Ehkä ihanin ruusu, jonka olen tosin vain kuvissa tavannut, on köynnösruusu 'Red Cascade'. Sillä on syvät tummanpunaiset kukat, lämpimämmän sävyiset kuin Tovella. Kukat ovat pienet ja sen mainitaan olevan muutenkin pienikasvuinen. Täydellinen minipuutarhaani siis. Olen nähnyt kuvia japanilaistileillä Instagramissa ja googlatessa jotain vähäistä tietoa löytyi englanniksi. Luulen, että tämä jää valitettavasti saavuttamattomaksi kaukorakkaudeksi. 




Seuraa Oravankesäpesää:  Bloglovin' | Blogipolku | Instagram Pinterest 


11 kommenttia:

  1. Minulla on samoja epämieluisia kokemuksia valamonruususta ja sen hillittömästä leviämisestä. Ymmärrän oikein hyvin, että pienessä puutarhassa ei halua moisia ruusuja katsella. En usko, että Tove yltäisi ihan moiseen ainakaan sen perusteella, mitä muut ovat siitä kirjoitelleet? Itse aion istuttaa oman Tove Janssonin keväällä, katsotaan minkälaisia kokemuksia siitä muodostuu vuosien aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valamonruusulla on varmasti paikkansa, jos on tilaa ja pystyy pitämään ruohoneikkurilla tms. juurivesat kurissa. Hmmm. Pitääpä harkita Toven istuttamista tai ensin sijoituspaikan suunnittelemista.

      Poista
  2. Valamonruusu ja juhannusruusu ovat aika innokkaita leviäjiä, mutta muuten niin kauniita.
    Tuo kuvasi ´Tove Janssonista` on ihan täydellinen. Siitä tulisi todella kaunis postikortti tai juliste.
    Insta ja muut kanavat aiheuttavat monenlaisia kaukorakkauksia kasvien rintamalla. On niin ihana ihastella ja ihmetellä, mitä muualla kasvaa. Ehkä moni kokee sen samoin meidän pohjoismaisia puutarhoja katsellessa. Juhannusruusukaan ei viihdy Keski-Euroopassa, kun siellä ei ole samanlaiset kasvuolosuhteet kuin meillä. Voi olla, että moni elää kaukosuhteessa sieltäkin tännepäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen muutaman kerran harmitellut, että heitin juhannusruusun kompostiin. Olisihan sen voinut jonnekin istuttaa. Toisaalta se leviäminen ärsyttäisi ihan suunnattomasti, onneksi voin ihailla naapureiden juhannusuusuja.
      Ihan totta! Itsestä tuntuu, että muualla on niin paljon enemmän mahdollisuuksia kasvien kanssa, mutta luultavasti meilläkin jotain herkkuja, mitä ei muualla kasva.

      Poista
  3. Istutapa Tove pohjattomaan saaviin. Eipä karkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, kun osallistuit haasteeseen. ♥ Kiitos! Linkitin juttusi Paras ruusuni ikinä -jutun loppuun. Hyvää viikon jatkoa sinulle!

      Poista
    2. Hyvä idea! Saavi voisikin olla hyvä varotoimi juurivesoja vastaan!

      Kiitos haasteen alulle laittamisesta, täältä vaan ei varmasti löytynyt uusia ideoita. :) Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  4. Mukava lukea jo toinen rehellinen kertomus syistä, miksi ruusu ei innosta. Ymmärrän kyllä, että valamonruusun kanssa menee hermo. Rusaan juurivesatuotannon vuoksi kaivoin omastakin pihasta sen pois. Tove Jansson ei ole laisinkaan samaa luokkaa leviämisessä. Omani on ollut 5 vuotta, eikä sen voi sanoa levinneen, vaan vain kasvattaneen kokoa, mikä kuuluukin.
    Sinulla on selvästi ruususormi, kun olet saanut Korpijaakon antamat pistokkaat elämään näin monta vuotta. Sellaisesta taimesta on vaikea luopua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Between! Kiva kuulla ettei Tove ole samanmoinen leviäjä, pitääpä alkaa miettiä sille sopivaa paikkaa missä se ei pistelisi pahasti. Itse pistokkaista kasvatetuissa ruusuissa alkaa olla niin paljon tunnearvoa etten ehkä pysty niistä luopumaan. Ehkä se ruusuinnostus odottelee jossain nurkan takana, kun tilasin Päivänpesän Katjan vanavedessä Austin-ruusuesitteenkin.

      Poista
  5. Muistelinkin, että sinulla kasvaa Laurin pistokasruusuja! Mulla ne heittivät kaikki henkensä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, olen onnekkaasti saanut kaksi pidettyä hengissä. Se tuntuu niin suurelta urotyöltä etten millään pysty luopumaan niistä kahdesta. :)

      Poista

Proudly designed by Mlekoshi playground